Suomen sotahistorian vaietut salaisuudet

[eagle]

En ole enää niin nuori, mutta itse sanon, että suurin osa Bushin arvostelijoista nimenomaan Suomessa ovat rähmällään sinne ryssiin. On jälleen ikäänkuin Reagan - Gorba tilanne. Noissa tilanteissa kannattaa laittaa niiden nimet ja naamat muistiin, jotka esim. Putinin joukoissa seisovat. Siitä voi olla hyötyä jälleen joskus tulevaisuudessa, kun ryssä seuraavan kerran polvilleen putoaa ja länsimaalaiset juhlivat.

Ihan skeidaa puhut. Ainakin kaikki tuntemani(siis ystäväpiiristä) Bushin arvostelijat ovat myös Putinin touhuja vastaan. Yhtään Putinin touhujen fanittajaa en tiedä näistä Bushin arvostelijoista.

Tarkemmin kun miettii niin ei kyllä tulee kovin montaa henkilöä muutenkaan mieleen joka Venäjälle päin olisi lääpällään pl. TOJ.

 

[ms.qvist]

Tässä on ainakin yksi Bushin arvostelija, joka ei kyllä näe kauhean paljon parempaa tuolla rajan takanakaan.

Tässä ilmoittautuu toinen Bushin hallinnon kriittinen arvostelija mutta enpä nyt voi pitää itseäni Putinin hallinnon sen suurempana ihailijanakaan, kummastakin hallinnosta löytyy melkoisesti mätäpaiseita kuin myös toimia jotka eivät todellakaan kestä kriittistä tarkastelua - Yhdysvalloilla on omansa Guantanamossa, Begramissa, Abu Graibissa, ja vastaavasti Venäjällä omansa Tshetshenissa, puhumattakaan sitten lehdistönvapauden supistamisesta sekä kansalaisoikeusjärjestöjen toiminnan vaikeuttamisesta etc.

Mielenkiintoista, että moni edelleen tänä päivänä pitää automaationa sitä, että Yhdysvaltojen hallinnon arvosteleminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että liputtaa Venäjän tms. puolesta. Tällaisille ihmisille ei voi muuta kuin sanoa, että maailma ei todellakaan ole musta-valkoinen vaan niitä harmaan sävyjä löytyy vaikka kuinka.

vlad.

 

[eagle]

Tässä ilmoittautuu toinen Bushin hallinnon kriittinen arvostelija mutta enpä nyt voi pitää itseäni Putinin hallinnon sen suurempana ihailijanakaan, kummastakin hallinnosta löytyy melkoisesti mätäpaiseita kuin myös toimia jotka eivät todellakaan kestä kriittistä tarkastelua - Yhdysvalloilla on omansa Guantanamossa, Begramissa, Abu Graibissa, ja vastaavasti Venäjällä omansa Tshetshenissa, puhumattakaan sitten lehdistönvapauden supistamisesta sekä kansalaisoikeusjärjestöjen toiminnan vaikeuttamisesta etc.

Mielenkiintoista, että moni edelleen tänä päivänä pitää automaationa sitä, että Yhdysvaltojen hallinnon arvosteleminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että liputtaa Venäjän tms. puolesta. Tällaisille ihmisille ei voi muuta kuin sanoa, että maailma ei todellakaan ole musta-valkoinen vaan niitä harmaan sävyjä löytyy vaikka kuinka.

vlad.

Tämähän on valitettavasti kovin yleistä asiassa kuin asiassa. Toki korostuu oiekin kunnolla tässä kyseissä asiassa. Varmaankin se on helppo sitten vain näiden esim. Bushia/USA'ta kannattavien tahojen huudella "ryssä"-juttuja, kuin oikeasti keskustella asioista tai kuunnella toista osapuolta.

 

[sampio]

Sanoisinkin, että teidän logiikkanne ontuu täydellisesti - likimain voisin sanoa, että hävetkää hyvät ihmiset, mutta en sitä tee vaan annan teidän paistatella päivää omassa tyytyväisyydessänne ja täydellisyydessänne. Kyllä te olette hyviä ihmisiä...

vlad.

