Suomi hakee Nato-jäsenyyttä

  • 1 054 914
  • 10 364

Tulisiko Suomen liittyä Natoon

  • Kyllä

    Ääniä: 764 90,7%
  • Ei

    Ääniä: 78 9,3%

  • Äänestäjiä
    842
  • Poll closed .

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Perustuslakivaliokunta ei vielä tiedä, tarvitaanko eduskunnassa yksinkertainen enemmistö vai 2/3 liittymissopimuksen hyväksymiseen, eikä se kuulemma ala asiaa vielä selvittämään.
Taitaa mennä 5/6 rikki. Joku SDP:n kansanedustaja arvioi CNN:llä, että 180 tulee olemaan puolesta. Yli 2/3 on vihreenä kyselyissä. Tässä kohtaa aika akateeminen kysymys.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Päivärinnasta tuli pari asiaa mieleen. Nukkuukohan hän koskaan? Katsellut joitain näitä sodan alkamisen jälkeen tehtyjä pätkiä, ja on minusta kyllä väsyneen näköinen. Ja toinen, vahva katselusuositus, niin eilen tai toissa päivänä oli kyseisessä pätkässä joku Ulkopoliittisen Instituutin tyyppi (ei Aaltola) puhumassa asoista. Ja muistini mukaan Venäjä-erikoistunut kaveri oli kyseessä. Jos hetki ylimääräistä aikaa, niin pätkä pyörimään.
Se on varmaan tämä?


Katsoin tuon jakson ja on hyvä jakso.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Taitaa mennä 5/6 rikki. Joku SDP:n kansanedustaja arvioi CNN:llä, että 180 tulee olemaan puolesta. Yli 2/3 on vihreenä kyselyissä. Tässä kohtaa aika akateeminen kysymys.
Joko itse ajattelin tai sitten jostain luin, että nykyisillä kannatuslukemilla perustuslakivaliokunta ei välttämättä lähde edes selvittämään kysymystä (1/2 vai 2/3), joten se jäisi sitten tulevien tutkijoiden spekuloitavaksi. 90% kannatuksella voitaisiin muuttaa valtiomuotoakin ;)
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Pari asiantuntijaa Virosta pohtii Suomen Nato-jäsenyyttä:


Markku Kangaspuro kertoo näkemyksiään Suomen Nato-jäsenyyden seurauksista Venäjällä:


En ole itse niin paljoa tässä ehtinyt miettiäkään, että todellakin, "Suomi-option" katoaminen Venäjän näpeistä vaikuttaa varmasti heidän sotastrategioihinsa. Aiemminhan ajatus on ollut enemmän se, että Suomesta tehdään strategisten kohteiden nopealla valtaamisella puskuri, jossa voidaan käydä sotaa pohjoisessa. Nato-jäsenyyden myötä noihin suunnitelmiin voi tulla muutoksia. En ehkä itse kuitenkaan näe muutoksia näin radikaaleina: uskon, että Venäjällä on ollut myös suunnitelmansa siltä varalta, että jokin vihamielinen taho saa Suomesta sillanpääaseman.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pääesikunnilla on suunnitelmia kummallisia ts epätodennäköisiä tapahtumia varten. Joten suunnitelmia on kaikilla, myös meillä. Muuten ne ei tekisi töitään.

Venäjältä katoaa ns erillisodan mahdollisuus luoteisella operaatiosuunnalla. Naton vastaiset suunnitelmat tuskin muuttuu, koska niissä FIN on jo laskettu Natoon kuuluvaksi. Perusteet löytyy 42.7 ja läheisestä yhteistyöstä Naton kanssa.
 

Txjokeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Men in Blue ja muut oikeudenjakajat
Ja muita vassaritahoja: Mielenosoitusta ovat järjestämässä Aseistakieltäytyjäliitto, Rauhanpuolustajat, Vasemmistonuoret, Naiset Rauhan Puolesta, PAND - Taiteilijat Rauhan puolesta ja Kommunistinuoret. Lisäksi tukemassa on mukana A-ryhmä.

