Meinaatko sinä ihan oikeasti, että ajattelet niin että mainitulla periaatteella koitetaan rajoittaa ajattelua?
Sitähän se on, tai se sen laatijoiden tavoite on, vaikkeivät he itse taida edes ymmärtää sitä.
Mekanismi on sama kuin kristillisessä perisynnissä. Et ihmisenä kerta kaikkiaan pysty olemaan tekemättä oletuksia, ja niinpä tulet saamaan itsesi kiinni oletuksista hamaan tappiin saakka, ja kokemaan syyllisyyttä, kun et pystynyt vieläkään ajattelemaan laaja-alaisesti ja ilman ennakkokäsityksiä. Avasin tätä mekanismia yleisesti Uskontoketjussa:
Kuule Jatkoaika! Tänään ilmoitan Teille suuren ilon, ilosanoman. Tänään on teille Jatkoajassa avattu uskontoketju, löydätte ketjun Jatkoajan Löylyhuoneelta. Tässä ketjussa on tarkoitus keskustella uskonnoista kristinuskosta aina saatananpalvontaan saakka. Tiedän hyvin, että aiheesta on olemassa...
keskustelu.jatkoaika.com
Kyse on siis minusta ihan yleisinhimillisestä piirteestä, joka esiintyy oikeastaan kaikissa yhteisöissä jonkinlaisella konsentraatiolla. Sille on minusta myös olemassa vahvat perusteet myös matematiikan puolelta.
Tämä on hyvä kysymys, koska tätä ei eksplisiittisesti ilmaista: se tulee esille vähän laajemmalla tarkastelulla.
Jos et, vaan vastaat esim. että niin voidaan ymmärtää, niin sitten olisi hyvä tuoda konkreettisesti joku, joka näin todella ajattelee - ja siis koittaa jossain työpaikan palaverissa kuin jonkinlainen Zen munkki koittaa rajoittaa ajatteluaan. Ei tämänkaltaisia ihmisiä ole, ajatus on naurettava, joten ohjeiden tulkitseminen viittaamassa ajatteluun eikä sanottuihin sanoihin on juurikin sitä raivostuttavaa oikeistokonservatiivien olkiukkojen rakentelua, josta olen jo kirjoittanut.
Vaatimus on toki mahdoton, kuten itsekin toteat. Avasin kuitenkin edellä jo mekanismia. Minun lienee helppo tuoda näytille kristittyjä, joiden mieltä ahdistaa oma syntisyys, mutten pystyisi tuomaan näytille synnitöntä ihmistä.
Ihmiset, jotka puhuvat turvallisesta tilasta ja muusta siihen liittyvästä, eivät puhu "ajatuspoliisista" - sillä on paha kaiku, ja se tuo mieleen orwellilaisen maailman uusiokielineen. Samat ihmiset ovat kuitenkin usein "kielipoliiseja", ja heillä on sellainen käsitys, että sanaston muokkaaminen muuttaa ajattelua: siis että esimerkiksi sukupuolineutraali sanasto saa ihmiset ajattelemaan tasa-arvoisemmin. Itse asiassa monet katsovat, että kieli - siis puhuttu kieli - kantaa mukanaan vanhaa ja vahingollista patriarkaatista kulttuuriperimää ja siitä olisi hyvä päästä eroon, jotta ihmiset oppisivat ajattelemaan nykyaikaisemmin.
Hyvin nopealla googlaamisella pari juttua tästä ajattelumallista, voin hakea lisää jos se argumentoinnin kannalta on tarpeellista:
Ihmiskunnan olemassaolo ja kommunikaatio perustuvat kieleen. Tarvitsemme kieltä kun kuvailemme ympärillä olevia asioita ja maailmaa. Mutta kielen kautta emme ainoastaan kuvaile näkemäämme…
puheenvuoro.uusisuomi.fi
"Ihmiskunnan olemassaolo ja kommunikaatio perustuvat kieleen. Tarvitsemme kieltä kun kuvailemme ympärillä olevia asioita ja maailmaa. Mutta kielen kautta emme ainoastaan kuvaile näkemäämme, vaan myös muokkaamme sitä."
seta.fi
"Kieli on keino jäsentää maailmaa. Kieli myös määrittelee ajattelua ja ohjaa tulkintaa..."
Mutta jos hyväksyt noilla lähteillä sen, että on olemassa aika laaja ihmisryhmä, jonka mielestä kieli heijastaa ajattelua, ja kielen muuttaminen muuttaa ajattelua ja asenteita, niin hyvä.
Itse asiassa siis aika iso osa esimerkiksi tasa-arvoaktivisteista osoittautuu ajatuspoliisiksi
ihan omien ajatusmalliensa pohjalta, koska heidän käsityksensä mukaan kieli ja ajattelu ovat kytköksissä toisiinsa: kieltä muuttamalla muutetaan ajatuksia. Selvennökseksi, että minä en jaa tätä käsitystä kielen ja ajattelun suhteesta.
