Mainos

Taudinkuvana depressio

  • 560 700
  • 2 096

godspeed

Jäsen
Lääkärin kanssa pohdittiin puhelimitse vaihtoehtoja hoidoille ja hän ottaa huomenna uudemman kerran yhteyttä kunhan on puhunut psykiatrin kanssa vaihtoehdoista. Onko sitten terapiaa vai lääkkeiden jumppaamista vai sekoitus molempia. Vähän tuli parempi olo vaikka olin taas lähellä hajoamista, kuten monena muunakin päivänä lähiaikoina.

Mitäs oli ratkaisuna? Ja millainen on olo nyt.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Mitäs oli ratkaisuna? Ja millainen on olo nyt.
Nostettiin lääkityksen tasoa, elokuussa pääsee psykiatrin kanssa juttusille vähän enemmän. Mielen kanssa menee vähän paremmin, mitä nyt vituttaa flunssa. Toki vitutus on parempi kuin lamauttava ahdistus tai masennus jossa ei tahdo poistua sängystä.
 

godspeed

Jäsen
Nostettiin lääkityksen tasoa, elokuussa pääsee psykiatrin kanssa juttusille vähän enemmän. Mielen kanssa menee vähän paremmin, mitä nyt vituttaa flunssa. Toki vitutus on parempi kuin lamauttava ahdistus tai masennus jossa ei tahdo poistua sängystä.

Okei, kohtuullisen nopeasti lääkäriaika. Mielesi vaikuttaa hieman omaltani, mutta minulla menee siellä pedissä filmi poikki. Saattaa kulua se viikko, kaks, ja sitten huomaa vaan, että on vaan maannut sen ajan täysin lamaantuneena sängyn pohjalla. Mutta toisaalta sitten minä saatan olla aktiivinenkin vastapainoksi, mutta se on harvinaisempaa. Tsemppiä sinulle, neuvon kirjoittamaan tänne jos siltä tuntuu, minä ainakin luen :)
 

Glove

Jäsen
Mää en jaksa. Jospa saisi vähän paluduttua ensi viikolla kun ei ole kuin kolmen päivän työviikko. On sitä aika surkea tapaus kun ei jaksa eds tätä osa-aikahommaa. Mutta kunm ei eläkkeellekään pääse.
 

godspeed

Jäsen
Mää en jaksa. Jospa saisi vähän paluduttua ensi viikolla kun ei ole kuin kolmen päivän työviikko. On sitä aika surkea tapaus kun ei jaksa eds tätä osa-aikahommaa. Mutta kunm ei eläkkeellekään pääse.

Ei se eläkkeellä siitä välttämättä parane, olo voi olla ihan sama kuin muissakin tilanteissa. Ihmiset ei aina ymmärrä, että eläke ei ole mikään lääke, joka tuosta noin vaan parantaa. Että kun jäät eläkkeelle, niin sairaus katoaa. Toki se tuo tiettyä turvaa elämään, mutta ei tosiaan vie mitään pois, ei edes pahoja jaksoja.
 

Glove

Jäsen
Ei se eläkkeellä siitä välttämättä parane, olo voi olla ihan sama kuin muissakin tilanteissa. Ihmiset ei aina ymmärrä, että eläke ei ole mikään lääke, joka tuosta noin vaan parantaa. Että kun jäät eläkkeelle, niin sairaus katoaa. Toki se tuo tiettyä turvaa elämään, mutta ei tosiaan vie mitään pois, ei edes pahoja jaksoja.
En minä sitä ajatellutkaan, että eläke mitään korjaisi tai tautia mihinkään poistaisi. Ei vaan olisi mitään velvollisuuksia, mihin pitäisi jaksaa herätä, mennä ja suorittaa. Näin univammaisena kun nukkuminen on mitä milloinkin niin usein on jo vitun raskasta päästä sängystä ja lähteä ajeleen töihin. Eläkeläisenä ei olisi velvoitteita ja voisi esimerkiksi nukkua silloin kun sattuu nukuttamaan, eikä väkisinmaata illasta aamuun.
 

