Suomi hakee Nato-jäsenyyttä

  • 1 054 914
  • 10 364

Tulisiko Suomen liittyä Natoon

  • Kyllä

    Ääniä: 764 90,7%
  • Ei

    Ääniä: 78 9,3%

  • Äänestäjiä
    842
  • Poll closed .

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
On varmaan oikeassa että kyllä niitä sotilaita tullaan tänne sijoittamaan. En kyllä ymmärrä miksi Vasemmistoliitto on ollut ydinaseita vastaan alunperin. Ydinaseet juuri ovat maailman rauhan tae. Tämäkin konflikti olisi luultavasti kasvanut maailmanlaajuiseksi sodaksi ilman ydinaseiden uhkaa.
Eikös ne ole perinteisesti ainoastaan länsimaiden ydinaseita olleet vastaan siinä missä neukkulan rauhanaseet ovat olleet täysin kosher? Vituttaahan se jos fanittamansa diktatuuri ei ole ainoa ytimillä varustettu toimija ja kauhun tasapainon takia kansojen vankilat 1 (neukkula) ja 2 (jämäneukkula) eivät ole päässeet ydinpommeilla uhkailemalla valtaamaan koko planeettaa.

edit. Luonnollisesti myös Kiinan ja P-Korean ytimet ovat hyvä juttu maailmanrauhalle. Intiasta ja Pakistanista ei voi ihan varmuudella sanoa kun paukuttaisivat pommeillaan lähinnä toisiaan, varmaan Intia kuitenkin parempi ja Pakistan huonompi kun ensimmäinen saanut tekniikan neukuilta ja jälkimmäinen varmaankin sitten USA:sta.
 

Raibe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit jälkeen KHL:n
En ole isommin nähnyt vaatimuksia, että meidän pitää saada turvatakuut mutta ei sitten osallistua muiden auttamiseen. Suomi tekee aktiivisesti sotilaallista yhteistyötä muiden länsimaiden kanssa jo nyt, joten tietysti se toiminta jatkuu ja myös lisääntyy Naton sisällä. Ja onhan tässäkin keskustelussa tuotu selkeästi esiin se, että esimerkiksi Baltian ilmapuolustuksessa Suomella tulee olemaan suuri rooli.
En puhu tässä ainoastaan turvatakuista, vaan siitä asenteesta, jossa ollaan latelemassa ehtoja. Itse olen törmännyt useisiin tämänkaltaisiin kannanottoihin kummaltakin puolelta. Odotellaan jeesiä suhtautuen kuitenkin todella penseästi muiden maiden jeesaamiseen. Marin sanoi fiksusti, että pidetään nyt keskustelu avoimena eikä tyrmätä mitään vaihtoehtoja suoriltaan.

Jos muut maat ovat valmiit ottamaan meidät NATO:n nopeasti tai lupamaan apua jossakin muodossa mahdollisen kriisin kohdatessa, niin meidän pitäisi olla mielestäni lakki kourassa vastaamassa "Miten voimme auttaa omalta osaltamme Teitä valtiona tai NATO-yhteistyön kehittämiseksi?".

Meillä on nimenomaan NATO:n suhteen löysät housussa. Me laskimme väärin kaiken Venäjän suhteen. Ja juoksemme nyt junaa viitapirun lailla kiinni. Jos juna on valmis hidastamaan, niin tästä lipusta kannattaa olla maksamassa eikä alkaa tinkaamaan. Kysymys on kotimaamme suvereniteetin varmistamisesta. Mielestäni kysymys on meille pitkässä juoksussa, Venäläisiä lainatakseni, eksistentiaalinen.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
En puhu tässä ainoastaan turvatakuista, vaan siitä asenteesta, jossa ollaan latelemassa ehtoja. Itse olen törmännyt useisiin tämänkaltaisiin kannanottoihin kummaltakin puolelta. Odotellaan jeesiä suhtautuen kuitenkin todella penseästi muiden maiden jeesaamiseen. Marin sanoi fiksusti, että pidetään nyt keskustelu avoimena eikä tyrmätä mitään vaihtoehtoja suoriltaan.
No tuo on outo asenne, ja noin ajattelevat ihmiset tulevat kyllä pettymään. Nato ei ole olemassa siksi, että se voisi suojella Suomea sitten kun Suomi älyää siihen liittyä, vaan antamassa suojaa ihan jokaiselle jäsenelleen, ja jokainen jäsen on velvollinen muita auttamaan. Tästäkään pullasta ei voi ottaa vain rusinoita.
 

Raibe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit jälkeen KHL:n
No tuo on outo asenne, ja noin ajattelevat ihmiset tulevat kyllä pettymään. Nato ei ole olemassa siksi, että se voisi suojella Suomea sitten kun Suomi älyää siihen liittyä, vaan antamassa suojaa ihan jokaiselle jäsenelleen, ja jokainen jäsen on velvollinen muita auttamaan. Tästäkään pullasta ei voi ottaa vain rusinoita.
Juuri näin. Mielestäni liittoutumisen ja solidaarisuuden perusajatus on nimenomaan yhteinen vastuunkanto, joka tehdään saman sateenvarjon alla. Ymmärrän, että emme ole kaikkien maiden kanssa poliittisesti samaa mieltä jokaisesta asiasta. Puolustusliitossa siihen kytkeytyvät velvollisuudet ja vastuut on kuitenkin kyettävä kantamaan myös silloin, kun on oma vuoro olla antavassa asemassa.

Venäjä on hakenut maailmaan moninapaisuutta ja saa sitä nyt toden teolla. Polarisaatiossa on vaan aina se vaara ja seuraus, että voi jäädä jakolinjan sille puolelle, joka ei voita. Venäjä voi pakottaa maailman maat valitsemaan puolensa, mutta se on jäänyt nyt itse kylmälle paikalle.

NATO-kysymyksen suhteen dilemma on se, että sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen osalta ei ole enää reaalipoliittisesti todellinen vaihtoehto. Moni NATO-kriittinen on kritisoinut sitä, että kun ei muista vaihtoehdoista ole todellista keskustelua. Se johtuu siitä, että turvallisia vaihtoehtoja NATO:n ulkopuolella ei todellisuudessa ole.

Turvallisuusympäristö on muuttunut peruuttamattomasti todella pitkäksi aikaa ja se pakottaa meidät ratkaisuun, jossa olemme joko puolesta tai vastaan. Jäämällä NATO:n ulkopuolelle emme valitse liittoutumattomuutta, vaan tavalla tai toisella Venäjän. Tällä olisi myös pidempiä seurauksia Suomelle globaalissa maailmassa ja ne seuraukset eivät nähdäkseni ole kovin ruusuisia.
 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Siinä sitä turvatakuuta käy pistäytymässä. Muistavatko lähteä pois? hymiö
Samaaan aiheeseen samasta lehdestä:


"Tutkija Matti Pesu arvioi, että Natolle on kunnia-asia, että jos Suomi ja Ruotsi hakevat sotilasliiton jäsenyyttä, prosessi etenee hyvässä järjestyksessä häiriöittä maaliin.

