Mainos

Töiden maistuvuus?

  • 83 240
  • 385

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jee, loppusyksyn keleillä on mitä miellyttävintä tehdä ulkoduunia. Lisätään tähän yritysosto ja siirtyminen ostetun lafkan tiloihin, uudet työkaverit ja toimitavat, pidentyneet aukioloajat, muuttokaaos ja maustetaan koko homma siis paskamaisella säällä. Ei hirveästi maistu, ei.

Venyi hiukan tuo duunarikeikka. Pakko ravistella itseään liikkelle. Muutamia paikkoja olen katsastellut, yksi niistä ihan mielenkiintoisen artikkelin myyntiedustamista. Yleensä en noista myyjän paikoista perusta, mutta tämä sai kiinnostumaan. Mietityttää vain, että minkälaista tuo duuni noin yleisesti ottaen on? Uusasiakashankintaa ja asiakaskäyntejä, myyntiä... mutta mitä konkreettisesti? Puhelinluettelo kouraan ja soittoja, "Ostaisitteko meiltä penaalin yrityksenne logolla?". Hirveän epämääräinen kuva mulla on tuosta touhusta, mutta kaiketi rahakasta meininkiä niille, jotka osaavat.

Saisipa vaikka sijaisuuden ala-asteelta.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Saisipa vaikka sijaisuuden ala-asteelta.
Heh, tein tänään elämäni ensimmäisen sijaisuuden, tosin yläkoululla. Valitettavasti kyse oli vain yhden päivän tuuraamisesta, ja minun on kai otettava vastaan muualta tarjottu vakipaikka. Sinänsä ihan ok paikka sekin, fiksun oloisia jamppoja, lyhyt työmatka, opiskelemaltani alalta ja hyvät kehitysmahdollisuudet sekä uran että palkan kannalta, mutta tiedän jo nyt, että sydän jää syrjään tuosta duunista. Ja se on mulle aika ratkaisevaa.

Ymmärrän, että yhden päivän sijaisuuden perusteella ei saa oikeaa kuvaa opettajan työstä, mutta uskallan silti sanoa, että se olisi minua varten. Menin nyt valmiiseen pöytään ilman varsinaista opetusvastuuta, tuntien valmisteluja ja sitoutumista työyhteisöön, mutta kaiken oppilaiden riekkumisen keskelläkin viihdyin. Ei tuntunut yhtään teeskentelyltä sanoa, että tulen mielelläni toistekin, jos aikataulut sopivat, ja vaikka tietysti hiukan jännäkakkaa pukkasi ensimmäisen tunnin alussa, oli fiilis kokonaisuudessaan hyvä.

Kohtalon ivaa, että sain tämän mahdollisuuden juuri ennen kuin pitäisi kirjoittaa nimi paperiin tähän oman alan duuniin. No, kai se on vain yritettävä, vaikka ei nappaisikaan. Tällaisina hetkinä sitä vain väkisin miettii, miksi ei saanut väännettyä itseään aikanaan yliopistoon.
 
Viimeksi muokattu:

Rapukäsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ei todellakaan maistu. Uuden johdon, esimiehen ja säästötoimien seurauksena on suorastaan vittumaista aamuisin raahautua työpaikalle. Törkeä kiire kokoajan, joten suurimman osan ajasta joutuu vääntämään jotain "purkkaviritelmiä", kun ei muuta ehdi ja noikin viritelmät tulevat vielä jossain vaiheessa uudelleen vastaan. Porukkaa on vähennetty, mutta näennäisesti lisätty, kun tiimejä on yhdistetty. Mahtoi näyttää hyvältä powerpoint-esityksessä, mutta kukaan ei taas tajunnut, että eihän toi vittu voi oikeassa elämässä toimia. Plussatunteja siis paukkuu kokoajan, mutta ei niistä tietenkään ylitöitä makseta vaan vapaata tunti tunnista. No kyselin, sitten esimieheltä, että voisko pitää neljä tuntia vapaata, kun on plussaa kertynyt kuukauden tunnit. No vittu eihän se käy, kun on niin kova kiire!