Kuvat tuovat asian konkreettisemmaksi kuin pelkkä uutinen. Omalla kohdallani ainakin on niin, että uutinen Afrikan aids-lapsista on pelkkää tietoa, kuva tai tarina tuo tuntemukset mukanaan. Ainoastaan selkeästi samaistettavissa oleva kohde tekee poikkeuksen tähän kaavaan, esim. jos uhri on esim. synnyinpaikkakunnalta, samanikäinen tyttäreni kanssa, puolituttu jne. Maailmalla harjoitetaan julmuutta niin aikuisia kuin lapsiakin kohtaan koko ajan, mutta mielestäni on kohtuutonta vaatia itkua jokaisen perään, jos uhrit jäävät pelkiksi luvuiksi uutisessa.

t. Hyvä ihminen

 

[Individual]

No itselläni ei ole ollut tuollaista puhtoista käsitystä koskaan. Mutta toisaalta ei ole myöskään järkeä teoilla rauhanaikaan retostella. Ei siitäkään tulee mitään lisäarvoa.

Miinulla ihan oikeasti oli, mutta se on hyvä jos nyt edes joku hieman ravistelee hereille. Siltikin minulle edelleen sodan vuodet merkitsevät yhtä kuin taistelua olemassolostamme ja itsenäisyydestämme ja se, että em. sodan mielettömyyden keskellä myös sinivalkoista kokardia kantaneet sotilaat muuttuivat villipetoakin alhaisimmaksi olennoiksi ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä kaksi uuvuttavaa sotaa yhtä jättiläistä vastaan ja vielä yksi uuvuttava sota jo romahtanutta sotilasmahtia vastaan.

 

[Rondine]

Salattuja kuvia on vajaat 300. Iltalehti julkaisi niistä 74 kpl. Muistaakseni lehdessä luki, etteivät julkaise kaikkein raaimpia kuvia. Joten odotellaan jos nämä muutkin kuvat saataisiin näkyviin jonnekin.

Nämä julkaistut kuvat eivät ole niin raakoja, kun odotin. Eikä näissä salaamisen perusteena olekaan välttämättä ollut raakuus. Ennemminkin kai nämä poliittiset syyt. Kuvathan ovat ottaneet suomalaiset tk-kuvaajat. Eli ei niitä käynyt napsimassa Hesarin toimittajat, minkä vuoksi näitä salattuja kuvia ei ole julkaistu aikaisemmin. Sodan jälkeen ryssä saneli säännöt. Kuvat joissa on todisteita venäläisten julmuudesta tai joissa on läjäpäin kuolleita venäläisiä, eivät olleet naapurimme toivotumpien listalla. Ja naapuri puuttui kyllä Suomen sisäpolitiikkaan kiitettävällä innolla. Eli vaikka teko on ollut julma, kuva ei välttämättä ole niin järkyttävä. Halutaan siis salata ennemminkin teko/tapahtuma kuin itse kuva.
Tästä voi sitten vaan todeta sen, että Suomen ns. itsenäisyys on ollut lähinnä kusetusta ja suomettumista toisen maailmansodan jälkeen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200611215391382_uu.shtml#

Tämä Hesarin teksti on erittäin raakaa ja saattaa myös järkyttää...

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135223076939

"Kaikki kuvat eivät ole erityisen raakoja, vaan niitä on pidetty salaisina poliittisista syistä."

"Sotakuvien salaamista on tähän asti perusteltu puolustusvoimien päätösasiakirjoissa vain toteamalla, ettei näiden kuvien käyttö ole sopivaa. "Sovelias on se sana, jota päätöksissä on käytetty – mitä se sitten tarkoittaakin", sanoo puolustusvoimien viestintäjohtaja Ossi Kervinen."

"Puolustusvoimien asiakirjoista ei löydy laajempaa perustelua kuvien salaamisen syistä. Jotain voi päätellä siitä, että kylmän sodan aikaan vuonna 1962 tehdyssä päätöksessä ensimmäisenä salattavien listalla ovat kuvat venäläisistä sotavangeista. Neuvostoliittoa ei haluttu ärsyttää. Sama järjestys on vielä vuoden 1981 päätöksessä."

"Kun Helsingin Sanomat kirjoitti kassakaappikuvista vuonna 1998, kuvakeskuksen silloinen johtaja everstiluutnantti Juha Myyryläinen luonnehti vuoden 1981 salaamispäätöstä poliittiseksi. Hän sanoi suoraan, että säädöksessä heijastuu suomettumisen aika. Silti tuo päätös on ollut voimassa tähän päivään asti."

"Suomalaisten siviilien joukkotuhoista puhuminen on ollut kiellettyä, eikä sitä ole helppo käsittää tai käsitellä: ei tapahtunutta, eikä myöskään siitä vaikenemista."

