Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Kental]

Toisaalta nuoret miehet saavat varmaan helposti kuvan, että naisista vain puhutaan eivätkä he itse kiinnosta ketään. Siihen heikkoon kohtaan iskevät kaikki netin vääristyneet miesten mallit.

Naiset eivät pysty mieheksi kasvussa riittävästi auttamaan, vaikka äidit pojille tärkeitä ovatkin. Isiä, isoisiä, tuttuja luotettavia miehiä kaivataan olemaan saavutettavissa, juttelemaan ja myös olemaan sopivasti hiljaa kun on tarpeen.

Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.

Minusta tuo on suoraan sanottuna toksista. Paitsi että virheetöntä ihmistä ei sukupuoleen katsomatta ole olemassa, niin parisuhteen pitäisi olla turvasatama, jossa myös heikkouden saa näyttää, ja vaikeuksista mennään yhdessä eteenpäin. Olen itse sitä välimallin ikäpolvea, joka on kyllä "saanut" olla haavoittuva mutta vasta vähän myöhemmällä iällä, ja jumankauta että on elämä kevyempää kun ei aina tarvitse olla niin cool.

Kun joku kaipaa terapeuttia niin silloin on syytä etsiä ammattilainen, mutta jos mies joutuu käymään hirveän temppuradan läpi päästäkseen parisuhteeseen, ja tuon "läpäistyään" ei edes normaaleissa arjen vastoinkäymisissä ole olkapäätä tarjolla - mutta sitä pitää kuitenkin toiselle peruskalliomaisena Äjjänä tarjota - niin onhan se aivan hemmetin köyhää ja kuormittavaa jo valmiiksi kuormittavassa nykyajassa.

Ja itse olen siis ensimmäisenä sanomassa, että jos haluat hyvän parisuhteen niin laita ensin oma elämäsi siihen kuntoon, että olet onnellinen ilmankin. Mutta kun elämä on mikä on, niin joskus niitä vastoinkäymisiä väistämättä tulee, eikä se ole mistään kotoisin, jos niiden kohdalla puoliso sanoo että "ei oo mun asia, hoida neiti pääsi".

Tuntuu vähäpätöiseltä verrattuna näihin ketjussa nyt pinnalla oleviin väkivalta-asioihin, mutta piti nyt kuitenkin vastata. Nimittäin ei ihme, jos tatet ym. kuvaannolliset kompostit uppoaa, jos "onnistuessasikin" vastapuoli on kylmäkiskoinen ja se ns. alfa (jollainen, siinä merkityksessä kuin nuo sankarit tarkoittavat, tahtoo todellisuudessa olla aika pieni ihminen ja halvatun ikävää seuraa) on se ainoa miestyyppi jonka vastapuoli ainakin näillä tietyillä osa-alueilla hyväksyy.

 

[Pohjanmaalainen]

En tiedä saako näin sanoa, mutta sanon kuitenkin. Kyllä valitettavan usein tuolla koulumaailmassa näkee ketkä pojat ovat kasvaneet (Yh)äitinsä kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta tuntuu yleiskuva olevan aika raaka.

 

[Patarouva]

Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.

Minusta tuo on suoraan sanottuna toksista. Paitsi että virheetöntä ihmistä ei sukupuoleen katsomatta ole olemassa, niin parisuhteen pitäisi olla turvasatama, jossa myös heikkouden saa näyttää, ja vaikeuksista mennään yhdessä eteenpäin. Olen itse sitä välimallin ikäpolvea, joka on kyllä "saanut" olla haavoittuva mutta vasta vähän myöhemmällä iällä, ja jumankauta että on elämä kevyempää kun ei aina tarvitse olla niin cool.

Kun joku kaipaa terapeuttia niin silloin on syytä etsiä ammattilainen, mutta jos mies joutuu käymään hirveän temppuradan läpi päästäkseen parisuhteeseen, ja tuon "läpäistyään" ei edes normaaleissa arjen vastoinkäymisissä ole olkapäätä tarjolla - mutta sitä pitää kuitenkin toiselle peruskalliomaisena Äjjänä tarjota - niin onhan se aivan hemmetin köyhää ja kuormittavaa jo valmiiksi kuormittavassa nykyajassa.

Ja itse olen siis ensimmäisenä sanomassa, että jos haluat hyvän parisuhteen niin laita ensin oma elämäsi siihen kuntoon, että olet onnellinen ilmankin. Mutta kun elämä on mikä on, niin joskus niitä vastoinkäymisiä väistämättä tulee, eikä se ole mistään kotoisin, jos niiden kohdalla puoliso sanoo että "ei oo mun asia, hoida neiti pääsi".

