Hei vaan kaikki! En löytänyt muutakaan ketjua ja oman huoleni ovat pieniä moniin muihin nähden. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut viimeisen vuoden ajan ihan helvetillinen stressi päällä ja valtaosa stressiaiheista on liittynyt taloudellisiin asioihin. Tämä on johtanut talven ajan valtaviin lisätöihin ja vielä kun itselläni on päätyössä sellainen tehtävä, missä on tarkoitus kasvaa vaativimpiin tehtäviin.
Älytön liki vuoden kestänyt ralli on alkanut vaatimaan veronsa. Työssä minun tulisi suorittaa kollegoita paremmin ja valtavan uupumisen vuoksi en ole siinä onnistunut. Uupumista en ole tunnistanut, mutta oireisto on vahvasti viitannut siihen. Palautetta olen saanut alisuoriutumesta, huolimattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja huonosta muistista. Lisäksi kun tavoite ja oletus on, että työssä täytyy loistaa, niin se laittaa yrittämään enemmän ja useimmin huonommilla tuloksilla.
Nostan kuitenkin esiin huolestuttavan toksisen työkulttuurin. Tässä leikitään omalla terveydellä ja työyhteisössä kuitenkin jopa kyseenalaistetaan sopivuus työhön kun on hieman valottanut henkilökohtaisen elämän stressiä. Tuntuu, että useimmissa organisaatioissa johdossa ovat ne 50-60v miehet jotka elävät kulttuurissa missä johtaja ei voi olla heikko, uupuminen on heikkoutta ja tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Lisäksi työssä tulee joustaa ja tehdä palkatta rutosti ylitöitä lojaaliudesta. Useimmiten myös nämä pitävät työn määrää hyvin vertauskuvainnollisena sitoutumiselle ja ahkeruudella. Tämä johtaa siihen, että apua on mahdoton hakea. Pakosti miettii, mitä tekee omalle urakehitykselle jo nyt alkaa osoittamaan uupumisen merkkejä.
Sekava kirjoitus, mutta suomalaisten yritysten johtamisessa olisi kyllä valtavasti kehitettävää monessa paikassa.