Kyse on moninaisesta kysymyksestä. Esimerkiksi se, että naispoliitikkoon käytetään paljon sukupuoleen liittyviä termejä, voi olla esimerkki siitä, että naisista yleisesti ajatellaan kielen kautta negatiivisesti. Prinsessa nähdään usein negatiivisena, kun taas prinssi positiivisena. Tai ämmä on yleisesti haukkumasana, mutta äijä kehu.
Tuo on minusta tyyppiesimerkki sanojen merkitysten muutoksista. Jos pureskellaan prinsessa-sanaa Suomessa, niin kyllä minusta sen merkitys on pitkälle kiinni kontekstista. Alun perin prinsessa-sanalla ei kyllä ole mitään negatiivisia merkityksiä, päin vastoin. Yhä edelleen, jos vaikkapa puhutaan prinsessa Madelinesta, prinsessa Dianasta tai prinsessa Annesta, niin on todella vaikea löytää siitä negatiivisia merkityksiä.
Myös jokin sellainen termi kuin "some-prinsessa" voi mielestäni esiintyä sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä. Jopa sellainen väännös kuin "rinsessa" on samaa sarjaa: se voi olla joko haukkumasana tai sitten se voi olla hellittelynimi. Samaa sarjaa on "narttu", asiayhteydestä riippuen sen voi mieltää haukkumasanaksi tai jopa sanaksi, jolla kerrotaan kunnioituksesta vähän malliin:"On se niin kova narttu, enpä haluaisi olla vastapuolella."
Myöskään prinssi-sana ei todellakaan ole pelkästään positiivinen ilmaus, vaan kyllä siihen liittyy assosiaatioita ylimielisyydestä, turhasta koreilusta, tietämättömyydestä, nuoruudesta (vähän "märkäkorvan" tapaan), itsestään liikoja luulemisesta ja sellaisesta: "Jaahas, sieltä se meidän rinssi saapuu."
Sanna-vihan intensiivisyys tuntuu kuitenkin saavuttaneen jonkinlaisia ennätyslukemia, joita tuntuu olevan vaikea rationaalisesti selittää.
Olen tästä samaa mieltä. Kun kerran ollaan tasa-arvo-ketjussa ja kun kerran aiheena on tässä tapauksessa misogynia, niin haluaisinkin pohtia sitä, että paljonko tuosta Sanna-vihasta on naisvihaa, paljonko se liittyy persoonallisuuteen, paljonko puolueeseen ja mihin nyt ikinä.
@Osmo Rapeli :n linkkaaman tutkimuksen aineisto oli koottu vauva.fi -foorumilta. En ole juuri vieraillut siellä, mutta oma oletukseni on, ettei se ole kovin vahvasti moderoitu. Kokemukseni sellaisista foorumeista ovat sen suuntaisia, että ensinnäkin siellä voi olla paljon multi-nikkejä eli yksi ja sama kaveri floodaa palstalle omaa agendaansa. Toinen seikka on se, että tuollaisilla palstoilla on usein porukkaa, joka lähtee tarkoituksella mukaan johonkin narratiiviin: kun huomataan, että jokin "lähestymiskulma" saa toiset palstalaiset takajaloilleen ja raivosta punertavaksi, niin sitä ruokitaan toistamalla tätä narratiivia. Siksi en vetäisi liian pitkiä johtopäätöksiä siitä, että kommenttien takana oleva kirjoittaja on naisvihaaja. Tutkimuksen tekijät huomioivat tämän osittain tutkimuksen rajauksilla - siinä ei ole ollut tarkoitus selvittää kirjoittajien misogyniaa, vaan kommenttien sisältöä.
Se mikä me tiedetään, on se, että esimerkiksi tämä tutkimuksen "online-misogynia" on ilmiönä sellainen, että vaikka monien kirjoittajien taustamotivaatiot eivät olisi misogynistisiä, niin se tavoittaa ne, jotka ovat misogyynisiä ja vahvistaa heidän käsityksiään.
Sannan persoona voi toki ärsyttää monia kommentoijia. Sekin varmaan lisää ärsytystä, että Sannan ympärillä on sitten vastapainoksi ihailijajoukko, ja näiden välinen sanailu sitten kiihtyy.