Tuntuu vähäpätöiseltä verrattuna näihin ketjussa nyt pinnalla oleviin väkivalta-asioihin, mutta piti nyt kuitenkin vastata. Nimittäin ei ihme, jos tatet ym. kuvaannolliset kompostit uppoaa, jos "onnistuessasikin" vastapuoli on kylmäkiskoinen ja se ns. alfa (jollainen, siinä merkityksessä kuin nuo sankarit tarkoittavat, tahtoo todellisuudessa olla aika pieni ihminen ja halvatun ikävää seuraa) on se ainoa miestyyppi jonka vastapuoli ainakin näillä tietyillä osa-alueilla hyväksyy.

Totta ja myös surullista. Aika saatanan yksin me tässä maailmassa oltaisiin, jos vain ”parhaat” kelpaisivat parisuhteeseen. Jos näin olisi ollut jo pidempään niin varmaan meistä ei olisi edes useimpia olemassakaan.

Kun elämää ajattelee yksinkertaisena asiana niin voi vaatia, että pitää olla ”paketti kasassa” ennen suhdetta. Saahan sitä toivoa, mutta elämä on siinä mielessä jännää, että paketit tuppaavat arjessa hajoamaan ja niitä saa korjailla kuka useammin ja kuka harvemmin.

Mitä pidempään on ollut yhdessä niin sitä enemmän matkan varrella on kokoiltu molempien erikokoisia paketteja, mutta onneksi teippi voi kestää. Kestävimmät teipit paketteihin saa vasta ajan myötä eikä niitäkään ole kaupan hyllyssä saatavilla. Luottamus on paras teippi ja tykkäämisen teippikin on välttämätön.

Nuorille toivoisi toisille uskallusta ja toisille edes mahdollisuutta päästä aidosti tykkäämään ja olemaan tykätty.

 

[Hermes#41]

En tiedä saako näin sanoa, mutta sanon kuitenkin. Kyllä valitettavan usein tuolla koulumaailmassa näkee ketkä pojat ovat kasvaneet (Yh)äitinsä kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta tuntuu yleiskuva olevan aika raaka.

Kiinnostaa tietää mistä tämän erityisesti huomaa?

 

[mjr]

Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.

Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta - enkä tiedä miten helppoa on tindermaailmassa vaikkapa ylipainoisella yh-äidillä. Monesti tämä omalaatuinen skene on täynnä molemminpuolista "täydellisyyden" hakua. Ehkäpä asiaan vaikuttaa parisuhteiden ja pariutumisen näkeminen huomattavan vääristävästi "markkinoina" tietyssä segmentissä, ehkäpä enemmän miesasiamiesten toimesta kuin naisasianaisten.

 

[Fat Cat]

Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta - enkä tiedä miten helppoa on tindermaailmassa vaikkapa ylipainoisella yh-äidillä. Monesti tämä omalaatuinen skene on täynnä molemminpuolista "täydellisyyden" hakua. Ehkäpä asiaan vaikuttaa parisuhteiden ja pariutumisen näkeminen huomattavan vääristävästi "markkinoina" tietyssä segmentissä, ehkäpä enemmän miesasiamiesten toimesta kuin naisasianaisten.

Hesarissa oli tästä taannoin juttu, että nykyiset n. 18-30 -vuotiaat eivät välttämättä ole kokeneet mitään muuta deittailua, kuin Tinderin tai vastaavan kautta. Eli ns. perinteisiä kohtaamisia ei välttämättä mielletä ollenkaan deittailuksi. Tämä tietysti rajaa sitä markkinaa aika paljon, kun päätökset tehdään kuvien ja profiilin perusteella muutamassa sekunnissa.

Toki naisten näkökulmasta ymmärrän tämän hyvin, kun pystyy tekemään rauhassa taustatutkimusta, kenen kanssa on lähdössä treffeille. Ihan turvallisuuskysymyksenä.

Itse itseäni esimerkkinä käyttäen: en olisi missään todellisuudessa päätynyt puolisoni kanssa yhteen deittiäppien kautta. Osin ulkonäkösyistä, mutta viimeistään omien olemattomien viestittelytaitojen takia.

 

[Alejandro]

Tinderistä puhuessa tunnutaan aina keskittyvän huonoihin puoliin. Itselläni on kuukauden päästä viisivuotisjuhlapäivä avovaimoni kanssa ja olen yhden tinder-pariskunnan esikoislapsen kummi. Muutenkin kun miettii tuttavapiiriäni, niin yllättävän moni on löytänyt kumppaninsa tinderin kautta. Kaikki olemme kolmekympin paremmalla puolella.

Itse en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä puolisoani ilman tinderiä, koska hän oli muuttanut Helsinkiin asumaan, mutta kävi töissä toisessa HUS:n alueella sijaitsevassa kaupungissa. Lisäksi hänen muuton jälkeen kolmen kuukauden sisään alkoi korona. Kävi siis älytön tuuri.

