Helposti ollaan sokeita sille ja sitten ei osata nähdä omia virhearvioita, vaikka toinen on mielipiteissään osapuilleen samaa mieltä kuin itse.
Ja vastaavasti unohdetaan se, että yksi poliitikko voi olla sisimmissään Natoon liittymistä vastaan, mutta kannattaa sitä julkisesti ja toinen puolesta, vaikka vastustaa sitä julkisesti.
Varsinkin nyt, kun liittyminen on enemmän kuin todennäköistä, on täysin mahdollista, että yksittäiset poliitikot ajattelevat enemmän sekä puolueen että omaa henkilökohtaista kannatusta.
Esimerkiksi Jussi Saramon kommentit kuulostavat siltä, että hän puhuu mielessä enemmän tuleva puheenjohtajavaali kuin jäsenyysäänestys. Voin olla tulkintani kanssa väärässä, mutta pidän tätä mahdollisena.
Demareista löytynee sellaisia, jotka komppaavat oman pääministerinsä linjaa oli se kumpi tahansa ja persuissa ymmärretään, että vastustamalla Natoa hävitään kokoomukselle. Kokoomuksessa ja keskustassa taas on varmasti edustajia, jotka haluaisivat asiasta kansanäänestyksen, vaikka liputtavat nyt ehdottomasti jäsenyyden puolesta.
Ja huom. tarkoitan yksittäisiä edustajia, en puolueen virallista kantaa. Siitä olen joka tapauksessa hyvilläni, että kanta on jokaisen kansanedustajan itsensä päätettävissä, eikä puoluekuria ole. Tällä korostetaan päätöksen parlamentaarisuutta ja tehdään heikoksi kansanäänestyspuheet.