Sitten johto vielä keksii koko ajan uusia projekteja norsunluutorneissaan, kun eivät muutakaan tekemistä keksi. Projektin suunnittelu kusee ja aikataulut aivan liian tiukat, eikä projektinvetäjäkään tajua vetämästään projektista ja sen haasteellisuudesta tuon taivaallista. Ja taas ihmetellään, miksi normitöitä ei ehditä tehdä aikataulussa ja pyydetään venymistä. Vittu ripustakaa itsenne kiikkuun, siinä teille venymistä. Ja tätä paskaa on jatkunut viime syksystä lähtien, kun kolmas organisaatiomuutos kahden vuoden sisällä lähti käyntiin. Ollaan nyt niin saatanan globaalia että...Jos ei saada lisää porukkaa hommiin lähiaikoina tai työtehtäviä vähennettyä, niin meikäläisellä alkaa uuden duunipaikan etsiminen. Enkä taida olla ainoa.

Takaisin sykkimään...*ittu!
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kirjoitellaanpa tähän säikeeseen vähän tunnelmia tämänhetkisestä työtilanteesta.

Olen täällä palstalla milloin iloinnut uudesta työpaikasta, milloin nillittänyt töiden paljoudesta, kusipäisistä työkavereista tai vittumaisesta pomosta. Nyt on aika kertoa positiivissävytteinen saaga joka varsinkin näin lama-aikana lienee harvinainen - ja siksikin kertomisen arvoinen.

Olen pohjakoulutukseltani ylioppilas ja ammatilliselta koulutukseltani Insinööri (AMK). Työhistoriaa minulla on noin kuusi vuotta ja kouluarvosanat kohtalaisia. Ei siis mitään erikoista, mutta jotakin kuitenkin.

Jäin työttömäksi loppuvuodesta 2008 tuotannollisten ja taloudellisten syiden nojalla oltuani tuossa työpaikassa vain karvan verran yli viisi kuukautta. Ehdin juuri oppia homman, ja aloin kokonaisuutena pitää siitä, vaikka siihen liittyi monia osa-alueita joita en aikaisemmin ollut tehnyt tai joista en lainkaan pitänyt. Kehityin mielestäni hitaasti mutta varmasti tehtävässä.

Työympäristö oli kuitenkin suoraan sanottuna perseestä. Pomoni oli hikoileva kuusikymppinen lyhyenläntä pikku paskiainen, joka näennäisen hyväntuulisuutensa ja mukavuutensa varjolla yritti raahata omistamaansa pikkufirmaa läpi erinäisten, tässä määrittelemättömien, karikoiden. Työkavereistani en ala valittamaan, kukin oli määritellyt oman tonttinsa ja hoiti sen miten taisi.

Lama ja siitä seurannut alamme notkahdus oli riittävä syy ensin lomauttaa ja sitten irtisanoa henkilökuntaa, muun muassa siis minut. Tuolloin vitutti, mutta muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen sain uuden paikan. Paikka on alalla, jolla lama ei vaikuta aivan totutusti vaan päinvastoin töitä lisäävästi.

Olin kokeillut tätä alaa aiemminkin, mutta pidin sitä tuolloin itselleni sopimattomana. Käsitin kuitenkin jo pian nykyisestä työpaikasta neuvottelemaan alettuani, että asiat voi tehdä monella tavalla.

Nykyisessä työssäni teen noin puolet ajasta etätöitä. Se on hyvä asia, sillä työpaikan ja kotini välinen etäisyys on noin 200km. Lisäksi työni on hyvin ennakoitua, tiedän esim. jo nyt loppuvuoden ohjelmani. Tiimimme jäsenet ovat nuorekkaita, keskustelutaitoisia sekä joustavia - osaamme myös päättää asioita keskenämme ilman että esimiehen on oltava jatkuvasti erotuomarina.

