Mielenkiinnosta, mistä asioista sitten saa tehdä yleistyksiä ja mistä ei? Jos miehiin liittyvistä asioista saa tehdä yleistyksiä, mutta maahanmuuttajista tehtävät yleistykset eivät ole hyväksyttyjä. Entä uskontoihin, naisiin, seksuaalisiin vähemmistöihin, työttömiin tai sairaisiin liittyvät yleistykset? Keihin saa kohdistaa yleistystä ja keihin ei?Minun on ainakin miehenä hieman hankalaa ymmärtää tätä ketjussa vallitsevaa miesasialiikkeen närkästystä Marinin jakamaan julkaisuun. Se, että miesten naisiin kohdistavasta väkivallasta puhutaan ja tehdään tökeröitäkin yleistyksiä, ei nyt ainakaan omalla kohdallani johda mihinkään pelkoon syrjityksi tai vainotuksi tulemisesta sukupuoleni takia. Tässä mielessä rinnastus tai vertaus maahanmuuttajiin on omaan makuuni suhteellisen pöljä.
Tälle somekeskustelulle on kovin tyypillistä se, että kun siihen keskusteluun ei oikein tahdota taipua, tai tahdota lukea että mitä edellä on juuri kirjoitettu, niin sitten aletaan syöttämään sanoja toisen suuhun.
Mutta minulle on ongelma siinä, että meistä miehistä saa heitellä tänäpäivänä ihan mitä tahansa yleistyksiä, ja sen pitäisi muka olla täysin ok.
Ex-pääministeri voi heitellä someen, että miehet ovat tämmöinen kollektiivinen tappajien joukko, ja tämän pitäisi olla vaan ihan jees?
Et kysynyt minulta, mutta eikös se olisi ihan hyvä nyrkkisääntö että vähemmistöistä ei tehtäisi yleistyksiä (eli toisinsanoen ei lyötäisi ns. alaspäin)? Tämä ihan vaan pohdintana, kysymyksesi on nimittäin ihan hyvä.Mielenkiinnosta, mistä asioista sitten saa tehdä yleistyksiä ja mistä ei? Jos miehiin liittyvistä asioista saa tehdä yleistyksiä, mutta maahanmuuttajista tehtävät yleistykset eivät ole hyväksyttyjä. Entä uskontoihin, naisiin, seksuaalisiin vähemmistöihin, työttömiin tai sairaisiin liittyvät yleistykset? Keihin saa kohdistaa yleistystä ja keihin ei?
Ajatus koe: korvatkaa sana mies sanalla maahanmuuttaja ja miettikää, onko tuo viestintä ok. Molemmissa tapauksissa tilastot puoltavat yleistystä, mutta...
No, tässä on tottunut siihen, miehistä saa ja melkeinpä pitää heitellä minkälaisia tahansa yleistyksiä ja se on ihan fine. Muiden ryhmien kohdalla sama ei sitten olekaan enää hyväksyttävää.
Onko se pelko loppujen lopuksi perusteltua pitää jokaista vastaantulijaa uhkana? Ja johtaako se esim. pahaan oloon (epäilemättä kyllä) ja vaikuttaako se muuhun käyttäytymiseen? Onko siitä siis loppujen lopuksi enemmän haittaa olla jatkuvasti peloissaan, että osuuko nyt se loton jackpot, vaikka äärimmäisen harvalle se osuu.Mutta sitten muistin kaksi (erillistä) keskustelua kumppanini ja siskoni kanssa, jotka ovat avanneet silmiäni tämän asian suhteen aika merkittävästi. Molemmilta olen aiheesta juteltaessa saanut kuulla, kuinka esim. hämärään/pimeään aikaan pelottaa kävellä kaupungilla yksin, kun jokainen vastaantuleva mies tuntuu potentiaaliselta uhalta. Siis ne minun ja sinun kaltaiset hyviksetkin. Vaikka sen tietääkin, että ylivoimainen enemmistö miehistä on näitä ns. hyviksiä, niin silti. En tiedä onko tälle kauheasti mitään tehtävissä niin kauan kuin miehet ovat fyysisesti dominantti sukupuoli, mutta joka tapauksessa ilmiö on olemassa.
