A-Studio-threadissa alkanutta keskustelua lienee hyvä jatkaa täällä.
Tiedostan hyvin, näkemykseni Suomen ja Venäjän välisistä suhteista on tiukka. Varmasti moni pyrkii loppuun asti edistämään narratiivia, että venäjän kieli ja venäläinen kulttuuri eivät liity mitenkään Venäjän despoottiseen hallintoon. Minusta kuitenkin ne, jos eivät aivan käsi kädessä kulje, ovat kuitenkin hyvin läheisiä asioita.
Yhtä lailla, vaikka olemmekin eläneet helmikuusta 2022 lähtien uutta aikakautta poliittisesti, on Venäjä enemmän tai vähemmän ollut Suomen sortaja ja alistaja kutakuinkin viimeiset tuhat vuotta. Tämä on syytä pitää ennen kaikkea niiden mielessä, ketkä odottavat Venäjän muuttuvan, jahka Putinin valtakausi päättyy.
Vapaassa demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa toki kulttuurityö on sallittua ja jos moni suomalainen tuntee vetoa itänaapuria kohtaan, niin sitten tuntee, vaikka se mielestäni ristiriitaista onkin. Itse haluaisin Suomen viimeistään nyt asemoituvan sataprosenttisesti länteen, eikä miksikään "sillaksi idän ja lännen välillä". Toki EU- ja Natojäsenyytemme, sekä laajan Venäjä-kriittisen poliittisen konsensuksen luulisi kestävän, vaikka yksittäiset suomalaiset edelleen haikailisivat "vanhojen hyvien aikojen" perään.