Normaali, terve työyhteisö siis. Näin lama-aikana monella työpaikalla on aiemmin terve yhteishenki mennyt keskinäiseksi kilpailuksi ja kyttäämiseksi siitä, kuka nyt on tehnyt milläkin teholla mitäkin ja kuka kenties saa putsata pöytänsä seuraavaksi. Meillä ei tuollaista esiinny, vaan töitä tehdään pilke silmäkulmassa ja yhteisten pelisääntöjen mukaan.

Olen vieläkin vähän ihmeissäni, että löysin epätodennäköisimmällä mahdollisella hetkellä elämäni tähän asti parhaan työpaikan. Ehkäpä tämä käy osoitukseksi siitä, että työtä on kyllä tekijöille tarjolla aina, kunhan jaksaa etsiä.
 

Tammerforce

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Aika heikosti napostelee tällä viikolla. Oon kyllä osannut ottaa myös superrennosti, enimmäkseen vetäytynyt omaan toimistoon jalat pöydällä ja netissä surffaillen.

Jos edes tuon radion jaksais käydä avaamassa, tulis vähän eloa. Kohta neljä tuntia täynnä, ja en ole käytännössä tehnyt vielä mitään hyödyllistä.

Päälle tämä tekee kyllä hyvää. Kohta onneksi voi pitää ansaitun ruokatauon...

Palautetaanpa tämä ketju asiaankuuluvaan arvoonsa. Ylläoleva pitää meikäläiselle lähestulkoon 1:1 paikkansa, paitsi että mulla ei ole omaa toimistoa eikä täällä ole radiota.

Minun päälleni toimettomuus ei tee hyvää, ainoastaan hallaa. Kun kyselen johtoportaalta että olisikohan jotain mahdollista tehdä, niin vastauksena on eipä juuri...

Ainoita odottamisen arvoisia asioita ovat ruokatunti ja kotiinlähtö. Paikka tuntuu palkalliselta vankilalta.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Kysynpähän nyt tästä ketjusta seuraavaa, kun täällä JA:ssa aina tiedetään kaikki.

Elikkä olen itse töissä varastohommissa yrityksessä, jossa on n. 40 työntekijää + sitten pomosto ja huoltomiehet. Teen varastohommia yksinäni elikkä ketään toista ei ole kaverina (mikä on ihan hyvä juttu). Muut työntekijät ovat sidottuina omiin työpisteisiin, kun taas itse omissa hommissa pääsen menemään ympäri laitosta.

Olin ensimmäinen varastomies kyseisessä yrityksessä, joka on naisvaltainen (vain muutama mieshenkilö on töissä siellä). Paikka on aina hieman kuin pommin jäljiltä, kun kamaa tulee paljon. Alusta asti kun töihin menin n. 2 vuotta sitten, ajattelin olla mahd. ahkera. Tein töitä melkein hiki hatussa ja pidinkin siitä, hyvää kuntoiluahan siinä sai ja paljon.

Siten sainkin sitten kaikenlaista arvostusta osakseni ja pelkkää kunnioitusta ja erittäin hyvää palautetta. Tietysti varmaan osaksi senkin takia, että naisihmiset eivät itse jaksa nostella painavia tavaroita ja laatikoita, jne.

Helposti tietää onnistuneensa jos selän takana puhutaan hyvää, mutta sekin meni niin. Selän takanakin minua kehuttiin muiden puheissa koko ajan.

Joitakin työntekijöitä vaihtui ja tuli ja meni, mutta kun lähdin inttiin tuossa kesällä, niin kukaan muu ei ollut saanut sellaisia "hyvästejä" kuin itse. Tuli pelkästään hyvä mieli. Muut olivat olleen muiden työntekijöiden mielestä näköjään vain "tusinaduunareita", mutta itse olin jotain spesiaalia.

Työnantajan mielestä olin suoriutunut työtehtävistä paremmin kuin loistavasti ja hän arvosti työpanostani erittäin paljon, samoin kuin muu pomostokin. Aloitin kesätyönä ja jatkoin sitten sopimusta inttiin asti. En ajatellut mitään intin jälkeistä työelämää lainkaan, vaan kerroin, että joudun lopettamaan inttiin.

