Lopetin tosiaan kesäkuun alussa erittäin huumaavan, mutta minulle ihan laillisesti reseptillä kirjoitetun lääkkeen. Se vei vieroitusoireiden jälkeen jatkuvan hypomania/sekamuotoispainotteisen meiningin pois ja aloin olla taas enempi oma tasaisempi itseni. Tunsin itseni narkkariksi ja varmaan teknisesti sitä olinkin, koska söin tätä paskalääkettä myös välillä ihan omia annoksiani ja sitten sitä oli vaikea saada apteekista lisää, koska saantia oli rajoitettu.
Vuoden (herra siunaa!) ehdin syödä ja varmaan sen takia täälläkin tuli sekoiltua ihan urakalla. Tuollaista kuraa ne lääkärit määrää ihmisille välittämättä yhtään seurauksista. Tai sitten ajatellaan, että pitää kestää tarpeeksi sivuvaikutuksia. No, pidin sitten taukoa myös tänne kirjoittelusta ja se teki oikein hyvää - määrään kotitohtorina samaa muillekin aina väliajoin. Pää vähän selkiää kun ei stressaa liikaa nettikäytöksestä. Ja masennukseen auttaa sekin, kun ei liikaa vello missään kirjoituksissa. Ei omissa mutta ei myöskään toisten teksteissä.
Minulla onkin masentuneille yksi neuvo, jonka itse tajusin jokunen vuosi sitten kun ensin olin selittänyt netin täyteen. Älkää tehkö niin. Älkää piehtaroiko. Ottakaa sellainen asenne, että minä pidän nyt ensin huolta itsestäni, ja sitten ehkä muista, jos siihen voimia riittää. Vertaistuki on toki tärkeää, mutta se voi myös olla vääränlaista ja aiheuttaa ahdistusta. Eli tutkikaa aina ennen kuin kirjoitatte, että onko se tarpeen siinä mielessä, että saatte itse ensisijaisen hyödyn. Oma mieli ensin.
Tämä ei ole mielestäni mitenkään julma neuvo, vaan pelkästään realiteettien hyväksymistä. Jos joku takertuu sinuun, niin tiedät viimeistään, ettei olisi kannattanut sanoa mitään. Itse voin Jatkoaikaan näistä asioista kirjoittaa, koska täällä on lähtökohtaisesti ja keskimääräisesti vähän erilaista porukkaa kuin esimerkiksi joissain FB-ryhmissä. Täällä ei haittaa lainkaan, jos joku kysyy apua ja itsekin mielelläni kirjoitan, jos virtaa vain on.
Kiitos ja näkemiin taas seuraavassa viestissä.