Itsekin toki tuskastuin välillä sovelluksen käyttöön ja treffeillä ravaamiseen, mutta eihän se syy ollut sovelluksessa, vaan ihmisissä (siis myös minussa). Ajattelin - ja ajattelen vieläkin - että se kaikki on vaivan arvoista, jos sovelluksen kautta löytyy joku jonka kanssa homma toimii.

 

[Patarouva]

Tinderistä puhuessa tunnutaan aina keskittyvän huonoihin puoliin. Itselläni on kuukauden päästä viisivuotisjuhlapäivä avovaimoni kanssa ja olen yhden tinder-pariskunnan esikoislapsen kummi. Muutenkin kun miettii tuttavapiiriäni, niin yllättävän moni on löytänyt kumppaninsa tinderin kautta. Kaikki olemme kolmekympin paremmalla puolella.

Itse en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä puolisoani ilman tinderiä, koska hän oli muuttanut Helsinkiin asumaan, mutta kävi töissä toisessa HUS:n alueella sijaitsevassa kaupungissa. Lisäksi hänen muuton jälkeen kolmen kuukauden sisään alkoi korona. Kävi siis älytön tuuri.

Itsekin toki tuskastuin välillä sovelluksen käyttöön ja treffeillä ravaamiseen, mutta eihän se syy ollut sovelluksessa, vaan ihmisissä (siis myös minussa). Ajattelin - ja ajattelen vieläkin - että se kaikki on vaivan arvoista, jos sovelluksen kautta löytyy joku jonka kanssa homma toimii.

Ehkä Tinderiin pettyneistä puhutaan eniten ja media lykkää kaikille kuvan, että ihmisillä on tällaisia vaatimuksia. Eli kannattaako edes yrittää.

Viisain kommentti jonka vauvafoorumilta olen lukenut on käskenyt katsomaan ympärilleen esim. kaupassa. Ihan tavallisilta ihmisiltä pariskunnat näyttävät.

 

[Byvajet]

Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta

Se on kuitenkin nykyaikaa. Perhebarometristä sivut 31 ja 32.

Nykyajan yksi vitsaus on, että naiset pyrkivät määrittämään tiloja ja tilanteita, joissa lähestymisen saa tehdä, mutta itse he edelleen ottavat ohjat omiin käsiinsä vain harvoin kaikesta muusta tasa-arvokehityksestä huolimatta.

Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.

Meiltä ovat kadonneet kohtaamisen tavat ja taito. Jos mies lähestyy naista rohkeasti ja kohteliaasti muualla kuin netin seuranhakupalstalla, hän ottaa aina riskin siitä, että nainen kokee lähestymisen tunkeilevaksi tai muuten rajojaan rikkovaksi.

Viisain kommentti jonka vauvafoorumilta olen lukenut on käskenyt katsomaan ympärilleen esim. kaupassa. Ihan tavallisilta ihmisiltä pariskunnat näyttävät.

Näinhän se on, mutta työmäärä, jonka mies saattaa joutua tekemään päästäkseen Prisma-parisuhteeseen, voi olla hyvin korkea. Käy itsetunnon ja toivon päälle, kun tulee toistuvasti torjutuksi.

 

[Patarouva]

Se on kuitenkin nykyaikaa. Perhebarometristä sivut 31 ja 32.

Nykyajan yksi vitsaus on, että naiset pyrkivät määrittämään tiloja ja tilanteita, joissa lähestymisen saa tehdä, mutta itse he edelleen ottavat ohjat omiin käsiinsä vain harvoin kaikesta muusta tasa-arvokehityksestä huolimatta.

Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.

Meiltä ovat kadonneet kohtaamisen tavat ja taito. Jos mies lähestyy naista rohkeasti ja kohteliaasti muualla kuin netin seuranhakupalstalla, hän ottaa aina riskin siitä, että nainen kokee lähestymisen tunkeilevaksi tai muuten rajojaan rikkovaksi.



Näinhän se on, mutta työmäärä, jonka mies saattaa joutua tekemään päästäkseen Prisma-parisuhteeseen, voi olla hyvin korkea. Käy itsetunnon ja toivon päälle, kun tulee toistuvasti torjutuksi.

Niinpä. En ymmärrä myöskään kummallista ikiaikaista leikkiä, että miehen pitää piirittää. Tämmöistä romanttinen kirjallisuus ja elokuvat antavat malliksi edelleen.

Mikä naisen avuttomuus vaatii muka miestä miellyttämään ja tekemään aloitteen. Miehen on voinut aina iskeä myös itse. Luonnollisesti moni mies voi kokea sen hyökkäävänä ja miehuuttaan loukkaavana. Siksi saattaa olla nykyäänkin turvallisinta antaa miesten kuvitella iskevänsä naisen, vaikka nainen iski mieheen silmänsä jo aikaa sitten, mutta antoi miehen kuvitella päättäneensä asian.

