Näkisin että Suomen NATO-jäsenyyden edistämiseksi ei meillä itsellään ole tällä hetkellä mitään faktisesti tehtävissä paitsi odottaa, vaikka pahaa tekeekin. Mitään neuvotteluja Suomen ja Turkin välille ei kannata edes rakentaa tai varsinkaan nykyisiin vaatimuksiin suostua, koska kyseessä on vain savuverho. Vaikka YLE lakkautettaisiin, hillitön asekauppa aloitettaisiin ja ministereitä erotettaisiin, keksisi Erdogan lisää absurdeja vaatimuksia toteutettavaksi.
Joo, missään nimessä tässä ei pidä nyt lähteä Erdoganin leikkeihin mukaan. Natostahan me nimenomaan haemme suojaa sekopäisiä diktaattoreita (lue: pääasiassa Putinia) vastaan, eikä siihen kuvioon kyllä sovi sitten millään muotoa se, että aletaan antamaan periksi jollekin oman maailmankulmansa mikroputineille. Niin raakaa kuin se onkin, niin Ukraina pelaa meille tällä hetkellä aikaa, joten odotuspeliä voidaan tässä varmaan vuosi parikin tarvittaessa pelata.
Tietenkin sitten pikkuisen pelottaa, että mitä muita iltalypsäjiä sieltä sitten vielä löytyy. Onko Unkarilla samanlaisia vaatimuksia takataskussaan? Ja voiko tyyliin Italian seuraavat vaalit (milloin nyt ovatkaan) tuoda lisää mutkia matkaan ja sitten kaiken kruununahan on vielä tuo amerikan yhdysvallat. Siellä jos se yksi sekopää pääsee taas valtaan, niin voi tilanteet vaihtua hyvinkin nopeasti ja voin vaan kuvitella tyyliin Salenkin ilmeitä, jos Trump vaatii, että jotain korruptiotutkimuksia ja tuomioita on löydyttävä Bidenista, Kamalasta tai kuka demokraatteja siellä nyt silloin johtaakaan, ennenkuin liittouman ovet aukeavat.
Ehdottelin tuossa aikaisemmin, että jos Erdogania ei saada ruotuun, että Nato järjestäytyisi vähän ikäänkuin uusiksi ja sen sijaan, että olisi vain yksi puolustusliitto, niin niitä olisikin kaksi. Eli perus Nato ja sitten joku Demokraattisten maiden allianssi. Tähän jälkimmäiseen voisi sitten tulla Suomen ja Ruotsin lisäksi vaikka Itämeren maita (vaikka pohjoismaiden puolustusliitto) ja Yhdysvallat sitten perimmäisenä takaajana. Ja nuo Itämeren maathan voivat pysyä myös Natossa ja olla samanaikaan jäseninä myös tässä uudessa liitossa. Silloinhan Erdoganin pelleilyt voidaan ikäänkuin ohittaa. Ja jos toisaalta esim. Baltian maat eroaisivat Natosta, siirtyäkseen tähän uuteen liittoumaan, niin silloinhan Erdoganille jäisi käteen vain rooli olla se, joka aiheutti katoa nimenomaan Natomaiden riveistä.
Kun Venäjäkin on nyt ikäänkuin maalannut itsensä nurkkaan, eikä sieltä oikein ole ulospääsyä, kasvoja menettämättä ja kun kuitenkin tiedetään, ettei Moskovassa paljoa tosimaailman totuuksista välitetä vaan kansalle tarjoillaan vahvasti maustettua narratiivia, niin voisiko tällainen Naton uudelleen järjestäytyminen olla myös ikäänkuin ulospääsy Venäjälle nykytilanteesta?
Vaikka läntinen liittouma tosiasiallisesti kasvaisi, niin voisihan Moskova tarjota kansalleen versiota tapahtumista, joissa heidän erikoisoperaationsa hajoitti Naton rivit ja että yhteistä rajaa nimenomaan Naton kanssa on vähemmän, kuin ennen erikoisoperaatiota.
Turkin 2023 vaalit voivat jollain tavalla liittyä ylläoleviin skenaarioihin, mutta en usko että Erdogan tulee väistymään itsevaltiaan paikalta äänestämällä. Vaikka todellinen kannatus romahtaisi, niin kuinka moni 20 vuotta hallinnut diktaattori on saatu rehellisillä vaaleilla syrjäytettyä?
Kyllä itselläkin vähän sellaisia pelkoja on, että jos alkaa näyttää selvää tappiota Erdoganille mielipide mittauksissa, niin eiköhän siellä tule uusi epäonnistunut vallankaappausyritys ja lisää opposition "terroristeja vankilaan" ja vaaleja siirretään sitten vuosilla eteenpäin.
www.newsweek.com