Eikös Naiset Rauhan Puolesta tässä taannoin olleet järjestämässä marssia Ukrainan sotaa vastaan? Kummasti Ukrainalaiset huutavat nyt Natoa apuun - ja hakevat varmaan jäseneksi heti, kun vain saavat vaatimukset täytettyä.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Venäjältä katoaa ns erillisodan mahdollisuus luoteisella operaatiosuunnalla.
Tätä pidänkin yhtenä tärkeänä syynä liittoutua.

Luin muuten sen Li Anderssonin blogipostauksen koskien Anderssonia, Vasemmistoliittoa ja Nato-jäsenyyttä:


Kirjoitus on ihan hyvä. Anderssonilla on vaikuttaa olevan vahva USA-antipatia. Oikeastaan koko ajan puhuessaan Natosta hän käsittää sen miltei synonyymiksi Yhdysvalloille. Kiinnostavin kohta on ehdottomasti kritiikki vasemmiston ajamille asioille turvallisuuspolitiikan saralla. Siinä Li tavallaan vastaa itse itselleen, kun hän alussa moittii Nato-keskustelun yksipuolisuutta ja prosessin nopeutta:

Tässä kohtaa minä suomin itseäni ja koen, että me vaihtoehtoja toivovat olemme tehneet virheen. Meidän olisi pitänyt pystyä esittämään omia ratkaisuja ja vaihtoehtoja tämän skenaarion varalle jo kauan ennen nyt käynnissä olevaa sotaa. Vasemmalla on tähän asti sanottu ei pohjoismaiselle puolustusliitolle, johtuen Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyydestä. Nato-maat ja Naton ulkopuoliset maat eivät oikein voi rakentaa puolustusliittoja yhdessä. Puolustusliitto Ruotsin kanssa ei myöskään ole kehittynyt aidoksi vaihtoehdoksi, vaikka olemmekin kannattaneet puolustusyhteistyön syventämistä. Ja me emme ole ymmärtäneet ajoissa eurooppalaisen vaihtoehdon rakentamisen tärkeyttä. Olemme suhtautuneet kriittisesti syvenevään puolustusyhteistyöhön EU:ssa.

Kun suomalaiset nyt sankoin joukoin ovat kääntyneet kannattamaan Nato-jäsenyyttä, saattaa yksi syy hyvinkin olla se, että mitään muita realistisia vaihtoehtoja ei näyttäisi olevan tarjolla, koska sellaisia ei kehitetty ajoissa.

Minun tekisi mieleni sanoa Anderssonille, että hänen ajatuksensa eurooppalaisesta yhteistyöstä, Naton puolustuksellisesta roolista ja pohjoismaisesta yhteistyöstä onnistuvat Natossakin, ja liitossa on jo maita, jotka tällaisia asioita ajavat.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Pari asiantuntijaa Virosta pohtii Suomen Nato-jäsenyyttä:


Markku Kangaspuro kertoo näkemyksiään Suomen Nato-jäsenyyden seurauksista Venäjällä:


En ole itse niin paljoa tässä ehtinyt miettiäkään, että todellakin, "Suomi-option" katoaminen Venäjän näpeistä vaikuttaa varmasti heidän sotastrategioihinsa. Aiemminhan ajatus on ollut enemmän se, että Suomesta tehdään strategisten kohteiden nopealla valtaamisella puskuri, jossa voidaan käydä sotaa pohjoisessa. Nato-jäsenyyden myötä noihin suunnitelmiin voi tulla muutoksia. En ehkä itse kuitenkaan näe muutoksia näin radikaaleina: uskon, että Venäjällä on ollut myös suunnitelmansa siltä varalta, että jokin vihamielinen taho saa Suomesta sillanpääaseman.
Kangaspuroa ja Aleksanteri-instituuttia on haastateltu hyökkäyksen jälkeen mediassa aika vähän ja varmaan syystäkin. Taisi Markku olla vielä hetki ennen hyökkäystä sitä mieltä, että Venäjän suurhyökkäyksen todennäköisyys on 1 - 2 prosenttia. Uskoi enemmän venäläisiä frendejä kuin UsA:n tiedustelutietoa.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Tuli muuten yhtäkkiä mieleen, että presidentti-instituution olemassaoloa on monesti kyseenalaistettu, mutta nyt se varmasti monelle näytti tarpeellisuutensa ja vielä virassa sattui olemaan hyvä henkilö tähän kohtaan, kokemusta tarvittiin. Lisäksi oli posiitivista lukea, että presidentin ja pääministerin yhteistyö on toiminut kevään erinomaisesti tämän vaikean tilanteen yhteydessä.
 

Fordél

Jäsen
Tuli muuten yhtäkkiä mieleen, että presidentti-instituution olemassaoloa on monesti kyseenalaistettu, mutta nyt se varmasti monelle näytti tarpeellisuutensa ja vielä virassa sattui olemaan hyvä henkilö tähän kohtaan, kokemusta tarvittiin. Lisäksi oli posiitivista lukea, että presidentin ja pääministerin yhteistyö on toiminut kevään erinomaisesti tämän vaikean tilanteen yhteydessä.
Samalla huomaamme myös, kuinka tärkeää on viime vuosikymmenten kehitys, jossa on vahvistettu parlamentarismia. Jos meillä olisi ollut nyt Nato-vastainen presidentti ja olisi eletty vielä vahvojen valtaoikeuksien aikakautta, ties kuinka sotkuinen prosessi tästä olisi tullut. Nyt kaikki meni nätisti. Presidentti johti yhdessä valtioneuvoston kanssa prosessia, mutta eduskunta siunaa. Näyttäytyy Natonkin suuntaan hyvälle, kun päätöksellä on hyvin vahva, toteen näytetty valtiojohdon ja kansan tuki.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Mediassa näyttää olevan jonkinlaisia Nato-jälkijäristyksiä eilisen jäljiltä:

Venäjän reaktiot ovat olleet ehkä vaisumpia kuin on odotettu:



Itselläni on erityisesti kiinnittänyt lausunnoissa huomiota kaksi asiaa: ensinnäkin, Venäjän avautumisissa puhutaan jo Suomesta Nato-maana, siis puhutaan ajasta jolloin Suomi on Naton jäsen. Toisekseen, Venäjän toimista puhutaan siinä sävyssä, että ne ovat reagointeja Suomen ja Naton tekemisiin, siis esimerkiksi, että puhutaan vastauksista vaikkapa Nato-tukikohtiin ja -joukkoihin.

Kolme Nato-maata: Viro, Tanska ja Norja:


Ihan mielenkiintoisia näkökulmia, minusta kannattaa lukea, vaikkei ehkä uutta asiaa tulekaan. Mutta mikä yhdistää näitä kolmea maata ja erottaa ne Suomesta? Nämä maat ovat liittyneet Natoon sen seurauksena, että ne ovat tulleet miehitetyksi. Sen jäljiltä varmasti haluaa lisäturvaa. Suomalaisten nihkeä suhtautuminen liittoutumiseen voi hyvin johtua siitä, ettei Suomea sitten miehitettykään - suomettuminen ei ollut tarpeeksi iso trauma.

Sekä IS:llä että YLE:llä on pitkät jutut Suomen "Nato-polusta", käänteistä ja jotain taustaa kulisseista:


 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Itselläni on erityisesti kiinnittänyt lausunnoissa huomiota kaksi asiaa: ensinnäkin, Venäjän avautumisissa puhutaan jo Suomesta Nato-maana, siis puhutaan ajasta jolloin Suomi on Naton jäsen. Toisekseen, Venäjän toimista puhutaan siinä sävyssä, että ne ovat reagointeja Suomen ja Naton tekemisiin, siis esimerkiksi, että puhutaan vastauksista vaikkapa Nato-tukikohtiin ja -joukkoihin.