Viimeisenä työpäivänä sitten työnantaja pyysi ilmoittamaan heti kun intti loppuu. En sitten sitä muistanut, vaan aika varhaisessa vaiheessa armeijaa työnantaja sitä kyselikin. Tehtiin sitten uusi soppari, ja tein armeijan ohella 7 työpäivää, muutamana henk.koht lomapäivänä ja sitten oli 3 sunnuntaipäivää.

Nyt sitten kotiuduin huhtikuun alussa ja siitä lähtien olen ollut töissä normaalisti (tai miten nyt normaalisti lakon aikana voikaan olla töissä). Tuosta moni jo päättelee, millaisessa firmassa olen töissä.

Mutta mutta. Kaikki ei olekkaan ihan ruusuilla tanssimista. Ensinnäkin kärsin jonkinasteisista keskittymishäiriöistä. Eli saatan tehdä jotain ennen kuin mietin, mitä teen ja miksi teen. Myöskin puhe juoksee yleensä ajatusta nopeammin. Tekstiviesteihinkin saatan vastata ennen kuin edes luen, mitä siinä kunnolla sanotaan.

Vaikka kuinka yritän keskittyä kunnolla, niin yleensä ei onnistu. Tavalliset lasutoimituksetkin ovat todella hankalia, kun laskee ilman kunnon ajatusta ja keskittymistä. Huomaa, että muuten ne onnistuvat kuten kaikilta muiltakin, kun saa sen tietyn tatsin päälle. Sitä on vain erittäin hankala saavuttaa.

Monesti saattaa käydä esim. niin, että siirtää jonkun lavan johonkin ja jälkeenpäin sitten miettii, että mitä helvettiä? Täysin väärään paikkaan meni se. Ihan yhtäkkiä.

Tämä vain ei näy esim. pomostolle. Kun kerroin tästä työnantajalle, niin hän tietenkin katsoo kokonaiskuvaa, ja hieman kiistääkin tällaiset ongelmat. Sanoi, että muillakin tulee tuollaisia blackoutteja. Kyllä tulee, mutta itselläni onkin keskittymisongelma, joka tuottaa niitä normaalia enemmän.

Varsinainen ongelma onkin tämä: Jo helmikuussa kerroin näistä asioista työnantajalle ja pyysin eroa. Koska nuo virheet vain ottavat sen verran päähän. Työnantaja sitten käytti kaikki ylisanat, mitä voi ja halusi toden teolla, että jatkan. Mietin muutaman päivän ja totesin, että en halua sossun luukullekkaan mennä.

Nyt sitten lakon aikana on ollut aikaa miettiä näitä juttuja ja perjantaina lähetin viestin, jossa pyysin jälleen eroa. Vastausta ei tullut ja lauantaina sitten kävin henk.koht juttelemassa hänelle. Kerroin asian niin kuin se on ja hän pyysi kertomaan maanantaina (eli tänään, mikä on lopullinen päätös). Eräälle hyvälle naispuoliselle työkaverille (siis vain työkaverille) kerroin lopettamispäätöksestäni. Muutaman kerran vaihdoimme viestejä, jonka jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.

Mietin jälleen asiaa, ja tänään sitten kerroin, että voin ainakin huomenna tulla töihin ja että katsotaan sitä sitten tarkemmin. Taas sossun luukku alkoi ahdistamaan.

Sitten aloin funtsimaan, että millaisena henkilönä minua enää pidetään. Työnantaja on 30-v nainen, joka on erittäin seksikäs, siis erittäin seksikäs, ja tietää sen hyvin itsekkin. Osaa aina laittautua joka tilaisuuteen.

Kun tarkemmin mietin, että millainen ruikuttaja sitä onkaan työnantajan silmissä, niin kerroin, etten tule huomennakaan töihin. Tänään olisi ollut työvuoro, mutta en mennyt.

Pomostossa on myös yksi erittäin hyvä tyyppi, jonka kanssa tulee tehtyä duunia aina välillä. Juttua lentää monesta asiasta, armeijasta, NHL:stä ja lätkästä, jne. Parhaimpia työntekijöitä mielestäni. Mietyttää, että mitäköhän hänkin miettii tällaisesta juupas-eipäs-episodista.

