Itse en pidä NATOa ihan täydellisenä sateentekijänä. Toisaalta se nostaa hyökkäyskynnystä, toisaalta kaventaa itsemääräämisoikeuttamme entisestään. Viittaan nyt vaikka Irakin sotaan, jolle kylläkin hankittiin YKn hyväksyntä, mutta joka oikeasti oli vastaava tapaus kuin Venäjän nykyinen hyökkäys, eli USA keksi tekosyyt hyökätä ja edellytti liittolaisten osallistumista. No Saddamin kukistaminen ei sinänsä varmaan näyttänyt pahalta etukäteen, joten sikäli tilanteissa on sävyeroja.
Olen tässä kuitenkin pohdiskellut, että Venäjän valtiollinen olemassaolo voi itseasiassa sodan seurauksena järkkyä. Erityisesti mikäli rähmällään oleva Saksa saadaan mukaan boikotoimaan Venäjän raaka-aineita. Venäjän talous romahtaa väistämättä. Juuri ennen romahdusta lienee vaikeinta, mutta sen jälkeen heidän on pakko muuttaa perustuslakia ja jakaantuminen useampaan osaan ei ole täysin poissuljettua.
Tässä myllerryksessä meidän olisi pidettävä pääkylmänä, tartuttava avautuviin tilaisuuksiin NATOn suhteen ja sen vuoksi pitäisi kyetä tunnistamaan tilanteet oikein. Olisin myös valmis viilaamaan vielä valtiosääntöämme presidentin tehtävistä kriisin keskellä, mutta se onkin toinen keskustelu.