Olen kyllä tästä hieman eri mieltä - eikä kysymys ole vain viimeisistä vuosikymmenistä vaan myös kylmän sodan ajasta: USA sabotoi monella tavalla populaareja liikkeitä, jotka alkuvaiheessa olivat suhteellisen maltillisia ja ei-uskonnollisia ja tuki korruptoituneita monarkioita (Saudi-Arabia ja Iran pahimpina). Varmasti olisi ollut vaikeata löytää mitään "täydellistä linjaa", joka olisi taannut auvoisuuden ja ihanuuden, mutta tuo vuosikymmenten tapa sekaantua noiden maiden sisäpolitiikkaan Neuvostoliiton pelossa, ei kantanut hyvää hedelmää.
Ja toki nämä viimeiset seikkailut ovat olleet omiaan destabilisoimaan aluetta. Etenkin toinen Irakin miehitys oli yksinkertaisesti vain hyökkäyssota, joka onneksi täysin epäonnistui.
Hyvä, että vain "hieman" eri mieltä ;-)
Me tarkastelemme Lähi-itää oman kulttuurillisen kontekstin läpi. Minäkään en väitä todella tuntevani sitä ajattelua, vaikka olen työskennellyt useissa alueen valtioissa ja opiskellut sen kulttuuria ja erityisesti poliittista islamia. Maltillisia ja ei-uskonnollisia populaareja liikkeitä, joihin oletan sinun viittaavan, tuolla alueella ei Israelia (ja osin Turkkia) lukuun ottamatta ole. Islamiin perustuva sosiaalinen konstruktio läpäisee kaikki elämän tasot, pitää ihmiset lojaaleina ensiksi omille klaaneilleen ja seuraavaksi yhteisöjen mullaheille, ummalle, etc. Kaikki poliittiset tavoitteet, hierarkiat, sosiaalinen kanssakäyminen, jopa sopimusten (niin kaupallisten, perheiden välisten, kuin poliittisten) noudattaminen, heijastuu tätä taustaa vasten.
Otetaan yksi esimerkki: Itä-Jerusalemissa amerikkalaiset tukivat paikallisia arabi/palestiinalaisvaikuttajia, joka yrittivät saada Itä-Jerusalemin arabit äänestämään Israelin kunnallisvaaleissa Jerusalemin valtuustoon omia edustajiaan. Itä-Jerusalemissa on pula tavallisista peruskouluista. Israelin valtiolla olisi (ainakin vuonna 2019) ollut antaa Itä-Jerusalemiin heti kahdelletoista uudelle peruskoululle rahoitus. Näiden perustaminen vaatisi yhteistyötä ja suunnittelua kaupungin eri instansseissa. Palestiinalaisia monin tavoin rahoittavat amerikkalaiset yrittivät siis saada Itä-Jerusalemin arabit äänestämään sinne edustajiaan, mutta palestiinalaisten umma antoi fatwan (uskonnollinen päätös), että äänestäminen on sionismia. Tätä päätöstä tuki myös moni YK:lle työskentelevä alueen toimija. Itä-Jerusalemin väestö ei siis edelleenkään äänestä kunnallisvaaleissa, mutta PA:n hallinto kyllä valittaa maailmalle (YK:lle), kuinka Itä-Jerusalemin arabilapsia syrjitään Israelin koulutusjärjestelmässä. YK:ssa ja EU:ssa ollaan pöyristyneitä Israelille ja annetaan rahaa sortoa vastaan taistelevalle PA:n hallinnolle. Asiaan konkreettista parannusta ajaneet amerikkalaiset ovat vain vittuuntuneita YK:n touhuun ja leikkaavat omaa (merkittävää) rahoitustaan PA:lta. Tämä taas saa YK:n ja EU:n lisäämään omaa tukeaan PA:lle ja maailman erkkituomiojat syyttämään Israelia ja USA:ta.
Ikiliikkuja on keksitty, se on PA:n kehittämä avustusteollisuus. Hallinnon jäsenten lasten ulkomaisten yliopistojen lukukausimaksut erääntyvät, kannustetaan vaikeista perhetaustoista tulevia, syrjäytymisvaarassa olevia paikallisia nuoria heittelemään Israelin rajavartioita polttopulloilla ja kivillä. Tulee pidätyksiä, lasten kuvat maailmalle ja sieltä tulee, niin arabimaista kuin YK:lta lisää tukea sortoa vastaan taistelevalle PA:n hallinnolle. Ja näin kätevästi on hallinnon lasten yliopistomaksut kuitattu.
Nuo edelliset tarinat ovat tosia. Kun näitä opin työssäni ymmärtämään, opin ymmärtämään enemmän myös amerikkalaisia. Pyhimyksiä eivät ole, mutta eivät ole sellainen suuri saatana, kuten Iran, Syyria, Hamas tai alueen wahhabistit väittävät. Ja jotta ei mennä ohi aiheen, niin tämä amerikkalaisten ymmärtäminen helpottaa kovasti suhtautumista Nato-jäsenyyteen.