Alleviivasin oleellisen Venäjään liittyen. Venäjä on sanonut saman samoin tai lähes samoin sanoin jo 10 vuotta sitten. Päätös on Suomen oma ja jos Suomi liittyy NATO:n jäseneksi ja NATO tuo sotilaallisen infransa Suomeen lähelle Venäjän rajaa, Venäjä vastaa. Putin kommentoi näin esimerkiksi vuonna 2016 ollessaan Suomessa. Alla aika tarkoin tämä periaate, ei tosin ihan puhtaana:


Oma johtopäätös on, että Venäjä olisi todennäköisesti antanut Suomen liittyä NATO:n jäseneksi Jeltsinin ajoista eli 1990-luvun puolivälistä lähtien. Toki Venäjä olisi tuonut julkisuuteen vastustuksensa, mutta ei olisi tehnyt merkittäviä toimia jäsenyyden estämiseksi. Nyt reagointi on vaisua, mutta se ei johdu vain resursseista Ukrainan sodassa.

Meillä pelättiin aiemmin merkittävämmän kaupan ja nykyäänkin merkittävän energian katkeamista osin tai kokonaan. Jälkikäteen voi pohtia, olisiko näin tapahtunut. Vastaus ehkä löytyy kun historiaa kirjoitetaan 20-50 vuoden päästä. Silloin ehkä pohditaan myös kysymystä, oliko Venäjän muodostama uhka Suomen NATO-jäsenyydelle myös sisäpoliittisessa käytössä estämässä NATO-jäsenyyspyrkimyksiä hieman samaan tapaan kuin Kekkosen luoma noottikriisi aikanaan oli estämässä politiikan muutosta. Yksi yhteenhän nämä eivät mitenkään asetu, mutta on jossain määrin mahdollista, että Venäjä-kortilla pelattiin myös NATO-jäsenyyden suhteen nimenomaan suomalaispoliitikkojen toimesta.
 
Viimeksi muokattu:

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers

Siinäpä hyvä juttu, miten asiat kulisseissa eteni.

Meidän kuuluisa Nato-optio oli Ukrainalaisten sotilaiden käsissä. Mikäli Venäjä olisi marssinut Ukrainan yli, olisi meidän ovi Natoon paukahtanut kiinni. Onneksi näin ei käynyt, ja siitä saamme kiittää Ukrainaa, vittu mitä sotureita.

Pienestä se on joskus kiinni. Kylmää pelkkä ajatus siitä, että olisimme jääneet Venäjän etupiiriin.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Alleviivasin oleellisen Venäjään liittyen. Venäjä on sanonut saman samoin tai lähes samoin sanoin jo 10 vuotta sitten. Päätös on Suomen oma ja jos Suomi liittyy NATO:n jäseneksi ja NATO tuo sotilaallisen infransa Suomeen lähelle Venäjän rajaa, Venäjä vastaa. ... Oma johtopäätös on, että Venäjä olisi todennäköisesti antanut Suomen liittyä NATO:n jäseneksi Jeltsinin ajoista eli 1990-luvun puolivälistä lähtien. Toki Venäjä olisi tuonut julkisuuteen vastustuksensa, mutta ei olisi tehnyt merkittäviä toimia jäsenyyden estämiseksi. Nyt reagointi on vaisua, mutta se ei johdu vain resursseista Ukrainan sodassa.
Olen samaa mieltä ja tässäkin ketjussa sanonut, että on ihan fifty-sixty, että Suomen hakiessa Natoon Venäjältä ei tule itse hakemiseen liittyviä vastatoimia. Se on tietysti kaikille ihan selvää, että jos Suomi kasaa omaa tai muiden rautaa rajalle, niin Venäjä tekee samoin - ja päin vastoin.

Meillä pelättiin aiemmin merkittävämmän kaupan ja nykyäänkin merkittävän energian katkeamista osin tai kokonaan.
Aiemmissa keskusteluissa kiihkeimpien Nato-vastustajien kanssa olen usein tästä syystä sitten lopulta nostanut kädet pystyyn. Siis, että, jos venäläiset suostuvat pysymään rajan takana, niin puhtaasti idänkaupan takia olen voinut kynsin hampain hyväksyä liittoutumattomuuden. Olen kyllä ollut sitä mieltä, ettei Suomen kannattaisi paljoa laskea idänkaupan varaan ja että henkilökohtaisesti olen arvottanut Naton idäkaupan edelle - siksi siis olen ollut Naton kannattaja.