"Suomalaisten naisten ja lasten puolialastomia ruumiita makaa maassa osin mädäntyneinä. Viisivuotiaan pellavapäisen pojan ruumista nostetaan auton lavalle. Sotilaan sylissä on mustaksi palanut vauva."
...
Itseäni kyllä kiinnostaa huomattavan paljon enemmän suomalaisten lasten ja naisten kohtalo, kuin muunmaalaisten. Suomalaisten tehtävä on puolustaa suomalaisia. Omaa maata, sukua jne. Siksi kai nuo ryssädesanttien murhaamat pellavapäät kiinnostavat jokaista suomalaista enemmän kuin esim. Leningradin piirityksessä menehtyneet venäläiset.
Ja se, että ryssät söivät toisiaan piiritetyssä Leningradissa ei myöskään tunnu niin pahalta kuin se, että järsivät kuolleita suomalaisia ja toisiaan sadan metrin päässä suomalaisten linjoista. Tuollaisia kannibaaliryssiähän ampuu mielellään jos kohdalle sattuu.
...
"Olen kuullut veteraanien omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä on tuntunut, kun oma esimies on löytynyt ja vihollinen on häntä syönyt. Reaktiot ovat olleet hirveitä. Voin vain kuvitella, millaisia ne olisivat, jos ne tuotaisiin nykyihmisen aamukahvipöytään", Myyryläinen sanoo."

 

[ms.qvist]

Kuvat tuovat asian konkreettisemmaksi kuin pelkkä uutinen. Omalla kohdallani ainakin on niin, että uutinen Afrikan aids-lapsista on pelkkää tietoa, kuva tai tarina tuo tuntemukset mukanaan. Ainoastaan selkeästi samaistettavissa oleva kohde tekee poikkeuksen tähän kaavaan, esim. jos uhri on esim. synnyinpaikkakunnalta, samanikäinen tyttäreni kanssa, puolituttu jne. Maailmalla harjoitetaan julmuutta niin aikuisia kuin lapsiakin kohtaan koko ajan, mutta mielestäni on kohtuutonta vaatia itkua jokaisen perään, jos uhrit jäävät pelkiksi luvuiksi uutisessa.

Näissä maailman tapahtumissa ei tarvitse puhua pelkistä luvuista vaan kuvatulva on ollut loputon mutta kukaan ei kiinnitä kuviin niin kauan huomiota kun uhrit ovat mustia rääsyläisiä joltain leiriltä tai pommiräjähdyksen uhreja Bagdadin kaduilta tai jonkin luonnonmullistuksen uhreja jossain vuoristossa jonne länsimaalaiset eivät eksy kirveelläkään, mutta heti herätään ja havahdutaan maailman julmuuteen, karuuteen ja traagisuuteen kun kuolleiden joukkoon ilmaantuu valkoihoisia pellavapäisiä lapsia tai hyvin puettuja länsimaisia turisteja tai sitten sodan uhreja vuosien takaa jotka ovat samaa ikäluokkaa kuin oma pieni "hellantelttu".

Toisinaan jutellessani tällaisten (en nyt tarkoita juuri sinua sampio) ihmisten kanssa tulen väkisinkin kysyneeksi itseltäni, että kuka meistä tässä on se kyyninen "paskiainen" - minä, jolle kaikki ihmiset ovat saman arvoisia tai arvottomia, vai hän joka havahtuu vain siinä vaiheessa kun kuvaruutuun läväytetään 5-vuotiaan pellavapään pahoin runneltu ja häväisty ruumis? Vikansa varmasti kummassakin, minussa monien mielestä epäilemättä siksi koska en miellä viisi vuotiasta suomalaista sen arvokkaammaksi kuin saman ikäistä darfurilaista lasta joka elää elämänsä keskellä kuolemaa...

nimim. paha ihminen.

 

[Rondine]

Neuvostosotilaita kaatui vielä talvisodassa moninkertainen määrä suomalaisiin nähden, mutta jatkosodassa tilanne oli toinen. NL:n tappiot kesällä 1944 eivät olleet merkittävästi sen suuremmat kuin suomalaisten, vaikka neukkujen tavoite Suomen valtaamiseksi estettiinkin. Se on totta, että joissakin talvisodan ja jatkosodankin taisteluissa oli joukkoteurastusmaisia piirteitä, mutta joissakin tapauksissa neuvostosotilaat ja yksittäiset yksikötkin onnistuivat toimimaan tehokkaasti tuottaen suomalaisille liki yhtä suuria tappioita kuin mitä itsekin kärsivät.

No mikä nyt sitten on "merkittävästi suurempaa". Jos internettiin uskoo, niin enemmän kuin kaksi kertaa suomalaisten tappioita suuremmat ovat venäläisten tappiot jopa kesältä 1944. Sen lisäksi huomattavia materiaalitappioita. Tietysti voi olla, että nämä linkeissä mainitut taistelut eivät kerro aivan kaikkea, mutta laita linkkiä tai lähdetietoja mistä nämä tarkemmat kesän 1944 tappioluvut löytyvät.