Tuollaisen työnantajan silmissä ei kyllä yhtään huvittaisi olla tällainen valittaja, vaikka monella tapaa hän onkin yllättävän inhimillinen, inhimillinen jopa pomoksi. Sosiaalista hänestä ei saa kirveelläkään, mutta kyllä aina välillä meikäläisen kanssa juttua lentää jostain. Ei se nyt mikään tapa ole, mutta kuitenkin.

Mitäköhän kannattaisi tehdä? Vituttaa se, että on kyllä aika totaalisesti pilannut kyllä luottamussuhteet (itse kun joudun pomoston kanssa paljonkin työskentelemään, muut työntekijät eivät lainkaan.)

Eli paljon on kyllä onnistunut pilaamaan tällaisella jankkaamisella ja valittamisella.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Mitäköhän kannattaisi tehdä?

Jäät tietenkin sairauslomalle ja kerrot ongelmistasi lääkärille etkä työnantajalle. Tuskin se nyt vieläkään on myöhäistä. Siksi toisekseen ei sinun tarvitse töistä mitään eroa anella vaan koska tahansa voit vain irtisanoutua, jos olet vakituinen, niin kuin oletettavasti tällä haavaa olet jo.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Jäät tietenkin sairauslomalle ja kerrot ongelmistasi lääkärille etkä työnantajalle. Tuskin se nyt vieläkään on myöhäistä. Siksi toisekseen ei sinun tarvitse töistä mitään eroa anella vaan koska tahansa voit vain irtisanoutua, jos olet vakituinen, niin kuin oletettavasti tällä haavaa olet jo.

Olen määräaikaisessa työsuhteessa, uusi sopimus alkoi marraskuusta.

Ja sairauslomasta ei oikein mitään hyötyä ole (paitsi saa edes jotain rahaa), mutta eipä ne virheitä ja kämmejä poista.
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Kysynpähän nyt tästä ketjusta seuraavaa, kun täällä JA:ssa aina tiedetään kaikki.

Jopas on tilanne.

Eli keskittymishäiriö on avainsana, jos nopeasti lukaistuna ymmärsin. Varmasti kinkkinen tapaus.

Kun et kykene nauttimaan tuosta duunistasi, niin lähde vain lätkimään, vaikka varmasti kyllä se seksikäs milffi (onko?) houkuttelisi. Yritä hakea sellaiselle alalle/duuniin, jossa voisi tehdä hommia "pelkällä tajunnanvirran" voimalla. No joo, aika huono oli, koska keskittymistä nyt vaaditaan vähän joka lähtöön. Mutta idea on kuitenkin selvä, että yritä siirtyä sellaiseen duuniin, jossa ei tarvitse niin paljon keskittyä.

Tee sitä, mistä nautit, älä sitä, mistä et.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Duunihan on mitä parhainta, pitää tehdä vain se, mikä on kaikkein välttämätöntä. Ja sitä on loppujen lopuksi aika vähän. Ketään ei oikein seuraile tekemisiäni. Senpä takia töitä tuleekin tehtyä hiki hatussa, kun ei ole pakko tehdä mitään erikoista.

Kyllähän tuo työnantaja houkuttelisi, mutta varattuhan se on, eikä tuosta nyt muutenkaan mitään tulisi. Otin tuon vain sen takia esille, että pomo ei ole mikään miepuolinen elämää ja itseänsä täynnä. Vaan täytyisi vähän miehenäkin olla.

En tiedä, luottamus on varmasti mennyt jossain määrin, mutta asiakin on mielestäni aika vakava. Trukilla kuitenkin joutuu jonkun verran menemään. Mitään vaaratilanteita ei ole syntynyt, mutta opettelu vei aikaa erittäin paljon, juuri tuosta häiriöstä johtuen.

Työstä kyllä nauttii, mutta nuo virheet vain häiritsevät muutenkin elämää.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olen nyt lukenut viestisi sekä tästä että naisasiaketjusta ja pakko sanoa, että sori, en oikein ymmärrä ongelmaa tai ainakin tuo tuntuu jotenkin hieman absurdilta. Ehkä on vain vaikea samaistua noihin fiiliksiisi.

