A-studion keskusteluissa taas nähtiin, mitä tapahtuu, kun ihminen ei tiedosta omia pelkojaan. Pelko syö ajattelun ja aivot. Kuten nyt professori Patomäki-paran.
Mies myönsi, että Neu...anteeksi Venäjän suoran hyökkäyksen kynnystä nostaa Suomen natojäsenyys. Mutta kuitenkin hän voi kuvitella mahdollisuuksia, jossa jäsenyydestä on itse asiassa haittaa. Perusajatuksena tuntui olevan, että natojäsenyytemme lisää kriisien eskaloitumisen mahdollisuuksia lähialueillamme.
Eli se vanha kunnon YYA ja ota-huomioon-Venäjän-herkät-tunteet tuntuu edelleenkin kelpaavan argumentiksi hajamieliselle proffalle. Patomäki ei vaan tunnu käsittävän mahdollisuutta, että Venäjä voisi nykytilassaan päättää hyökätä Suomeen. Perusteita hyökkäykselle voidaan lanseerata tarpeen tullen. Tosin ihan nopeasti ei tällainen hyökkäys tapahtuisi, koska Venäjän armeija on aika klesana Ukrainan käsittelyn jälkeen. Patomäki ei ymmärrä, että Venäjä voi kuten Ukrainankin tapauksessa, päättää luoda itselleen viholliskuvan, jota vastaan se sitten "oikeutetusti" hyökkää.
Tällaista oikeutusta ei tietenkään sivistynyt maailma voi hyväksyä. Yhdelläkään maalla ei ole oikeutta puolustaa turvallisuuttaan Venäjän tapaan. Juuri Venäjä on toimillaan luonut pysyvän epävakauden rajoillaan ja tottakai silloin maat toimivat rationaalisesti, kun varautuvat Venäjän uhkaa vastaan. Miksi vain Venäjällä olisi oikeus vaalia omaa turvallisuuttaan ja muiden maiden pitäisi vain nöyrästi alistua tällaiseen turvallisuuspolitiikkaan.
Patomäki kytkee turvallisuuspolitiikan tiukasti kapitalismin leviämiseen esseessään (
Heikki Patomäki – Nato-keskustelussa katsottava kauas tulevaisuuteen):
"Nato ei millään muotoa edes pyri ratkaisemaan globaalin turvallisuuden ydinkysymyksiä, vaan suojaamaan talousliberalistisen lännen arvoja ja omistuksia. Naton olettaa, että yksilön omistus- ja vapausoikeudet ovat kaikkialla yleispäteviä ja ensisijaisia, ja että ne voidaan turvata myös sotilaallisen voiman avulla. Pidemmän aikavälin globaalista näkökulmasta Nato on siksi pikemminkin turvattomuuden kuin turvallisuuden tuottaja (eikä ainakaan mikään ”turvallisuusmanageri”)."
Tässä on kuitenkin hullunkurinen gäppi, Venäjä on ollut osa kapitalistista taloutta jo pitkään ja sitä paitsi tavalla, joka on mahdollisimman vähän kansalle vaurautta tuova, saati demokraattinen. Mitähän Patomäki ja oletettavasti muutkin vasemmistolaiset tuumaavat tästä ristiriidasta? Venäjähän se näyttäisi olevan mitä riistokapitalistisin yhteiskunta, joka on tehokkaasti hävittänyt ns. kommunismin jäljet yhteiskunnastaan talouden sektorilla. Onko Venäjä oikeasti nähtävä jonain kapitalismin vastustajana, jonka turvallisuusvaateita pitää kunnioittaa?
Nato turvaa taloudellista liberalismia, mutta se turvaa myös demokratiaa. Nämä tuppaavat reaalimaailmassa kulkevan käsi kädessä. Voimme sanoa, että talous on etusijalla. Mutta sellaista yhteiskuntajärjestelmää ei ole vielä keksittykään, joka toisi vaurautta ja demokratiaa ihan kaikille. Eikä Venäjää voi nähdä tällaisen järjestelmän pioneerina.
Patomäki näyttää vastustavan Natoa, koska hän vastustaa kapitalismia. Ja ilmeisesti Suomen Nato-jäsenyyttä samasta syystä. On vaikea tässä asettua pikku pupusen pelkojen ytimeen. Mitä ihmettä Nato voisi Suomelle tehdä? Viedä Suomi kapitalismin ytimeen, samoin kuin vaikkapa Norjan ja Tanskan tai Ranskan? Tai olisiko Patomäellä mielessä ajatus, jonka mukaan kapitalismin täytyy tuhoutua ja siksi Nato on hänen suurin vihollisensa. Se kun ylläpitää väärää järjestystä.
