Töiden maistuvuus?

[fullkelson]

Onko täällä Jatkoajassa muita, joille ei tällä elämänhetkellä työt maita?

Syy miksi tällaisen ketjun avasin on se, että minulla on juuri tämänkaltainen tilanne päällä. On ollut jo itseasiassa pidemmän aikaa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että hommia olisi liikaa, vaan siitä että motivaatio on hakusessa ja turhautumisaste sanoisinko jopa hyvinkin korkealla. Työkaverit on ihan ok, mutta työpaikalla on muuten aistittavissa tietynlaista kireyttä olosuhteiden johdosta. Sunnuntait on taistelua työhönmenoahdistusta kohtaan, ja arki-iltapäivisin hommissa sitä tuijottaa kelloa että kaks tuntia vielä, yks tunti vielä... Olen jopa siinä tilanteessa että olen tuntemuksistani raportoinut pomolle, mutta en häneltä saanut vielä vastausta (on ollut poissa työmaalta).

Hermot siis menee, ainut asia mikä saa pysymään talossa on tietynlainen lojaalisuus työnantajaa kohtaan sekä käynnissä oleva työnantajan suoma osa-aikainen koulutusjakso (joka kestää vielä pitkään).

Löytyykö Jatkoajasta siis kohtalotovereita? Olen toki kiitollinen siitä että hommia ylipäänsä on. Kynnystä työpaikan vaihtoon ja uuden etsimiseen on, mutta toisaalta jos tulisi mahdollisuus suoraan hypätä toisiin hommiin niin tuskin kauaa epäröisin...


EDIT. Tilannettani kuvaa myös hyvin se, että istun kirjoittamassa tällaista ketjua Jatkoaikaan maanantai-aamuna...

 

[Remppu]

Lähes sanasta sanaan olisin voinut itsekin kirjoittaa. Mitä nyt tuohon lojaalisuuteen tulee, niin kokemuksesta voin sanoa, että sen voi rauhassa unohtaa. Ellet ole töissä pienessä perheyrityksessä tai vastaavassa, niin työnantajan lojaalisuus työntekijää kohtaan on olematon käsite. Raha ratkaisee ja jos tuloksen kannalta on kannattavaa pistää ukko pihalle, niin siinä ei lojaalisuus paina. Joten neuvoni on: tee tulevat ratkaisusi harkiten, mutta unohda listaltasi tuo L-koodi.

Saattaa liittyä hieman vallitsevaan vuodeaikaankin, mutta itsellänikin siis on menossa turhautuneisuuden vaihe ja lähes täydellinen työmotivaation puute. Työkaverit sinänsä ihan mukavaa porukkaa, mutta lähimmästä kollegasta on pikku hiljaa kehittynyt jokapaikan kyylä ja kaverissa alkaa myös olla pikkuhitlerimäisiä piirteitä. Johtuneeko ko. hemmon esimiestaustasta, en tiedä. Työ sinällään tulee tehdyksi vaikka puoliunessa ja siinä ehkä ahdistuksen siemen piileekin eli haasteet puuttuvat. Ainoa asia, mikä täällä vielä meikäläistä pitää lienee suhteellisen suuri itsenäisyys omassa työssäni. Liukuva työaika + muutenkin vapaa tahti sopii ainakin minulle. Unohtamatta sitä seikkaa, etten osaa työhakemuksia tehdä (= muut yritykset eivät ainakaan toistaiseksi taistele saadakseen minut palkkalistoillensa).

Alkuvuonna olisi tarkoitus saada vähän perehdytystä toimivan työhakemuksen tekoon ja sen jälkeen aloittaa systemaattinen hakuprosessi. Palkka ei onneksi voi olla tämän pienempi, joten siitä se ei ainakaan voi jäädä kiinni. Raportoin jahka muutosta tapahtuu.

 

[HABS #11]

Juuh tässä tämä menee kuin jäitä polttelisi.
Onneksi on duuni jossa voi tehdä omaan tahtiin ja melkoisen paljon voi itse myös määrätä mitä tekee. Itselle pitää kuitenkin nostaa hattua korkeasta moraalista. Viimeisen 5 vuoden aikana sairaspoissaoloja about 10 päivää.

Taidankin lähteä tästä kyselemään työpaikan naispuolisten kuulumisia...