Tali-Ihantala:
Neuvostoliittolaisten kokonaistappiot olivat taistelussa noin 22000 miestä. Suomalaisten tappiot olivat 8800 miestä.

Jatkosota:
"Jatkosota vaati Suomelta suuria uhrauksia. Sodan tappiot olivat 66000 kaatunutta tai kadonnutta, 1500 kuollutta siviilihenkilöä ja 188000 haavoittunutta. Myös Neuvostoliitto kärsi huomattavia tappioita, kaatuneita oli arvion mukaan 305000 mikä merkitsee haavoittuneet mukaan lukien lähes miljoonan miehen kokonaistappioita."
Lähde:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/frame/soti_FR_6.htm

Ja täältä lisää:
http://www.ekopolttoaine.fi/Osasto_Kuhlmey/Suurhyokkays.htm

 

[Chilango]

Sanoisinkin, että teidän logiikkanne ontuu täydellisesti - likimain voisin sanoa, että hävetkää hyvät ihmiset, mutta en sitä tee vaan annan teidän paistatella päivää omassa tyytyväisyydessänne ja täydellisyydessänne. Kyllä te olette hyviä ihmisiä...
vlad.

Onhan se hienoa etta joukkoon mahtuu edes yksi hyva ihminen joka pystyy ajattelemaan asiaa noin tunteettomasti.
Onhan se saatanan niin vaarin jos tuntuu pahalta katsoa kuvia tapetuista suomalaislapsista jos kerran samaan aikaan on Leningradissa syoty neukkulapsia.
Ihmetyttaa vaan se miten ne hyvat ihmiset parjaavat koska maailmassahan sattuu niin paljon pahaa joista kaikista pitaisi olla huolissaan.
Ei mulla vaan kuuppa kestais sita etta pitais olla huolissaan kaikesta maailman pahuudesta.

Ei hemmetti, oon huono ihminen.

Se on ehkä joillekin suomalaisille hiukan yllätys, että nämä kuvat tulevat esille, kun suomettuneessa yhteiskunnassa sotaelokuvatkin olivat aina vähän romantisoituja, mielestäni ihan loppuun saakka. Vaikka tietenkään eihän se ole itseisarvo tehdä mahdollisimman raakaa materiaalia. Mutta kyllähän ne äijät on vaan istuneet vanhoissa elokuvissa korsuisssa ja soitelleet haitaria ja huuliharppua ja välillä käyneet pyörähtämässä juoksuhaudassa.
edit:

Ei ne suomalaiset vanhat elokuvat juurikaan eroa jenkki- tai muiden maiden tuotoksista vakivallan/realistisuuden suhteen.
Samaa romanttista Narniaa ne oli kaikki.

Tuliko muuten tuo suomettuminen tassa pikkasen negatiivisesti?
Kannataa aina miettia sita etta Suomen tyyli oli pitkalti pakon sanelemaa aina 70-luvulle asti.
Kannattas joskus miettia sita etta miten olis kaynyt jos olis keskaria naytetty neukuille esmes 60-luvulla. Oliskohan lansimaat tulleet Suomen avuksi jos neukut olis paattanyt etta SKP tarvii apua pahaa Vennamoa ja Virolaista vastaan.
Ja miten olis normaalin M Meikalaisen elo muuttunut jos Suomi olis muuttanut pikkasen kurssia sinne lanteen pain? Suurimmalle osalle junteista jotka suomettumista arvostelee elama olis ollut tasan tarkkaa sita samaa.

Tais menna pikkasen aiheen vieresta mutta menkoot.

 

[Viljuri]

Chilango kirjoitti:

Onhan se hienoa etta joukkoon mahtuu edes yksi hyva ihminen joka pystyy ajattelemaan asiaa noin tunteettomasti.
Onhan se saatanan niin vaarin jos tuntuu pahalta katsoa kuvia tapetuista suomalaislapsista jos kerran samaan aikaan on Leningradissa syoty neukkulapsia.

Leningradiin kiinnitetään nyt ihan liikaa huomiota.

Nanking ja muut vastaavat kauheudet Kiinassa ne nyt vasta raakuuksia toisen maailmansodan ajalta olivat. Nälkäänkin tuolloin on eräiden arvoiden mukaan kuollut maailmanennätyksen verran ihmisiä, kevyesti yli Ukrainan tahallaan aiheutettua nälänhädän tahi sitten myöhemmän Maon aikaansaaman noin 60 miljoonan ihmisen kuolemaan johtaneen katastrofin.

Suomalaisten "fascistiksien" moraalista vastuuta po. katastrofeihin selvitetään, ja muutaman "piipullisen" jälkeen se varmaan löytyykin, ainakin niiden mielestä, jotka moista toimintaa harrastavat.

 

[jpet]

No mikä nyt sitten on "merkittävästi suurempaa". Jos internettiin uskoo, niin enemmän kuin kaksi kertaa suomalaisten tappioita suuremmat ovat venäläisten tappiot jopa kesältä 1944. Sen lisäksi huomattavia materiaalitappioita. Tietysti voi olla, että nämä linkeissä mainitut taistelut eivät kerro aivan kaikkea, mutta laita linkkiä tai lähdetietoja mistä nämä tarkemmat kesän 1944 tappioluvut löytyvät.

Tali-Ihantala:
Neuvostoliittolaisten kokonaistappiot olivat taistelussa noin 22000 miestä. Suomalaisten tappiot olivat 8800 miestä.

Jatkosota:
"Jatkosota vaati Suomelta suuria uhrauksia. Sodan tappiot olivat 66000 kaatunutta tai kadonnutta, 1500 kuollutta siviilihenkilöä ja 188000 haavoittunutta. Myös Neuvostoliitto kärsi huomattavia tappioita, kaatuneita oli arvion mukaan 305000 mikä merkitsee haavoittuneet mukaan lukien lähes miljoonan miehen kokonaistappioita."
Lähde:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/frame/soti_FR_6.htm

Ja täältä lisää:
http://www.ekopolttoaine.fi/Osasto_Kuhlmey/Suurhyokkays.htm

Ongelmana näissä esittämissäsi luvuissa on se, että ne perustuvat suomalaisten antamiin lukuihin. NL:n kertomat luvut ovat aivan toista luokkaa.

Jatkosodan pikkujättiläinen ilmoittaa Tali-Ihantalan kokonaistappioiksi 8500 vs. 25000 miestä ja Vuosalmen tappioiksi 8000 vs. 13000 miestä. Samainen kirja mainitsee Aunuksen (1944) suomalaistappioiksi 11000 miestä, mutta venäläistappioista ei mainita mitään. Ilomantsin taisteluiden kokonaistappiot ovat 2500 vs 5000 miestä.

Pikkujättiläisessä maininitaan venäläisen historiantutkija Pavel Aptekarin selvittäneen v.1992, että heikäläisiä olisi kaatunut talvisodassa n. 130000, kokonaistappioiden ollessa 445000 miestä. Kirjassa mainitaan myös, tuoreimpien jatkosotaa koskevien kokonaistappiotietojen olleen venäläisten osalta 757 500 miestä, mikä luku ei käsitä meri- ja ilmavoimien tappiota. Voisi kuvitella, että n. kolmasosa näistä tappioista olisi kaatuneita. On kuitenkin muistettava, että nämä jatkosodan tappiot käsittävät myös Lapin rintaman tappiot saksalaisia vastaan.

Oli miten oli, niin selvää kuitenkin on se, että jatkosodassa neuvostoliittolaiset kärsivät huomattavasti suurempia tappiota kuin suomalaiset. Jatkosodassa tilanne oli venäläisten kannalta parempi etenkin v.1944, johtuen naapurin aseylivoimasta ja siitä, että niitä osattiin jo käyttää.

 

[JimmyMac]

Sanoisinkin, että teidän logiikkanne ontuu täydellisesti - likimain voisin sanoa, että hävetkää hyvät ihmiset, mutta en sitä tee vaan annan teidän paistatella päivää omassa tyytyväisyydessänne ja täydellisyydessänne. Kyllä te olette hyviä ihmisiä...

Tässä kohtaa ei olekaan kyse logiikasta, vaan puhtaasti siitä miltä tuntuu. Eiköhän se ole ihan yleinen inhimillinen piirre, että samaa kieltä puhuvat, saman näköiset ja samoilla seuduilla asuvat ihmiset tuntuvat läheisemmiltä kuin ulkomaalaiset, ja näin ollen myös heidän kuolemansa järkyttää suuremmin.

 

[mjr]

Toisinaan jutellessani tällaisten (en nyt tarkoita juuri sinua sampio) ihmisten kanssa tulen väkisinkin kysyneeksi itseltäni, että kuka meistä tässä on se kyyninen "paskiainen" - minä, jolle kaikki ihmiset ovat saman arvoisia tai arvottomia, vai hän joka havahtuu vain siinä vaiheessa kun kuvaruutuun läväytetään 5-vuotiaan pellavapään pahoin runneltu ja häväisty ruumis? Vikansa varmasti kummassakin, minussa monien mielestä epäilemättä siksi koska en miellä viisi vuotiasta suomalaista sen arvokkaammaksi kuin saman ikäistä darfurilaista lasta joka elää elämänsä keskellä kuolemaa...