godspeed

Jäsen
En minä sitä ajatellutkaan, että eläke mitään korjaisi tai tautia mihinkään poistaisi. Ei vaan olisi mitään velvollisuuksia, mihin pitäisi jaksaa herätä, mennä ja suorittaa. Näin univammaisena kun nukkuminen on mitä milloinkin niin usein on jo vitun raskasta päästä sängystä ja lähteä ajeleen töihin. Eläkeläisenä ei olisi velvoitteita ja voisi esimerkiksi nukkua silloin kun sattuu nukuttamaan, eikä väkisinmaata illasta aamuun.

Joo kirjoitinkin yleisesti. Mutta tosiaan tuo on se etu eläkkeellä, että saa itse rakentaa omat rutiinit vailla mitään muiden luomaa pakkoa. Voi suunnitella elämää, sen eläke toi. Esimerkiksi ristiriitaisesti minä olen suunnitellut jotain liikunnallisia puuhiakin, joita pelkästään jossain tuella roikkumisella ei tullut mieleenikään suunnitella. Eli tuli aloitteellisuutta runsaasti enemmän tällä tavoin. Eli alleviivaan ihmisille vaan tuota, että ei eläkeläinen _aina_ ole vain jokin sohvalla makaava laiskuri. Jopa lääkärit ajattelevat näin, mikä on minusta pöyristyttävää. Eivät ne tunne minua, joten miten voivat heti olettaa, että elämässäni ei ole mitään sisältöä! Ihan käsittämätöntä!
 

godspeed

Jäsen
Ei ole mt-puolelta muuta, mutta muuten kyllä diagnooseja riittää.

Okei, se sitten selittää kenties kaiken. Olen tässä vuosien varrella lueskellut/kuunnellut, kun mitenkään ei laiteta eläkkeelle, vaikka olisi selkä paskana, toinen käsi puuttuisi ja sitten päälle olisi vielä jokin masennuksen muoto. Ajatellaan, että jotain se voi tehdä, jos vaan jaloillaan voi liikkua paikasta toiseen. Mutta mt-ongelmat otetaan jotenkin vakavammin, jos näyttää sltä, että on paksu "pinkka" diagnooseja. Huonon kuulonkaan takia en voisi oikein mitään edes vähää sosiaalista työtä tehdä.

Toivon kyllä jotain ratkaisua sinulle. En tiedä mitä voisin tehdä.
 

Glove

Jäsen
Okei, se sitten selittää kenties kaiken. Olen tässä vuosien varrella lueskellut/kuunnellut, kun mitenkään ei laiteta eläkkeelle, vaikka olisi selkä paskana, toinen käsi puuttuisi ja sitten päälle olisi vielä jokin masennuksen muoto. Ajatellaan, että jotain se voi tehdä, jos vaan jaloillaan voi liikkua paikasta toiseen. Mutta mt-ongelmat otetaan jotenkin vakavammin, jos näyttää sltä, että on paksu "pinkka" diagnooseja. Huonon kuulonkaan takia en voisi oikein mitään edes vähää sosiaalista työtä tehdä.

Toivon kyllä jotain ratkaisua sinulle. En tiedä mitä voisin tehdä.
Kai tämä johonkin joskus ratkeaa. Onhan tämä tilanne jo parempi kun en enää mieti jokea ylittäessäni hyppäänkö sinne jokeen vai en. Tai jotain vastaavaa. Hoidot auttoi aikanaan ja lääkkeetkin saatiin kohdilleen niin pysyy jotenkin järjissään.
 

godspeed

Jäsen
Voisin ostaa vaikka kaksi, jos se helpottaisi tilanettani.