 

[er_bai_wu]

Työt maistuu ajoittain. Toisaalta tällä alalla (näennäisesti maan korkeinta koulutusta antava byrokraattinen instituutio) työt ovat onneksi määräaikaisia ja huonosti palkattuja, joten ne eivät koskaan pääse maistumaan aivan liiaksi mansikalta. Eipä toisaalta ole työaikojakaan eikä haittaa vaikka krapuloissa jäisi päiviä aina silloin tällöin väliinkin.

 

[fullkelson]

Lähes sanasta sanaan olisin voinut itsekin kirjoittaa.

....

Kohtalotoveri olet, näemmä.

Lojaalisuus voi tosiaan kääntyä jopa "viholliseksi" jossain tilanteessa. Kun se vielä tuolla sisimmässä kuitenkin kytee, niin milläpä sen tukahduttaisi vääntäytymättä turhan kyyniseksi työpaikkaa ja -elämää kohtaan. Ehkä sen voisi aloittaa olemalla vähemmän "hyvä tyyppi" ja sanomalla ei useammin. Ja tekemällä ratkaisut harkiten, kuten kehotitkin.

Vuodenaika varmasti pahentaa tilannetta, mutta ei minulla ainakaan kaikki johdu täysin siitä. Vuodenaika vaikuttaa myös siinä mielessä, että kun kevät tulee ja ilmat paranee niin sitä tuijottelee ikkunasta ulos ja kiroilee itsekseen että näin kauniilla ilmalla pitää nököttää sisätiloissa.

Mulla on myös sama tilanne että työkaverit on sinänsä ok, mutta työoloissa vaikuttava kireys saa aikaan tietynlaista kyttäys-ilmapiiriä. Kukaan ei ole samaa mieltä kenenkään kanssa, nostetaan itseä yläpuolelle milloin minkäkin asian takia, kovaan ääneen ollaan raportoimassa muille mitä mullistavaa ja tärkeätä (<= paskaa) ollaan nyt saatu aikaan, jne jne.

Joustavat työajat ovat motivoineet myös minua, mutta nyt tilanne on menossa siinäkin mielessä takapakkia, että asian suhteen on tiettyjä tahoja ruvennut pipo kiristämään. Kun samalla aikaa palkkaus polkee paikallaan omalla kehnolla tasollaan, on oikeastaan enää aika vaikeaa keksiä syitä miksi haluaisin itseni kiusaamista täällä jatkaa. Samaan aikaan on oma fiilis sen verran lamaantuneen oloinen, että niiden työhakemusten väsääminen tuntuu vaikealta. Ei työnantajaa voi tietty kaikesta syyttää, mutta joskus sitä miettii, olisinko sitä jopa motivoituneempi työpaikan etsimiseen työttömänä.

Tulipa muuten mieleen, oletteko nähneet aiheeseen liittyvän leffan Office Space. On muuten loistava pätkä, joskus tuntuu että leffan päähenkilö on sankarini...

 

[Jii]

Ei oikein nyt maistu. Motivaatio on todella pahasti hukassa. Kai se into pikku hiljaa alkaa jostain heräämään, mutta tällä hetkellä on kuin olisi jalat polvia sti tervassa ja pää lontoolaisessa savusumussa.

Onneksi on netti, jossa surffailla.

 

[sampio]

Aikalailla pakkopullaa nykyinen työ on, vaikka ei aivan vastenmielistä. Välillä on aikaa tehdä omia juttuja, välillä juostaan peräsuoli pitkänä ympäri maita ja mantuja. Muutaman kerran on tuntunut hyvin vahvasti siltä, etten jaksa enää päivääkään. Silloin ei ole kuitenkaan kyse ollut turhautumisesta, vaan yksinkertaisesti henkilökemioista. Olen nimittäin perheyrityksen ainoa ulkopuolinen työntekijä, ja välillä ihan kohtalaisessa ristitulessa. Vastapainoksi työnantajani on välillä hyvin joustava ja reilu, joten yritän kestää tässä duunissa niin kuran kuin kiitoksenkin ensi kesään, jolloin jokatapauksessa häivyn.

Kirjoitin, etten ole aikonut lopettaa tässä puulaakissa turhautumisen takia, mutta asemaani olen kyllä turhautunut useinkin. Työ ei vastaa koulutusta, eikä minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia ole. Suunnitelmissani onkin olla töissä tässä paikassa heinäkuun loppuun saakka. Heinäkuussa tulee pääsykoetulokset sekä minulle että vaimolleni, ja ellemme pääse kumpikaan opiskelemaan, alan etsiä muita hommia ympäri maan. Opiskelu on kuitenkin ykkösvaihtoehto.

Tekeepä mieli kahvia.

 

[Veijari]

Olen jo pitkän aikaa ollut lähtökuopissa nykyisestä duunistani ja kovin tekisi mieli palata takaisin kotiseudulle turkuun. Paskamaista vaan on, että palkkataso on turun seudulla perseestä verrattuna pääkaupunkiseutuun, mutta jostain sitä on tingittävä.

Vituttaa nykyiset hommat ihan kympillä, vaikka työ onkin varsin vapaata siinä mielessä, että pomoa ei juurikaan kiinnosta missä huinin niin kauan kun vain hommat tulee tehtyä aikataulussa. Ahdistusta vain lisää perkeleellinen kiire. Kun aikaisempina vuosina talvi on ollut sellaista hiljaista aikaa, jolloin on saanut ikäänkuin ottaa löysemmin ja rentoutua, mutta viimeinen vuosi - puolitoista on ollut yhtä hullun myllyä. Edelleen mennään melkein samaa vauhtia kuin viime kesänä jolloin lyötiin kaikki ennätykset. Eikä mitään kiitosta tehdystä tuloksesta. Päälliköt keksii tulospalkkausjärjestelmään aina jonkin uuden kaavan tai syyn, jotta meille paskoille työntekijöille ei vain tarvitsisi maksaa mitään. Ja puhelin soi taas... vittu että vituttaa.

 

[Apassi]

Liityn kerhoon.

Nykyisessä duunipaikassa ollut vuodesta -99 lähtien. Tosin toimipaikka vaihtunut tässä välissä, mutta samaa taloa kuitenkin.

Hyvin usein käy mielessä, että mitä sitä oikein rupeaisi oikeasti tekemään. Valittaminen nykyisestä duunista kaiken lisäksi tuntuu niin tyhmältä, koska palkka on tehtyyn työhön nähden hyvä, työaikana voi surffata netissä, kuten näkyy, katsoa tv:tä ja muutenkin hyvin pitkälle päättää rytmistään. Voin perkele jopa käydä puntilla työaikana, jos huvittaa. Haittapuolina on sitten pitkät työpäivät, useat viikonlopputyöt, jotka rajoittavat sosiaalista elämää rajulla kädellä ja myös yötyötä joutuu tekemään. Yötyö on pidemmän päälle erittäin raskasta puuhaa. Varsinkin kun on tullut ongelmia vapaapäivinä nukkumisen kanssa.

Niin miksi sitten ei nappaa... Sen kun keksisi. Kai ihmisluonto on sellainen, että se vaatii työltään tiettyjä asioita. Jos duuni on sellaista, että tuntuu siltä, että on aivan sama onko töissä vai ei, niin sitä vaan tylsistyy? Haluaisin tehdä enemmän sellaista duunia, josta ihan oikeasti olisi jollekin hyötyä. Tein nuorempana kiinteistökunnostustöitä kesäisin ja intin jälkeen jonkun aikaa. Kyllä oli aina perjantaina loppu, mutta ainakin sillä oli oikeasti merkitystä savuinko töihin.

Monesti ajattelen, että olen totaalisen hullu, jos täältä lähden, koska työpaikka on suhteellisen varma vaikka eläkeikään asti. Siitä huolimatta luulen, että jos joku järkevä vaihtoehto ilmaantuisi, niin harkitsisin tarkasti. Asuntolainasta johtuen tietysti duunin pitäisi olla suht. vakaalla pohjalla. Kukaan ei tietysti tule sohvan pohjalle työpaikkaa tarjoamaan.

Se hyvä puoli tässä duunissa vielä on, että kun työvuoro loppuu, niin ei paljon duuniasiat mieltä paina.

 

[fullkelson]

Minkäslaisia hommia te muut sitten paiskitte? Itse olen projektipäällikkökoira pienehkössä IT-talossa. Tuo sana 'päällikkö' tittelissä on tosin silmänlumetta, kun täällä saa lähestulkoon keksiä oman tittelinsä. Kunhan se sopii nokkimisjärjestykseen. Olen siis projektikoira.

Jos duuni on sellaista, että tuntuu siltä, että on aivan sama onko töissä vai ei, niin sitä vaan tylsistyy? Haluaisin tehdä enemmän sellaista duunia, josta ihan oikeasti olisi jollekin hyötyä.

Aamen. Monta kertaa olen miettinyt samaa. Jos ajattelee esim. omaa alaa pitkällä tähtäimellä, niin jääkö tästä työstä loppujen lopuksi mitään käteen? Teet töitä jonkun tietokonesovellusten parissa, jota ei tod.näk. ole edes olemassa muutaman vuoden kuluttua...

 

[Veijari]

Minkäslaisia hommia te muut sitten paiskitte?

Rakennusalalla suunnittelutyössä. Minun lisäkseni suomessa taitaa samanlaista työtä päätöimeksi tekeviä olla alle kymmenen, joten siitä voi jo päätellä että aika kapea on sektori jolla toimin. Juuri tämäkin on alkanut vituttamaan kun ei tästä työstä hirveästi ole hyötyä uusia töitä etsittäessä... tai no on, mutta ei suoranaisesti kuitenkaan. Haussa onkin nyt sellainen työ, josta olisi oikeasti hyötyä tulevaisuuttakin ajatellen.

 

[pernaveikko]

Monien mielestä olen tehnyt oikeita töitä koko elämäni. Omasta mielestäni en päivääkään.

Olkaa nyt helvetti tyytyväisiä, että saatte istua toimistossa koneen ääressä. Miettikää nyt itsekin, internet ja kaikki. Totta, onhan minullakin tällä hetkellä ja olen siitä hyvin kiitollinen. Itse työ on ihan säälittävää, minulla on kuitenkin korkeakoulututkinto.

Palkka on pääsääntöisesti suoritepohjainen ja vaikka työ on sinänsä apinan älykkyyden vaativa, niin kuitenkin omalla riskillä täällä joutuu olemaan. Homma sisältää sen verran riskitekijöitä, että aivan varma päivän palkasta ei voi olla. Toki oma ahkeruuskin vaikuttaa jonkin verran, mutta tilanne on aivan kestämätön. Asiasta olen antanut palautetta monta kertaa, mutta vastaukseksi saan aina, että kyllä se siitä tasoittuu. Tottahan tuokin on sitten taas toisaalta.

Palataan ensimmäiseen kappaleeseen. Alle 30 vuoden ikään mennessä olen ollut viidessäkymmenessä (50) eri firmassa töissä. Lopettakaa se romantisointi, ei siinä ole mitään järkeä herätä klo 5.30 mennäkseen pölyiselle ja paskaiselle raksalle. Tai herätä vieläkin aikaisemmin jynssäämään vessaa. Olen tehnyt niin monenlaista hommaa, että joku varmasti epäilee minun liioittelevan.

Lukuisat paikat ovat olleet myös ilman kunnollisia sosiaalitiloja, ongelma voi kuulostaa pienehköltä, mutta sitä se ei pidemmän päälle todellakaan ole. Toimistossa tuskin juurikaan ko. ongelmaan törmää.

Turhaan en kuitenkaan tässä valita, suunnitelmat asian parantamiseksi ovat olemassa ja realistisia. Asiat etenevät vain niin tuskallisen hitaasti ja varmaahan toteutuminen ei hyvälläkään suunnittelulla ole. Olen niin kouliintunut tähän paskaan, että kestäisin vaikka vuoden 2007 loppuun (tai mihin vaan), jos silloin tietäisin varmasti kaiken muuttuvan.

Uskoakseni vankilassakin jaksaa ihan eri tavalla olla, kun tarkka vapautumispäivä on tiedossa, vaikka se olisi suhteellisen kaukanakin.

Monet (teidän mielestä) oikeat työt ovat muka sellaisia, että sillä on oikeasti merkitystä tuletko paikalle, niin kuin joku tuossa sanoi. Tuo on melko kaukana totuudesta. Onhan sillä periaatteessa merkitystä juuri sillä hetkellä, mutta pääsääntöisesti firmoille on aivan sama kuka siinä seuraavana päivänä on hommissa, kunhan joku on.

Esimerkkejä:

- Soitin työpaikkaan, pomo kysyi ehtisinkö vielä tänään iltapäivällä haastatteluun sanoin, että valitettavasti se ei käy. Vastaus: "No, ei se mitään tule huomenna aamulla klo 7 suoraan työmaalle."

- Sama kuin edellä, pomo vielä kysyi, että onko minulla omat työvälineet. Vastattuani myöntävästi sain käskyn mennä työmaalle taas suoraan ja hän tulisi tapaamaan minua aamupäivällä. Hän tuli kolmen päivän päästä, mutta kokemuksesta tiesin, että ei se mitään ja olin töissä huoletta koko tämän ajan.