Mies sanan käyttäminen ei sulje ulos mahanmuuttajamiehiä, mutta maahanmuuttaja sanan käyttö sulkee pois kantasuomalaiset miehet. Sinun ajatusliekkisi antaa ymmärtää, että naisiin kohdistunut väkivalta olisi jotenkin maahanmuuttajien tänne tuoma ilmiö. Näinhän asia ei ole, Suomi on ollut kysisesen väkivaltatilaston kärkipaikoilla jo pitkään ja olemme edelleen edellä monia maita, joissa on paljon enemmän maahanmuuttajataustaisia.
Ei tietenkään ole, yritin sitä tuossa viestissäni jo vähän avata.Onko se pelko loppujen lopuksi perusteltua pitää jokaista vastaantulijaa uhkana?
Näin ne asiat siis koetaan, ja sillä perusteella sitten yleistetään. Ei mielestäni järin rakentava lähtökohta keskustelulle.Ei tietenkään ole, yritin sitä tuossa viestissäni jo vähän avata.
Mutta näin moni nainen silti kokee, ja mielestäni on ihan oikein herätellä siitä asiasta julkista keskustelua.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä. Siksi pidänkin tuollaisia tarkoituksellisesti flamettavia viestinnän kärkiä typerinä. Karhuvertaukseen ja vihjaileviin koko mieskuntaa kattaviin syytöksiin käytetyn ajan kun olisi rakentanut ”Lähes puolet Suomen naisista ovat seksuaaliväkivallan uhreja”-aiheen ympärille ja vähän raflaavampaan muotoon, niin luultavasti keskusteltaisiin aiheesta - seksuaaliväkivallan juurisyistä, niiden ehkäisystä, sekä ongelman vallitessa ensi- ja turvakotien resursseista.Ja se on sivumennen sanoen tosi surullinen juttu ja mielestäni nimenomaan se pihvi tässä, mihin pitäisi keskittyä, eikä siihen kuinka harmittaa miehenä tulla välillisesti syytetyksi. Koska ei tässä ketään yksittäistä miestä syytetä, ja kyllä ne Sanna Marinit ja YK:n naisjärjestön tyypit sun muut sen tietää, että valtaosa miehistä on hyviä.
Mutta näin moni nainen silti kokee
Jostainhan todellisestahan ne kokemukset kumpuavat, eli mielestäni täysin validi lähtökohta keskustelulle.Näin ne asiat siis koetaan, ja sillä perusteella sitten yleistetään. Ei mielestäni järin rakentava lähtökohta keskustelulle.
Lainaan tekstistäsi nyt vain yhden kohdan, koska tässä näkyy se meidän kahden perustavanlaatuinen näkemysero joka vaikuttaa vahvasti koko keskusteluun: tuossa postauksessa ei mielestäni "lietsota tunteita kaikkia miehiä vastaan".Tunteiden lietsominen kaikkia miehiä vastaan johtaa sen sijaan vain naisten ongelmien vähättelyyn ja ohittamiseen.
Kyllä mä uskon, että naiset ovat varoneet aina ja varoitelleet tyttäriään ja muita naisia jo paljon ennen kuin kukaan on feminismistä mitään koskaan puhunutkaan.Tilastojen perusteella miesten tulisi kokea suurempaa väkivallan uhkaa kuin naisten. Naisten pelko ei ole pelkästään tosiasioihin perustuvaa vaan myös feministisen kulttuurin luomaa.
Feministinen kulttuuri myös ohjaa naisia vaikeuksiin, koska se ei salli keskustelua siitä, kuinka ongelmia voi välttää omilla valinnoilla.
Maailmassa on pahoja miehiä. Se on tosiasia, joka ei tule muuttumaan. Jokin osa ihmisistä käyttäytyy vastuuttomasti, eikä tilannetta voi korjata millään keinoilla pysyvästi. Siksi olisi hyvä keskustella myös siitä, kuinka ongelmat voi kiertää omilla valinnoilla.
Naisia tulee kannustaa menemään poliisin puheille aina, kun he kohtaavat huonoa käytöstä. Huonosti käyttäytyvät on yritettävä saada vastuuseen.
