En nyt oikein tiedä missä tästä voisi jatkoajalla keskustella, kun romaneita koskeva ketju jatkoajalla on pysyvästi suljettu (johon palaan viestissäni myöhemmin), mutta YLE tehnyt yllättävänkin raikkaan jutun romanikulttuuriin liittyvästä naisten asemasta ja romanimiesten naisiin kohdistamasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä.
Suomen romaniyhteisöä ovat järkyttäneet useat vuoden aikana tapahtuneet väkivaltaisuudet. Yhteisön pienen koon perusteella voidaan puhua jo ilmiöstä.
yle.fi
Kuten jutussa todetaan on romanikulttuurissa olemassa rakenteita, joiden johdosta miehet kohdistavat väkivaltaa naisiin. Ja tämä väkivalta voi lopulta viedä romaninaisen hengen, kuten olemme saaneet todistaa lehtiä lukemalla. Tästä esimerkkinä käy lyhyellä aikavälillä tapahtuneet väkivallanteot, kuten Tampereen ampuminen tai Pitäjänmäen pikaruokalassa tapahtunut puukotus. Kaikista kuvottavinta oli näissä ehkä kuitenkin se, että tilanteessa välillä hyvinkin lähellä seuraamassa oli alaikäinen, hyvinkin nuori, perheen lapsi.
Se, miksi valitsin juuri tämän ketjun tälle aiheelle johtuu poliittisesta korrektiudesta. Valtaväestön keskuudessa on usein haastavaa, ellei jopa mahdotonta puhua romaniväkivallasta. Tämä johtaa siihen, että juurisyitä ei päästä hoitamaan. Jos kuittaa Tampereen ampumistapauksen "vain" miehen ja naisen välisenä väkivaltana, ei ongelmaan päästä pureutumaan. Ja tämä helposti johtaa siihen, että romaninaiset joutuvat jatkossakin elämään kulttuurissa, jossa naisen omistajuus, naisen nöyryyttäminen ja hyväksikäyttö sekä naisiin kohdistama kulttuurillinen väkivalta jää ongelmana käsittelemättä. Tällöin on vaikea luoda erilaisia yhteiskunnan tukipalveluja romaniväkivallasta kärsineille, kun ongelmasta ei uskalleta puhua, kuten jutussakin todetaan.
Mitä enemmän ongelmasta vaietaan eikä asioista uskalleta tai paikoin edes voida puhua niiden oikeilla nimillä johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa jo ennestään huonossa tilanteessa olevalla vähemmistön edustajalla ei ole yhteiskunnan tarjoamia rakenteita päästä pois hankalasta, mahdollisesti henkeä uhkaavasta tilanteesta.
Tästä hyvänä esimerkkinä käy myös jatkoajan keskustelupalsta. Jos edes jatkoajan keskustelupalstalla ei pystytä avoimesti, mutta kunnioittavasti käymään keskustelua romanikulttuurista ja siihen liittyvistä erityispiirteistä, ei muutosta voi olettaa tapahtuvan. Toivisinkin näin ollen myös jatkoajan kantavan oman - vaikkakin pienen - yhteiskunnallisen vastuunsa ja sallivan asiallisen keskustelun romanikulttuuriin liittyvistä lieveilmiöistä. Ihmisten tai kulttuurin tarkoituksenmukainen loukkaaminen ei pidä jatkossakaan olla sallittua, mutta vaikeneminen on vielä pahempaa. Se varmistaa sen, että muutosta ei yhteiskunnallisella tasolla tapahdu. Keskustelun tukahduttaminen asettaa romanit ja erityisesti romaninaiset vielä tiukempaan marginaaliin. Ja seurauksista ikävä kyllä, saamme lukea myöhemmin lehdistä.