Joskus mietin, että raha on vain välinearvotavaraa. Ei sillä ole mitään olemusta, merkitystä, mutta silti ihmiset kietoo kaikki tunteensa sen ympärille ja ahnehtii määrän takia lisää ja lisää. Rasittavaa ja väsyttävää kunnolla ajatellakin näitä asioita, mutta jengi vaan juoksee noin muuten rahan perässä kaikkialla ja kaikkialla.

Kerran olin siinä tilanteessa, että laskin koska rahat loppuu ja sanoin lääkärille, että sitten saatte kropan noutaa osoitteesta tästä ja tästä.

Olin tappaa itseni rahan takia. Nyt on vähän sama pimeä ajatus paikoin takana. Ihan absurdia, mutta tuntuu nahoissa todella, todella pahalta.
 

godspeed

Jäsen
Hieno homma, en tosin tiedä mistä on kyse. Itselle eilinen resetti teki myös hyvää, tänään on ollut aika hyvä olla olemassa.

Joo, joskus on mysteeri miksi tapahtuu mitäkin, mutta se on se taudinkuva sellainen. Ehkä auttaa jos toteaa itsemurha-aikeet tai pahan olon jotenkin suoraan. Ihan vaan toteaa. Monesti näitä vaan hautoo, eikä mihinkään saa sanoa, vaikka juuri niin pitäisi saada tehdä. Ja minä en vittu soita mihinkään "auttavaan puhelimeen". Olen pätevämpi hoitamaan heidän potilaitaan kuin esimiehensä.

Kiva kuulla Glove, että myös jotain sellaista kevyehköä oloa olet saavuttanut!
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Itse olen "oksentanut" tunteitani pikkuhiljaa kasvavaan Word dokkariin ja se tuntuu ihan mukavalta kun voi avata tunteitaan sanoin ja miettiä sitä. Etenkin kun ei ole oikein ketään kaveria jolle puhua noin paljon. Tai ehkä olisi, mutta en halua heitä ihmeemmin rasittaa.
 

Holik

Jäsen
Hei vaan kaikki! En löytänyt muutakaan ketjua ja oman huoleni ovat pieniä moniin muihin nähden. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut viimeisen vuoden ajan ihan helvetillinen stressi päällä ja valtaosa stressiaiheista on liittynyt taloudellisiin asioihin. Tämä on johtanut talven ajan valtaviin lisätöihin ja vielä kun itselläni on päätyössä sellainen tehtävä, missä on tarkoitus kasvaa vaativimpiin tehtäviin.
Älytön liki vuoden kestänyt ralli on alkanut vaatimaan veronsa. Työssä minun tulisi suorittaa kollegoita paremmin ja valtavan uupumisen vuoksi en ole siinä onnistunut. Uupumista en ole tunnistanut, mutta oireisto on vahvasti viitannut siihen. Palautetta olen saanut alisuoriutumesta, huolimattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja huonosta muistista. Lisäksi kun tavoite ja oletus on, että työssä täytyy loistaa, niin se laittaa yrittämään enemmän ja useimmin huonommilla tuloksilla.

Nostan kuitenkin esiin huolestuttavan toksisen työkulttuurin. Tässä leikitään omalla terveydellä ja työyhteisössä kuitenkin jopa kyseenalaistetaan sopivuus työhön kun on hieman valottanut henkilökohtaisen elämän stressiä. Tuntuu, että useimmissa organisaatioissa johdossa ovat ne 50-60v miehet jotka elävät kulttuurissa missä johtaja ei voi olla heikko, uupuminen on heikkoutta ja tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Lisäksi työssä tulee joustaa ja tehdä palkatta rutosti ylitöitä lojaaliudesta. Useimmiten myös nämä pitävät työn määrää hyvin vertauskuvainnollisena sitoutumiselle ja ahkeruudella. Tämä johtaa siihen, että apua on mahdoton hakea. Pakosti miettii, mitä tekee omalle urakehitykselle jo nyt alkaa osoittamaan uupumisen merkkejä.

Sekava kirjoitus, mutta suomalaisten yritysten johtamisessa olisi kyllä valtavasti kehitettävää monessa paikassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös