Tänään on hieno päivä olla suomalainen. Ulkona keväinen poutasää ja Suomi on juuri tehnyt tulevaisuudelleen odotetun ja ja parhaan mahdollisen investoinnin. Ikiaikainen uhka idästä ei ole häviämässä, mutta nyt voimme olla varmoja siitä, ettemme tule enää koskaan jäämään yksin kriisin koittaessa. Suomen ja Venäjän välillä on pian kilometrien korkuinen näkymätön muuri, mitä idän karhu ei edes pyri ylittämään vaikka murina ei lopukaan.
Torstai, kahdestoista toukokuuta 2022. Sattumoisin myös J. V. Snellmanin, eli suomalaisuuden päivä, siniristiliput juhlistamassa sopivasti myös tätä historiaan jäävää päiväämme. Sinivalkoisethan ovat myös NATO:n värit.
Hieno päivä kyllä, mutta eikös lopullinen, täysjäsenyyspäivä julistuksineen ja varmuuksineen ole vasta myöhemmin?
Eli mikäli nyt oikein ymmärsin (Todella pysyvä jäsenyyshakemuspäätös tai erittäin, erittäin merkittävä nopeammin voimaan astuva liitännäisjäsensopimus koskaan mitätöiden näillä näkymin vanhat vuosien 1997-2014 välillä olevat liitännäisjäsensopimukset lisäyksineen aina viime vuosiin asti ulottuen mikäli se voimaan astuu joskin jopa nämäkin todella selvästi voimaan tulevat voimaan vielä sitäkin myöhemmin kun mitä nyt tulevat, mutta nopeutettuna kuitenkin etenkin aiempaan nähden.) niin vasta sunnuntai-maanantai-tiistai-välin jälkeen voidaan puhua ratkaisevuudesta ja vielähän mikäli neukkuänkyrät nuorempine hihhuloijineen vastustavat päätöstä niin joudutaan odottelemaan siitäkin vielä jonkin aikaa äänestystä.
Ellei sitten tietysti ensi kertaa sitten vuoden 1974 vedota tuohon 5/6 suurenemmistön pykälään ja yritetä sen turvin saada tilannetta vielä nopeammaksi, kotimaiseen politiikkaan poikkeuksellisenkin nopeaa ratkaisua jolloin tietysti muuta äänestystä ei tarvita.
Joskin tuolloinkin voi olla kiistapykälien hakua kuten oli Kekkosenkin erillisnimeämisestä ilman vaaleja.
Tosin helpottavana piirteenä Tasavallan Presidentti kuten Pääministerikin ovat kerrankin nähtävästi hyvin samaa mieltä asioista.
Kun aiemmin oli ollut aina kitkaa eli välillä kukin presidentti halusi kun taas pääministeri ei ja välillä pääministeri kyllä, mutta ei itse presidentti.
Välillä tietenkin myös erinäiset hallitukset kokoonpanoineen jarruttelivat päätöksiä tai eivät myönteisinäkään koskaan ottaneet sitä typeryyksissään erityisen nopeaan päiväjärjestyskäsittelyyn silloin kun olisivat halunneet jolloin edes teoriassa nopeammat, jopa vähemmistöpäätöksin tehtävät NATO-päätökset olisivat voineet aiheuttaa tämän hetkistäkin suurempaa poliittista kuohuntaa kuhunkin päätösaikaan.
Siten on pitänytkin viimeiset 25 vuotta tyytyä NATO:n suhteen liitännäissopimuksiin ennen piakkoin edessä olevia lähipäiviä, viikkoja, kuukautta tai enimmillään nyt kuukausia jonka mukaan toivottavasti sen päätteeksi Suomi on NATO:ssa tai hyvin huonoimmassakin tapauksessa hyvin virallista merkkiä vaille äärimmäisen selvä NATO-liitännäisjäsenmaa siinä selvempänä kuin koskaan aiemmin yhtä selvin materiaaliavuin, kalustotarjonnoin ja ostoalennuksin tietenkin myös tiedusteluantotiedoin/saannoin.
On NATO:n suhteen parempi ennen pitkää näin kun luottaa enää ajatustasolla esimerkiksi ECMM-joukkoihin tai sen seuraajaan mikäli niin tulee.
Se virhe tehtiin jo kerran 1990-luvulla kuten periaatteessa siitä jatkettuna 2000-luvulla sisältäen tietysti siihen myös 2010-luvun joskin todellinen etsikkoaika meni vuosiin 1995-1997 kun tuolloin ECMM:kin oli sellaisenaan uusi ja Suomen kuten Ruotsinkin olisi pitänyt uskaltaa muuttua Tanskan kaltaisiksi vahvoiksi edustajiksi asiassa mitä ei kyetty tekemään tai ei viitsitty ymmärtää tilannetta.
Mikäli ECMM olisikin kehittynyt hienoksi, vahvaksi niin sitten ehkä olisi ymmärtänyt viimeisen sen 25 vuoden ja vähän päällekin olleen vasemmistoänkyröiden valituksen siitäkin asiasta kun erikoista oli silloin mennä poliittisena väistöliikkeenä kehitykseen mukaan jota ei edes kehitetty!
Siinäkin mielessä toivottavasti sitä virhettä ei tehdä uudelleen.
Ja voihan aina ECMM:ää tai sen seuraajaa kehittää myös NATO:ssa ollessakin.