Kapitalismin vastustaminen näyttää syöksevän Patomäen suoraan poliittisesti tyhjään haadekseen turvallisuuspoliittisesti. Kuvaan kuuluu, että hän vastustaa uutta rautaesilippua, uutta jakolinjaa. Tämä jakolinja on tosin juuri sitä, mitä Putin ja Venäjä toivovat. Putin haluaa hallita maassa, jossa ei ole läntisten arvojen vaikutuksia, ei demokratiaa, ei vapautta. Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että Putin ei tyydy hallitsemaan näin vain omaa maataan. Suomi on Patomäen ajattelussa jonkinlainen vakautta luova tekijä pohjoisessa. Kun me emme kuulu siihen pahaan kapitalistisen järjestelmän poliisiin, Natoon.
Natoratkaisun sijaan meidän pitäisi katsoa asioita pitemmällä tähtäyksellä. Natohan saattaa tulevaisuudessa hajota, tulee uusia poliittisia järjestelmiä, ekologiset kysymykset nousevat yhä tärkeämmiksi jne. Patomäki hourailee esseessään jopa maailmanlaajuisesta turvallisuusyhteisöstä. On pakko kysyä, mikä on yhteisö, johon kaikki kuuluvat, ketä vastaan se puolustautuu, ehkä ulkoavaruuden olioita vastaan. On nimittäin niin, että tällainen yhteisö on sellainen, johon diktatuurit eivät halua kuulua. Ne haluavat hyötyä toisten kustannuksella, laajentaa valtaansa. Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen vain yhdestä syystä: edistääkseen omia etujaan ja sotiaan.
Ehkäpä vasemmiston ongelmana on, että se yrittää siivilöidä demokratiasta kapitalismin pois, jollakin tavoin erottaa uudestaan sementin ja veden laastista. Yhtä toivotonta kuin ajan suunnan kääntäminen. Vapaat kansalaiset aikoinaan kehittivät demokratian ja he olivat yleensä hyvinvoivia ihmisiä. Sittemmin demokratia laajeni kaikki ihmiset käsittäväksi. On kuitenkin huomattavan hankalaa saada aikaan tilanne, jossa pääoma luovuttaisi päätäntävaltaansa ihmisille, joilla ei pääomia ole. Coca cola ei varmasti ole innostunut päätöksiensä alistamisesta kaikille ihmisille, mutta osakkaat toki osallistuvat yhtiön hallintaan.
Natopäätöksen sekoittaminen toisen politiikan sektoriin hämärtää itse päätöksen luonnetta. Kysymys on vain turvallisuuspolitiikasta, vain omien etujemme vaalimisesta. Voimme toki yrittää muuttaa yhteiskuntaa johonkin muuhun suuntaan, mutta tällaiseen muutokseenkin tarvitaan turvallisuutta. Suomi ei luo turvallisuutta alueelleen olemalla pois Natosta. On merkillinen ajatus, että Suomen pitäisi uhrata oma turvallisuutensa joihinkin utopistisiin haihatteluihin paremmasta maailmasta, jossa demokratia kukkii ja kaikilla on kaikkea myös taloudellisesti. Aiemmin tällaisia ajatuksia puolustusvoimistamme herättelivät jotkut vasurien kukkahattutädit, joiden mielestä sote oli tärkeämpi kuin armeijamme iskukyky. Nyt sentään vasurit hyväksyvät varustautumisen, kunhan ei vaan Natoon mennä.
Patömäen patologiat lienevät vasureille sitä argumentaation ydinaluetta. Samalla A-studion keskustelu valaisi näitä pelkoja kiinnostavasti. Edelleenkin vastausta vaille on jäänyt koko keskustelun tärkein kysymys: miten keskustella järkevästi silloin kuin itse keskustelu vaatisi järjettömyyden tai erilaisen järjen analyysiä. Erilainen järki olisi sellaista, jossa jollakin valtiolla on oikeus varjella omaa turvallisuuttaan itse keksimillään patologioilla. On helppoa nähdä, että tällainen turvallisuuspoliitikka ei olisi globaalisti kovin toimivaa.
Nykyinen maailmamme perustuu järkeen, itsenäisten valtioiden olemassaolon tunnustamiseen ja näiden rajojen loukkaamattomuuteen. On ihan sama, mitä Putin tai Venäjän eliitti omassa kuplassaan kokevat tai hokevat. Valtioiden rajoja ei rikota mistään syystä. Sellainen valtio, joka näin tekee, ansaitsee pysyvän eristäminen kansainvälisestä yhteisöstä. Jos se joskus osoittaa käytöstapoja, sen paluusta voidaan keskustella. Tätä valtiota vastaan on kaikilla muilla oikeus suojautua haluamallaan tavalla. Niin myös Suomi on tekemässä. Hyvästä syystä.