Tunteiden lietsominen kaikkia miehiä vastaan johtaa sen sijaan vain naisten ongelmien vähättelyyn ja ohittamiseen.
Keskustelu noudattaa samaa kaavaa kuin autoilijoiden leimaaminen. Hyvin ahkerana (usein monta tuntia päivässä) hyötyliikkujana tiedän, että autoilijoista melkein kaikki käyttäytyvät jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kohtaan kunnioittavasti ja huomioiden. Julkisen keskustelun perusteella kuitenkin syntyy vaikutelma, että autoilijat ovat täyssikoja, jotka ajavat ihan miten lystäävät. Tämä oletus on kaukana todellisuudesta.
Pieni osa autoilijoista on täysin vastuuttomia, eikä jalankulkija siksi voi luottaa oikein kehenkään autoilijaan, mutta tämän luottamuspulan vuoksi on perusteetonta syyllistää kaikki autoilijat.
Muut autoilijat eivät voi vaikuttaa huonosti käyttäytyviin autoilijoihin, eivätkä muut miehet voi vaikuttaa huonosti käyttäytyviin miehiin. Ongelma on väärintekijöissä eikä ryhmässä.
Tuo Atwoodin lainaushan on ihan jees. Se ei syyllistä kollektiivisesti, mutta nostaa esiin kuitenkin uhan ja pelon, jota naiset kokevat, ja ehkä vielä enemmän sen voimaepäsymmetrian, joka pelon ajurina toimii (tästäkin syystä karhuvertaus huono). Tosin itse viilaisin sitä hieman, sillä nyt vain toinen tuossa on harvinainen worst case scenario. Tappamisen sijaan kun raiskaaminen on myös valitettavasti se arkisempi uhka:Kannattaa tosiaan huomata, että tuossa Atwoodin lainauksessa siitä, mitä nainen pelkää ja mitä mies pelkää. Eivät kaikki miehet ole väkivaltaisia eivätkä kaikki naiset pilkkaa.
Palaan tähän vielä sanoakseni, että saatat olla tässä ihan oikeassa. Se ei tosin mielestäni tee tuosta päivityksestä huonoa tai puistattavaa, ja "syytös" on mielestäni aika vahvasti sanottu. Mutta ehkä toisenlainen lähestymiskulma olisi ollut isossa kuvassa toimivampi, kuten olemme tämänkin ketjun reaktioista saaneet huomata.Karhuvertaukseen ja vihjaileviin koko mieskuntaa kattaviin syytöksiin käytetyn ajan kun olisi rakentanut ”Lähes puolet Suomen naisista ovat seksuaaliväkivallan uhreja”-aiheen ympärille ja vähän raflaavampaan muotoon, niin luultavasti keskusteltaisiin aiheesta - seksuaaliväkivallan juurisyistä, niiden ehkäisystä, sekä ongelman vallitessa ensi- ja turvakotien resursseista.
Juuri näin. Mielestäni ei pidä lähteä sille raiteelle, että miten naiset välttelisivät tiettyyn aikaan ulkona liikkumista tai pukeutumista. Sitä tapahtuu jo riittävästi. Lähtökohtaisesti Suomen pitäisi olla turvallinen naisen liikkua yksin ulkona missä ja mihin aikaan vain, mitä se periaatteessa toki onkin (sattumanvarainen väkivalta marginaalista), mutta siinäkin on vielä reilusti varaa parantaa, jotta turvallisuudentunnetta voidaan lisätä maamme kansalaisille.Kyllä mä uskon, että naiset ovat varoneet aina ja varoitelleet tyttäriään ja muita naisia jo paljon ennen kuin kukaan on feminismistä mitään koskaan puhunutkaan.
Silloin piti ilmeisesti ottaa vastuu omilla valinnoilla, vai. Olisiko mikään koskaan muuttunut, jos olisi tyydytty siihen, että älä valita, väistä mahdollisuuksien mukaan ja ennen kaikkea se on viime kädessä sinun oma vastuusi ja osasi.
