Haitoista ja hyödyistä kun edellä keskusteltiin, itse en näe esitettyjä haittoja haittoina. Vastuun ottaminen Suomen ulkopuolella kansanmurhien estämisestä tai rauhan pysyvyydestä tai sen demokratian puolustamisesta asein ei ole haitta.
Ja jos Suomi päättää osallistua rauhanturvaoperaatioon - minkä perinteen jatkolle en näe estettä - sekin on toivottavaa.
Niin, Suomi on perinteisesti ottanut osaa rauhanturvaoperaatioihin. Se mihin Natossa voi olla, jossain skenaariossa, painetta ottaa osaa on jotain hyvin erilaista.
Eivät siellä Suomen rauhanturvaajat mene johonkin, näytä Naton hihamerkkiä ja a'vot kansanmurha on pysäytetty. Se voi olla sottaista, hyvin sottaista.
Libyassa estettiin kansanmurha. Jätettiin maa täysin oman onnensa nojaan, aiheutettiin kuusi vuotta kestänyt sisällissota ja todennäköisesti enemmän inhimillistä kärsimystä kuin ilman operaatiota. Ja tänään tilanne ei ole maassa juurikaan parempi.
Kosovossa estettiin kansanmurha. Ja tuhottiin sairaaloita, Unescon maailmanperintökohteita ja pommitettiin siviilejä.
Kun siis puhutaan skenaarioista mihin Suomi voi joutua Nato-jäsenenä, puhutaan niistä mitkä ovat mahdollisia. Ei "turvataan rauhaa kuten aina ennenkin". Se päivä voi tulla vastaan, kun aamun Hesari breikkaa tiedon, että suomalainen F-35 on tappanut 84 siviiliä hääjuhlissa tai K-9 on tuhonnut lastensairaalan. Aiemmin se ei ollut mahdollista. Todennäköisyys ei ole missään nimessä suuri, mutta kun ne kaikki hyötyjä tuovat skenaariotkin pohjustuvat erittäin epätodennäköisiin tapahtumiin, kannattaa varautua asiaan.
Se ei tarkoita, että ei pitäisi liittyä Natoon. Mutta eivät nämä huomispäivän libyat/kosovot/srpskat/ynnämuut ole yhtään sen puhtaampia kuin menneetkään, ja mielestäni niitä ei voi täysin vaan sivuuttaa että nämähän ovat itse asiassa hyötyjä.
Suomihan olisi näihin operaatioihin voinut ilmoittautua vapaaehtoiseksi mukaan aiemminkin. Emmekä ole niin tehneet. Siihen on syynsä.