Ei näissä peleissä mitään muuta vikaa ole kuin se, että jos ei ole sosiaalisia taitoja ja ymmärrä merkkejä voi siksi mennä onnensa ohi. Etenkin ujoille miehille on hemmetin vaikeaa lähestyä naisia muutenkin ja jos naiset jättävät lähestymisen miehen kontolle niin moni hyvä mies jää yksin.

 

[#7]

Tasa-arvosta keskustellessa vierastan tapaa, jossa luodaan yleistyksiä sukupuolille. Miehet sitä ja naiset tätä. Ei se mene koskaan niin, vaan yksilöiden välillä on valtavia eroja. Tutkimuksen kannalta laajempia joukkoja käsitellessä jako on toisinaan aivan paikallaan, mutta ongelmaksi tulee ihmisten taipumus siirtää ja kohdentaa joukkotutkimuksia yksilöihin. Ja kun keskustelu menee miehet-naiset tasolle, se aivan selvästi provosoi, koska keskiarvo harvoin pätee kovin moneen yksilöön suoraan. Siksi toivoisin, että julkinen keskustelu kohdentuisi ennemmin yksilöihin. Vastareaktioita tullee oletettavasti vähemmän ja varsinainen viesti säilyy paremmin keskiössä, kun negatiivisesta käytöksestä puhutaan neutraaleilla termeillä. Ja kaikki kärjistykset pois, sillä vaikka ne toimivat kyllä keskustelun herättäjinä, niillä on taipumus ohjata keskustelu epäolennaisuuksiin ja lietsoa vastakkainasettelua.

 

[Patarouva]

Tasa-arvosta keskustellessa vierastan tapaa, jossa luodaan yleistyksiä sukupuolille. Miehet sitä ja naiset tätä. Ei se mene koskaan niin, vaan yksilöiden välillä on valtavia eroja. Tutkimuksen kannalta laajempia joukkoja käsitellessä jako on toisinaan aivan paikallaan, mutta ongelmaksi tulee ihmisten taipumus siirtää ja kohdentaa joukkotutkimuksia yksilöihin. Ja kun keskustelu menee miehet-naiset tasolle, se aivan selvästi provosoi, koska keskiarvo harvoin pätee kovin moneen yksilöön suoraan. Siksi toivoisin, että julkinen keskustelu kohdentuisi ennemmin yksilöihin. Vastareaktioita tullee oletettavasti vähemmän ja varsinainen viesti säilyy paremmin keskiössä, kun negatiivisesta käytöksestä puhutaan neutraaleilla termeillä. Ja kaikki kärjistykset pois, sillä vaikka ne toimivat kyllä keskustelun herättäjinä, niillä on taipumus ohjata keskustelu epäolennaisuuksiin ja lietsoa vastakkainasettelua.

Tämä on totta, ja jokaisen pitäisi aina ymmärtää, että kaikki ovat yksilöitä. Toisaalta, jos emme yleistäisi tällä palstalla mitään asioita niin aika hankalaa olisi keskustella yhtään mistään oli sitten kyseessä jääkiekko, politiikka tai tasa-arvo.

 

[Byvajet]

Ei näissä peleissä mitään muuta vikaa ole kuin se, että jos ei ole sosiaalisia taitoja ja ymmärrä merkkejä voi siksi mennä onnensa ohi.

Minusta pelailusta puhumisen voisi lopettaa kokonaan ja ruveta puhumaan siitä, että ihminen kaipaa ihmistä. Tämän kumpaakin sukupuolta koskevan tarpeen toteutumista auttaisi se, kun ihmiset oppisivat ilmaisemaan tarpeitaan suoremmin ja lähestymään toisiaan kohteliaasti. Siihen ei tarvita iskulauseita. Riittää, kun toteaa, että mun mielestä sä vaikutat kivalta ja tutustuisin suhun mielellään, jos itse tahdot.

Tasa-arvosta keskustellessa vierastan tapaa, jossa luodaan yleistyksiä sukupuolille.

Monet sukupuolittuneet erot näkyvät selvästi tilastoista. Joukossa on aina yksilöitä, jotka poikkeavat voimakkaasti normista, mutta kun keskustellaan asioista yleisellä tasolla, tilastollista tietoa ei minusta tule ohittaa. Mieluummin luotan linkatun perhebarometrin tilastoihin kuin ihmisten omiin kokemuksiin parisuhdetodellisuudesta.

 

[Andrej]

Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.