Pesu sanoo, että turvallisuustakuu on jo sanana varsin epämääräinen ja kattaa laajan skaalan. Skaalan keskivaiheille sijoittuisivat Pesun mukaan erilaiset sotilasvierailut.

– Kun Yhdysvaltain sotakoneita on käynyt Rissalan lentokentällä, Yhdysvallat on osoittanut, että Suomen alueen turvallisuus on sille strategisesti tärkeää. Se antaa automaattisesti kuvan, että Yhdysvallat tukee Suomea."
 
Viimeksi muokattu:

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Tässä kanssa lisää näkemystä tähän turvatakuujuttuun:


"NATON entisen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin mukaan koskaan aiemmin Naton historiassa ei ole tarvinnut tehdä suojaustoimenpiteitä jäsenhakemuksen jättämisen ja hyväksymisen väliseksi ajaksi. Piirainen huomauttaa, että ei ole kiveen hakattua, että Suomikaan turvallisuusapua tarvitsee.

Piirainen nostaa esiin, että Suomi on EU:n jäsen ja Suomen puolustus on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Presidentti Niinistö korostanut sitä, että Itämerellä turvallisuustilanne ei ole koskaan ollut näin rauhallinen. Lisäksi Suomen itärajalta on siirretty joukkoja Ukrainaan.

– Ei meihin kohdistu tällä hetkellä mitään suoraa sotilaallista uhkaa. Kyse on enemmänkin siitä, että keskustellaan, voiko vielä jotenkin varautua paremmin.

– Painottaisin sitä, että tässä varaudutaan sellaiseen mahdollisuuteen, että apua tarvitaan. Mielestäni ei olla sellaisessa tilanteessa, että automaattisesti tällaista tarvittaisiin."
 
Suosikkijoukkue
IFK

Fordél

Jäsen
Hupaisaa kuunnella tätä A-Talkin Nato-keskustelua, jossa professori Patomäki kumppaneineen tuo koko ajan esille riskejä, joita voi liittyä Nato-jäsenyyteen. Meillähän ei ole mitään muita kuin riskejä sisältäviä vaihtoehtoja, ja nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan, riskit ovat nousseet ihan eri tasolle. Kyse onkin siitä, kuinka suuria eri riskit ovat ja miten me ne arvotamme. Toivoisinkin, että Patomäki ja kumppanit esittäisivät eri vaihtoehtoihin sisältyvät riskit ja puntaroisivat niitä.

Ainakin omassa puntarissa Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden kannalta kaikista suurin riski liittyy siihen, että meillä ei ole mitään todellisia turvatakuita mistään vaan olemme yksin. Täytyy siis hakea jostain turvaa, ja pienimmät riskit liittyvät Nato-jäsenyyteen. Suomen ja Ruotsin yhteinen puolustusliitto olisi ehkä toinen vaihtoehto, mutta siihen sisältyy riskinä, että se ei vaan riitä takaamaan maiden turvaa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vain Mustanmerenlaivasto oli Itämeren laivastoa paskemmassa jamassa, joskin siihen on 2010-luvulla pistetty enemmän paukkuja.

Ukraina on viime aikoina auttanut Venäjää tässä ja on pistänyt myös paukkuja Mustanmerenlaivastoon. Moskova sai ainakin tänään osansa.

Tuohan on toki vain kohteliasta vastapalvelua, kun Venäjä on toimittanut Ukrainan armeijalle viime viikkojen aikana suuria määriä raskasta kalustoa.
 

Pallister

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
A-Talkin perusteella tosiaan on pelkkiä riskejä jos näitä kahta "asiantuntijaa" kuuntelee jolla hieman oma vakaus määrittelee mielipiteen.
Toimittajan olisi tosiaan pitänyt osata grillata hieman mutta eihän näissä nykyään enää tehdä niin.
Melko käsittämätön on linjaus nykytilanteessa että meidän on järkevintä pysyä täysin puolueettomana.
Kun se jotenkin parantaisi Suomen asemaa kriisin aikana.
 

julle-jr

Jäsen
Mielestäni sanaa "turvatakuut" toistellaan nykyään vähän häiritsevästi kaikissa yhteyksissä. En tiedä luenko itse kyseisen sanan väärin, mutta ei kai kukaan mitään täydellistä turvaa ole meille tai kenellekään muullekaan takaamassa. Varmasti aina on riski, että Imatralle ammutaan ohjuksia tai joku desantti tekee sabotaasi-iskun Helsingissä.

Mutta voimme valita, mihin yhteisöön kuulumme ja kenen kanssa haluamme olla liitossa Venäjän aggressioita vastaan. Edelleen on mahdollista, että itselleen ja muille vaarallinen sekopäävaltio jotain yrittää meitä tai kavereitamme vastaan, mutta se helpottaa jos koulukiusaajaa vedetään pataan porukalla sen jälkeen kun hän on lyönyt jotai normaalia oppilasta pesismailalla spontaanisti polveen.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Ei mitään sellaista, mitä ei oltaisi täällä jo todettu, mutta laitetaan linkki nyt kuitenkin. YLE:n haastattelussa pari asiantuntijaa toppuuttelee kauhuskenaarioista:


Pari poimintaa:

"Venäjän ja Suomen välinen raja on heidän turvallisinsa, Räty muistuttaa."

"Itse jäsenyys ei Tiilikaisen mielestä toisi niinkään uutta Venäjän näkökulmasta rajaan. – Varmasti se tuottaisi pettymyksen ja asialla pitäisi kovistella, mutta reaalipolitiikassa rajan merkitus tuskin muuttuu Venäjän näkökulmasta, Tiilikainen summaa."
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
A-studion keskusteluissa taas nähtiin, mitä tapahtuu, kun ihminen ei tiedosta omia pelkojaan. Pelko syö ajattelun ja aivot. Kuten nyt professori Patomäki-paran.

Mies myönsi, että Neu...anteeksi Venäjän suoran hyökkäyksen kynnystä nostaa Suomen natojäsenyys. Mutta kuitenkin hän voi kuvitella mahdollisuuksia, jossa jäsenyydestä on itse asiassa haittaa. Perusajatuksena tuntui olevan, että natojäsenyytemme lisää kriisien eskaloitumisen mahdollisuuksia lähialueillamme.

