Tämä ketju tuli sopivasti pinnalle. Maanantaina on töissä edessä sitä sun tätä tiukkaa settiä ja niihin piti valmistautua viikonloppuna. Homma olisi tarkoittanut kevyttä näpyttelyä koneella etänä triplaliksalla. Mutta ei, mieluummin näköjään valokuvasin lintuja pihalla, laitoin veneen talvikuntoon, söin, saunoin ja roikuin lopun aikaa netissä. Sitä hokee melkein ääneen itselleen, että vittu on tyhmä, mutta ei vaikutusta. Työssä itsessään ja korvauksessa ei olisi mitään vikaa, mutta joku kromosomi sisällä estää tarttumasta siihen. Huomenna saa sitten sykkiä senkin edestä, improvisoida ja jättää kahvit väliin, mutta siitä sitten jostain syystä nauttii. Ihan hullua.
Noista firman jättämisajatuksista ja liksan korotuksista pari asiaa. Ensinnäkin, jos ette uskalla lähteä, eli työnsaanti paremmalla palkalla on epävarmaa, niin valitettavasti palkka on silloin kohdillaan. Jos on pienet piirit ja kapea osaaminen, niin minkäs teet. Turun seudulla oli joskus pahaa puhetta, että laivasuunnittelufirmoilla olisi ollut keskinäisiä hyshys-sopimuksia suunnittelijoiden palkoista. Kun käytännössä pari puljua suunnitteli kaikki paatit, niin noiden välillä pomppimalla ei voinut vedättää. Voi olla toki paskaakin koko juttu.
IT-alalla näyttää töitä olevan nykyään pk-seudun lisäksi kohtalaisesti myös Tampereen suunnalta. Jos ala täsmää ja kaupungin vaihto on edessä, niin Tampereella jää varmasti voitolle suhteessa liksa-elämänlaatu. Mulla oli Turussa joskus tilanne, jossa parin vuoden hiljaiselon jälkeen pyysin varovasti korotusta surkeaan palkkaan. Pomo totesi, että ei pysty. Vaikka parin satkun korotus tuskin olisi hetkauttanut elämää mihinkään, niin vitutus ja toivottomuus oli jotain aivan helvetillistä, koska vaihtoehtoja ei juuri ollut. Sitten kun tein lähtöpäätöksen, niin töissä helpotti välittömästi. Päivät kului kämppiä ja töitä katsoessa. Nelisen kuukautta meni irtisanoutumiseen, mutta se oli kevyttä aikaa, koska päätös oli oikeasti tehty.
Töiden maistuvuutta edesauttaa myös se, ettei ota itselleen esim. 20 vuoden velkataakkaa, jonka takia on tehtävä ihan mitä töitä tahansa ja siltikin liksasta jää käteen juuri sen verran, että hyvä kun kerran vuodessa pääsee Marbellalle. Yhtälö on tietty mahdoton, jos töitä on tarjolla vain pk-seudulla ja sieltä pitäisi saada tolkkuhintainen katto pään päälle. Siksi katsoisin myös muita kasvukeskuksia ja/tai nostaisin työnhaussa erittäin korkealle kriteerin etätyömahdollisuudesta. Yksikin etäpäivä on ihmeen paljon, kun sen iskee keskelle viikkoa.
Kunnon asuntolaina hartioilla syö myös tehokkaasti aseet, joilla pitää puoliaan töissä. Asuminen pitää suomalaiset nöyrinä. Jatkoajasta taitaa vielä puuttua keskustelu oravanpyörästä ja siitä pois hyppäämisestä tai edes sen jarruttamisesta. Sopisi hyvin tähän saumaan.