Jälkikäteen voi pohtia, olisiko näin tapahtunut. Vastaus ehkä löytyy kun historiaa kirjoitetaan 20-50 vuoden päästä. Silloin ehkä pohditaan myös kysymystä, oliko Venäjän muodostama uhka Suomen NATO-jäsenyydelle myös sisäpoliittisessa käytössä estämässä NATO-jäsenyyspyrkimyksiä hieman samaan tapaan kuin Kekkosen luoma noottikriisi aikanaan oli estämässä politiikan muutosta. Yksi yhteenhän nämä eivät mitenkään asetu, mutta on jossain määrin mahdollista, että Venäjä-kortilla pelattiin myös NATO-jäsenyyden suhteen nimenomaan suomalaispoliitikkojen toimesta.
Tämä on minustakin mielenkiintoinen näkökulma ja luulen, että sitä aikanaan tutkitaan ja spekuloidaan.
 

Fordél

Jäsen
Nato-jäsenyyden hakeminen alkaa olla taputettu juttu, ja tämä prosessi näyttää menevän todella sujuvasti ja yhtenäisesti huomioiden sen valtavan merkityksen. Kuten jo aiemmin kirjoitin, nyt on edessä sitten niiden kysymysten pohtiminen, että mitä me siellä Natossa teemme ja millaista Nato-politiikkaa Suomi harjoittaa, jos ja kun pääsemme jäseneksi? Näistä olennaisista kysymyksistähän ei ole juuri ehditty keskustelemaan.

Vaikka Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perustunut konseksukseen, näistä kysymyksistä keskustellessa tulee paljon enemmän eriäviä näkemyksiä ja palaamme taas perinteisemmän politiikan tekemisen pariin. Uskon, että Suomessa tämä keskustelu kuitenkin sujuu vielä suht hyvissä merkeissä, mutta Ruotsissa näistä kysymyksistä keskusteleminen tullee aiheuttamaan paljon keskustelua ja kiivastakin keskustelua. Mielenkiintoista seurata tulevina kuukausina, että miten nämä keskustelut etenevät molemmissa maissa ja kuinka paljon samanlaiseen lopputulokseen päädytään.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mutta mikä yhdistää näitä kolmea maata ja erottaa ne Suomesta? Nämä maat ovat liittyneet Natoon sen seurauksena, että ne ovat tulleet miehitetyksi. Sen jäljiltä varmasti haluaa lisäturvaa. Suomalaisten nihkeä suhtautuminen liittoutumiseen voi hyvin johtua siitä, ettei Suomea sitten miehitettykään - suomettuminen ei ollut tarpeeksi iso trauma.
2MS eurooppalaisista sotaan osallistuneista maista vain kolmen pääkaupunki jäi miehittämättä. Helsinki, Lontoo ja Moskova. Toki viimeistä voi kultuurin perusteella pitää aasialaisena..

Suomalaisten nihkeä suhtautuminen Natoon on aika lailla perustunut vääriin olettamuksiin. Hyvät suhteet -vedätys jatkui 24.2 asti kuluvaa vuotta. Mutta voidaan ottaa tuokiokuva vuodelta -61 nootista. Siinä UKK:n ikuinen presidentiys varmistettiin puhtaalla pelolla. Suomalaisten pelkäämisellä. Siitä eteenpäin neukkujen nuoleskelu piti homman näennäisesti rauhallisena, vaikka hivutus itään oli jatkuvaa. Tämä ei ollut mediassa esillä, sen sijaan tuli Näin Naapurissa. Kun tuli 1991 ja muutos, niin vanha levy jäi päälle. Eliitti ei halunnut vaarantaa ääniosuutta kertomalla totuuksia ja johtamalla, kansaa ei yleensä turpon kiemurat kiinnosta. 24.2 rupesi kiinnostamaan ja Natoon mennään kansan johtamana. Eliitti huomasi nuotin muuttuneen ja seuraa kiltisti perässä...ettei ääniosuus vaarannu.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Tuli vastaan Facebookissa The Timesin pilapiirros aiheesta.
 

Liitteet

  • 1652432779409.jpg
    1652432779409.jpg
    350,1 KB · kertaa luettu: 267

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Oma johtopäätös on, että Venäjä olisi todennäköisesti antanut Suomen liittyä NATO:n jäseneksi Jeltsinin ajoista eli 1990-luvun puolivälistä lähtien. Toki Venäjä olisi tuonut julkisuuteen vastustuksensa, mutta ei olisi tehnyt merkittäviä toimia jäsenyyden estämiseksi. Nyt reagointi on vaisua, mutta se ei johdu vain resursseista Ukrainan sodassa.
Olen samaa mieltä että ennen vuotta 2014 Venäjä olisi todennäköisesti hyväksynyt Suomen Nato-jäsenyyden pitkin hampain, mutta ilman merkittäviä seuraamuksia.

Sen sijaan jos nyt Ukrainassa homma olisi mennyt Venäjän suunnitelmien mukaan; eli viikossa Ukrainan miehitys ja vallanvaihto, lännen vastaus ponneton ja riitaisa, niin tilanne nyt voisi olla toinen. Nälkä kasvaa syödessään, ja jos Venäjä olisi saanut omalle sotilaalliselle "mahdille" vahvistuksen kentällä, kynnys käyttää sitä Suomeen kohdistuvaan sotilaalliseen uhkailuun olisi varmasti matalempi kuin aiemmin. Niin ikään jos Venäjän sotilasmahti ei olisi osoittautunut kuplaksi, ja Naton ja Venäjän välinen konflikti katsottaisiin realistiseksi, myös Nato-maissa voisi olla enemmän nihkeyttä Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä kohtaan. Pelättäisiin sen olevan provokaatio Venäjää vastaan, ja voivan johtaa siihen että Nato vedettäisiin osaksi konfliktia.

Uskon että tämän varaan myös Venäjä osaltaan laski. Nyt homma on mennyt niin pahasti käsille, ettei sillä ole realistista mahdollisuutta estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, joten tyytynevät paheksumaan ja toisaalta toteavat että ei sillä oikeastaan mitään väliä ole.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Tätä pidänkin yhtenä tärkeänä syynä liittoutua.

Luin muuten sen Li Anderssonin blogipostauksen koskien Anderssonia, Vasemmistoliittoa ja Nato-jäsenyyttä:


Kirjoitus on ihan hyvä. Anderssonilla on vaikuttaa olevan vahva USA-antipatia. Oikeastaan koko ajan puhuessaan Natosta hän käsittää sen miltei synonyymiksi Yhdysvalloille. Kiinnostavin kohta on ehdottomasti kritiikki vasemmiston ajamille asioille turvallisuuspolitiikan saralla. Siinä Li tavallaan vastaa itse itselleen, kun hän alussa moittii Nato-keskustelun yksipuolisuutta ja prosessin nopeutta:



Minun tekisi mieleni sanoa Anderssonille, että hänen ajatuksensa eurooppalaisesta yhteistyöstä, Naton puolustuksellisesta roolista ja pohjoismaisesta yhteistyöstä onnistuvat Natossakin, ja liitossa on jo maita, jotka tällaisia asioita ajavat.

Ongelmat ovat YK:ssa. Jos YK olisi aikoinaan pystynyt puuttumaan enemmän Bosnian sotaan sekä Yhdysvaltain terrorismin vastaiseen valhesotaan ja päätökseen olla toimittamatta sotarikollisia Haagiin, näyttäytyisi Yhdysvallat parempana kumppanina.

Kun YK ei tähän kykene, olisi ehkä paikallaan rakentaa Natosta sellainen, jossa mailla on samanlainen suhtautuminen kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Mutta tämän tekee vaikeaksi nimenomaan Yhdysvallat ja Turkki.