Eli se vanha kunnon YYA ja ota-huomioon-Venäjän-herkät-tunteet tuntuu edelleenkin kelpaavan argumentiksi hajamieliselle proffalle. Patomäki ei vaan tunnu käsittävän mahdollisuutta, että Venäjä voisi nykytilassaan päättää hyökätä Suomeen. Perusteita hyökkäykselle voidaan lanseerata tarpeen tullen. Tosin ihan nopeasti ei tällainen hyökkäys tapahtuisi, koska Venäjän armeija on aika klesana Ukrainan käsittelyn jälkeen. Patomäki ei ymmärrä, että Venäjä voi kuten Ukrainankin tapauksessa, päättää luoda itselleen viholliskuvan, jota vastaan se sitten "oikeutetusti" hyökkää.

Tällaista oikeutusta ei tietenkään sivistynyt maailma voi hyväksyä. Yhdelläkään maalla ei ole oikeutta puolustaa turvallisuuttaan Venäjän tapaan. Juuri Venäjä on toimillaan luonut pysyvän epävakauden rajoillaan ja tottakai silloin maat toimivat rationaalisesti, kun varautuvat Venäjän uhkaa vastaan. Miksi vain Venäjällä olisi oikeus vaalia omaa turvallisuuttaan ja muiden maiden pitäisi vain nöyrästi alistua tällaiseen turvallisuuspolitiikkaan.

Patomäki kytkee turvallisuuspolitiikan tiukasti kapitalismin leviämiseen esseessään (Heikki Patomäki – Nato-keskustelussa katsottava kauas tulevaisuuteen):
"Nato ei millään muotoa edes pyri ratkaisemaan globaalin turvallisuuden ydinkysymyksiä, vaan suojaamaan talousliberalistisen lännen arvoja ja omistuksia. Naton olettaa, että yksilön omistus- ja vapausoikeudet ovat kaikkialla yleispäteviä ja ensisijaisia, ja että ne voidaan turvata myös sotilaallisen voiman avulla. Pidemmän aikavälin globaalista näkökulmasta Nato on siksi pikemminkin turvattomuuden kuin turvallisuuden tuottaja (eikä ainakaan mikään ”turvallisuusmanageri”)."

Tässä on kuitenkin hullunkurinen gäppi, Venäjä on ollut osa kapitalistista taloutta jo pitkään ja sitä paitsi tavalla, joka on mahdollisimman vähän kansalle vaurautta tuova, saati demokraattinen. Mitähän Patomäki ja oletettavasti muutkin vasemmistolaiset tuumaavat tästä ristiriidasta? Venäjähän se näyttäisi olevan mitä riistokapitalistisin yhteiskunta, joka on tehokkaasti hävittänyt ns. kommunismin jäljet yhteiskunnastaan talouden sektorilla. Onko Venäjä oikeasti nähtävä jonain kapitalismin vastustajana, jonka turvallisuusvaateita pitää kunnioittaa?

Nato turvaa taloudellista liberalismia, mutta se turvaa myös demokratiaa. Nämä tuppaavat reaalimaailmassa kulkevan käsi kädessä. Voimme sanoa, että talous on etusijalla. Mutta sellaista yhteiskuntajärjestelmää ei ole vielä keksittykään, joka toisi vaurautta ja demokratiaa ihan kaikille. Eikä Venäjää voi nähdä tällaisen järjestelmän pioneerina.

Patomäki näyttää vastustavan Natoa, koska hän vastustaa kapitalismia. Ja ilmeisesti Suomen Nato-jäsenyyttä samasta syystä. On vaikea tässä asettua pikku pupusen pelkojen ytimeen. Mitä ihmettä Nato voisi Suomelle tehdä? Viedä Suomi kapitalismin ytimeen, samoin kuin vaikkapa Norjan ja Tanskan tai Ranskan? Tai olisiko Patomäellä mielessä ajatus, jonka mukaan kapitalismin täytyy tuhoutua ja siksi Nato on hänen suurin vihollisensa. Se kun ylläpitää väärää järjestystä.

Kapitalismin vastustaminen näyttää syöksevän Patomäen suoraan poliittisesti tyhjään haadekseen turvallisuuspoliittisesti. Kuvaan kuuluu, että hän vastustaa uutta rautaesilippua, uutta jakolinjaa. Tämä jakolinja on tosin juuri sitä, mitä Putin ja Venäjä toivovat. Putin haluaa hallita maassa, jossa ei ole läntisten arvojen vaikutuksia, ei demokratiaa, ei vapautta. Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että Putin ei tyydy hallitsemaan näin vain omaa maataan. Suomi on Patomäen ajattelussa jonkinlainen vakautta luova tekijä pohjoisessa. Kun me emme kuulu siihen pahaan kapitalistisen järjestelmän poliisiin, Natoon.

Natoratkaisun sijaan meidän pitäisi katsoa asioita pitemmällä tähtäyksellä. Natohan saattaa tulevaisuudessa hajota, tulee uusia poliittisia järjestelmiä, ekologiset kysymykset nousevat yhä tärkeämmiksi jne. Patomäki hourailee esseessään jopa maailmanlaajuisesta turvallisuusyhteisöstä. On pakko kysyä, mikä on yhteisö, johon kaikki kuuluvat, ketä vastaan se puolustautuu, ehkä ulkoavaruuden olioita vastaan. On nimittäin niin, että tällainen yhteisö on sellainen, johon diktatuurit eivät halua kuulua. Ne haluavat hyötyä toisten kustannuksella, laajentaa valtaansa. Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen vain yhdestä syystä: edistääkseen omia etujaan ja sotiaan.

Ehkäpä vasemmiston ongelmana on, että se yrittää siivilöidä demokratiasta kapitalismin pois, jollakin tavoin erottaa uudestaan sementin ja veden laastista. Yhtä toivotonta kuin ajan suunnan kääntäminen. Vapaat kansalaiset aikoinaan kehittivät demokratian ja he olivat yleensä hyvinvoivia ihmisiä. Sittemmin demokratia laajeni kaikki ihmiset käsittäväksi. On kuitenkin huomattavan hankalaa saada aikaan tilanne, jossa pääoma luovuttaisi päätäntävaltaansa ihmisille, joilla ei pääomia ole. Coca cola ei varmasti ole innostunut päätöksiensä alistamisesta kaikille ihmisille, mutta osakkaat toki osallistuvat yhtiön hallintaan.

Natopäätöksen sekoittaminen toisen politiikan sektoriin hämärtää itse päätöksen luonnetta. Kysymys on vain turvallisuuspolitiikasta, vain omien etujemme vaalimisesta. Voimme toki yrittää muuttaa yhteiskuntaa johonkin muuhun suuntaan, mutta tällaiseen muutokseenkin tarvitaan turvallisuutta. Suomi ei luo turvallisuutta alueelleen olemalla pois Natosta. On merkillinen ajatus, että Suomen pitäisi uhrata oma turvallisuutensa joihinkin utopistisiin haihatteluihin paremmasta maailmasta, jossa demokratia kukkii ja kaikilla on kaikkea myös taloudellisesti. Aiemmin tällaisia ajatuksia puolustusvoimistamme herättelivät jotkut vasurien kukkahattutädit, joiden mielestä sote oli tärkeämpi kuin armeijamme iskukyky. Nyt sentään vasurit hyväksyvät varustautumisen, kunhan ei vaan Natoon mennä.

Patömäen patologiat lienevät vasureille sitä argumentaation ydinaluetta. Samalla A-studion keskustelu valaisi näitä pelkoja kiinnostavasti. Edelleenkin vastausta vaille on jäänyt koko keskustelun tärkein kysymys: miten keskustella järkevästi silloin kuin itse keskustelu vaatisi järjettömyyden tai erilaisen järjen analyysiä. Erilainen järki olisi sellaista, jossa jollakin valtiolla on oikeus varjella omaa turvallisuuttaan itse keksimillään patologioilla. On helppoa nähdä, että tällainen turvallisuuspoliitikka ei olisi globaalisti kovin toimivaa.

Nykyinen maailmamme perustuu järkeen, itsenäisten valtioiden olemassaolon tunnustamiseen ja näiden rajojen loukkaamattomuuteen. On ihan sama, mitä Putin tai Venäjän eliitti omassa kuplassaan kokevat tai hokevat. Valtioiden rajoja ei rikota mistään syystä. Sellainen valtio, joka näin tekee, ansaitsee pysyvän eristäminen kansainvälisestä yhteisöstä. Jos se joskus osoittaa käytöstapoja, sen paluusta voidaan keskustella. Tätä valtiota vastaan on kaikilla muilla oikeus suojautua haluamallaan tavalla. Niin myös Suomi on tekemässä. Hyvästä syystä.
 
Viimeksi muokattu:

Numero13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ei mitään sellaista, mitä ei oltaisi täällä jo todettu, mutta laitetaan linkki nyt kuitenkin. YLE:n haastattelussa pari asiantuntijaa toppuuttelee kauhuskenaarioista:


Pari poimintaa:

"Venäjän ja Suomen välinen raja on heidän turvallisinsa, Räty muistuttaa."

"Itse jäsenyys ei Tiilikaisen mielestä toisi niinkään uutta Venäjän näkökulmasta rajaan. – Varmasti se tuottaisi pettymyksen ja asialla pitäisi kovistella, mutta reaalipolitiikassa rajan merkitus tuskin muuttuu Venäjän näkökulmasta, Tiilikainen summaa."
Räty oli kyllä miellyttävä uusi tuttavuus itselleni. Mukavan viileää, faktoihin (niin paljon kuin se tässä tilanteessa on mahdollista) perustuvaa pohdintaa ja analysointia. Toisella puolella pöytää mentiin taas myötähäpeämittarin ulottumattomiin, kun ideologia vei miestä ja naista.

Kokonaisuudessaan olen todella vakuuttunut käsistä, missä meidän puolustusvoimat ja koko puolustuspolitiikka on. Hyvin rationaalisia ja realistisia ulostuloja sekä haastatteluja koko tämän kriisin ajan, ministeriä myöten.

Hyvä Suomi, NATO-juna puksuttaa!
 

Morgoth

Jäsen
Ilta-sanomien seurannasta. Mukavahan se on lukea taas, että Naton laajeneminen katsotaan positiiviseksi Washingtonissa.

22:39

Yhdysvaltain ulkoministeriö ei ole huolissaan Naton mahdollisen laajenemisen vaikutuksista Euroopassa​

Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja Ned Price sanoi torstaina tiedotustilaisuudessa, ettei ministeriö ole huolissaan siitä, että puolustusliiton (Naton) laajeneminen vaikuttaisi negatiivisesti Euroopan vakauteen. Pricen mukaan Naton laajeneminen ennemminkin lisäisi Euroopan vakautta.

Pricen kommentti oli vastaus hänelle esitettyihin kysymyksiin Venäjän Suomelle ja Ruotsille esittämistä varoituksia koskien mahdollista Nato-jäsenyyttä.

22:11

Kirby Venäjän varoituksista Suomelle ja Ruotsille: Kaikki ydinuhat otetaan vakavasti​

Kirbyltä kysytään, kuinka vakavina voidaan pitää varoituksia, joita Venäjä on antanut Suomelle ja Ruotsille mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyen. Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev sanoi aiemmin, ettei Itämeren aluetta voida enää pitää ydinaseettomana vyöhykkeenä, mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon.

Kirbyn mukaan Yhdysvaltain puolustusministeriö ottaa kaikki ydinuhat vakavasti ja seuraa tilannetta tarkasti. Toistaiseksi merkkejä varoitusten konkretisoitumisesta ei ole ollut näkyvissä alueella.
 

Morgoth

Jäsen
Toisella puolella pöytää mentiin taas myötähäpeämittarin ulottumattomiin, kun ideologia vei miestä ja naista.
Nämä menee jo nykyään ihan puhtaasti viihteestä tai en olisi viitsynyt edes katsoa koko lähetystä kunnes näin että joku rauhanliikeen edustaja on läsnä. Kai sekin on tärkeää, että nämäkin tyypit pääsee ääneen niin eivät voi ainakaan sanoa ettei heillä ollut mahdollista edes sanoa mielipiteitään.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Suosikkijoukkue
IFK
Ukrainan sota tekee ainakin toistaiseksi hyvää natomaiden puolustuskyvylle. Sota on saanut liittolaiset ottamaan tosissaan puolustuskyvyn kohentamisen. Saksakin on huomannut, että jotakin tarvitsee tehdä ihan itse. Sota saa aikaan enemmän kuin Trump koskaan saikaan aikaan vaatiessaan velvoitteiden täyttämistä.

USA:n lähtö tai pikemminkin vetäytyminen Natosta on vahva kärjistys, joka kuitenkin kannattaa huomioida, koska siksi hullua päätöksenteko Trumpin kaudella oli. Ongelmana on lisäksi se, että mahdolliseen uuteen Trumpin kabinettiin tuskin tulisi enää samaa määrää aikuisia kuin aikaisempaan. Edustajainhuone ja senaatti saattavat entisestäänkin trumpistua, mikäli moinen kauhuskenaario toteutuu.