En minä ole mikään auktoriteetti määrittelemään sitä, mistä saa tehdä yleistyksiä ja mistä ei. Omasta mielestäni hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että ei lyötäisi ns. alaspäin. Toinen hyvä perusperiaate voi olla tarkastella sitä, miten herkästi historian saatossa kyseinen ihmisryhmä on joutunut syrjinnän, alistamisen tai vainon kohteeksi.Mielenkiinnosta, mistä asioista sitten saa tehdä yleistyksiä ja mistä ei? Jos miehiin liittyvistä asioista saa tehdä yleistyksiä, mutta maahanmuuttajista tehtävät yleistykset eivät ole hyväksyttyjä. Entä uskontoihin, naisiin, seksuaalisiin vähemmistöihin, työttömiin tai sairaisiin liittyvät yleistykset? Keihin saa kohdistaa yleistystä ja keihin ei?
Tilastoja on hyvin helppo manipuloida määritelmin ja haastatteluotannan kautta, ja sitä tehdään jatkuvasti - etenkin erilaisten agendajärjestöjen toimesta. Jenkeissä, kun feministijärjestöt aikoinaan teetätti kyselyjä naisten turvallisuudesta gollege-kampuksilla, saatiin tulokseksi, että joka viides nainen oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tästä nousi isot kohut, ja kun niitä kyselytuloksia käytiin myöhemmin läpi, huomattiin että mm. kysymykset "suuteluyritykset vasten tahtoa" tai "intiimi kanssakäyminen päihtyneenä" luokiteltiin kyselyn perusteella seksuaaliseksi väkivallaksi, joka totta kai vaikutti valtavasti lopputulokseen.Mutta selväksi tuli että tässä meni ihon alle se että miehistä puhuttiin ikävään sävyyn, ja vieläpä ketjun aiheen jakamassa kuvassa. Ei se alkuperäisen postauksen pointti että suomalaisnaisista 43% on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Se on aika pirun paljon se, mutta jokaisella meistä on toki ne omat kipupisteensä sen suhteen mitä koetaan puistattavaksi ja oksettavaksi ja mitä ei.
Kyllä mä uskon, että naiset ovat varoneet aina ja varoitelleet tyttäriään ja muita naisia jo paljon ennen kuin kukaan on feminismistä mitään koskaan puhunutkaan.
Miten sinusta mies on täällä Suomessa etuoikeutetumpi kuin nainen? Laki on molemmille sukupuolille sama, sillä erotuksella, että mies on asevelvollinen toisin kuin nainen. Miksi siis uhriutuminen on jollain tapaa tyylikkäämpää naiselta kuin mieheltä? Stoalaisuutta (jota ilmeisesti peräänkuulutat?) toki pidetään arvokkaana miehisyyden osana, mutta sisälle padotut tunteet pyrkivät aina jossain muodossa ulos - usein fyysisesti jos ei verbaalisesti, ja viimeistään vatsahaavan kautta. Eikö siis ole ihan terveellistä, että miehetkin puhuvat ulos tuntemuksiaan?Omasta mielestäni perusterve länsimainen valkoihoinen heteromies on edelleen lähtökohtaisesti se maailman etuoikeutetuin ihminen eikä uhriutuminen meiltä tähän ryhmään kuuluvilta ole oikein tyylikästä, vaikka kuinka yleistettäisiin.
Olet oikeassa siinä, että runsas alkoholin käyttö aiheuttaa vaaroja naisille ja se aiheuttaa niitä myös miehille.Kun joku gradun tehnyt poliisi uskalsi huomauttaa selvitystensä perusteella, että raiskauksia tapahtuisi selvästi vähemmän, jos naiset käyttäisivät alkoholia vastuullisemmin, niin kohuhan siitä nousi. Sen sijaan että julkinen keskustelu olisi keskittynyt ongelmien ratkaisemiseen, se keskittyi poliisin paheksumiseen. Ideologia esti tosiasioiden myöntämisen ja naisten aseman parantamisen.
En luota liikenteessä pyöräillessäni tai kävellessäni autoilijoihin, koska tiedän, että pieni osa heistä käyttäytyy vastuuttomasti. En liiku oikeuksieni perusteella vaan yleisen ymmärrykseni perusteella. Ymmärrykseeni kuuluu, että autoilijoihin ei voi sokeasti luottaa. En koskaan aja risteyksen yli vilkaisematta olkani yli, vaikka valo osoittaisi minulle vihreää. Varmistan aina ensin katsomalla, että takaani kääntyvät autoilijat ovat huomanneet minut.
Voisin huutaa loputtomiin autoilijoiden vastuuttomuutta tai huonoa havainnointikykyä, mutta mitä se muuttaisi. Vaikka raivoaisin päivät pitkät, silti liikenteeseen jäisi autoilijoita, jotka tekevät asioiden varmistamisesta välttämätöntä.
Kaikille aina turvallisen maailman rakentaminen on tosiasioiden perusteella mahdotonta. Tavoitteita voi asettaa, mutta koska tavoitteet eivät koskaan täydellisesti toteudu, kannattaa myös yksilöt opettaa ymmärtämään, että he voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa asioiden tapahtumisen todennäköisyyksiin.
Miten tässä nyt ollaan toistensa kurkuissa kiinni? Esimerkiksi tässä ketjussa keskustelu on ollut mielestäni varsin säyseää. Toki jossain Twitterin likasangossa meno on välillä melkoista, mutta se on sitä joka tapauksessa vaikka puhuttaisiin vaan siitä, kumpi menee ensin leivän päälle, kinkku vai juusto.Hyvin on taas Marin onnistunut saamaan suomalaiset toistensa kurkkuihin kiinni. Tämänkin palstan keskustelu sen hyvin osoittaa. Kremlin kannattaisi palkata hänet töihin, niin taitavasti hän onnistuu jakamaan suomalaisia eri poteroihin. Oli kyse sitten ikäluokista, ammattiasemasta, sukupuolista, työmarkkina-asemasta jne. Ja taas tässä tilanteessa kun järkyttävä teko jo sinänsä nostaa tunteet pintaan.
Suomi on varmaan tasa-arvoasioissa maailman parhaita, mutta on meillä silti etenkin työelämän rakenteet monin osin miehiä suosivia. Hyvä esimerkki on vaikka julkisen sektorin korkeakoulutettujen palkkaus. Noin lähtökohtaisesti on vaikeaa selittää miesvaltaisten töiden kuten poliisin tai sotilaan parempipalkkaisuutta suhteessa naisvaltaisiin töihin kuten sairaanhoitajaan tai lastentarhanopettajaan. Yksityisellä sektorilla on samaa havaittavissa, mutta se nyt tapahtuu osin markkinatalouteen perustuen, mutta julkisen sektorin palkkaus ei. Tai jos markkinoiden kautta asiaa tarkastelee, niin kyllä kai pelko sairaanhoitajien menettämisestä yksityiselle sektorille tai vieraisiin maihin on akuutimpi kuin poliiseilla tai sotilailla, joten siinä mielessä tuo puoltaisi sairaanhoitajien parempaa palkkausta.Miten sinusta mies on täällä Suomessa etuoikeutetumpi kuin nainen? Laki on molemmille sukupuolille sama, sillä erotuksella, että mies on asevelvollinen toisin kuin nainen. Miksi siis uhriutuminen on jollain tapaa tyylikkäämpää naiselta kuin mieheltä?
Tottakai jokaisella on vastuu turvallisuudestaan sukupuolesta riippumatta. Ehkä joku ei halua, että se sanotaan ääneen, mutta kyllä jokainen vähintään aikuinen nainen sen varmaan tietää.
Hyvin on taas Marin onnistunut saamaan suomalaiset toistensa kurkkuihin kiinni. Tämänkin palstan keskustelu sen hyvin osoittaa. Kremlin kannattaisi palkata hänet töihin, niin taitavasti hän onnistuu jakamaan suomalaisia eri poteroihin. Oli kyse sitten ikäluokista, ammattiasemasta, sukupuolista, työmarkkina-asemasta jne. Ja taas tässä tilanteessa kun järkyttävä teko jo sinänsä nostaa tunteet pintaan.
Itse aiheen sisältöön: Väite kaikista miehistä pelkäämässä jotain yhtä asiaa ja kaikista naisista pelkäämässä jotain yksittäistä asiaa, on ihan hölmö. Lähtökohtaisesti ihmiset pelkäävät asioita, kuten naurualaiseksi tulemista ja väkivaltaa.