Otan vielä yhdeksi tekijäksi stereotyypit ja odotukset. Tuossa oli jossain juttua asiantuntijasta, joka oli tullut asiaohjelmaan pukeutuneena vaaleanpunaiseen "bile-mekkoon". Sitä aiemmin tässä ketjussa on ollut juttua, jossa kerrottiin, kuinka seksikkäästi pukeutunutta naista ei pidetä pätevänä. Sannasta kerrotaan, että hänellä on ollut halua ravistella pääministeri-instituuttia.
Kyllä, ihmisillä on joka tapauksessa oletukset siitä, kuinka toiset ihmiset käyttäytyvät. Minun käsitykseni on se, että stereotypiointi ei vielä ole misogyniaa, mutta misogynistinen stereotypiointi on. Nyt tuossa asiantuntijan tapauksessa, niin meillä on oletukset siitä, kuinka ajattelemme asiantuntijan pukeutuvan tullessaan asiaohjelmaan kommentoimaan aihetta. Meidän yhteiskunnassa miesten pukeutuminen on hyvin rajallista: paljoa muuta ei näy miesten päällä kuin kauluspaita, suorat housut ja takki. Naisilla pukukoodi on väljempi. Nyt kuitenkin miettisin asiantuntijana hetken, että onko tarkoitukseni kommentoida asiaa vai ravistella asiantuntijoiden pukeutumiskoodeja? Ajaako ravistelu asiaansa? Vaatteille joka tapauksessa annetaan omia merkityksiään, ne ovat signaaleja muille ihmisille - ne muuttuvat, mutta aionko muuttaa sitä nyt?
Sama pääministeri-instituutin ravistelussa. Me kansalaiset haluamme, että voimme luottaa ylimpään poliittiseen johtoon. Emme me kaipaa siellä isoja ravisteluja, koska sellainen aiheuttaa meille epävarmuutta. Siksi pääministerinä miettisin hetken, että onko tarkoitus hoitaa pääministerin virkaa ja herättää luottamusta, vai onko tarkoitus ravistella kansalaisten odotuksia.
Jos viha ei selity toimien poikkeuksellisella huonoudella, niin sitten jää jäljelle persoonan ärsyttävyys, jota on vaikea mitata. Varmaan se ärsyttävyys voi olla jopa leveästi hymyilevän Stubbin lukemissa, mutta Stubbin vihaaminen ei tunnu olevan niin monelle pakkomielle, kuin Marinin vihaaminen on.
Stubbin vihaaminen ei enää ole pakkomielle, mutta kyllä se muistaakseni oli aika kitkerää silloin, kun hän vielä oli aktiivisesti mediassa suomalaisena politiikkona. Kyllä Sanna-vihakin aikanaan laantuu.
Voisin kuvitella, että tuollainen huutelijaporukka baarin edessä innostuu toisista kiusaamisen kohteista enemmän kuin toisista. Ilmeisesti sinä olit vähän tylsä kohde kun ei enempää irronnut. Nuori nainen varmaan saisi aikaan voimakkaamman reaktion. Varsinkin jos naisen olemuksessa olisi jotain joka ei sopisi huutelevan miesporukan käsitykseen "naiselle sopivasta käytöksestä"
Ja jos nyt ajattelee netissä, somessa ym. virtuaalimaailmassa olevia samanlaisia huonotapaisia huutelijajoukkoja, niin kaipa niissä on vähän samaa ilmiötä. Että kaikille poliitikoille huudellaan, mutta jotkut kohteet saa enemmän reaktiota aikaan kuin toiset.
Näin varmasti. Aihetta liipaten muistelen joskus lukeneeni sellaista tutkimusta, jossa todettiin, että Japanissa julkisissa kulkuneuvoissa häirintä kohdistuu hiljaisiin ja vaatimattomiin ihmisiin. Räväkästi pukeutunutta ja kovaäänistä naista ei häiritty niin paljoa, ja syyksi epäiltiin sitä, että ahdistelijat ja muut häiriköt koettavat valita kohteen niin, että häirinnästä aiheutuu heille mahdollisimman vähän haittaa.
Uskoisin, että netissä toimivat samat mekanismit, häiriköt koettavat valita helppoja kohteita.
