Pidän edelleen Putin-Erdogan -salaliittoja kaukaa haettuina. Totta toki on, että Venäjä halutessaan voi kyllä pitää Erdoganin änkyrälinjalla erilaisella kaupankäynnillä (esim. ruoka, Syyria).
Voitko hieman avata tätä mielipidettä?
Muina syinä Turkin jarrutukselle on mainittu Erdoganin huomiohakuisuus sekä halu tehdä kaupankäyntiä tai iltalypsyä.
Jos kyseessä olisi huomion hakeminen, olisi Erdoganilla varmasti paljon muitakin konsteja saada huomiota ja julkisuutta. Ukrainan näkyvä tukeminen aseellisesti, rauhanvälittäjänä toimiminen yms. Tässä nimenomaisessa yhteydessä huomio on kuitenkin 90% negatiivista, minkä takia en usko siihen.
Kaupankäynti tietysti on mahdollinen syy, mutta sen osalta olisi ollut mahdollisuus toimia kulissien takana jo ennen FIN&SWE hakemusten jättämistä. Varmasti sekä hakijamaat että USA olisivat siinä tilanteessa kuunnelleet tarkalla korvalla, mistä kauppaa aiotaan käydä. Toiseksi, kukaan ei oikein tunnu tietävän mistä kauppaa pitäisi käydä. Vaikutusvaltaisten mutta taustaltaan puhtaiden kurdien vaientaminen tai luovuttaminen Turkkiin ei ole kaupankäynnin kohteena Suomella eikä varsinkaan Ruotsilla lainkaan, ja Erdogan tietää tämän asian aivan varmasti. Silti tämä tuntuu viikosta toiseen esiintyvän vaatimuslistan kärkipäässä. Jos kaupankäynnissä olisi joku selkeä asia ratkaisevana tekijänä, kuten jokin lepyttelysumma tai asevienti, niin nämäkin voitaisiin varmasti saada sovittua kulisseissa nopeasti. Nyt Erdogan mesoaa julkisuudessa päivittäin vaihtelevilla vaatimuksilla, ja vieläpä pääosin sellaisista asioista mitkä eivät voi edes tulla neuvottelupöydälle.
Erdoganilla ja Putinilla on aika paljon yhteistä, kuten myös Venäjän ja Turkin nykytilanteessa. Kumpikin ovat vähän alle 70-vuotiaita elämänkaarensa loppupuolella olevia miehiä. Molemmat ovat diktaattoreita, jotka ovat tuhonneet maidensa demokratian ja todellisen opposition. Kumpikin ovat olleet vallassa pitkälti yli toistakymmentä vuotta. Molemmat ovat muuttaneet maidensa perustuslakia, jotta pystyvät pysymään vallassa mahdollisimman pitkään. Kumpikin pelkää, että oma valtarakenne murenee, mikäli demokratiasta edes rippeet saapuvat omaan maahan. On vain loogista, että nykyisen kaltaisessa sotatilanteessa, jossa käytännössä vastakkain ovat autoritarismi ja demokratia, nämä kaverit löytävät toisensa.
Yksi lisäsyy siihen, miksi itse pidän Putinin taustalla toimimista hyvin varteenotettavana tekijänä, ovat olleet Putinin ja Venäjän reaktiot jäsenyyshakemuksiin. Niitähän ei ole ollut juuri lainkaan. Putin suhtautui todella tyynesti hakemusten jättämiseen, ja kyberiskut, ilmatilan loukkaukset ja muu häirintä loistaa poissaolollaan. Loogista vain siinä tapauksessa, että on jo valmiiksi ollut tiedossa toisenlainen tapa blokata FIN&SWE jäsenyys.
Itse pidän mahdollisena, ettei tämä umpisolmu ratkea, ellei NATO muuta päätöksentekoprosessiaan sellaiseksi, että uusien jäsenien hyväksyntään ei tarvita yksimielisyyttä. Toinen mahdollisuus päästä eteenpäin on tarjota Erdoganille parempi tarjous kuin mitä Venäjällä on tarjota. Mikä ei välttämättä ole aivan vähän, ottaen huomioon paitsi edellämainitut yhtäläisyydet Turkin ja Venäjän tilanteissa, myös Venäjän sotakassan, joka ei ole ihan hetkeen tyrehtymässä.