Ja verotti välillä melkein hengiltä - ei vain Itä-Suomea, vaan koko Suomea, kuten siirtomaa-aikaan suurvalloilla oli usein tapana tehdä. Ruotsin vallan aikaa on kovasti romantisoitu jälkikäteen, mutta fakta oli se, että Suomi oli Ruotsille se arvokas voimavara, joka resursseineen mahdollisti suurvaltapyrkimykset, ja tätä aluetta kohdeltiin siten.
Ruotsista tuli ”hyvä naapuri” sen jälkeen, kun se hävisi Suomen sodan ja menetti ns. suurvalta-asemansa. Ennen sitä Ruotsi oli kuninkaasta toiseen sotaisa ja ekspansiivinen valtio, josta varsinkaan sen naapurit (Tanska, Norja, Saksa ja Venäjä) eivät pitäneet. Ja ollaksemme tarkkoja, autonomian vuosina Ruotsi oli ”hyvä naapuri” niille säädyille, joita Ruotsi oli pitänyt täällä vallassa. Rahvas oli mielissään siitä, että yhteiskuntaa alettiin tehdä myös heille sopivaksi. Ruotsin vallan aikaan vain ruotsinkieliset pystyivät opiskelemaan ja sivistämään itseään, joten valtaväestölle muutos oli positiivinen. Toki kansakunnan ”etusivulla” on aina näkynyt eliitin mielipiteet, joka oli noihin aikoihin enimmäkseen ruotsinkielistä, joten se on voinut osaltaan romantisoida ”vanhoja hyviä siirtomaa-aikoja”.
Vähän aiheesta sivuun Venäjä-ketjusta, mutta ehkäpä tämän voi juottaa yhteen toteamalla, että Suurvallat on harvoin hyviä naapureita, koska kokonsa puolesta pitävät itseään mahtavampina kansakuntina. Toki hallitsijoillakin on väliä.