Euroopan puolustusliitto on niitä asioita, jotka ovat paperilla hyviä, mutta todellisuudessa hyvin hankalia, koska Ranska, Saksa ja Iso-Britannia eivät aina vedä yhtä köyttä ja muitakin hämmentäjiä riittää joka lähtöön. Naton auktoriteetin ylläpitäminen on kuitenkin asia, johon Euroopan olisi pakko sitoutua, vaikka USA olisi jälleen isolationismin tiellä. Onneksi Nato on jo olemassa, koska pyörän keksiminen uudestaan voisi olla Euroopan johtajille liian vaikeaa.

Suomen turvallisuus ei Natonkaan myötä ole täydellinen eikä tulevaisuus ruusuinen välttämättä, toisaalta on parempi valita enemmän suojaa kuin vähemmän. Trumpin mahdollinen toinen kausikin kestäisi vain neljä vuotta ja sen jälkeen demokraattien olisi melkein mahdotonta hävitä seuraavia vaaleja. Nato tarvitsee USA:ta ja tietty yhteistyökykyinen USA:n hallinto olisi erinomaisen toivottavaa myös Suomen kannalta.




Varmasti haittaa tulisi, mutta vetäytyminen ilmastosopimuksesta oli myös mainehaitta, joka ei tuntunut monia Valloissa kiinnostavan. Trumpin halveksuva asenne yhteistyöhön niiden kanssa, jotka eivät langenneet maahan hänen edessään, on hyvässä muistissa. Trump pelasi mieluimmin pelejä diktaattorien kanssa kuin suostui kuulemaan demokraattisten maiden johtajia esim. ilmastosopimuksesta.

Eikä USA ole pelkkä Trump, vaan Trump on nykyisin edustaa suurta osaa USA:sta. Toinen toistaan hullumpia ehdokkaita menee läpi kongressiin, joten tällaisen porukan johtaminen ei tuottaisi kovin suurta ongelmaa Trumpille. Toisaalta, eipä Suomikaan aseeton tässä pelissä olisi, pitäisi lobata itseään entistä paremmin Trumpin hallinnolle ja koittaa sitä kautta voittaa aikaa, kunnes jälleen kongressin voimasuhteet ovat muuttuneet ja presidentti vaihtunut.

Oma esimerkkini oli pohdintaa, joka liittyy tietynlaisiin, nyt epätodennäköisiltä vaikuttaviin tilanteisiin. Näistäkin mahdollisuuksista johtuen vain Natoon kuuluminen antaa turvan paitsi Venäjää, myös USA:n poliittisia heilahduksia vastaan.

Tässä oli todellakin yksi Naton valuvika, minkä Putin nyt korjasi. Manner euroopan poliitikkojen on ollut helppo ajaa alas kansallisia puolustuksia Naton suojaan tukeutuen. Jos Usa vetäytyy tulevaisuudessa Natosta, niin ero ei ole enää samanlainen katastrofi, kuin se olisi ollut vielä viime vuoden puolella. Sodan seurauksena kaikissa euroopan maissa on tehty uusia turvallisuusarviointeja, ja tuskin missään lopputuloksena on ollut muuta kuin tilanteen paheneminen, mihin vastataan varustatumisella. Ja tämä on ollut vastentahtoisuuteni pääpointti omalle Nato-vastaisuudelleni. Uskon erittäin vahvasti siihen, että se ensisijainen maanpuolustus on oltava omissa käsissä. Suomessa siitä on onneksi jotenkin pidetty huolta juuri tuon takia, ettemme ole kuluneet Natoon. Naton tulevaisuudessa on paljonkin uhkakuvia, joista USA:n toimet ei ole pienimmät. Muutama vaalikausi eteenpäin, ja onko meillä enää kansallista turvallisuutta yllä pitäviä eduskuntia, kun ollaan mahtavan Naton jäsen? Talouden haasteet on isot, eikä tiemäärärahoja voida loputtomiiin kuristaa. Tai tupakan ja viinan veroja korottaa.

Euroopan puolustusliiton näen mahdottomuutena. Tehokkaan puolustuksen kulmakiviä on miesvoima, kalusto, ja maanpuolustustahto. Tuon kolminaisuuden täytyy olla balansissa, jotta rokki soi. Minun on vaikea kuvitella euroopan maita motivoitumaan yhtäläisesti. Pohjalaista puukkojunkkaria ei kiinnosta välimeren konfliktit paskan vertaa. Vaikka sotaisaa porukkaa ovatkin. Puhdas monikansallinen ammattiarmeija ilman maatunnuksia/sitoumuksia on hemmetin kallis, ja poliittisesti aika vaikeasti hallittava työkalu, jos euroopassa syntyy kähinä. Kenen puolelle tuollainen joukko asettuisi missäkin tilanteessa? Naton sulattaminen Euroopan Unioniin voisi olla yksi ratkaisu, mutta silloin tuntuisi hyvin vieraalta, että USA ja Kanada voisivat olla sen jäseniä, ja olla päättämässä Euroopan turvallisuuskysymyksistä. Nato ilman USA:ta on tällä hetkellä haulikko ilman panoksia.

Kestää lähemmäs kymmenen vuotta, että Euroopassa nyt tehdyt päätökset maanpuolustukseen saadaan Euroopassa vietyä läpi, ja kansalliset puolustukset siihen kuntoon, että niillä jotain voimaa on. Sama aika on Venäjällä vahvistua. Putinilta loppuu pelivuodet kesken, mutta kuinka hullu on seurajansa? Tai minkä suunan Venäjä ottaa/joutuu ottamaan pakotteiden, tai jonkun muun tuntemattoman syyn vuoksi? Onko meillä kymmenen vuoden päästä naapurina Kiinan vasallivaltio, jota käytetään astinlautana Euroopan valtaamiseen? Onko Natolla paukkuja lähteä konventionaaliseen sotaan Kiinan kanssa? Sieltä ei miesvahvuus lopu. Onko silloin viisasta olla Naton jäsen? Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Tämän hetkiseen päänsärkyyn Nato on ihan toimiva lääke. Ei ainoa, ei ainoa oikea, mutta helppo ja suht halpa. Mutta voi kun joku osaisi ennustaa tulevaisuuden 50 vuoden päähän, mitä aikajanaa pidän miniminä tälläisen ratkaisun tekemiseen. Ilmaisia lounaita ei ole ikinä missään. ja on täysin mahdollista, että Natojäsenyydelle tulee hinta, jota emme vielä osaa edes kuvitella.
 

Risa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SoJy vuodesta-61, Jokerit 1972-2013; 2022, Україна
---Tollanen kun saapuu Norjan rannikolle, niin menee putelta löysät pöksyyn, kun oma ainut ruostumassa jossain telakalla.




