Lätty-ylämummo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- IFK
Ukrainan sota tekee ainakin toistaiseksi hyvää natomaiden puolustuskyvylle. Sota on saanut liittolaiset ottamaan tosissaan puolustuskyvyn kohentamisen. Saksakin on huomannut, että jotakin tarvitsee tehdä ihan itse. Sota saa aikaan enemmän kuin Trump koskaan saikaan aikaan vaatiessaan velvoitteiden täyttämistä.
USA:n lähtö tai pikemminkin vetäytyminen Natosta on vahva kärjistys, joka kuitenkin kannattaa huomioida, koska siksi hullua päätöksenteko Trumpin kaudella oli. Ongelmana on lisäksi se, että mahdolliseen uuteen Trumpin kabinettiin tuskin tulisi enää samaa määrää aikuisia kuin aikaisempaan. Edustajainhuone ja senaatti saattavat entisestäänkin trumpistua, mikäli moinen kauhuskenaario toteutuu.
Euroopan puolustusliitto on niitä asioita, jotka ovat paperilla hyviä, mutta todellisuudessa hyvin hankalia, koska Ranska, Saksa ja Iso-Britannia eivät aina vedä yhtä köyttä ja muitakin hämmentäjiä riittää joka lähtöön. Naton auktoriteetin ylläpitäminen on kuitenkin asia, johon Euroopan olisi pakko sitoutua, vaikka USA olisi jälleen isolationismin tiellä. Onneksi Nato on jo olemassa, koska pyörän keksiminen uudestaan voisi olla Euroopan johtajille liian vaikeaa.
Suomen turvallisuus ei Natonkaan myötä ole täydellinen eikä tulevaisuus ruusuinen välttämättä, toisaalta on parempi valita enemmän suojaa kuin vähemmän. Trumpin mahdollinen toinen kausikin kestäisi vain neljä vuotta ja sen jälkeen demokraattien olisi melkein mahdotonta hävitä seuraavia vaaleja. Nato tarvitsee USA:ta ja tietty yhteistyökykyinen USA:n hallinto olisi erinomaisen toivottavaa myös Suomen kannalta.
Varmasti haittaa tulisi, mutta vetäytyminen ilmastosopimuksesta oli myös mainehaitta, joka ei tuntunut monia Valloissa kiinnostavan. Trumpin halveksuva asenne yhteistyöhön niiden kanssa, jotka eivät langenneet maahan hänen edessään, on hyvässä muistissa. Trump pelasi mieluimmin pelejä diktaattorien kanssa kuin suostui kuulemaan demokraattisten maiden johtajia esim. ilmastosopimuksesta.
Eikä USA ole pelkkä Trump, vaan Trump on nykyisin edustaa suurta osaa USA:sta. Toinen toistaan hullumpia ehdokkaita menee läpi kongressiin, joten tällaisen porukan johtaminen ei tuottaisi kovin suurta ongelmaa Trumpille. Toisaalta, eipä Suomikaan aseeton tässä pelissä olisi, pitäisi lobata itseään entistä paremmin Trumpin hallinnolle ja koittaa sitä kautta voittaa aikaa, kunnes jälleen kongressin voimasuhteet ovat muuttuneet ja presidentti vaihtunut.
Oma esimerkkini oli pohdintaa, joka liittyy tietynlaisiin, nyt epätodennäköisiltä vaikuttaviin tilanteisiin. Näistäkin mahdollisuuksista johtuen vain Natoon kuuluminen antaa turvan paitsi Venäjää, myös USA:n poliittisia heilahduksia vastaan.
Tässä oli todellakin yksi Naton valuvika, minkä Putin nyt korjasi. Manner euroopan poliitikkojen on ollut helppo ajaa alas kansallisia puolustuksia Naton suojaan tukeutuen. Jos Usa vetäytyy tulevaisuudessa Natosta, niin ero ei ole enää samanlainen katastrofi, kuin se olisi ollut vielä viime vuoden puolella. Sodan seurauksena kaikissa euroopan maissa on tehty uusia turvallisuusarviointeja, ja tuskin missään lopputuloksena on ollut muuta kuin tilanteen paheneminen, mihin vastataan varustatumisella. Ja tämä on ollut vastentahtoisuuteni pääpointti omalle Nato-vastaisuudelleni. Uskon erittäin vahvasti siihen, että se ensisijainen maanpuolustus on oltava omissa käsissä. Suomessa siitä on onneksi jotenkin pidetty huolta juuri tuon takia, ettemme ole kuluneet Natoon. Naton tulevaisuudessa on paljonkin uhkakuvia, joista USA:n toimet ei ole pienimmät. Muutama vaalikausi eteenpäin, ja onko meillä enää kansallista turvallisuutta yllä pitäviä eduskuntia, kun ollaan mahtavan Naton jäsen? Talouden haasteet on isot, eikä tiemäärärahoja voida loputtomiiin kuristaa. Tai tupakan ja viinan veroja korottaa.
Euroopan puolustusliiton näen mahdottomuutena. Tehokkaan puolustuksen kulmakiviä on miesvoima, kalusto, ja maanpuolustustahto. Tuon kolminaisuuden täytyy olla balansissa, jotta rokki soi. Minun on vaikea kuvitella euroopan maita motivoitumaan yhtäläisesti. Pohjalaista puukkojunkkaria ei kiinnosta välimeren konfliktit paskan vertaa. Vaikka sotaisaa porukkaa ovatkin. Puhdas monikansallinen ammattiarmeija ilman maatunnuksia/sitoumuksia on hemmetin kallis, ja poliittisesti aika vaikeasti hallittava työkalu, jos euroopassa syntyy kähinä. Kenen puolelle tuollainen joukko asettuisi missäkin tilanteessa? Naton sulattaminen Euroopan Unioniin voisi olla yksi ratkaisu, mutta silloin tuntuisi hyvin vieraalta, että USA ja Kanada voisivat olla sen jäseniä, ja olla päättämässä Euroopan turvallisuuskysymyksistä. Nato ilman USA:ta on tällä hetkellä haulikko ilman panoksia.
Kestää lähemmäs kymmenen vuotta, että Euroopassa nyt tehdyt päätökset maanpuolustukseen saadaan Euroopassa vietyä läpi, ja kansalliset puolustukset siihen kuntoon, että niillä jotain voimaa on. Sama aika on Venäjällä vahvistua. Putinilta loppuu pelivuodet kesken, mutta kuinka hullu on seurajansa? Tai minkä suunan Venäjä ottaa/joutuu ottamaan pakotteiden, tai jonkun muun tuntemattoman syyn vuoksi? Onko meillä kymmenen vuoden päästä naapurina Kiinan vasallivaltio, jota käytetään astinlautana Euroopan valtaamiseen? Onko Natolla paukkuja lähteä konventionaaliseen sotaan Kiinan kanssa? Sieltä ei miesvahvuus lopu. Onko silloin viisasta olla Naton jäsen? Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Tämän hetkiseen päänsärkyyn Nato on ihan toimiva lääke. Ei ainoa, ei ainoa oikea, mutta helppo ja suht halpa. Mutta voi kun joku osaisi ennustaa tulevaisuuden 50 vuoden päähän, mitä aikajanaa pidän miniminä tälläisen ratkaisun tekemiseen. Ilmaisia lounaita ei ole ikinä missään. ja on täysin mahdollista, että Natojäsenyydelle tulee hinta, jota emme vielä osaa edes kuvitella.