Arvoisa puhemies! Me kun vääjäämättä ollaan Natoon menossa — se nyt ei tietysti varmaan ole kovin epäselvää — ainoa asia, mikä huolestuttaa tästä jatkoon, on se, kuinka paljon me kunnioitamme toistemme mielipiteitä näistä asioista, koska tilanne on se, että meillä jokaisella on oma mielipide, ja joskus ne mielipiteet ovat täysin päinvastaisia, mutta tässä tilanteessa kukaan ei kuitenkaan voi missään nimessä sanoa olevansa varmasti oikeassa.
Pelkään myös sitä, että täällä alkavat samppanjat poksumaan, kun vihdoin päästään Natoon, vaikka oikeasti tämä ei ole missään muodossa hieno asia, koska näitten sotien ynnä muitten takiahan me ollaan vääjäämättä jouduttu tälle tielle. Toivoisin oikeasti, että lopetettaisiin toistemme syyttely siitä, mitkä ovat oikeasti ne mielipiteet, minkä takia kukakin on oman puolensa valinnut. Henkilökohtaisestikin olen vaihtanut jopa mielipidettä asiassa, ja olen kauhulla katsonut esimerkiksi sosiaalisen median keskustelua, millä tavalla siellä toista puolta oikeasti niin sanotusti lyödään.
Paljon puhutaan, myös tänään on puhuttu siitä, että meillä on vankkumaton kansan tuki tässä takana. Minä en oikeastaan allekirjoita sitä, koska me ei olla sitä kansan tukea kyllä mistään oikeasti kysytty, vaan me nojataan omaan tulkintaamme siitä, miten ihmiset ovat asioihin suhtautuneet. Me ei voida parin Yleisradion gallupin takia tehdä kauhean pitkällä olevia johtopäätöksiä, joilla me voitaisiin perustella näitä asioita. Tiedän kyllä omastakin henkilökohtaisesta äänestäjäkunnastani ja kannattajakunnastani siitä, että suurin osa on sitä mieltä, että he ovat menossa Natoon, mutta me ei voida oikeasti niitä argumentteja mielestäni oikein kauheasti käyttää kuitenkaan, koska muuten meidän pitäisi järjestää se kansanäänestys. Kyllä tämä koko päätös oikeasti on kuitenkin niin meidän kahdensadan kuin muidenkin ihmisten omissa päissä käyty läpi, mitä asiasta kukakin on mieltä.
Arvostetaan jatkossakin kaikkien omia mielipiteitä tämän asian ympärillä. — Kiitos.