Pohditaanpas asiaa muutamien historian esimerkkien kautta:
Hyvä yhteenveto. Olen viime aikoina lueskellut Suomen historiaa. Melkoisena ajopuuna ja sivustakärsijänä on Suomi ollut. Taitaapi Jatkosota olla oikeastaan koko historiassa ainoa sellainen sota, jossa Suomi ja suomalaiset ovat itse jotenkin aktiivisesti ja aloitteellisesti aloittaneet sodan tai edes päättäneet osallistua sotaan. Muuten sodista ja sotimisesta on aina määränneet muut. Siinä mielessä liittyminen Natoon on ihan linjassaan Suomen historiaan...
<- puolittainen vitsi, ei tartte siis kenenkään turhaan tästä pahoittaa mieltään
Toinen sodasta toiseen toistuva huomio on se, että jotain mongolien retkiä lukuun ottamatta Venäjälle on hyökätty aina Suomen ja/tai Baltian läpi. Vaikka sodankäynti onkin muuttunut niistä ajoista, eikä maantiede näyttele enää yhtä suurta roolia, niin kyllä tämä "historiallinen uhka" väkisinkin elää venäläisten mielissä.
EDIT: ja vielä sekin, että sodat eivät ole sinällään olleet sotia Suomea vastaan tai taistelua Suomesta. Ruotsin kunkku halusi hyökätä Venäjälle nostattaakseen statustaan ja hyökkäys nyt vaan luonnollisesti suoritettiin Suomen kautta. Tai Napoleon vaati Venäjää painostamaan Ruotsia sotatoimilla. Tai Englanti halusi sulkea Itämeren kauttakulun venäläisiltä sivujuonteena ihan muualla käytävään Krimin sotaan.
Ehkä näistä historian epämääräisistä ja nopeasti vaihdelleista valtioliitoista, niiden vaatimuksista toisiaan kohtaan, ja Suomen syyttömän kärsijän asemasta on myös johtunut osittain suomalaisten historiallinen vastentahto kaikenlaisia sotilasliittoutumia kohtaan.