Kehotan vilkaisemaan linkkaamasi YLE:n turvallisen tilan periaatteita. Mitkä mainituista asioista ovat sellaisia, jota ei voisi kuitata vain ohjeella "muista hyvät käytöstavat"?
Tarkastellaan kohtia 2 ja 3. Kolmoskohta on siis: "En ... tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, avoista, sosioekonomisesta taustasta, perhesuhteista, terveydestä tai toimintakyvystä."
Mitä sellaista kolmoskohdassa kerrotaan, jota kakkoskohta ei jo pitänyt sisällään? Pilkkaaminen ja ivaaminen on kielletty jo kakkoskohdassa, se ei millään muotoa ole hyvää käytöstä ja sitä paitsi ad hominem on tiedetty argumenttivirheeksi jo ainakin antiikin Kreikan ajoista asti, joten ei sitä sinällään voi pitää edes keskustelusääntönä. Kyllä se on tarkoitettu ajatussäännöksi.
Jos on niin, että periaatteita todella käytetään hiljentämään laajamittaisesti kiihkeääkin argumentaatiota, niin osoittakaa, että näin todella on.
Käykö Ebrahimi vs Valtaoja? Ainakin siinä casessa argumentointi torpattiin turvallisella tilalla. Korostan, että minä sanoin, että turvallisen tilan konseptia käytetään vallankäyttövälineenä aivan samalla tavalla kuin vaatimusta hyvistä käytöstavoista. Molemmat myös ovat sitä.
Sinähän vain viittasit, että periaatteisiin vain viitattiin tässä tarkoituksessa, mutta menikö vaatimus läpi, sehän on ainoa joka merkkaa!
Kyseisessä casessa vaatimus ei mennyt läpi, mutta, no, se lopetti argumenttipohjaisen keskustelun.
Mainituilla periaatteilla on kuitenkin positiivisia seurauksia, kuten että jos työpaikalla loukataan, vähätellään yms. yms. (mitä jatkuvasti tapahtuu, koska olemme ihmisiä, kuten varmasti tiedät), niin voidaan vedota näihin periaatteisiin. Ja tämä on usein hyväksi myös sille henkilölle, joka on mahdollisesti loukannut. Hän voi korjata toimintaansa ilman, että menettäisi kasvojaan.
Aiemmin työpaikoilla viitattiin hyviin käytöstapoihin. Sanoinkin jo siitä, että turvallisen tilan konseptilla helposti luodaan sellaista mielikuvaa, että työpaikka ei ollut turvallinen ennen kuin säännöt otettiin käyttöön. Näin ei kuitenkaan ole.
Työpaikan ongelmat ovat harvoin kiinni siitä, etteikö käytössääntöjä tiedettäisi - niitä ei vain haluta noudattaa. On myös olemassa sellainen ikiaikainen trendi, että alemmilla yhteiskuntaluokilla on jopa tarve halventaa ylempien luokkien käytösnormeja. Kun pomot tuovat paikalle käytössääntöjä, niin duunariportaalla käytetään luovuutta niiden rikkomiseksi.
Jos taas ajatellaan, että ''yleisten käytöstapojen'' pitäisi riittää, niin ei riitä, kuten nyt vaikkapa tämä juttu meille
konkreettisesti todistaa:
Ahdistelu | ”Oli kuulemma minun vikani, kun olin siinä pylly pystyssä” – HS:n lukijat kertovat, miten heitä on häiritty
''
Nyt kysymys kuuluukin, että ovatko nuo ahdistelut hyvien käytöstapojen mukaista käytöstä? No, eivät ole, en ainakaan koskaan muista, että hyvinä käytöstapoina olisi opetettu vaikkapa huorittelua, lääppimistä tai takamuksen puristelua.
Miten sitten niistä puhuminen turvallisena tilana muuttaa asiaa?
Minun näkemykseni: se saa vain ihmiset puhumaan toistensa ohi, ja vastustamaan asioita, joita he eivät muuten vastustaisi. Hyvästä tarkoituksesta huolimattaan se on vain uusiokieltä kertomaan poliittisesta kannasta ja syventämään poteroitumista.
Turvallinen tila konseptina on minusta ihan hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmiset saadaan napit vastakkain, vaikka he tavoittelisivat samaa asiaa. Samalla heidät saadaan myös vastustamaan asioita, joita he eivät muuten vastustaisi. Turvallinen tila vs käytöstavat -keskustelussa osapuolet demonisoivat jomman kumman, vaikka kumpikin tarkoittaa samaa asiaa: käytöstapojen vaatiminen tarkoittaa liberaalille vanhan maailman patriarkaattia, turvallisen tilan vaatiminen puolestaan konservatiiville vihervasemmistolaista propagandaa, vaikka molemmat ovat sisällöltään aika samanlaisia.