Mutta jos kerran nautit duunistasi, jossa ilmeisesti teet hyvää työtä ja työkaveritkin ovat mukavia, niin en näe mitään syytä, miksi pitäisi itseään ruoskia jostain pienistä kämmäilyistäsi. Ok, jos sinulla oikeasti on joku keskittymishäiriö ja koet sen itse jo töitäsi (ja elämääsi muutenkin) haittaavaksi tekijäksi, niin kannattaisiko esim. hakeutua työterveyslääkärille, jotta asialle voitaisiin tehdä jotain? En ole lääkäri, mutta lääkityksellähän tuollaiset ongelmat saadaan varmastikin kuriin. Lopareiden juupas-eipäs -vänkääminen tekstareilla antaa kyllä itselleni ainakin vähän lapsellisen kuvan, mutta eiköhän tuo äkkiä unohdu, kun otat nyt järjen käteen, jatkat hommassasi, teet työsi edelleen yhtä hyvin ja hakeudut sinne työterveyslääkärille. En näe mitään ongelmaa tuossa kuviossa.
 

Puster

Jäsen
Työstä kyllä nauttii, mutta nuo virheet vain häiritsevät muutenkin elämää.
Virheitä nyt tekee jokainen töissään jossain vaiheessa. Jotkut unohtavat sakset leikkauspotilaan sisään ja toiset pistävät eläkeläismummojen säästöt heikohkoihin pörssisijoituksiin. Tuskin sinun virheet ovat sellaisia joihin joku on kuollut tai edes verisesti loukkaantunut

Eli jos viihdyt töissä eikä tekemäsi virheet ole sellaisia joista pomot käyvät kuumana, unohda nämä erojutut. Varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on parempi olla se uusi paikka sovittuna ennen mitään noin radikaaleja peliliikkeitä. Niin kuin itsekin sanoit, ei siellä sossussakaan ole kiva käydä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En tiedä kaavailevatko vai tuntuuko se vain, mutta voivatko ne muka lomauttaa minut uudelleen ilman uusia YT-neuvotteluja?

Ei tietenkään voi, mutta mikäpä estää pitämästä uusia. Monissa paikoissa mennään tyyliin muutaman kuukauden välein neuvottelut.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Mutta jos kerran nautit duunistasi, jossa ilmeisesti teet hyvää työtä ja työkaveritkin ovat mukavia, niin en näe mitään syytä, miksi pitäisi itseään ruoskia jostain pienistä kämmäilyistäsi. Ok, jos sinulla oikeasti on joku keskittymishäiriö ja koet sen itse jo töitäsi (ja elämääsi muutenkin) haittaavaksi tekijäksi, niin kannattaisiko esim. hakeutua työterveyslääkärille, jotta asialle voitaisiin tehdä jotain? En ole lääkäri, mutta lääkityksellähän tuollaiset ongelmat saadaan varmastikin kuriin. Lopareiden juupas-eipäs -vänkääminen tekstareilla antaa kyllä itselleni ainakin vähän lapsellisen kuvan, mutta eiköhän tuo äkkiä unohdu, kun otat nyt järjen käteen, jatkat hommassasi, teet työsi edelleen yhtä hyvin ja hakeudut sinne työterveyslääkärille. En näe mitään ongelmaa tuossa kuviossa.

Joo, eli tänään ehdotin työnantajalle, että voisin mennä sinne lääkärille, mutta työnantaja oli katsonut tilanteen niin, että olin jo irtisanoutunut.

Viime keskiviikkona olisi ollut työpäivä, mutta en mennyt, koska firmassa ei ollut ketään muutakaan töissä pomon lisäksi. Tiistainakaan ei ollut tuon lakon takia. Varastohommia olisi ollut silloin keskiviikkona, mutta kieltäydyin vedoten muihin työntekijöihin, koska he olisivat olleet aika vihaisia, jos olisin mennyt. Muut olivat palkattomalla vapaalla tai joutuivat käyttämään pekkasen. Tuosta pekkasten pakkokäytöstäkin tuli kova sanominen vastaan, eli senkin takia päätin olla pois töistä.