Kiitos tästä, kusin hunajaa! Tällainen pätkä lämmittää vanhan paskan mieltä. IlmaVTK 1/81 LentTeknRAUK. seitsemät kertaukset, lopullinen sijoitus MG käyttöryhmänjohtaja reservin vääpeli. Todella hienoa, että minun palvelusvuosien jälkeen Suomi kääntyi länteen ja hankki Hornetit, puhumattakaan F35 hankinnasta. Kannattaa ostaa parasta mitä rahalla saa! Mutta täytyy lämmöllä muistella Mig-21 BISiä. Vanhaan "kunnon" neuvostoaikaan suunniteltua "ryskyä". Helvetisti voimaa, eikä olisi ilmassa pysynytkään ilman sitä, koskapa liito-ominaisuudet oli luokkaa silitysrauta. Isot pyörät -> iso maavara, nousi rakettimoottorien (takarunkoon sijoitettavat) avulla perunapellosta n. 100 metrin matkalta, eikä laskusta niin väliä kunhan hoiti homman ja uutta tilalle (tämä siis Neuvostoliitossa, ei meillä). Kertauksissa simuloitiin taisteluja usein Mig vs Draken. Mig kuskit usein tuumaili miksi Drakenissa oli ohjattava nokkapyörä (Migiä ohjailtiin maassa vain päälaskutelineiden jarruilla)?

Kun Draken nousee Rovaniemeltä ja laskeutuu Helsinki Vantaalle saadaan se siellä kääntymään takaisin paluumatkalle. Kaartotaistelussa sillä ei ollut mitään jakoa Migiä vastaan./SPOILER]

Edit: Jos vähänkään kiinnostaa Suomen ilmavoimien jutut jossain määrin nykyhistorian valossa ja etenkin legendaarisien kuskien suhteen niin linkistä löytyy ehkä se legendaarisin rauhan ajoilta! Linkki siis youtubeen.


 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Tässä oli todellakin yksi Naton valuvika, minkä Putin nyt korjasi. Manner euroopan poliitikkojen on ollut helppo ajaa alas kansallisia puolustuksia Naton suojaan tukeutuen. Jos Usa vetäytyy tulevaisuudessa Natosta, niin ero ei ole enää samanlainen katastrofi, kuin se olisi ollut vielä viime vuoden puolella. Sodan seurauksena kaikissa euroopan maissa on tehty uusia turvallisuusarviointeja, ja tuskin missään lopputuloksena on ollut muuta kuin tilanteen paheneminen, mihin vastataan varustatumisella.
En tiedä, onko tämä juurikaan Naton syytä. Yksinkertaisesti vain ihan läntisen Euroopan mailla kuten Portugalilla, Espanjalla, Ranskalla, Iso-Britannialla, Saksalla, Italialla ja muilla on ollut 90-luvulta asti todella vähän oikeita, konkreettisia turvallisuusuhkia, joihin vastata sotilaallisesti. Itse asiassa noilla valtioilla ei ole tälläkään hetkellä kovin konkreettista omaan maahan kohdistuvaa turvallisuusuhkaa, sellaista, johon vastattaisiin isoilla maavoimilla. Oletan kuitenkin, että Ukrainan sodan seurauksena Nato on ainakin seuraavan vuosikymmenen tai kaksi herkempi jäsenvaltioidensa lähialueilla oleville jännitteille niin Balkanilla, Lähi-Idässä kuin Pohjois-Afrikassa, ja sälyttää rikkaammille maille isompaa vastuuta kaluston ylläpitämisestä.

Nato on hakenut rooliaan, kun turvallisuusuhkien luonne on muuttunut. Enkä usko, että tämä muuttuu koskaan. Aivan kuten Suomen oma turvallisuuspolitiikka seuraa maailmaa ja tarkastelee Suomeen kohdistuvia uhkia, niiden luonnetta ja mitä niihin vastataan, samaa tekee Nato.

Uskon erittäin vahvasti siihen, että se ensisijainen maanpuolustus on oltava omissa käsissä. Suomessa siitä on onneksi jotenkin pidetty huolta juuri tuon takia, ettemme ole kuluneet Natoon.
Minulla on sellainen oletus, että jos Suomi olisi kuulunut Natoon 90-luvulta saakka, niin silti Suomessa olisi pidetty huolta omasta maanpuolustuksesta. Ruotsin päättämä armeijan alasajo ei ole ollut sidoksissa Natoon, vaan siihen, ettei Ruotsi kokenut alueelleen kohdistuvan turvallisuusuhkaa - Ruotsihan on itselleen ystävällisten maiden ympäröimä. Jos Suomi ja Ruotsi olisivat jo pitkään olleet Naton jäsenenä, niin olisi hyvin mahdollista, että Suomen kokeman uhan takia Ruotsi olisi ylläpitänyt armeijaansa: nythän nämä maat ovat toimineet toisistaan irrallaan.

Tarkoitan sanoa, ettei Nato tarkoita automaattisesti armeijan alasajoa eikä suhde ole kovin suoraviivainen. Sen sijaan kylmän sodan jäljiltä monen maan turvallisuustilanne on olennaisesti muuttunut, jonka seurauksena sitten armeijaa ja puolustuskykyä on rukattu vastaamaan sen hetkistä tilannetta, Naton takia tai siitä huolimatta.

Naton tulevaisuudessa on paljonkin uhkakuvia, joista USA:n toimet ei ole pienimmät. Muutama vaalikausi eteenpäin, ja onko meillä enää kansallista turvallisuutta yllä pitäviä eduskuntia, kun ollaan mahtavan Naton jäsen?
Kyllä meillä on, siitä olen ihan varma. Alueellinen turvallisuus on Natossakin yksi ydinkysymyksistä. Olisiko ollut Marin, joka spekuloi sillä, että Suomen Nato-jäsenyyden seurauksena Suomen turvallisuuspolitiikkaan tulisi uutena ulottuvuutena se, että millainen Nato-maa Suomi haluaa olla ja miten Suomi haluaa Natoa kehittää.

Me puhutaan paljon siitä, mikä on Yhdysvaltojen rooli Natossa. Samalla tavalla myös Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan muodostaman "voimakolmikon" suhteet muuttuvat ajan saatossa. Pidän silti melko todennäköisenä, että isossa kuvassa transatlanttinen yhteys säilyy, ja että Länsi-Euroopan yhteys säilyy. Varmaan suhteisiin tulee aina välillä säröjä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloille Länsi-Eurooppa on yksi luotettavimmista liittolaisista globaalissa maailmassa (ja sama päin vastoin).

