Mika Aaltola kääntää jo katsettaan Suomen Nato-aikaan:
Twiittaus tukee niitä näkemyksiä, joita tässä ketjussa on esitetty, mukaan lukien tulevat presidentinvaalit: "NATO tuo presidentin tontille uuden jämäkän välineen. Graniitin harmaan työ nyt käynnissä. Sen ymmärrys on myös avain seuraavissa presidentinvaaleissa pärjäämiseen. Idänsuhteiden varassa ei Suomeen enää presidenttiä valita."
Meillähän täällä on ollut sellaista konsensusta, että Suomen korkein edustaja Natossa olisi presidentti, jolla on jo nyt soveltuvat roolit niin ulkopolitiikan johtajana kuin armeijan ylipäällikkönä. Näen hyvin sen, että presidentinvaaleihin tulee voimakkaastikin teemaksi se, millaista politiikkaa presidentti aikoo tehdä Natossa. Se olisi tavallaan se "sisäpoliittinen" kenttä presidentille. Muutenhan Suomessa ulkopolitiikan kenttä on koko ajan siirtynyt yhä kauemmas, kun ei nykyään ainakaan näitä EU-maita voi enää oikein laskea ulkopolitiikkaan kuuluvaksi - liian paljon näitä suhteita hoidetaan EU:n sisällä. Myös Yhdysvaltoja on vaikea enää oikein mieltää ulkopolitiikan piiriin kuuluvaksi, kun nekin suhteet hoidetaan pääosin EU:n sisältä. Kun ulkopolitiikka alkaa olla enemmän luokkaa Kiina ja koska Suomen oma painoarvo Kiinassa on ihan mitätön (nekin suhteet menevät pääosin EU:n kautta), niin Nato tulee tavallaan kaivattuna tekijänä antamaan presidentille roolia.
Twiittaus tukee niitä näkemyksiä, joita tässä ketjussa on esitetty, mukaan lukien tulevat presidentinvaalit: "NATO tuo presidentin tontille uuden jämäkän välineen. Graniitin harmaan työ nyt käynnissä. Sen ymmärrys on myös avain seuraavissa presidentinvaaleissa pärjäämiseen. Idänsuhteiden varassa ei Suomeen enää presidenttiä valita."
Meillähän täällä on ollut sellaista konsensusta, että Suomen korkein edustaja Natossa olisi presidentti, jolla on jo nyt soveltuvat roolit niin ulkopolitiikan johtajana kuin armeijan ylipäällikkönä. Näen hyvin sen, että presidentinvaaleihin tulee voimakkaastikin teemaksi se, millaista politiikkaa presidentti aikoo tehdä Natossa. Se olisi tavallaan se "sisäpoliittinen" kenttä presidentille. Muutenhan Suomessa ulkopolitiikan kenttä on koko ajan siirtynyt yhä kauemmas, kun ei nykyään ainakaan näitä EU-maita voi enää oikein laskea ulkopolitiikkaan kuuluvaksi - liian paljon näitä suhteita hoidetaan EU:n sisällä. Myös Yhdysvaltoja on vaikea enää oikein mieltää ulkopolitiikan piiriin kuuluvaksi, kun nekin suhteet hoidetaan pääosin EU:n sisältä. Kun ulkopolitiikka alkaa olla enemmän luokkaa Kiina ja koska Suomen oma painoarvo Kiinassa on ihan mitätön (nekin suhteet menevät pääosin EU:n kautta), niin Nato tulee tavallaan kaivattuna tekijänä antamaan presidentille roolia.