Nyt eilen palattiin normaalisti töihin yrityksessä ja tänäänkin oli ihan normaalipäivä. Eli kolme työpäivää oli mennyt niin, etten ollut mennyt töihin. Kerroin sitten tuosta sairaslomasta, lääkäristä (työnantaja ehdotti niitä viime lauantaina, kertoi, että lääkkeitä löytyy kyllä, sairaslomasta hän ei kyllä puhunut mitään), mutta nyt se oli sitten liian myöhäistä. Kertoi, että hän haluaa pitää sellaisia työntekijöitä yrityksessä, jotka voivat tehdä töitä ja olemaan ylipäänsä töissä. Ja että töihin ei voi tulla miten tahansa.

Työnantaja lähettelee joka päivä työntekijöilleen viestejä ja joskus soittaa. Miten haluaakaan.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
...
Työnantaja on 30-v nainen, joka on erittäin seksikäs, siis erittäin seksikäs, ja tietää sen hyvin itsekkin. Osaa aina laittautua joka tilaisuuteen.
...
Mitäköhän kannattaisi tehdä?

En tiedä mutta yritä ny jotain keksiä!

Rivien välistä lukemalla ei yhtään paha tilanne. Työt maistuisi !
 

Metukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
En tiedä kaavailevatko vai tuntuuko se vain, mutta voivatko ne muka lomauttaa minut uudelleen ilman uusia YT-neuvotteluja?
Riippuu siitä ovatko YT-neuvotteluut päättyneet.
Jos ovat, niin joutuisivat aloittamaan uudet.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Nyt jonkun aikaa työttömänä ollessa on tullut hieman mietittyä tilannetta. Ja todella hyvä, että kävi näin.

Intin jälkeen siihen normaaliin elämään tottuessa on mennyt aikaa. Oma kämppä ja pitäisi hoitaa omat asiat. Mitkään harrastukset eivät enää kiinnostaneet ja työelämään olisi pitänyt tottua heti.

Nyt kun asiat on hoidettu, niin alkaisi työelämäkin siintää edessä. Jotain lääkäriapua tuohon keskittymishäiriöön, niin voi vanhaan työpaikkaan taas palata.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Nyt kun asiat on hoidettu, niin alkaisi työelämäkin siintää edessä. Jotain lääkäriapua tuohon keskittymishäiriöön, niin voi vanhaan työpaikkaan taas palata.

Voi vai toivot, että voi?
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
No aika lailla molempia.

Torstaina olisi duunipaikalla luottamusmiehen kanssa pari juttua hoidettavana, niin täytyy työnantajalta kysellä kaikenlaista.

Työpaikka on kuitenkin sellainen, että sinne on helppo palata (ainakin silloin, jos on lopettanut esim. opiskeluiden takia, tms.). Tietysti oma lähtö nyt ei ollut mikään kovinkaan kaunis, mutta ei toisaalta mikään ovet paukkuenkaan. Kaikkien mielestä pomostoa myöten työni tehnyt hyvin, mutta en tiedä sitten.

Vanhat työntekijät menevät aina uusien edelle, jos vain halua on. Tilanne on aika lailla se, että hoitamiani hommia ei tee oikein kukaan toukokuun lopun jälkeen. Pakko kuitenkin olisi, mutta tällä hetkellä ei ole ketään.
 

MunkADunk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Penguins
Kyllähän ne maistuu.

Mukavaa olla yövuorossa. Aamulla saa nukkua reippaasti yli puolen päivän, koko päivä on aikaa touhuta auringonpaisteessa. Illalla sitten kun aurinko alkaa pikkuhiljaa laskea, mennään pimeiksi ja kylmiksi tunneiksi töihin. Sopii ainakin minulle erittäin hyvin! Nyt kun vielä kävi niin, että Suomi pelaa huomenna jo päiväottelun, eivät häiriinny mm-kisatkaan. (lukuunottamatta Venäjä-matsia). Yksi plussa on myös, että pomot eivät ole hengittämässä niskaan ja työnteko on rennon letkeää, mutta tehokasta. Myös kohtalaisen hyvä yövuorolisä antaa motivaatiota.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Työt maistuvat erittäin hyvin tällä hetkellä. Itse asiassa olen ollut tänään ja eilen pienessä flunssassa, mutta silti tehnyt duunia etänä.

