Turkin ja Unkarin esimerkit vain kertovat, miten jäseneksi päästyään maassa voi valtaan nousta vaikka millaista hallintoa, jotka saattaisivat päästä vaikuttamaan yllättävänkin paljon sotilasliiton toimintaan. Jäsenmäärän kasvaessa riski omanedun tavoittelusta nousee.
Totta, mutta sitä on vaikea estää, etteivätkö maat muuttuisi. Nato on kuitenkin puolustusliitto, eikä siellä voi olla tahoja, jotka toimivat liiton etuja vastaan tai ovat vapaamatkustajia. Turkilla on kuitenkin pelivaraa änkyröidä sen oman aseman takia.
Lisäys: Kannattaa muistaa, että Turkki on haistanut veren, koska Suomi ja Ruotsi ovat monille maille niin tärkeitä, ja koska nopea liittyminen olisi monille maille etu. Tästä syystä pelataan kovilla panoksilla.
Ja vielä kerran, ihan muistutuksen vuoksi: Suomi ja Ruotsi eivät pysty Turkin päätä kääntämään millään keinoin. Se kaupankäynti kohdistuu aivan muualle kuin 30 kurdiin. Turkki tarvitsee kaupankäyntiin kuitenkin tekosyyn, joka voidaan edes hyvällä mielikuvituksella liittää sen kokemaan turvallisuusuhkaan. Sen täytyy olla sen kaltainen ettei Suomi ja Ruotsi voi millään sitä toteuttaa. Ei se nyt voi millään suoraan mennä laukomaan Yhdysvalloille, että F-35 tänne kuin olisi jo, tai Suomi ja Ruotsi ei ole Natossa. Tai mikä se nyt on se Turkin ajattelema palkkio (EU-jäsenyys, taloudelliset investoinnit).