Aikamoista tervanjuontia on kyllä ollut paluu työelämään loman jälkeen. Kaikkein eniten mietityttää se kuinka toistensa kopioita nuo työpäivät ovat. Se "yksikään päivä duunissa ei ole samanlainen" on kyllä ehkä suurinta huuhaata, mitä maa päällään kantaan. Sitten vaikka päällään seisoisi, niin ei tunnu saavan sitä jälkeä aikaan mitä tahtoisi ja kaikkea uutta kivaa omaan työpisteeseen ja koneelle, jotka tätä jälkeä voisi parantaa, joutuu odottamaan. Toki nyt on aika hiljaistakin vielä, joten en tiedä mikä se fiilis on sitten, kun tekemistä riittää. Luovaa "liukuhihnaduunia", jossa niistä "tuotteista" siinä liukuhihnalla pystyy tekee just niin hyviä, kuin omat skilssit antaa myöten, mutta koko ajan kuitenkin samaa tavaraa tulee päivästä toiseen. Sitten pientä turtumista ja luovuttamisen makuakin olen ollut havaitsevinani omissa ajatuksissa.
Olen kyllä mielestäni varsin sitoutunut konsernin asettamiin tavoitteisiin ja pidän talosta, sekä työkavereista paljon. Olen jopa ylpeä työpaikastani, mutta sitten on toi em. ongelma, joka pistää mielen vähän mutkalle.