Oma kokemukseni ei ole vastaava. Kaikki lähestymisen torjuneet naiset, joita olen joko itse lähestynyt, tai joiden olen seurannut lähestymisen kohteeksi joutuvan, ovat aivan asiallisesti tilanteen hoitaneet. Yleensä ovat olleet jopa oman kiinnostuksensa puutteesta huolimatta ihan tyytyväisiä huomiosta. Enemmänkin kyse on siitä, että lähestyjän pitäisi ymmärtää se kieltäytyminen, eikä jäädä inttämään ja ängetä esimerkiksi siihen iltaa viettävän naisporukan kylkeen jankuttamaan. Tällaista nimittäin näkee todella usein baariympäristössä.

Totta kai poikkeuksia on, mutta ne todellakin ovat niitä poikkeuksia. Varsinkin, jos puhutaan aikuisista ihmisistä, eikä ihmisten kanssa olemista vasta opettelevista teineistä.

 

[Satunnainen]

Sori. Kesti hieman vastaaminen. Käsittääkseni intersukupuolistenkin ihmisten biologinen sukupuoli kyetään toteamaan jommaksi kummaksi, jos ei sukusolujen, niin kromosomien kautta. Käytäntö on, että y-kromosomi määrittää biologisen sukupuolen. Jos se puuttuu nisäkkäältä, kyseessä on naaras. Ja vaikka naissukupuolinen ihminen ei tuottaisi hedelmöittäviä sukusoluja, ei se tarkoita sitä, etteikö "luonto" olisi pyrkinyt sellaisilla häntä alun perin varustamaan (ellei usko Jumalaan ja siihen, että kaikella on syvempi tarkoitus). Jotkut ihmiset syntyvät ilman jalkoja, mutta ihminen on silti määritelmältään nisäkäs, jolla on kahdet kädet ja kahdet jalat... ellei kehitysasteessa tapahdu ongelmia. Yksijalkainen ihminen ei ole oma lajinsa, vaan erilaisen kehon saanut yksilö.

Eihän täällä ole mitään velvollisuutta "päivystää". Minäkin palaan nyt selvällä viiveellä. Voidaan tosiaan ottaa kriteeriksi kromosomit, ja silloin asia on yksiselitteinen. Toisaalta jos asiaa ajatellaan muuten kuin puhtaasti biologian ja genetiikan kannalta, niin emmehän me käytännössä jaottele ihmisiä heidän sukupuolikromosomiensa perusteella, vaan sukupuolielinten ja muiden kehon ominaisuuksien perusteella. Useimmiten ne toki korrelovat, mutta eivät ihan aina. Esimerkiksi henkilöitä, joilla on Swyerin oireyhtymä ja siis naisen sukupuolielimet, olisi mielestäni älytöntä pitää miehinä, vaikka heillä onkin XY-kromosomit. Mutta vaikka tässä biologiaa koskevassa keskustelussa on oma mielenkiintonsa, asian tiimoilta yleisesti käyty keskustelu ja suoranainen väittely on käytännössä lähinnä yhteiskunnallista ei luonnontieteellistä. Kuvittelisin, että se koululla vieraileva Setan edustaja ei niinkään pidä biologian oppituntia, vaikka sitäkin varmaan on mukana jonkin verran, vaan ensisijaisesti käsittelee seksuaalisuutta ja sukupuolta identiteetin ja sosiaalisesta näkökulmasta.

On ihan varmasti laskelmoitu päätös puhua käsitteellisesti pelkästä sukupuolesta, eikä sukupuoli-identiteetistä, joka olisi se oikea tapa. Ja kysytpä melkein keneltä tahansa biologilta sukupuolien määrästä niin vastaus on kaksi. On siis melkoinen ristiriita kouluissa jos puhutaan yhdestä käsitteestä (sukupuoli), mutta samalla opetetaan, että niitä on kaksi ja sitä, että niitä on enemmän kuin kaksi. Kuka siis ymmärtää tahallaan väärin ja mitä, jos sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta opettava taho tarkoituksella ylläpitää väärää käsitettä puhumalla pelkästä sukupuolesta?

Sukupuoli biologisessa, sosiaalisessa ja identiteetin mielessä ei nähdäkseni ole kuitenkaan mitenkään erityisen vaikea asia ymmärtää. Toki sekaantumisen vaara on olemassa, mutta kuten jo totesin, aika usein erityisesti asioista väiteltäessä vaikuttaa enemmänkin tahalliselta kuin aidolta väärinymmärrykseltä. Uskoisin, että koululaiset voi kyllä saada ymmmärtämään asian eri näkökulmista, jos halua siihen on.

Ja tämä siis on suomalainen ongelma, sillä esim. englanninkielessä debattia käydään juuri siitä identiteetistä (gender), eikä niinkään biologisesta sukupuolesta (sex), vaikka toki siitäkin käydään omaa keskustelua. Mutta se keskustelu tuntuu minusta helpommalta hahmottaa, kun nämä käsitteet ovat tarpeeksi erilaisia.