Euroopan puolustusliiton näen mahdottomuutena. Tehokkaan puolustuksen kulmakiviä on miesvoima, kalusto, ja maanpuolustustahto. Tuon kolminaisuuden täytyy olla balansissa, jotta rokki soi. Minun on vaikea kuvitella euroopan maita motivoitumaan yhtäläisesti. Pohjalaista puukkojunkkaria ei kiinnosta välimeren konfliktit paskan vertaa. Vaikka sotaisaa porukkaa ovatkin. Puhdas monikansallinen ammattiarmeija ilman maatunnuksia/sitoumuksia on hemmetin kallis, ja poliittisesti aika vaikeasti hallittava työkalu, jos euroopassa syntyy kähinä. Kenen puolelle tuollainen joukko asettuisi missäkin tilanteessa?
Niin Natossa kuin EU:ssa alueellinen puolustus on lopulta pitkälti jäsenvaltion omilla harteilla ja tuo puolustus muodostetaan sen mukaan, millaista uhkaa maahan arvioidaan kohdistuvan. Pohjalainen puukkojunkkari ei lähde sotimaan Portugaliin ellei hän ole ammattisotilas. Mutta voit hyvin ymmärtää sen, että esimerkiksi Saksa ja Ranska eivät koe kovin todennäköisenä sitä, että sotaa käytäisiin heidän omalla maaperällään. Siksi heidän omien armeijoidensa painopisteet ovat toisenlaiset kuin vaikkapa Suomella, Puolalla tai Latvialla.

Sitten on maita kuten Viro. On hyvin vaikea nähdä, että Viron kokoinen maa pystyisi realistisesti yksinään vastaamaan siihen uhkaan, minkä jättiläisnaapuri muodostaa. Lisäksi Viro aloitti puolustuksen rakentamisen aika tavalla nollilta. Myös Suomella on samaa ongelmaa: Suomen puolustusdoktriini on kuitenkin lopulta lähtenyt ajatuksesta, että korotetaan hyökkäyksen kynnystä ja uskotaan, ettei Suomi ole erillissodassa Venäjän kanssa, vaan että mahdollinen sota koskisi laajempaa sotilaallista kriisiä Venäjän länsirajoilla.

Naton sulattaminen Euroopan Unioniin voisi olla yksi ratkaisu, mutta silloin tuntuisi hyvin vieraalta, että USA ja Kanada voisivat olla sen jäseniä, ja olla päättämässä Euroopan turvallisuuskysymyksistä. Nato ilman USA:ta on tällä hetkellä haulikko ilman panoksia.
Natossa on "erikseen" Euroopan alue ja sille oma komentaja. Nato ilman USA:ta on toki jotain muuta kuin Nato, koska silloin Pohjois-Atlannin yhteistyötä ei enää olisi. Paljon saa kuitenkin tapahtua, että Yhdysvallat ja Länsi-Eurooppa ajautuisivat niin kauas toisistaan, etteivät enää haluaisi yhdessä puolustaa välissään olevaa merta.

Kestää lähemmäs kymmenen vuotta, että Euroopassa nyt tehdyt päätökset maanpuolustukseen saadaan Euroopassa vietyä läpi, ja kansalliset puolustukset siihen kuntoon, että niillä jotain voimaa on. Sama aika on Venäjällä vahvistua. Putinilta loppuu pelivuodet kesken, mutta kuinka hullu on seurajansa? Tai minkä suunan Venäjä ottaa/joutuu ottamaan pakotteiden, tai jonkun muun tuntemattoman syyn vuoksi?
Tässä suurin muutos on varmaan Saksalla. Saksahan on näistä isoista Euroopan maista se, joka on historiansa takia ollut todella haluton varustamaan itseään ja osallistumaan sotiin vierailla mailla. Muuten Euroopan maat jatkavat varmaan nykyistä linjaansa, esimerkiksi Itä-Euroopan mailla on vielä paljon töitä tehtävänä armeijoidensa ja kalustonsa kanssa. En esimerkiksi usko, että Italialla, Portugalilla, Espanjalla, Ranskalla tai Iso-Britannialla on mitään syitä muuttaa nykyistä linjaansa, ehkä asevarastojen täydentämistä lukuunottamatta.

Onko meillä kymmenen vuoden päästä naapurina Kiinan vasallivaltio, jota käytetään astinlautana Euroopan valtaamiseen? Onko Natolla paukkuja lähteä konventionaaliseen sotaan Kiinan kanssa? Sieltä ei miesvahvuus lopu. Onko silloin viisasta olla Naton jäsen? Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Kiinalla ja Natolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Piste. Tällaisten uhkakuvien maalaaminen ja liittäminen Natoon osoittaa syvää ymmärtämättömyyttä Natosta.

Naton puolustusvelvoitteet eivät millään muotoa koske Tyyntä Valtamerta. Naton puolustusvelvoite koskettaa hyökkäystä jäsenvaltion omalle maa-alueelle (emämaa-aluetta, ei siis Ranskan Guyanaa eikä muidenkaan jäsenvaltioiden merentakaisia alueita) sekä Pohjois-Atlanttia.

Nato ei siis tosiaankaan lähde konventionaaliseen sotaan Kiinan kanssa :D Ajatuskin on todella hölmö. Sen sijaan jotkut Naton jäsenmaat kyllä saattavat lähteä kokeilemaan matsia Kiinan kanssa, tai Kiina kokeilemaan matsaamista omalla alueellaan esimerkiksi Taiwanin, Etelä-Korean ja/tai Japanin kanssa. Naton kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, vaikka varmasti vaikuttaisi tänne pohjan perukoille saakka.

Toisin sanoen: Suomen Nato-jäsenyys ei millään muotoa vaikuta siihen, millaista sotilaallista apua me tarjoaisimme länsiblokin ja Kiinan väliseen sotaan. Meidän moderni historia osoittaa, että olemme ilman jäsenyyttäkin valmiita avustamaan muita länsimaita globaaleissa kriiseissä.