Jos haluaa näistä asioista eettisessä mielessä vakavasti puhua niin juuri tämä kysymys on pakko esittää. Toki on täysi oikeus ja luonnollista suhtautua erottelevasti ja emotionaalisesti katastrofeihin, mutta silloin on ehkä vähän kyseenalaista ainakaan omaksua mitään kovin laupiasta ja hurskasta asennetta, ellei kerran vakavassa mielessä ole. Länsi on tätä nykyä hyvin suojattu maailmankolkka ja Pohjoismaat sen piirissä ehkä kaikkein suojatuin alue. Jokainen päivä maailmassa on kuitenkin järkyttävä yhteiskunnallinen katastrofi eikä välttämättä ole erityisen kiinnostavaa, jos ilmoittaa järkyttyvänsä niistä vähistä jotka koskettavat vain itseä. Mutta tällä en tietenkään tarkoita sitä, että jokin tietty emotionaalinen reaktio olisi väärä tai tuomittava. Täsmälleen samanlaiset tuntemukset tulivat itsellenikin noista murhattujen suomalaislasten kuvista.

 

[Ramchester]

Mutta tällä en tietenkään tarkoita sitä, että jokin tietty emotionaalinen reaktio olisi väärä tai tuomittava. Täsmälleen samanlaiset tuntemukset tulivat itsellenikin noista murhattujen suomalaislasten kuvista.

Nyt pitäisi enää tietää, miksi ihmiset joilla on omia pellavapäisiä lapsia haluavat varta vasten mennä Ilta-lehden sivuille katsomaan kuvia tapetuista lapsista, jos kerran on ihan yleisesti tiedossa, että se on pellavapäisten lasten vanhemmille traumaattinen kokemus?

 

[sampio]

Näissä maailman tapahtumissa ei tarvitse puhua pelkistä luvuista vaan kuvatulva on ollut loputon mutta kukaan ei kiinnitä kuviin niin kauan huomiota kun uhrit ovat mustia rääsyläisiä joltain leiriltä tai pommiräjähdyksen uhreja Bagdadin kaduilta tai jonkin luonnonmullistuksen uhreja jossain vuoristossa jonne länsimaalaiset eivät eksy kirveelläkään...

Jos mietin vain omia reaktioitani, en oikein osaa erotella lasten kohtaloa rotujen mukaan. Täytyy kyllä myöntää, että en ole viimevuosina tv:n uutislähetyksiä ja niiden kuvatulvaa aktiivisesti seurannut, joten sikäli en voi sanoa suhtautumistani täysin varmaksi.
---

Luulen, että suhtautumisessa ihmisten kohtaloihin on kyse siitä, kuinka helposti uhrista muodostaa jonkinmoisen mielikuvan johon samaistua. Kuvat, samanlainen elämäntilanne, ulkonäkö ja taustatiedot luovat nopeasti tarinan uhrille, ja siksi esim. itse reagoin tsunamissa menehtyneiden suomalaislapsien kohtaloon varsin voimakkaasti. Tuolloin en osannut tarkastella tuntemuksiani sen kummemmin, mutta näin jälkeenpäin muistan, että ne muutamat kuvaukset paikallisten lasten kohtaloista koskettivat yhtälailla. Ero oli vain siinä, ettei tarinoita pystynyt muodostumaan vähäisen matskun vuoksi.

Omaan kokemukseeni nojaten en lähtisi arvostelemaan ihmisten samautumista, koska eivät kaikki arvota ihmisiä samaistumisensa mukaan, vaan saattavat empatioistaan huolimatta ymmärtää myös kokonaisuuden. Toki en väitä, että kaikki sitä ymmärtäisivät tai edes haluavat ymmärtää, koska silloin iltapäivälehtiä ei menisi kaupaksi ollenkaan.

 

[sampio]

Nyt pitäisi enää tietää, miksi ihmiset joilla on omia pellavapäisiä lapsia haluavat varta vasten mennä Ilta-lehden sivuille katsomaan kuvia tapetuista lapsista, jos kerran on ihan yleisesti tiedossa, että se on pellavapäisten lasten vanhemmille traumaattinen kokemus?

Ei kuvien koskettavuus tee kokemuksesta vielä traumaattista.