Ei tuo jako englanniksikaan ole ihan noin selvä. Toki nykyään yhä useammat ihmiset ajattelevat tuon mainitsemasi jaon mukaisesti, mutta mikään universaali totuus se ei ole. Historiallisestihan tällainen ajatus sukupuolesta erilaisista näkökulmista on aika uusi. Esimerkiksi taitaa yksi keino herättää keskustelua aiheesta (tai ainakin saada huomiota sosiaalisessa mediassa) olla se, että toteaa: "There are only two genders." ja eivät nämä ihmiset käsittääkseni tuolla erityisesti tarkoita, että ihminen voisi kokea identiteettinsä vain kahdella tavalla, vaan kyseessä on yleisempi ilmaus.

 

[Patarouva]

Minusta pelailusta puhumisen voisi lopettaa kokonaan ja ruveta puhumaan siitä, että ihminen kaipaa ihmistä. Tämän kumpaakin sukupuolta koskevan tarpeen toteutumista auttaisi se, kun ihmiset oppisivat ilmaisemaan tarpeitaan suoremmin ja lähestymään toisiaan kohteliaasti. Siihen ei tarvita iskulauseita. Riittää, kun toteaa, että mun mielestä sä vaikutat kivalta ja tutustuisin suhun mielellään, jos itse tahdot.



Monet sukupuolittuneet erot näkyvät selvästi tilastoista. Joukossa on aina yksilöitä, jotka poikkeavat voimakkaasti normista, mutta kun keskustellaan asioista yleisellä tasolla, tilastollista tietoa ei minusta tule ohittaa. Mieluummin luotan linkatun perhebarometrin tilastoihin kuin ihmisten omiin kokemuksiin parisuhdetodellisuudesta.

Nimenomaan. Älä häiriinny käyttämästäni sanasta ”iskeminen”. Se voi olla jotakin hyvin viatonta kuten moikkaaminen ja ja se, että alkaa puhumaan ihan tavallisista asioista. Eli ei mitään moi, mennäänkö panemaan.

Nimenomaan sitä ajoin takaa, että älä jätä tutustumista vain toisen vastuulle. Fiksu kohteliaisuus on normaalisti paljon puoleensavetävämpää kuin käytös, joka perustuu oletuksiin, mitä toinen mahdollisesti kaipaa.

 

[#7]

Tämä on totta, ja jokaisen pitäisi aina ymmärtää, että kaikki ovat yksilöitä. Toisaalta, jos emme yleistäisi tällä palstalla mitään asioita niin aika hankalaa olisi keskustella yhtään mistään oli sitten kyseessä jääkiekko, politiikka tai tasa-arvo.

Ehkä noinkin, mutta mielestäni asiat pystytään suht helposti pitämään erillään. Esimerkiksi nyt otsikoissa ja tässäkin ketjussa esiin noussut tutkimus pikaisen Suomen suosituimilla palstoilla on saanut aikaan voimakasta vastakkainasettelua ja yksilöiden syyllistämistä sukupuolen perusteella. Sen kaltainen yleistys on väärin.

Vastuutonta on aiheesta uutisointi ainakin otsikkotasolla, muuten en ole perehtynyt. Vastuutonta saattaa olla tutkimusmenetelmät, mikäli on haettu kohahduttavaa tulosta. En voi tutkimukseen ottaa mitään kantaa, koska en ole sitä nähnyt, mutta ristiriita kahden samantapaisen kysymyksen välillä johtuu tietysti jostakin. Voisin kuvitella mahdolliseksi, että vastaajat ovat vastatessaan ajatelleet sellaisen naisen ansaitsevan väkivaltaa, joka tavalla tai toisella käyttäytyy törkeästi, mutta toisessa kysymyksessä pohtivat yleisellä tasolla.

Oli miten oli, mutta reaktioiden perusteella aika iso massa on vastaanottanut keskustelun joko uhriutuen, että enhän minä mitää ole tehnyt tai syyttäen, että miehet ovat sikoja. Kumpikaan ei ole hedelmällistä, eikä vie yhteiskuntaa eteenpäin. Minusta vahvasti tuntuu, että se väki, johon pitäisi vaikuttaa, on ohjautunut ajattelemaan aivan vääriä kulmia. Väkivalta on vakava asia ja paljon tärkeämpää olisi keskittyä siihen, kuinka se saataisiin lakkaamaan.