Tämän hetkiseen päänsärkyyn Nato on ihan toimiva lääke. Ei ainoa, ei ainoa oikea, mutta helppo ja suht halpa. Mutta voi kun joku osaisi ennustaa tulevaisuuden 50 vuoden päähän, mitä aikajanaa pidän miniminä tälläisen ratkaisun tekemiseen. Ilmaisia lounaita ei ole ikinä missään. ja on täysin mahdollista, että Natojäsenyydelle tulee hinta, jota emme vielä osaa edes kuvitella.
Ei tarvitse ennustaa 50 vuoden päähän. Ajat muuttuvat, uhat muuttuvat ja Nato jäsenmaineen muuttuu niiden mukana. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on keino tiivistää yhteispohjoismaista puolustusliittoa ja se säilynee pidempään kuin Nato. Jäsenyys myös tuo viimeinkin Itämeren alueen maat samaan pöytään puhumaan turvallisuudesta ja tekemään sitovia suunnitelmia, joka myös säilynee pidempään kuin Nato. Eikä Natokaan näytä olevan minnekään katoamassa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kiitos tästä, kusin hunajaa! Tällainen pätkä lämmittää vanhan paskan mieltä. IlmaVTK 1/81 LentTeknRAUK. seitsemät kertaukset, lopullinen sijoitus MG käyttöryhmänjohtaja reservin vääpeli. Todella hienoa, että minun palvelusvuosien jälkeen Suomi kääntyi länteen ja hankki Hornetit, puhumattakaan F35 hankinnasta. Kannattaa ostaa parasta mitä rahalla saa! Mutta täytyy lämmöllä muistella Mig-21 BISiä. Vanhaan "kunnon" neuvostoaikaan suunniteltua "ryskyä". Helvetisti voimaa, eikä olisi ilmassa pysynytkään ilman sitä, koskapa liito-ominaisuudet oli luokkaa silitysrauta. Isot pyörät -> iso maavara, nousi rakettimoottorien (takarunkoon sijoitettavat) avulla perunapellosta n. 100 metrin matkalta, eikä laskusta niin väliä kunhan hoiti homman ja uutta tilalle (tämä siis Neuvostoliitossa, ei meillä). Kertauksissa simuloitiin taisteluja usein Mig vs Draken. Mig kuskit usein tuumaili miksi Drakenissa oli ohjattava nokkapyörä (Migiä ohjailtiin maassa vain päälaskutelineiden jarruilla)?

Kun Draken nousee Rovaniemeltä ja laskeutuu Helsinki Vantaalle saadaan se siellä kääntymään takaisin paluumatkalle. Kaartotaistelussa sillä ei ollut mitään jakoa Migiä vastaan./SPOILER]

Edit: Jos vähänkään kiinnostaa Suomen ilmavoimien jutut jossain määrin nykyhistorian valossa ja etenkin legendaarisien kuskien suhteen niin linkistä löytyy ehkä se legendaarisin rauhan ajoilta! Linkki siis youtubeen.



Kappas, mukava huomata että Kuoreveden Halli on jollekin tuttu palveluspaikka. Itse olin pihan toisella puolella ja titteli on ilmavalvontaryhmän johtaja, reservin kersantti. AUK tuli käytyä Mikkelissä, paikka jota en muistele lämmöllä. Suomi siis Natoon, mikäs siinä, mulle passaa.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Niin, tästä asiasta:

Tai minkä suunan Venäjä ottaa/joutuu ottamaan pakotteiden, tai jonkun muun tuntemattoman syyn vuoksi? Onko meillä kymmenen vuoden päästä naapurina Kiinan vasallivaltio, jota käytetään astinlautana Euroopan valtaamiseen? Onko Natolla paukkuja lähteä konventionaaliseen sotaan Kiinan kanssa? Sieltä ei miesvahvuus lopu. Onko silloin viisasta olla Naton jäsen?
Nato vs Kiina:

Jos Venäjästä siis tulee Kiinan vasallivaltio - kuten nyt näyttää - niin Naton kannalta uhka on edelleen Venäjä. Siihen Naton pitää tietysti varautua. Onko Suomen parempi olla Kiinan vasallivaltion kyljessä yksin vai yhdessä muiden sen rajanaapurien kanssa? Suomellahan Naton jäsenenä olisi omaakin äänivaltaa ja hyvin todennäköisesti Suomi ja Baltian maat kyllä pitäisivät Natossa meteliä, jos alkaa näyttää siltä, että Venäjä järjestelee isoa maahyökkäystä idästä.

Toinen mahdollisuus on tietysti se, että Kiina valtaa Venäjän ja Kiinasta tulee Suomen rajanaapuri. Edelleen, kumpi on mukavampaa, olla kovin aggressiivista ekspansiivista politiikkaa käyttäneen Kiinan rajanaapuri yksin, vai yhdessä muiden rajanaapurien kanssa, taustalla Länsi-Euroopan tuki?

Entä sitten suora konflikti ilman "bulvaania"? Kiinan pitäisi tehdä maihinnousu Euroopan tai Yhdysvaltojen alueelle, tai tuoda laivastonsa sulkemaan Pohjois-Atlanttia, jotta se olisi sodassa Naton kanssa. Tai tietysti toinen vaihtoehto olisi suorittaa ilmaiskuja hävittäjillä tai ohjuksilla. Tällaisen todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Siinäkin tapauksessa voisi kysyä, että olisiko Suomelle mitään hyötyä olla Naton ulkopuolella? Voisin luulla, että jos Kiina tekee maihinnousun Kaliforniaan, niin Suomen kriisijoukoilla on vähän annettavaa Yhdysvaltojen omalla mantereella oleville maajoukoille. Kiinan maihinnousun torjuntaan Euroopassa Suomi varmaan osallistuisi isommalla panoksella ihan riippumatta Nato-jäsenyydestä. Erityisesti tietysti, jos tämä maihinnousu tehtäisiin Jäämereltä käsin Pohjois-Skandinaviaan.

Tarkennan vielä tuota Länsi-Euroopan armeijoiden "alasajoa". Ei ole minkäänlainen sattuma, että Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska ovat todella pitkään kehittäneet ennen kaikkea liikkuvaa armeijaa, ja että Saksalla ei ole armeijaa juuri enempää kuin mitä sillä on Nato-sitoumuksia (ts. Saksan kalusto on lähes kokonaan Naton kalustoa). Nato organisaationa lienee ainoa maailmassa, joka pystyy järjestämään isoja operaatioita ympäri Maapallon muutamien päivien tai viikkojen aikajänteellä. Siksi Nato ja Nato-maat ovatkin olleet keskeisessä roolissa monessa kriisissä, ihan siis jo pelkästään käsissään olevan kuljetuskaluston takia.

Se, että näiden maiden armeijat ovat muuttaneet muotoa ei tarkoita armeijan alasajamista.

Suomella ei ole vielä pitkään aikaan kyvykkyyttä lähteä maailmalle seikkailemaan. Silti varmaan Suomen jäsenyysneuvotteluissa käydään läpi sitä, millaisella panoksella Suomi osallistuu näihin liikuteltaviin joukkoihin. Kuten olen tässä jo useampaan kertaan sanonut, niin olen melko varma, että Suomen panos yhteisiin joukkoihin on nykyisissä olemassaolevissa valmius- ja kriisijoukoissa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
IS:n sivuilla on juttua Ahvenanmaan tilanteesta ja siitä, miten Suomen Nato-jäsenyys vaikuttaa kuvioon. Itäisellä naapurilla on vuoden 1940 jäljiltä oikeus suorittaa saarilla sotilastiedustelua, mutta Suomellakin on mahdollisuus päättää yksipuolisesti, että konsulaatti suljetaan nyt, joten pakatkaa mailanne ja lätkäkassinne ja tilatkaa paluukyyti Moskovaan.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös