Yhtenä vankimmista perusteluista Natoon liittymiseksi käytetään Artikla 5 turvatakuiksi miellettyä kohtaa. Vastaava Löytyy EU:n Lissabonin sopimuksesta.
Pitäisikö miettiä sitä, mihin tuo Nato-sopimuksen _arvioida_ sana jäseniä velvoittaa?
http://atlanttiseura.fi/nato/wp-content/uploads/2014/06/Pohjois-Atlantin-sopimus-suomennos.pdf
5 artikla
“Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla omaa tai yhteistä Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan tunnustamaa
itsepuolustusoikeuttaan auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se _arvioi_ tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön, tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä. Jokaisesta aseellisesta hyökkäyksestä ja kaikista toimenpiteistä, joihin sen seurauksena on ryhdytty, on ilmoitettava välittömästi turvallisuusneuvostolle. Kyseiset toimenpiteet on lopetettava, kun turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuudenpalauttamiseksi ja ylläpitämiseksi."
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=puvl+4/2008
"Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on _velvollisuus_ antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin".
Lissabonin sopimuksessa asia on selvä; se _velvoittaa_. Ukraina ei ole EU:n jäsen, mutta onko yksikään EU-maa kieltäytynyt avun tarjoamisesta? Kaikki apu ei ole julkista, mutten ole löytänyt yhdenkään EU-maan kieltäytyneen avustamasta Ukrainaa. Meren takaisista Nato-maista mukana on ainakin Australia, Kanada ja USA.
Eli Ukraina on saanut apua lännestä aika laajalta rintamalta. Uskoisin Suomen saavan saman avun EU:n jäsenenä ilman Naton jäsenyyttäkin.
On totta, ettei Nato-maahan ole sotilaallisesti hyökätty Falklandin saaria lukuun ottamatta. Mutta se ei ole mikään takuu siitä, etteikö se joku päivä tapahdu. Jos Putin pysyy vallassa, niin ennemmin tai myöhemmin se on edessä, jos hän jotenkin selviää nykyisestä katastrofista kuivin jaloin. Täytyy muistaa, että maailmalta löytyy Venäjälle myötämielisiä valtioita, joista osan sotilaallinen suorituskyky on hyvinkin mainittava. Jokainen päivä, minkä sota pitkittyy, tuo lähemmäs sen hetken, kun joku Venäjän liittolaisista astuu esiin, ja silloin sota saattaa laajeta mittoihin, jossa Suomen sopimukset ovat täysin sivuseikka.
Mutta toisaalta, onko Saksan yskiminen ja takinkääntely seurausta USA:n Naton kautta tapahtuvasta painostuksesta? Saksan selityksellä, että he koittaa pitää Naton irti sodasta - voi pyyhkiä persettä, kun USA työntää siihen sotaan miljardeja ja järeääkin kalustoa. Mutta rajoittaisiko Nato-sopimus Suomen ulkopolitiikkaa? Säilyisikö Suomen status konfliktien välittäjänä? Alettaisiinko suomalaisiakin matkaajia kaappailla maailmalla lunnaiden toivossa?
Täällä ei ainakaan ole yritetty millään tapaa haarukoida kaikkia niitä tekijöitä, mihin Suomen Nato-päätös vaikuttaa. Natoon on pakko mennä, ja vastustajat/empijät on Putinin huoria. Voi vittu...
Hallitukselle laaditussa edellisessä Nato-selvityksessä on todella paljon mielenkiintoista asiaa tämän keväiseen verrattuna. Muun muassa tämä Fast Track-menettely oli nyt unohdettu kokonaan. Onko tuota olemassakaan, ja jos ei ole, niin miksi siitä mainittiin 2017 selonteossa?
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79159/IP1601374_UM_Nato-arvioFI_13371.pdf Sivu 53
“NOPEUTETTU MENETTELY (FAST TRACK)? Tätä taustaa vasten on var-
sin todennäköistä, että kysymys mahdollisesta nopeutetusta menettelystä
(fast track) otettaisiin esille, jolloin viidennen artiklan sitoumusten julistet-
taisiin olevan voimassa jo ennen kuin Suomesta (ja Ruotsista) on tullut täys-
jäsen. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Nato käytäisi sellaista menette-
lyä. Korkea yhteistoimintakyky Naton, Suomen ja Ruotsin välillä tekisi tästä
teknisesti katsottuna varsin suoraviivaisen vaihtoehdon. Tämän lähestymis-
tavan varjopuolena olisi tietenkin se, että jos Ruotsin kansa äänestäisikin "ei"
(kuten se teki yhteisvaluutta-asiassa), liittokunnan olisi perussopimuksensa
perusteella kumottava aiempi päätöksensä, millä taas olisi erittäin kieltei-
siä vaikutuksia. Istuva hallitus saisi syytökset suurstrategiasta luopumises-
ta ja joutuisi kuitenkin palaamaan vanhaan. Jos nopeutetusta menettelystä
kerrottaisiin julkisesti, paradoksaalista kyllä, se saattaisi herättää jäsenyyden
vastustajat, sillä he voisivat väittää liittokunnan yrittävän vaikuttaa demo-
kraattisen prosessin lopputulokseen. Niin tärkeä kuin nopeutettu menette-
ly mitä ilmeisimmin olisikin turvallisuuden kannalta, se olisi täynnä sisäpo-
liittisia ongelmia.” Valitettavasti noita sisäpoliittisia ongelmia ei ole selvemmin avattu.
Britit tarjosivat Suomelle Nato-jäsenyyttä Neuvostoliiton romahdettua. En muista 2017 asiasta käydyn mitään keskustelua, ja IL artikkeli aiheesta on vähintäänkin omituinen:
- Erittäin salaisiksi leimatut arkistolähteet paljastavat, että Ison-Britannian hallituksen edustajat vaativat Suomea liittymään Natoon kevätkesällä 1992.
- Yllättävä ehdotus kaatui nopeasti. Brittejä hirvitti Suomen asema Venäjän kainalossa.
Siis pitäisikö uskoa, että Briteille selvisi vasta täällä käytyä, että näähän on Venäjän naapurissa. Asiaa on kommentoitu
Koiviston muistelmissa, joten teekkaripilasta ei tainnu olla kysymys. Oliko kansan vastustus silloin niin yksiselitteistä, ettei muu media paneutunut asiaan ollenkaan. Eikä sen jälkeenkään, kunnes nyt.
Puolueet peilaavat jäsenistönsä mielipiteitä, ja kääntyilevät kannanotoissaan heidän tahtiinsa, mikä on osaltaan valitettavaa näin isoa asiaa päätettäessä. Mielestäni on hyvin erikoista, että nyt pelätään Venäjän hyökkäystä Suomeen, ja suojaksi haetaan Nato-jäsenyyttä, mikä johtaa todennäköisesti Venäjän toimenpiteisiin. Heidän uhkauksensa ovat pitäneet kutinsa aika hyvin. Ukrainalta voi kysellä lisätietoja siitä, kuinka mukavaa on sotia lännen tuella omassa maassaan.
Suomi jättää jäsenanamuksensa, sitä pidän selviönä. Mutta tehdäänkö silloin järkevä päätös? Eduskuntaan toimitettu päivitys oli ihan diipadaapaa. Nato-päätöksessä on synkempikin puolensa, mutta kun tulevaisuus ei ole nyt konkretiaa, niin on helppoa lapsenuskoisesti uskoa, ettei mikään muutu Naton myötä. Jos Nato vituttaa Venäjää yli kaiken, niin aika reilusti kustaan heidän muroihinsa tekemällä itärajastammme Venäjän ja Naton välinen raja. Tuleeko itämerestä oikeasti vakaampi sillä, että sen reunamaat on Natomaita ja keskellä on Venäjän sotilastukikohta hot-spottina? Mitä tapahtuu Suomalaiselle ulkopolitiikalle? Tuoko Naton kasvava vaikutus jännitteitä EU:n toimintaan? Nämä ei ole ihan yksiselitteisiä asioita. Kenenkään Naton kannattajan ei tarvitse muuttaa mieltään. Mutta olisiko kumminkin hieman syytä syvällisemmin paneutua päätöksen vaikutuksiin? Ettei tarvii joskus tulevaisuudessa selitellä, etten mä tienny...