Firmassa on tällä hetkellä sellainen tilanne, että duuneja ulkoistetaan ympäri maailmaa ja siitä johtuen viimeiksi tänään yksi kollega irtisanoutui. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on aika mennä pomon luokse ja pyytää tuollaista vaatimatonta 1000€:n palkankorotusta(peruspalkkaan n. 30% korotus), jotta hommat tulevat hoidetuksi(offshore jampat osaavat tehdä duuneistani ehkä 5-10%) ja Suomesta ei osaajia löydy(tunnen jokaisen tyypin Suomessa, joka tekee samaa duunia) ainakaan tällaiseen firmaan, jossa duunia ulkoistetaan hurjaa vauhtia.

Tietysti olen jo suojannut oman perseeni tervaamiselta, eli olen käynyt jo parissa haastattelussa sellaisella katsotaan nyt asenteella. Asiantuntemukselle löytyy kysyntää ympäri maailmaa, enkä ole vastaan vaikka kiertäisin maailmalla tekemässä vähän lyhyempääkin konsulttihommaa. Noissa kun palkka on hieman vajaa 100€/tunti ja jossain vaiheessa on kuitenkin pakko painaa liipasinta.

Eli siis kaikkiaan herkullinen tilanne takoa hieman ylimääräistä taskun pohjalle.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Pitäisköhän hakeutua palkansaajaksi johonkin yritykseen? Ei tämä yrittäjän elämä niin lokoisaa ole vaikka seitsemän vuotta tässä ollaan kiinni oltu. Voisi sitten tehdä tarvittavan duunin ja kuitata sen vakioliksan pari kertaa kuussa. Työpäivätkin viikossa vahenevät seitsemästä viiteen.

Voisi jopa työt alkaa maistumaan.
 
Kaiken nähneiltä jatkoaikalaisilta neuvoa/kokemuksia.
Työn maistuvuus on vähän niin ja näin, ja huomenna pitäisikin lähimmän esimiehen kanssa palaveerata. Pomo ei tosin vielä tiedä fiiliksistäni, ja eipä kovin tarkkaa tunne koko työnkuvaa saati mitä päiväni teen. Tämä ei tietenkään ole optimi lähtökohta mihinkään, mutta alalla jossa myllerrys on koko ajan kovaa ja oranisaatiot muuttuvat parhaimmillaan monta kertaa vuodessa, ei kovin paljon paremmasta tilanteesta ole edes tullut haaveiltua.

Tyokaverit joiden kanssa olen tekemissä töiden merkeissä arvostavat onneksi panosta, ja se onkin harvoja asioita joka jaksaa jotenkin motivoida. Ja onneksi jengi duunissa on pääosin ihan hyvää. Ongelma tulee siitä että (liian) pitkään alalla olleena en näe kovin mielekkäänä yhtään hommaa jota yrityksessä voisin tehdä.
Miten lähteä rakentamaan omaa työnkuvaa esimiehen kanssa joka on tavallaan "eri maailmasta", ja tilanteessa jossa uskot että jouluun mennessä toimit taas eri tiimissä ja eri pomon alaisuudessa? Vanha rooli ei kuitenkaan ole enää mieleinen, ei tunnu että voi enää saada siitä mitään. Tietysti voi lähteä lätkimään, mutta tällä hetkellä sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Luulen/pelkään että huomaan vuoden päästä olevani samassa tilanteessa. Mitä nyt tiimit/pomot vaihtuu. Näin on käynyt jo useamman kerran.

edit: Tosta ei paljon sekavammaksi viesti voi mennä, mutta pään sisällä myllertää ihan samallalailla joten olkoon.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös