Itselle avautui joskus tämä miespelko, kun baarin jälkeen olin kävelemässä keskustassa vähän hiljaisemmalla tiellä ja edessäni käveli samaan suuntaan jonkin aikaa joku about parikymppinen nainen, ja itse olin ehkä 25 tuolloin. Ajattelin sitten siinä kevyessä huppelissa (en sopeltanut tms.) lämpimikseni aloittaa jutustelun iloisella ja vilpittömällä äänensävyllä: ”Moikka! Oliko mukava ilta? Ajattelin tässä muuten vain höpistä ja kysellä, kun näytetään olevan menossa samaan suuntaan.” Nainen vastasi vaisusti jotain ja huomasin, että häntä vähän jännitti tilanne, niin totesin pelkoa hälventääkseni olevani kotia menossa, syön pizzanjämät ja pää tyynyyn tjsp. Sitten hän yhtäkkiä kääntyi sivutielle ja purskahti itkuun. Huusin perään pahoittelut, jos säikäytin ja jatkoin matkaa omaan suuntaani tilannetta kovasti ihmetellen. Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta myös yllätti, että kuinka tuollaisessa tilanteessa ihminen voi mennä ihan pelosta lukkoon.