En ihan laske itseäni Honkasalo & co. ryhmään... mutta kokeillaan.
Skenaario missä Nato-jäsenyyden pääasiallinen hyöty nousee relevantiksi on erittäin, erittäin epätodennäköinen. Siis että Venäjä ryhtyisi muuten sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan, mutta pidättäytyy siitä, koska olemme Naton jäseniä.
Sen skenaarion haitat ovat toki valtavat; vaikka se sotilaallinen toimi olisi jotain merkittävästi pienempää kuin täysimittainen sota.
Tuo skenaario on muuttunut nyt varsin epätodennäköiseksi, koska Venäjän armeijan suorituskyky ei ole sillä tasolla, mitä yleisesti ennen Ukrainan sotaa uskottiin. Toisaalta, Putinin puheista on aikaisemmin kuulunut myös se ajatus, että Suomi kuuluisi jotenkin Venäjän etupiiriin. Muistamme myös Putinin haluttomuuden onnitella Suomea itsenäisyydestä muutama vuosi sitten, toisin kuin Pohjoismaat tekivät. Ja Leninin lahja-puheet eivät olleet omiaan lisäämään luottamusta Venäjää kohtaan.
Naton hyötyihin kuuluu se, että nyt voimme pitää Venäjän tarpeeksi etäällä sisäpolitiikassakin. Venäjällä ei ole sellaista painostusmahdollisuutta, jolla se voisi vähitellen pakottaa Suomen YYA-muottiin. Meidän ei tarvitse enää huolehtia Venäjän uhasta.
Haittoja ovat esimerkiksi Suomen osallistuminen konflikteihin, joihin muuten emme joutuisi osallistumaan tai osallistuisimme hyvin eri tavalla. Nato-jäsenyys ei sinällään vielä pakota muihin kuin artikla 5:n mukaisiin toimiin, mutta on selvää, että Suomelta odotetaan tuoreena jäsenenä (ja Suomi kilttinä ja vastuullisena maana ei ole ensimmäisenä mullikoimassa) aktiivisia toimia.
Mitä jos Suomen pitää lähettää 2000 sotilaan joukko "rauhaanpakottamaan" Republika Srpskaan vuonna 2024? Siis tulemaan ammutuksi ja ampumaan tappamistarkoituksessa. Mitä jos Suomen pitää lähettää F-35:t pommittamaan Libyaa tai "libyaa"? Joukoillemme annetun tiedustelutiedon perusteella pommi meneekin hääseurueeseen ja Suomen puolustusvoimien lähettämä räjähde tappaa 84 siviiliä? Tai kaksi konettamme ammutaan alas Stingereillä? Mitä jos miinalaivamme pitää lähteä Persianlahdelle sulkemaan merenkulkua?
Nämäkin skenaariot ovat epätodennäköisiä ja todennäköisyys tuossa vähenee listauksessa edettäessä. Mutta "Sprska"-skenaario on moninkertaisesti todennäköisempi kuin se Nato-jäsenyyden pääasiallinen hyöty.
Toistaiseksi Natossa on ollut vain yksi tilanne, missä maa vetosi artikla 5 maan turvallisuuden vuoksi, siis USA ja Afganistan. Kieltämättä tämä operaatio oli perusteluiltaan absurdi ja on ymmärrettävää, jos tämän vuoksi tunnetaan Natoa kohtaan epäluuloa. Hävittäjiämme tuskin käytetään muuhun kuin Baltian puolustamiseen. Mutta erikoisjoukkojamme voidaan käyttää sotilaallisiin operaatioihin. Se on yksi riskeistä, johon sitoudumme jäsenyyden myötä.
Jäsenyydellä on tietysti paljon muitakin kuin sotilaallisia ulottuvuuksia. Länsimaat kokevat investoimisen turvallisemmaksi, mutta kaikille muille kumppaneille se ei välttämättä ole pelkästään positiivinen juttu.
Itse näen, että sen - häviävän pienenkin - mahdollisuuden turvaaminen, että Venäjä hyökkäisi Suomeen, ylittää muut puolet, koska sen seuraukset olisivat niin hirveät. Mutta keskustelua tuntuu juuri nyt silti hallitsevan se näkemys, että Natossa ei ole mitään negatiivisia puolia.
Minä en pidä Venäjän hyökkäystä aivan noin epätodennäköisenä. Mutta onhan niitä muita hybridisodankäynnin muotoja. Ja Venäjä todella kokee olevansa sodassa lännen kanssa, kylmä sota ei Putinin mukaan päättynytkään. Ongelmamme tässä asetelmassa on se, että välimuotoja ei vain enää nykymaailmassa ole tarjolla.
Jos olisimme jatkaneet liittoumattomana, olisimme jossakin vaiheessa saaneet taas Venäjän kiusaksemme. Ja silloin ehkä poliitikkomme eivät olisikaan yhtä rohkeita kuin nyt. On muistettava, että demareissa ja kepussa natokannat vaihtuivat vasta varsin äskettäin. Tuulitakit kääntyivät vauhdilla viime kuussa. Olisimme jollakin lailla olleet vaarassa joutua Valko-Venäjän tielle, loputtomiin kompromisseihin voimistuvan Venäjän kanssa ilman liittoutumista.
Naton myötä peli on nyt täysin selvä. Venäjä varmaan palaa jossakin vaiheessa lännen kanssa kaupankäyntiin, mutta muuhun sillä ei ole mitään edellytyksiä. Kyseessä on vain bisnessuhde, ystävyyttä ei haeta eikä sitä tarjota. Suomella ei ole enää pakottavaa syytä huolehtia Venäjän turvallisuusintresseistä: Venäjällä taas tiedetään hyvin, ettei Suomi ole sille uhka.
Natossa on negatiivisia puolia, riskitekijöitä, epävarmuuksia. Mutta kun laskemme yhteen erinäisiä todennäköisyyksiä, niin päädytään siihen, että nyt tehty natopäätös on rationaalinen ja perustellumpi kuin toiset vaihtoehdot.
www.is.fi
/img-s3.ilcdn.fi/a215d311ecdb7fa33e03b67db8099106242f94604caf107822daf2b51a59f69a.jpg)
www.iltalehti.fi
