Omalla kohdalla tämä johtui ehkä siitä aika yleisestä harhaluulosta, että me tässä nyt odotellaan jotain Euroopan yhteistä puolustusliittoa. Kuitenkin kun sitten avasi silmät ja katsoi kartasta Nato maita, niin valkeni, että hemmetti se Eurooppalainen puolustusliitto on jo olemassa ja vain muutama maa, outolintu, siitä puuttuu. Kun melkein kaikki maat ovat jo yhteisessä puolustusliitossa, niin on ihan täyttä utopiaa haaveilla jostain toisesta yhteisestä liitosta.
Minulla tämä meni, ja menee osittain vieläkin, niin että Venäjä on suurin uhka ennen kaikkea entisille neuvostotasavalloille. Ukraina, Moldova ja Kaukasuksen maat ovat sisäpoliittisesti vähemmän yhtenäisiä kuin Suomi, joten ne ovat olleet Venäjälle helpompi kohde, enkä ole siksi varsinaisesti edes miettinyt Natoa. Ja ihmettelisin, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen ennen kuin entiset snt:t on laitettu ”ruotuun”.
Taka-ajatuksissani on ollut EU:n yhteinen puolustusliitto, koska haluaisin Suomen pysyvän irti Yhdysvaltain ja Turkin sotkuista, mutta helmikuussa tulin nopeasti siihen tulokseen, että liitytään nyt, kun parempaa vaihtoehtoa ei ole ja tarkastellaan tilannetta joskus myöhemmin uudestaan. Se on nimittäin ihan mahdollista, että myös Nato joutuu Suomen jäsenyyden aikana sisäiseen kriisiin.
Miten ihmeessä jotkut ammattipäättäjät, poliitikot voivat olla vielä tänä päivänäkin elää tuossa samassa haavemaailmassa?
Osa ainakin siksi, että he haluavat olla ammattipoliitikkoja myös jatkossa. Luuletko, että Yrttiahoa äänestetään siksi, että sillä on näkemystä ja taitoa analysoida? Tai kai sillä on, mutta äänestäjiensä takia se erottautuu kaikkea vastustavana ja siten muista erottautuvana protestipopulistina.
Jos kerran 12 prosenttia suomalaista edelleen vastustaa Natoa, olisi demokratialle vaaraksi, jos se ei näkyisi lainkaan eduskunnassa. Näkyyhän siellä naispappeuden vastustamista.