- Olen ollut haastattelussakin, sovin asiasta puhelimessa. Toimitusjohtaja sattui olemaan pihalla tupakalla saapuessani. Hän katsoi minua ynseästi ja kysyi, että olenko tehnyt näitä hommia aikasemmin. "Joo." "Tuu huomenna kasilta."

- Soitin aamulla, sain vastaukseksi: "Tule saman tien." En pääse juuri nyt, huomenna voisin tulla." "Soittele iltapäivällä, jos paikka on vielä auki."

Vaihdetaan päittäin, niin pääsette tekin oikeisiin töihin! Yhteydenotot yksityisviestillä.

 

[Uleåborgir]

Tälle maistuu

Taidan olla ensimmäinen tässä ketjussa jolle nykyinen työ maistuu. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen pääsin käsittämättömän tuurin ja käsittämättömien yhteensattumien summana koulutustani vastaavaan työhön - ja sanokaa minun sanoneen - se on harvinaista medianomille.

Pääsin mukaan hankkeeseen, jossa voin vaikuttaa asioihin ja jossa näkemykseni on otettu vastaan jopa avosylin.

Kun tätä tilannetta vertaa 2005 marraskuuhun... Huh huh, ei sitä viitsi edes muistella... Viina alkoi maistua vähän liikaa, itseluottamus oli pakkasen puolella, mikään ei kiinnostanut...

Toivon kaikille tähän ketjuun aikaisemmin kirjoittaneille parempaa mäihää tulevaisuudessa.

 

[Ramses]

Täältä ilmottautuu yksi tyytymätön lisää.

Nykyisessä työpaikassani olen ollut kolmisen vuotta ja samalla se on pisin työsuhteeni minun työhistoriassani. Työpaikalla on ollut suhteellisen kova vaihtuvuus ja muutamat muutokset esimiespuolella ovat saaneet motivaation katoamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun omat esimiehet osoittautuvat täysiksi jee jee miehiksi niin on vaikea kaivaa kiinnostusta. Kun huomasi että töihin lähtö ja edes työpaikalla oleminen alkavat käymään hermojen päälle niin alkaa väkisinkin miettiä paikan vaihtoa. Omalla kohdalla tosin vaihto jää varmasti tekemättä, koska sen verran turvaa vakituinen paikka antaa. Lisäksi kaikkien lomien uudelleen kerääminen ei oikeen jaksa innostaa.
Mahdollisuus uuden paikan ja toimen avautumisesta jossain päin taloa saa kuitenkin sinnittelemään.

 

[L4E]

Tässä onkin mielenkiintoinen kysymys. Ei meinaan hajuakaan napaavatko työt yhtään :). Vuoden päivät on tullut oltua pojan hoitajana kotosalla ja nyt päätin tehdä paluun työelämään.

Aikaisemmin nuo nappasivat varsin hyvin, mutta nyt on sellaiset kauhun sekaiset tunteet että kiinnostaako ja riittääkö motivaatio. Ihminen kun pakkaa olemaan sen verran mukavuuden haluinen ja nyt on ollut todella mukavaa, niin kyllä siinä vähän ristiriitaiset tuntee pukkaavat pintaan. Mutta eiköhän nuo hommat ala taas siitä maistumaan, aikansa saattaa vaan ottaa.

 

[Vincent]

todellakin työt maittaa... mikä on hienompaa kuin lähteä täältä Suomen paskatalvesta muutaman viikon työreissulle Bahamalle...

 

[Remppu]

Vincent: väärä ketju.

Aiheeseen: meidän pikku pihapiirissä alkoi yt:t joten mielenkiinnolla jäädään seuraamaan mitä tuleman pitää. Eli kun ei oma tahto riittänyt työpaikan vaihtoon, niin tulisiko se tätä kautta.

 

[Tommy]

Samanlaisen ketjun olisi itsekin voinut avata.
Työ itsessään on mukavaa ja palkitsevaa (ei taloudellisesti), ainoat ongelmat johtuvat firman politiikasta ja esimiehestä.

Työtä ei arvosteta vaikka varmasti näkyy työ näkyy firman tilillä. Työni on liian halpaa, palkka vastaa vanhaa työtä mikä tein. Annettiin uudet hommat, sanottiin että palkka nousee, mutta nyt on huono hetki. Tämä huono hetki palkan nostamiselle (tekosyy esimiehen puolelta) on jatkunut kohta vuoden. Ja hommat sen kun lisääntyvät ja muuttuvat entistä teknisemmäksi.