Viestinnällisesti pitäisi aina ajatella, että kenelle viesti osoitetaan ja muotoilla se heitä silmällä pitäen. Itselle sopivin viesti ei välttämättä toimi lainkaan kohderyhmälle. Mielestäni on saatu aika monta kertaa todeta ennenkin, miten erilaiset segmentit samaan viestiin reagoivat. Todella monelle on oikeasti vaikea hahmottaa yksilöiden ero keskiarvosta. Pertti saa pakkeja putkeen ja katkeroituu, kuinka naisille ei mikään kelpaa. Elliä ei kukaan lähesty ja katkerana hän selittää, että miehiä kiinnostaa vain instabeibet. Molemmat tuntevat kokemuksiensa pohjalta katkeruutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. He ovat perusihmisiä, he yleistävät, ja heidän kaltaisiaan on paljon. Minusta heitä varten asioita pitäisi selittää auki.

 

[#7]

Monet sukupuolittuneet erot näkyvät selvästi tilastoista. Joukossa on aina yksilöitä, jotka poikkeavat voimakkaasti normista, mutta kun keskustellaan asioista yleisellä tasolla, tilastollista tietoa ei minusta tule ohittaa. Mieluummin luotan linkatun perhebarometrin tilastoihin kuin ihmisten omiin kokemuksiin parisuhdetodellisuudesta.

Totta kai. Aivan oikeaa asiaa, kun niitä sovelletaan oikein. Väärä tapa on valitettavasti yleinen, eli katsotaan tilastoista, miten toimii nainen tai mies ja kuvitellaan sen pätevän siihen edessä seisovaan yksilöön. Onhan olemassa paljon ihmisiä, jotka osaavat keskustella yleisellä tasolla ja kohdata yksilön yksilönä, mutta taitaa olla enemmän heitä, jotka antavat yleistäville tilastoille vahvaa painoarvoa yksilön osalta silloinkin, kun tämä todellisuudessa ei vastaisi yleistystä monenkaan seikan kohdalla.

 

[Yläpesä]

Kuten sanottua, niin tutkimuksessa selvästi joko tietoisesti kalasteltiin tiettyä tulosta tai sitten ei aidosti osattu purkaa kysymyksiin nähdäänkö naisen käytöksellä ym. olevan vaikutusta väkivallan kohteeksi joutumiselle.
Median toiminta myös mielenkiintoista. Tuohan se tärkein uutinen on, että 90% mielestä väkivalta on aina väärin. Mutta kärkeen nostetaan asia, jolla saadaan klikkejä.

Ovat myöntäneet että ovat tyytyväisiä kun tutkimus huomattiin julkisuudessa. Tavoite saavutettu.

Tuolla sumukysymyksellä triggeröitiin vastaamaan ne, joiden mielestä nainen voi omalla käytöksellään provosoida itseensä kohdentuvaa epämieluisaa kohtelua (viheltelyä tai lääppimistä paljastavasti pukeutuneelle, kähmimistä ja hyväksikäyttöä itsensä tiedottomaan tilaan juoneelle jne). Jokainen isä tunnistaa tämän varoittelutarpeen omalle tyttärelleen "älä ikinä tee .....". Mahdollisesta vaarasta varoitetaan tavalla jota ei koskaan tehdä pojalle. Ja jos nainen sitten kuitenkin omasta valinnastaan johtuen menee tilanteeseen jossa vaara aktivoituu, miehen moraalinen kompassi osoittaa osittaista vastuuta myös naiselle itselleen. Vaikka samaan hengenvetoon tuomitseekin kaiken väkivallan. Mitäs läksit.

 

[Patarouva]

Ovat myöntäneet että ovat tyytyväisiä kun tutkimus huomattiin julkisuudessa. Tavoite saavutettu.

Tuolla sumukysymyksellä triggeröitiin vastaamaan ne, joiden mielestä nainen voi omalla käytöksellään provosoida itseensä kohdentuvaa epämieluisaa kohtelua (viheltelyä tai lääppimistä paljastavasti pukeutuneelle, kähmimistä ja hyväksikäyttöä itsensä tiedottomaan tilaan juoneelle jne). Jokainen isä tunnistaa tämän varoittelutarpeen omalle tyttärelleen "älä ikinä tee .....". Mahdollisesta vaarasta varoitetaan tavalla jota ei koskaan tehdä pojalle. Ja jos nainen sitten kuitenkin omasta valinnastaan johtuen menee tilanteeseen jossa vaara aktivoituu, miehen moraalinen kompassi osoittaa osittaista vastuuta myös naiselle itselleen. Vaikka samaan hengenvetoon tuomitseekin kaiken väkivallan. Mitäs läksit.

Kyllä naisia saa varoittaa miehistä ja opastaa varomaan, ja huonosti voi käydä varoituksista huolimatta. Suuri osa naisista kaihtaa tiettyjä tilanteita luonnostaan ja osaan vaikuttaa äideiltä ja etenkin muilta tytöiltä ja naisilta saatu varoittelu.