 

[mjr]

Nyt pitäisi enää tietää, miksi ihmiset joilla on omia pellavapäisiä lapsia haluavat varta vasten mennä Ilta-lehden sivuille katsomaan kuvia tapetuista lapsista, jos kerran on ihan yleisesti tiedossa, että se on pellavapäisten lasten vanhemmille traumaattinen kokemus?

No, ei ole, vielä ainakaan, ja herättäisi ehkä jo epäilyksiä kun vaimokin on tummatukkainen... Ne kaksi murhattua poikaa olivat siis sunnuntai-Hesarissakin, vältän aika pitkälle sontalehdistöä.

 

[lihaani]

Sodassa tapahtuu raakuuksia AINA puolin ja toisin. Eivät suomalaisten keskitysleiritkään Aunuksessa kestä päivänvaloa. Ja kautta sodankäynnin historian rauhan tultua on osapuolten kesken hiljaisesti pantu ylilyönnit villasella. Kas kun jonkinnäköistä kauppaa ja kanssakäymistä maiden välillä on tapana harrastaa.

Näillä vihollisen julmuuksilla herkuttelu vielä kuusikymmentä vuotta sodan jälkeen tuntuu hyvin tarkoitushakuiselta.

Tunnen useita sotaveteraaneja ja -invalideja. Oma sukuni on äidin puolelta luovutetusta Karjalasta. Kenelläkään heistä ei mitään lämmintä suhdetta venäläisiin ole, mutta ei mitään erikoista hinkua lietsoa ryssävihaakaan.

Itsestäni tuntuu, että tämä erittäin kova venäjäviha on noin parikymppisten nuorten keskuudessa saanut jalansijaa paljon rajumpana kuin heidän keskuudessa, jotka oikeasti ase kädessä puolustivat maatamme. Miksi? Vaikka tyhmä voisi kuvitella, että heillä, joilta sota vei nuoruuden ja terveyden, olisi rationaalisempi syy vihata leppymättömästi venäläisiä koko loppuikänsä.

 

[jester]

Itsestäni tuntuu, että tämä erittäin kova venäjäviha on noin parikymppisten nuorten keskuudessa saanut jalansijaa paljon rajumpana kuin heidän keskuudessa, jotka oikeasti ase kädessä puolustivat maatamme. Miksi?

Kyseessä on varmasti aika monimutkainen soppa vihaan eikä niinkään rakkauteen pohjaavaa isänmaallisuutta, mieskuvan vääristymistä ja varmasti turhautumistakin. Näillä mainitsemillasi kavereilla vallitsevat kovat arvot, ja niillä ei ole mitään tekemistä sen uhrautuvuuden kanssa kun porukkaa olettiin keräilemään pellonlaidoilta sotaa varten kun ei ollut mitään vaihtoehtoja.

Sanoisin että elintasotauti.

 

[sampio]

...niillä ei ole mitään tekemistä sen uhrautuvuuden kanssa kun porukkaa olettiin keräilemään pellonlaidoilta sotaa varten kun ei ollut mitään vaihtoehtoja.

Miten voi uhrautua, ellei vaihtoehtoja rintamalle ole?

 

[Viljuri]

lihaani kirjoitti:

Itsestäni tuntuu, että tämä erittäin kova venäjäviha on noin parikymppisten nuorten keskuudessa saanut jalansijaa paljon rajumpana kuin heidän keskuudessa, jotka oikeasti ase kädessä puolustivat maatamme. Miksi? Vaikka tyhmä voisi kuvitella, että heillä, joilta sota vei nuoruuden ja terveyden, olisi rationaalisempi syy vihata leppymättömästi venäläisiä koko loppuikänsä.

Enpä oikein tiedä, että tämäkö "hipeti hop hip hop" sukupolvi (20-kymppiset) nyt niin "venäjänvastainen" olisi, eiköhän pieni asenteen "tervehdyttäminen" ollut "generation X":n asia (30-kymppiset), ottaen huomioon että valtaosa näistä meidän 40-, 50- ja 60-kymppisistä eli tämä nykyinen ns. valtaapitävä eliitti, on taasen täysin "pyytettä" Neuvostoliittoa ja Venäjää rakastaneet, tyyliin "sosialistinen teollisuus ei saastuta", "neuvostoase, rauhan ase" tahi "Lenin-setä antoi Suomelle itsenäisyyden".

Ainakin poliittiset eliitit ovat jälleen kääntymässä "suomettumisen" tielle, joten en olisi koko "vihakysymyksestä" kovinkaan huolestunut.

Ainakin tiedonvälityksen saattaminen jälleen "ystävällismielisiä naapuruussuhteita edistävälle tolalle" hävittää sotakiihkoilun nopeammin ja tehokkaammin kuin rauhanlain säätäminen olisi aikoinaan 1970-luvulla parhaimmillainkaan...

 

[scholl]

Nyt pitäisi enää tietää, miksi ihmiset joilla on omia pellavapäisiä lapsia haluavat varta vasten mennä Ilta-lehden sivuille katsomaan kuvia tapetuista lapsista, jos kerran on ihan yleisesti tiedossa, että se on pellavapäisten lasten vanhemmille traumaattinen kokemus?

Nyyh nyyh. Missä on sanottu, että se on yleisesti tiedossa? Väittäisin, että normaalivanhempien keskuudessa näin ei ole. Tuskin kukaan vähänkään järkevä ihminen niistä mitään traumaattisia kokemuksia saa. Lapset esitetään noissa kuvissa sympaattisessa mielessä ikäänkuin nukkuvina. Saa olla aikamoinen veijari, jos niistä saa traumoja. Verrataanpa johonkin Seiska-lehteen, jossa on joka numerossa kuvia jostain tyypeistä, joka on esim. räjähtänyt palasiksi. Siis en tiedä millaisia ko. lehden tilaajat ovat, mutta aika erikoista, että sellaiset kuvat myyvät. Tuollaisiin kuviin tai sellaisiin kuviin, missä aivot lentäneet pihalle verrattuna nuo sotakuvat olivat hyvin siistejä - suorastaan kilttejä fotoja.

Lapsia kuolee muutenkin esim. onnettomuuksissa vaikka kuinka paljon. Ei kukaan voi olla niin tietämätön siitä ja menisi nyt ikäänkuin shokkiin, kun hänelle kerrotaan, että joskus on lapsiakin kuollut.

 

[Ramchester]

Nyyh nyyh. Missä on sanottu, että se on yleisesti tiedossa? Väittäisin, että normaalivanhempien keskuudessa näin ei ole. Tuskin kukaan vähänkään järkevä ihminen niistä mitään traumaattisia kokemuksia saa.

Tuossa minun viestissäni ihmettelin tätä viestiä, mutta se oli kiivaan keskustelun takia jääänyt jo toiselle sivulle - pahoitteluni.

Minua järkyttää juuri nuo lapsivainajien kuvat, lähinnä siksi että en voi olla rinnastamatta niitä omiin lapsiini. Kun tänäänkin illalla menen kotiin, siellä minua eteisessä vastaan konttaa naurava pellavapäinen poikani joka haluaa syliin. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, se on aivan mahtavaa. Pakosti tulee mieleen että noiden kuvissa olevien lasten ruumiit ovat vielä hetkeä aikaisemmin olleet sinisilmäisiä, nauravia, omien vanhempiensa rakastamia silmäteriä, elämäniloja, aarteita. Näiden aarteiden elämä sitten lopetettiin kun joku neukku-homo päätti upottaa sen leukunsa ko. aarteen rintaan. Useita kertoja. Tai ampua selkään ko. aarteen kotitalon ikkunasta. Tai upottaa vesisaaviin.

Ei helvetti. Veijarikin varmasti ymmärtää tämän sitten jos/kun joskus on omia lapsia.

 

[scholl]

Tuossa minun viestissäni ihmettelin tätä viestiä, mutta se oli kiivaan keskustelun takia jääänyt jo toiselle sivulle - pahoitteluni.

Luin kyllä tuon Carloksen viestin, mutten silti ymmärrä, että se olisi jotenkin yleisesti tiedossa, että aiheuttaisi traumaattisia kokemuksia. Yksittäistapauksina joku voi kokea mitä vain. Ei siitä kannata ottaa stressiä. Meillä on mielenterveysapu sitä varten. Mutta oikeasti kun verrataan tuollaisia kuvia raakoihin kuviin niin kumman pitäisi aiheuttaa traumaattisia kokemuksia. Ja se, että korostetaan sinisiä silmiä ja vaaleita hiuksia mainitsematta sitä, että nuo tapaukset olivat kuitenkin pääosin idässä niin puhutaan hyvinkin kyseenalaisesta asiasta. Siinä tavallaan putoaa helposti sinisten silmien ja vaaleiden hiuksien pointilta pohja pois.

 

[Ramchester]

Luin kyllä tuon Carloksen viestin, mutten silti ymmärrä, että se olisi jotenkin yleisesti tiedossa, että aiheuttaisi traumaattisia kokemuksia.

No jos kerran nimerkki Veijarikin ymmärtää asian heti, kun saa omia lapsia, niin eikös voida silloin vetää aika helposti sellaisen johtopäätös, että kaikki vanhemmat ovat Carloksen kanssa samaa mieltä?