Nyt olen viimeisen kuukauden ajan ollut todella kypsänä, etsin jatkuvasti uutta työpaikkaa joko firman sisältä tai sitten jätän talon kokonaan. YT:t ovat käynnissä, tavallaan toivoisi potkuja. Siihen kun saisi päälle muutaman kuukauden liksat niin olisin tyytyväinen.

Työkaverit ovat mukavat, työ itsessään on mukavaa joskin joskus erittäin stressaavaa toimistoduunia, edut ovat kohtalaiset ja työpaikka on suht hyvällä paikalla. Mutta raha on suurin syy miksi teemme töitä. Paska juttu, koska aina löytyy joku joka tekee samalla tai pienemmällä palkalla sinunkin hommiasi.

 

[Boddington]

Täältä ilmoittautuu vastarannankiiski; työt maittavat, todellakin.

Takana on nyt yhteensä 5 päivää harjoittelijana pienehkössä asianajotoimistossa, ja kontrasti entiseen on valtava. Tämä johtuu toki siitä, että aiemmassa firmassa olin vain kopiopaperia kantava tsuppari, kun nyt minunkin mielipiteeni oikeasti kiinnostavat esimiehiä juttuja ratkottaessa.

Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että niitä oikiksen kirjoja on sittenkin kannattanut kahlata läpi.

Jännä juttu muuten, ettei prosentuaalisesti massiivinen palkanalennus entiseen verrattuna vituta pätkääkään kun saa vastuuta ja haastavia hommia.

 

[pasil]

Jännä juttu muuten, ettei prosentuaalisesti massiivinen palkanalennus entiseen verrattuna vituta pätkääkään kun saa vastuuta ja haastavia hommia.

Meikällä työt vaihtui vähän samalla tavalla. Tosin massiivinen palkanalennus yhdistettynä massiiviseen vastuun laskemiseen ei motivoi. Kun olis edes saanut pitää entiset hommat tällä uudella palkalla niin olisin tyytyväinen. Keväällä tulee muutoksia tapahtumaan mikäli itseäni tunnen.

 

[repe_joke]

Itselleni työt kyllä vielä toistaiseksi maistuvat. Tosin oma tilanteeni on semmoinen, että joka päivä ei tarvitse töihin raahautua, vaikka olenkin vakituinen ja teen täysiä tunteja.

Itselleni siis sopii tehdä töitä välillä vähän enemmän (oarhaillaan 72 tuntia viikossa, ja viikolla 2 "vapaapäivää"), ja sen päälle saa sitten vietää vapaata kotona perheen kanssa.
Nyttenkin on menossa semmoinen jakso, että tällä viikolla käyn vain viikonloppuna töissä ja ensi viikko on kokonaan vapaa. Tosin sen jälkeen tehdään töitä taas, mutta eipä se haittaa.

Palkka on mitä on, ja työnantaja puoli myös, mutta voisi olla huonomminkin.

 

[Vincent]

Vincent: väärä ketju.

No eihän ole väärä ketju, eikö ketjun otsikkona ole töiden maistuvuus?

 

[Remppu]

Jep jep, yritin vain muka-humoristisesti viitata onnellisuusketjuun tai "tee muut kateellisiksi" -ketjuun, joihin viestisi olisi myös hyvin sopinut. My bad.

 

[pernaveikko]

Ilmoituksessa ollut kuvaus mitä haetaan osui minuun aivan täysin nappiin ja tuon puhelunkin perusteella uskoisin, että saattaisin tuon homman saada.

Lainataan sen verran itseä, että sain tuon homman. Palkka on surkea, mutta se oli tiedossa, että pohjilta on lähdettävä kiipeämään. Työolot ovat erinomaiset, henkilöistä ei toki sen tarkempaa tietoa.

Tuskin tuossa mitään järin ihmeellisiä haasteita on tiedossa, mutta kaikenkaikkiaan iso hyppäys oikeaan suuntaan.

Kaikella todennäköisyydellä työt maistuu nyt ainakin kesään asti.

 

[Sonic Empire]

Vakuutusalalla duunit maistuu. Tai no, olen ollut alalla huimat 4.5 kuukautta mutta vielä ainakin tuntuu kivalta. Ei oikeastaan yksikään päivä ole samanlainan, koska puhelinpalvelussa jokainen asiakas on erilainen tapaus.

Hommahan on yrittäjävakuutusosastolla, tittelinä YEL-vakuutus- ja maksuyhteyshenkilö. Suosittelen, jos joku joskus miettii tätä alaa.