Olisi kiva, jos isät ohjeistaisivat myös pojilleen naisille suosittelemaansa korkeaa moraalia ja varovaisuutta. Miksi sälyttää vain tyttärilleen vastuu ja pojat pääsevät vanhalla pojat on poikia ajattelulla. Ei poika ole mikään pelkkien viettiensä viemä olento, joka ei opi ymmärtämään asioita. En mä ainakaan halua aliarvioida miespuolisia olentoja tuolla lailla.

 

[Yläpesä]

Kyllä naisia saa varoittaa miehistä ja opastaa varomaan, ja huonosti voi käydä varoituksista huolimatta. Suuri osa naisista kaihtaa tiettyjä tilanteita luonnostaan ja osaan vaikuttaa äideiltä ja etenkin muilta tytöiltä ja naisilta saatu varoittelu.

Olisi kiva, jos isät ohjeistaisivat myös pojilleen naisille suosittelemaansa korkeaa moraalia ja varovaisuutta. Miksi sälyttää vain tyttärilleen vastuu ja pojat pääsevät vanhalla pojat on poikia ajattelulla. Ei poika ole mikään pelkkien viettiensä viemä olento, joka ei opi ymmärtämään asioita. En mä ainakaan halua aliarvioida miespuolisia olentoja tuolla lailla.

Poikiakin varoitetaan toikkaroinnista ja omasta vastuusta mutta raiskatuksi tulemisen vaara heillä on häviävän pieni. Poikaa valmennetaan varautumaan itsepuolustukseen ja todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on selvästi suurempi.

 

[Patarouva]

Poikiakin varoitetaan toikkaroinnista ja omasta vastuusta mutta raiskatuksi tulemisen vaara heillä on häviävän pieni. Poikaa valmennetaan varautumaan itsepuolustukseen ja todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on selvästi suurempi.

Niinpä. Sekä tyttöjä että poikia varoitetaan satuttamasta itseään, mutta hyvä olisi kaikkia myös varoittaa olemaan satuttamasta toisia.

 

[Sonny Burnett]

Poikaa valmennetaan varautumaan itsepuolustukseen ja todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on selvästi suurempi.

Poikien ja miesten kohtaama väkivalta lienee sitä -en muista kenen- lanseeraamaa "parempaa väkivaltaa".

 

[Satunnainen]

Poikien ja miesten kohtaama väkivalta lienee sitä -en muista kenen- lanseeraamaa "parempaa väkivaltaa".

Ilmauksen lanseerasi muistaakseni joku Youtubeen videoita lataava kokoomuslainen.

Mutta itse asian osalta, se on toki ilmeistä, että naisiin ja miehiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan eri tavoin. On muuten mielenkiintoista miettiä, että mitä jos muissa asioissa lähdettäisiin yhtä voimakkaasti tekemään jakoa uhrin sukupuolen perusteella. Siis vaikkapa olisi projekti, jonka tavoitteena olisi vähentää liikenneonnetomuuksia, joissa uhrina on nainen. Tai kyseltäisiin asenteista koskien nettihuijauksia, joissa uhrina on mies. Tuota pidettäisiin todennäköisesti varsin outona, mutta väkivaltarikosten kohdalla se on suorastaan normi.

 

[Yläpesä]

Niinpä. Sekä tyttöjä että poikia varoitetaan satuttamasta itseään, mutta hyvä olisi kaikkia myös varoittaa olemaan satuttamasta toisia.

Poikien todellisuuteen kuuluu (yhä?) varautuminen väkivallan käyttämiseen ja siis toisen satuttamiseen itsepuolustuksena. Olen itse teininä pariin otteeseen joutunut lyömään toista satuttamistarkoituksella jotta hän lopettaisi oman käytöksensä. Tämän viimekäden valmiuden olen "opettanut" myös pojalleni (ei tietääkseni ole joutunut sitä käyttämään) nimenomaan kiusaajien varalle, joiden edessä opettajanaisten ja sosiaaliempauttajanaisten "armeija" on aseeton. En tytölle. Poikien kokemusmaailmaan potentiaalinen väkivalta sisältyy yleisesti.

Tämä uutinen tuli sopivana jatkona taannoiselle karhukeskustelulle. Siihen näyttää lisäksi linkittyvän Jenkeistä käsin voimaantuva 4B-liike vastavetona (sic!) Trumpin voitolle presidentinvaaleista. Eikä siinä vielä kaikki, sillä samaan aikaan youtube (ainoa some jota enää jaksan jonkinverran seurata) näyttää kiehuvan miesten vetäytymisestä parisuhdemarkkinoilta tyystin elämään vapaata sinkkuelämää. Minkä seurauksena 35+ naiset joiden biologinen kello tikittää nopeutetusti eivät enää löydäkään riittävän tasokasta ja suhteeseen "alistuvaa" miestä ja heiltä puolestaan on tulossa katkera viha-aalto feminististä liikettä kohtaan (feminismi petti meidät). Popcorneja tässä vielä tarvitaan.