Nato-jäsenyyden etu sotilaallisen puolustuksen vahvistamisen lisäksi on se, että Suomi pääsee vaikuttamaan, mitä Nato tulevaisuus on. Toivottavasti keskustelu ei siis jää pelkkään liittymiseen.

2MS eurooppalaisista sotaan osallistuneista maista vain kolmen pääkaupunki jäi miehittämättä. Helsinki, Lontoo ja Moskova. Toki viimeistä voi kultuurin perusteella pitää aasialaisena..

Ei todellakaan voi. Paitsi ehkä sellainen, joka ei ole Moskovassa koskaan käynyt. Moskova on upea eurooppalainen kaupunki, joka on kulttuuriltaan lähimpänä Pariisia ja Lontoota, eikä Venäjän politiikka muuta tätä faktaa miksikään.
 

skode

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei todellakaan voi. Paitsi ehkä sellainen, joka ei ole Moskovassa koskaan käynyt. Moskova on upea eurooppalainen kaupunki, joka on kulttuuriltaan lähimpänä Pariisia ja Lontoota, eikä Venäjän politiikka muuta tätä faktaa miksikään.

En nyt tiedä oletko tästä tosissasi, mutta Moskova ei todellakaan ole kulttuuriltaan eurooppalainen kaupunki. Ihan jo liikkumalla siellä huomaat että vahvana elementtinä on islamilaisuus ja juurikin aasia. Taitaa kohta aitovenäläiset joina he itseää kutsuvat olla siellä vähemmistönä. Pietari on eurooppalainen kaupunki jos niitä Venäjältä haluaa lähteä etsimään.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Nato-jäsenyyden hakeminen alkaa olla taputettu juttu, ja tämä prosessi näyttää menevän todella sujuvasti ja yhtenäisesti huomioiden sen valtavan merkityksen. Kuten jo aiemmin kirjoitin, nyt on edessä sitten niiden kysymysten pohtiminen, että mitä me siellä Natossa teemme ja millaista Nato-politiikkaa Suomi harjoittaa, jos ja kun pääsemme jäseneksi? Näistä olennaisista kysymyksistähän ei ole juuri ehditty keskustelemaan.
Nato-jäsenyyden etu sotilaallisen puolustuksen vahvistamisen lisäksi on se, että Suomi pääsee vaikuttamaan, mitä Nato tulevaisuus on. Toivottavasti keskustelu ei siis jää pelkkään liittymiseen.
Vaikka Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perustunut konseksukseen, näistä kysymyksistä keskustellessa tulee paljon enemmän eriäviä näkemyksiä ja palaamme taas perinteisemmän politiikan tekemisen pariin. Uskon, että Suomessa tämä keskustelu kuitenkin sujuu vielä suht hyvissä merkeissä, mutta Ruotsissa näistä kysymyksistä keskusteleminen tullee aiheuttamaan paljon keskustelua ja kiivastakin keskustelua. Mielenkiintoista seurata tulevina kuukausina, että miten nämä keskustelut etenevät molemmissa maissa ja kuinka paljon samanlaiseen lopputulokseen päädytään.
Keskustelu Nato-Suomen suuntalinjoista alkaa kohta varmasti käydä kiihkeänä.

Minä itse uskon, että Natossa Suomella, Ruotsilla ja Norjalla tullee olemaan suht samanlainen linja. Suomen intresseihin kuuluu koettaa ylläpitää keskusteluyhteyttä Moskovaan ja tämä on ollut Norjan linja about alusta saakka. Oletan, että Norja saa Natoon omille näkemyksilleen uusia tukijoita. Luulen, että Suomi ja Norja toimivat koettavat liennyttää Naton ja Venäjän välejä, ja Ruotsi toimii enemmän neutraalina.

Lisäksi uskon todella, todella vahvasti, että Natoon syntyy oma "pohjoismainen" blokki, joka pyrkii luomaan jonkinlaista konsensusta näiden viiden maan linjoihin. Odotan, että kunhan Suomen ja Ruotsin jäsenhakemukset lähtevät, niin Pohjoismaat kokoontuvat suunnittelemaan yhteistä Nato-tulevaisuutta: uskon, että se työ alkaa heti eikä siinä odotella jäsenhakemusten hyväksymistä.

En todellakaan usko siihen, että Suomen ulkopoliittinen linja muuttuisi Viron suuntaan. Lisäys: Toisaalta Suomen Nato-jäsenyys saattaa jonkin verran lieventää Viron idänpolitiikkaa, joka on ollut sen suuntainen, että Venäjän kanssa keskusteleminen on sairaus. Suomen myötä Viro saa Natoon tukea itärajasta huolehtimiselle.

Uskon, että tuon pohjoismaisen blokin intresseihin kuuluu ensisijaisesti eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön edistäminen. Suomen ja Ruotsin liittyminen lisää EU:n näkyvyyttä Natossa. En lähde vielä arvailemaan toimia, mutta vahva uskomukseni on se, että pitkällä tähtäimellä Suomen intresseissä on Euroopan omien puolustusvoimien kyvykkyys, koskien esimerkiksi Baltian maita.

Luulen, että Suomi pyrkii vaikuttamaan asioihin niin, että Saksa nostaa profiiliaan sekä Itämeren että itärajan turvallisuudesta huolehtimisessa.

Suomalaisten nihkeä suhtautuminen Natoon on aika lailla perustunut vääriin olettamuksiin. Hyvät suhteet -vedätys jatkui 24.2 asti kuluvaa vuotta. Mutta voidaan ottaa tuokiokuva vuodelta -61 nootista. Siinä UKK:n ikuinen presidentiys varmistettiin puhtaalla pelolla. Suomalaisten pelkäämisellä. Siitä eteenpäin neukkujen nuoleskelu piti homman näennäisesti rauhallisena, vaikka hivutus itään oli jatkuvaa. Tämä ei ollut mediassa esillä, sen sijaan tuli Näin Naapurissa. Kun tuli 1991 ja muutos, niin vanha levy jäi päälle. Eliitti ei halunnut vaarantaa ääniosuutta kertomalla totuuksia ja johtamalla, kansaa ei yleensä turpon kiemurat kiinnosta. 24.2 rupesi kiinnostamaan ja Natoon mennään kansan johtamana. Eliitti huomasi nuotin muuttuneen ja seuraa kiltisti perässä...ettei ääniosuus vaarannu.
Näinkin, mutta kyllä minä lisäisin mukaan sellaisen suomalaisen kulttuuripiirteen, että täällä ihaillaan sitä, että selviää asioista omillaan. Kaikkineen toinen maailmansota varmasti jätti sellaisen jäljen, että liittolaisten ja ulkopuolisten tukeen ei oikein tahdota uskoa ("ei ne kuitenkaan tule"), ja että tärkeintä on selvitä yksin, tapahtui mitä tahansa.

Tuolla asenteellahan on aika pitkät perinteet, jossain toisaalla sanoin, että suomalainen demokratia on rakentunut itsenäisten talonpoikien muodostamaan poliittiseen voimaan.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
En nyt tiedä oletko tästä tosissasi, mutta Moskova ei todellakaan ole kulttuuriltaan eurooppalainen kaupunki. Ihan jo liikkumalla siellä huomaat että vahvana elementtinä on islamilaisuus ja juurikin aasia.

Niin on Amsterdamissakin, mutta enpä ole kuullut kenenkään kyseenalaistaneen sen eurooppalaista kulttuurisuutta.

Minä itse uskon, että Natossa Suomella, Ruotsilla ja Norjalla tullee olemaan suht samanlainen linja. Suomen intresseihin kuuluu koettaa ylläpitää keskusteluyhteyttä Moskovaan ja tämä on ollut Norjan linja about alusta saakka.

Mitä Moskovan kanssa enää keskustelemaan, kun siellä ei olla tähänkään asti kuunneltu.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Sako
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös