Suomen sotahistorian vaietut salaisuudet

[Tadu]

Talvisodan kohdalla symppaus ei ollut mitenkään ”ehkä”, vaan ihan selvää. Kyllä maailmalla seurattiin Suomen edesottamuksia, koska talvisodan aikana muualla oli hiljaista.

Itsestäänselvää, että Saksan rinnalla sotiminen sitten vei sympatiat.

 

[Everton]

Tämä aika suoranainen puhe varsinkin Rooseveltin osalta kertoo vain, että siellä oltiin pihalla kuin lumiukot Suomen tilanteesta.

Varmaankin. Ja todennäköisesti kommentteihin vaikutti myös se, että siinä vaiheessa oli syytä olla hyvää pataa Stalinin kanssa. Mutta ei ainakaan sympatiaa noista välity ollenkaan, toisin kuin ehkä iso osa suomalaisista luulee "meistä silloin ajatellun".

69 suomalaislaivaa upotettiin toisessa maailmasodassa. Alustappiot olivat yhteensä 77 laivaa. +/- 300 merimiestä kuoli. Britit internoivat 6.12.1941 19 suomalasita kauppa-alusta ja USA 17 alusta. Kaiken kaikkiaan suomalaisia merimiehiä internoitiin sekä liittoutuneiden että saksalaisten toimesta +1700. Vajaa 50 internoitua jäi sille tielle. Sota puolitti Suomen kauppalaivaston bruttorekisteritonniston (600 000 tonnista noin 300 000 tonniin).

Erittäin mielenkiintoinen faktapläjäys, kiitoksia! Kuuluu ehkä myös asioihin, joista ei ole kovin aktiivisesti kerrottu. Ainakin minä yllätyin tuosta upotettujen alusten määrästä suuresti. Upotettiinko osa satamiin ns. hallitusti vai upposiko kaikki merillä miinoihin, torpedoihin tai pommituksiin? Internoinneista olen kyllä kuullutkin ja taisin viimeksi Vellamon Merimuseossa käydessäni lukeakin.

 

[El Lude]

Upotettiinko osa satamiin ns. hallitusti vai upposiko kaikki merillä miinoihin, torpedoihin tai pommituksiin?

Minulla ei ole tarkkaa tietoa noista tahallisist upotuksista. Osa internoiduista aluksista jäi uusille isännille. Juurikin miinat, torpedot ja pommitukset veivät kauppa-aluksia. Lisäksi tappiolukua kasvattivat karilleajot ja yhteentörmäykset - kahdeksan haveria käsittääkseni. Kaiken hyvän tai pahan lisäksi Suomen kaupplaivastosta hävisi paljon sodan aikana tonneja, kun osa laivoista vaihtoi maatunnusta eli niistä tuli ei sotaa käyvien maiden mukavuuslippulaivoja...
Minulle oli yllättävää tietoa se, että Tornion maihinnousun yhteydessä saksalaiset Stukat upottivat yhden suomalaisen rahtilaivan (Maininki) Tornion satamaan. Lisäksi saksalaiset internoivat 15 suomalaisalusta Lapin sodan aikana.

Menetykset vuosittain:
1939 10 alusta
1940 15 alusta
1941 9 alusta
1942 10 alusta
1943 2 alusta
1944 23 alusta
1945 0 alusta
yht. 69

 

[Everton]

@El Lude tässä aiheeseen liittyvä ja mielenkiintoiselta vaikuttava (en ehtinyt vielä muuta kuin selaamaan) opinnäytetyö:
SUOMALAISET KAUPPALAIVAT TOISESSA MAAILMANSODASSA

 

[BitterX]

Tämä aika suoranainen puhe varsinkin Rooseveltin osalta kertoo vain, että siellä oltiin pihalla kuin lumiukot Suomen tilanteesta.

Toki liittoutuneet tuolla joutuivat myös toisiaan puoltelemaan, jotta saivat kaikki omasta näkökulmastaan parhaan tuloksen aikaiseksi. Jossakin määrinhän kylmä sota oli vuonna 1943 jo alkanutkin ja länsiliittoutuneiden ajatuksissa oli Natsi-Saksan mahdollisimman nopean lopettamisen lisäksi myös estää Neuvostoliittoa valtaamasta koko Eurooppaa. Luultavasti Churchill ja Roosevelt Suomen tilanteen ja näkökulmat kuitenkin kohtuullisen hyvin tunsivat.

 

[Wiljami]

Opportunistisena Suomea pidän itsekin ja täytyy todeta että onneksi sentään tuolloin löytyi poliittista pelisilmää tarvittaviin manöövereihin. Ehkä Suomi olisi selvinnyt jollain tasolla "puhtaampana", sodan "moraalisena voittajana" tms., jos olisi jäänyt uusien rajojen sisäpuolelle -41 (mikä olisi toki ollut jo sinänsä hankalaa kun saksalaiset olisivat joka tapauksessa toimineet myös pohjoisella rintamalla), mutta tuo olisi todennäköisimmin johtanut hyvin samaan lopputulemaan Suomen osalta, mikä päätyi Baltian maiden kohtaloksi. Saksa oli lisäksi tuttu suunta lähestyä, etenkin kun vaihtoehtona oli käytännössä aggressiivisuutensa huomattavasti (Natsi-)Saksaa selkeämmin osoittanut N-liitto. Toki suuri osa poliittisesta päättäjistöstä (Mannerheim mukaan laskien) olisi mieluiten lähestynyt Ranskaa ja Englantia, mutta harmillisesti maantiede sotkee tuollaiset lähestymiset aika tehokkaasti ja sille ei mitään voitu, tai voida edelleenkään. Suomelle valtiona antaisin siis synninpäästön, huolimatta siitä että erillissotamyytti oli nimenomaan myytti, käytännössä vaihtoehtoisen toimimisen lopputulemat olisivat olleet jumalattoman paljon ikävämpiä. Moraalista taakkaa olisi todennäköisesti hankalampi kanniskella jos Saksa olisi sattunut (edes idässä) sodan voittamaan, mutta toteutuneella lopputulemalla ei sitäkään tarvitse ihmeemmin spekuloida. Viittaan siis suunnitelmiin Itä-Karjalan rotupuhdistusohjelmista joita suunniteltiin kyllä Suomessa ihan tosimielellä Jatkosodan alkuvuosina.

Valtiotason synnittömyys (siinä määrin missä mahdollista) ei kuitenkaan poista mielestäni yksilötason rikosten tuomittavuutta. Jos suomalaiset sotilaat ovat esim. osallistuneet Ukrainassa pogromeihin (mikä ei ole lainkaan sattumalta slaavilainen sana, sen verran reipasta on tuo juutalaisten kurmoottaminen ollut nimenomaan Euroopan itäisemmällä laidalla), niin heidät olisi siitä pitänyt pystyä saattamaan tuomiolle, oli sitten sankarin sädekehää tai ei.

 

[Tadu]

Toki suuri osa poliittisesta päättäjistöstä (Mannerheim mukaan laskien) olisi mieluiten lähestynyt Ranskaa ja Englantia, mutta harmillisesti maantiede sotkee tuollaiset lähestymiset aika tehokkaasti ja sille ei mitään voitu, tai voida edelleenkään.

Muistaakseni Suomihan yritti lähentyä Ranskan ja Iso-Britannian kanssa, mutta ei saanut turvatakuita tai muutakaan apua sieltä suunnasta. Oliko sitten liian myöhäistä toimintaa Suomen osalta niin en osaa sanoa. Itsekin kyllä antaisin Suomen johdolle puhtaat paperit. Suomi luovi erittäin taitavasti haastavassa tilanteessa.

 

[sampio]

Tästä keskustelusta tulee mieleeni veljeni kertoma tapaus viime kesältä, kun hän oli Prahassa jossain museossa ollut kierroksella. Opastettu setti ja oppaana joku vanhan liiton tshekkipappa, olikohan taustat armeijassa vielä. Jossain vaiheessa oli sitten sivuttu natsimiehitystä ja siinä oli tullut samalla käytyä läpi muut fasistivaltiot, joihin Suomi oli sulavasti otettu mukaan. Veljeni oli tähän kommentoinut varovasti, että kovin ideologista tuo Suomen ja Saksan veljeys ei ollut, mutta pappa oli ottanut sen verran kierroksia ja painottanut yhteistyötä natsien kanssa, että velipoika oli päättänyt jättää homman siihen ja ottaa vastaa sen hyvän, mitä kierros myös eittämättä oli tarjonnut. Mutta aika ymmärrettävää kai se on - kuinka syvällisesti vaikkapa me olemme perehtyneet johonkin Unkarin tai Romanian tilanteeseen, ja tässä keskustelussa mukana olevat ovat varmasti keskimäärin paremmin perillä asioista toiseen maailmansotaan liittyen kuin se kuuluisa suuri yleisö. Aikamoiselta valkopesulta vaikuttaa nopeasti ajateltuna se, että väittää Suomen olleen lopulta jotain muuta kuin natsien tahdoton satelliitti, jos tilanne on tuttu rintamalinjakarttojen ja yleisluontoisten esitysten verran, vaikka me suomalaisina voimme aivan perustellusti ja historiaa silottelematta todeta suhteemme Saksaan olleen paljon monisyisemmän eikä todellakaan niin alisteisen kuin pelkkien karttojen perusteella voisi luulla.

Tätä ketjua seuraavissa lienee porukkaa, joilla on enemmänkin kontakteja ulkomaille. Olisi kiinnostava lukea, millaisia mielikuvia tutuillanne on toisen maailmansodan kiemuroista Suomen osalta, jos sellaiset jutuksi ovat nousseet. Mä en ole itse niiden muutamien tuttujeni kanssa päässyt vielä tuopin äärellä tälle alueelle. Eli lyhyesti, mitä ne meistä oikein ajattelee!

 

[mjr]

Suomihan kävi itärintaman sotaa hämmentävän kyynisesti - Muurmanskin rataa katkomaan ei vahingossakaan laitettu kaikkia panoksia ja Leningradin piiritykseen osallistuttiin ihan vaan olemalla paikallaan ja yrittämättä vähäisintäkään läpimurtoa tai edes melko huomattavan raskaan tykistömme keskittämistä piiritykseen. Myöskin Saksan pyynnöt rintamaliikkeiden koordinoimisesta kaikuivat kuuroille korville ja vuoden 1941 hyökkäysvaiheen jälkeen merkittävä osa kenttäarmeijaa kotiutettiin ja jäätiin odottamaan, että Saksa hoitaa hommat. Sitten kun ei hoitanutkaan niin alettiin jotakuinkin heti Stalingradin jälkeen miettiä irtautumista sodasta ja kun Saksa oli tarpeeksi heikentynyt Itämeren alueella niin samantien tehtiin aselepo. Ihan kohtuullisesti maksettiin Molotov-Ribbentropista takaisin omalla jääkylmällä reaalipolitiikalla. Varmasti maassa oli natsimielisiä, joskin paljon jälkimainetta vähemmän, mutta jos ketkä niin Mannerheim, Ryti ja Tanner eivät länsimielisinä anglofiileina edes vähän alusta kuuluneet tuohon joukkoon. Ja noiden kolmen käsissä Suomen liittyminen sotaan ja sodan jatkaminen olivat.

 

[BitterX]

Tästä keskustelusta tulee mieleeni veljeni kertoma tapaus viime kesältä, kun hän oli Prahassa jossain museossa ollut kierroksella. Opastettu setti ja oppaana joku vanhan liiton tshekkipappa, olikohan taustat armeijassa vielä. Jossain vaiheessa oli sitten sivuttu natsimiehitystä ja siinä oli tullut samalla käytyä läpi muut fasistivaltiot, joihin Suomi oli sulavasti otettu mukaan. Veljeni oli tähän kommentoinut varovasti, että kovin ideologista tuo Suomen ja Saksan veljeys ei ollut, mutta pappa oli ottanut sen verran kierroksia ja painottanut yhteistyötä natsien kanssa, että velipoika oli päättänyt jättää homman siihen ja ottaa vastaa sen hyvän, mitä kierros myös eittämättä oli tarjonnut. Mutta aika ymmärrettävää kai se on - kuinka syvällisesti vaikkapa me olemme perehtyneet johonkin Unkarin tai Romanian tilanteeseen, ja tässä keskustelussa mukana olevat ovat varmasti keskimäärin paremmin perillä asioista toiseen maailmansotaan liittyen kuin se kuuluisa suuri yleisö. Aikamoiselta valkopesulta vaikuttaa nopeasti ajateltuna se, että väittää Suomen olleen lopulta jotain muuta kuin natsien tahdoton satelliitti, jos tilanne on tuttu rintamalinjakarttojen ja yleisluontoisten esitysten verran, vaikka me suomalaisina voimme aivan perustellusti ja historiaa silottelematta todeta suhteemme Saksaan olleen paljon monisyisemmän eikä todellakaan niin alisteisen kuin pelkkien karttojen perusteella voisi luulla.

Tätä ketjua seuraavissa lienee porukkaa, joilla on enemmänkin kontakteja ulkomaille. Olisi kiinnostava lukea, millaisia mielikuvia tutuillanne on toisen maailmansodan kiemuroista Suomen osalta, jos sellaiset jutuksi ovat nousseet. Mä en ole itse niiden muutamien tuttujeni kanssa päässyt vielä tuopin äärellä tälle alueelle. Eli lyhyesti, mitä ne meistä oikein ajattelee!

Itävallassa olen asunut pitkään ja Suomen roolista talvi- ja jatkosodan aikana on kavereiden, tuttavien ja random-jengin kanssa tullut juteltua lukuisia kertoja.

Taustoitukseksi pitää ensin muutama pointti Itävallan omasta vastuusta toisen maailmansodan tapahtumissa ja heidän omasta historiankäsittelystä:

1. Anschlussilla oli Itävallassa erittäin suuri kannatus. Ei toki lähellekään tuo yli 99%, mikä oli tulos Hitlerin järjestettyä kansanäänestys sen jälkeen, kun Itävalta oli jo miehitetty, mutta erittäin korkea se oli kuitenkin. Natsit marssivat Wieniin aplodien saattelemana. Itävaltalaiset olivat pitkälti itse aktiivisia myöhemmin Natsi-Saksan sisä-, ulko-, sotilas- ja turvallisuuspolitiikkaa toteutettaessa.

2. Natsiajan historiankäsittely (Vergangenheitsbewältigung) toteutettiin Itävallassa täysin eri tavalla, kuin Saksassa. Tai jätettiin monilta osin toteuttamatta aina 1980-luvulle asti. Sen sijaan Itävallassa hellittiin myyttiä siitä, että Itävalta olisi ollut natsien ensimmäinen uhri - ensimmäinen vapaa valtio, joka joutui Natsi-Saksan aggressiivisen ulkopolitiikan kohteeksi. Siksi 2. maailmansodan tapatumien käsittely saattaa edelleen olla Itävallassa polarisoivaa ja puolin ja toisin erittäin jyrkkää.

Tässä valossa Suomen roolin selittämisessä Natsi-Saksan liittolaisena on oltava äärimmäisen tarkkana Itävallassa. Ennen, kun tunsin riittävällä tasolla Itävallan oman historiankäsittelyn tilaa, saatoin Suomen roolia selittäessä leimautua vähintäänkin sinisilmäisen naiiviksi propagandan uhriksi, oman maan historian valkopesijäksi tai jopa natsien lebensraum-politiikan puolustelijaksi.

Olen pyrkinyt sittemmin taustoittamaan asiaa siten, että olen kertonut Suomella olleen historiallisesti vahvat siteet Saksaan, mutta luottamuksen natseihin olleen ennen jatkosotaa vähäistä johtuen Molotov-Ribbentrop -sopimuksesta ja sen kautta syttyneestä talvisodasta. Lisäksi olen taustoittanut asiaa kertomalla Suomen politiittisen johdon liberaalidemokraattisesta luonteesta ja siitä, että korkeimmat poliittiset ja sotilaalliset johtajat eivät olleet Saksa-mielisiä, vaikkakin Saksa-mielisyyttä ja myös fasismin kannatusta Suomessa oli ihan merkittävissäkin määrin. Vanhan rajan ylittämistä ja Itä-Karjalaan etenemisestä olen tuonut esiin molemmat näkökulmat: a) sen, että sillä pyrittiin parantamaan neuvotteluasemia rauhanneuvotteluja varten ja b) Suomessa oli ollut itsenäistymisestä alkaen vahva Suur-Suomi -aatteen kannatus.

 

[sampio]

Kiitoksia, @BitterX kattavasta vastauksesta. Itselleni vaikkapa Itävalta on juuri kohta, jonka tilanteen päällisin puolin tuntee, mutta johon lopulta ei ole kovin syvällisesti tullut tutustuttua.

 

[El Lude]

@El Lude tässä aiheeseen liittyvä ja mielenkiintoiselta vaikuttava (en ehtinyt vielä muuta kuin selaamaan) opinnäytetyö:
SUOMALAISET KAUPPALAIVAT TOISESSA MAAILMANSODASSA

Juu-u. Luettu on tuo ja muutama muu kirja asian tiimoilta - ihan vapaaehtoisesti. Mitä tulee tuohon tuohon "historiikkiin", niin minun opiskeluaikana EI koskaan saanut laittaa otsikoita tyyliin ALUKSI/LOPUKSI. Muuten ok opinnäytetyö.

 

[Sako]

Suomella ei ollut kolkytluvun lopulla mitään hinkua sotaan, mitään AKS-mentaliteettia valtion johdossa, hallituksessa eikä eduskunnassa, ei myöskään puolustusvoimien, tai silloin taisi vielä olla armeijan johtoportaissa. Paavo Talvela oli Pohjolan Liikenteen johtaja, tuskin hänkään vaivaitui miettimään Karjalan laulumaiden lisäämistä.

Cajanderin III hallitus – Wikipedia
SDP mukana hallituksessa ja rahaa ei annettu armeijalle, vaikka maailmantilanne oli hälyttävä. Ei tosiaan valmistauduttu edes puolustussotaa varten.

Saksa ja NL, katselivat laajentumishaluisina karttaa kimpassa. Stalin lähti sovitusti ottamaan Suomenniemen Baltian jatkeeksi.

Neuvostoliitto/Venäjä miehittää edelleen Suomen Karjalaa Hitlerin luvalla. Melko reilua vai mitä?

Kävikö Romania erillissotaa, kävikö Unkari erillissotaa? Mielestäni Suomi ainakin kävi siinä mielessä erillissotaa,....

Olennainen osa Saksan sotatavoitteita oli ns lopullinen ratkaisu ja tähän Suomi ei osallistunut, vaikka kaikkia Suomen juutalaisia käytiin oikein vaatimassa luovutettavaksi. Tässä valossa erillissota on oikeutettu näkemys.

Ei ideologista maailmanvaltausta? Ei laajenemishaluja?

Aika mielenkiintoinen tapa selittää Suur-Suomi-hanketta.

Miksi ei olisi saanut olla haluja laajeta? Suomi oli Venäjän laaenemishalun uhri Talvisodan jälkeen. Oli täysin oikein haluta omat takaisin ja korot päälle.

 

[Sistis]

Muistaakseni Suomihan yritti lähentyä Ranskan ja Iso-Britannian kanssa, mutta ei saanut turvatakuita tai muutakaan apua sieltä suunnasta. Oliko sitten liian myöhäistä toimintaa Suomen osalta niin en osaa sanoa. Itsekin kyllä antaisin Suomen johdolle puhtaat paperit. Suomi luovi erittäin taitavasti haastavassa tilanteessa.

Itse epäilisin, että Ranskan ja Iso-Britannian turvatakuiden varaan ei todennäköisesti edes tosissaan yritetty laskea. Kaikilla oli tiedossa, kuinka Puolalle oli käynyt - Ranskan ja Iso-Britannian turvatakuista huolimatta.

Toki talvisodan aikana nuo maat olivat väläyttäneet joukkojen tuontia Suomeen, mikä osaltaan vaikutti Stalinin haluun luopua toistaiseksi Suomen valtauksesta. Joukolla tuskin olisi ollut merkittävää vaikutusta sodan lopputulokseen, mutta Stalin ei halunnut joutua sotilaalliseen konfliktiin näiden kanssa.

Saksan suunnalta taas oli mielestäni annettu talvisodan lopulla ymmärtää, että raskas rauha kannattaa nyt tehdä, sillä Suomi saa menettämänsä alueet myöhemmin takaisin korkojen kera. Tämä vaikutti suurilta osin Suomen lähentymiseen Saksaan.

 

[Thusberg]

Itse epäilisin, että Ranskan ja Iso-Britannian turvatakuiden varaan ei todennäköisesti edes tosissaan yritetty laskea. Kaikilla oli tiedossa, kuinka Puolalle oli käynyt - Ranskan ja Iso-Britannian turvatakuista huolimatta.

Toki talvisodan aikana nuo maat olivat väläyttäneet joukkojen tuontia Suomeen, mikä osaltaan vaikutti Stalinin haluun luopua toistaiseksi Suomen valtauksesta. Joukolla tuskin olisi ollut merkittävää vaikutusta sodan lopputulokseen, mutta Stalin ei halunnut joutua sotilaalliseen konfliktiin näiden kanssa.

Saksan suunnalta taas oli mielestäni annettu talvisodan lopulla ymmärtää, että raskas rauha kannattaa nyt tehdä, sillä Suomi saa menettämänsä alueet myöhemmin takaisin korkojen kera. Tämä vaikutti suurilta osin Suomen lähentymiseen Saksaan.

Iso-Britannian ja Ranskan joukkojen myös kai vain oletettiin yksinkertaisesti myös loppupelissä takaavan joitakin Pohjois-Lapin raja-alueita ja oikeastaan Petsamon aluetta huomioimatta kaiketi vain pelkästään Norjan ja Ruotsin rajaa ja turvallisuutta ja niiden oletettiin pysähtyvänkin pääasemiltaan varhaisessa vaiheessa.

Sekään ei Suomen sotilasjohtoa miellyttänyt ja riski koettiin liialliseksi.

Stalinia sai tosin huijattua pelkällä oletuksellakin suuresta aseavusta ja kun ulkopoliittinen kriisi edes teoriassakin tuntui olevan liikaa Stalinille.

Vielä kai tätäkin vahvempi syy neuvostohyökkäykseen ja sen pysähtymiseen olisi ollut piakkoin sodan jatkuessakin ennustettavissa ollut kelirikkokin.

Norjalle näin ohimennen sanottuna Talvisodan päättyminen oli myös katastrofi.

Etenkin kun Saksa sai vapaan oikeuden jatkaa selvästi koventunutta painostustaan ja kun Norjan omat, Suomea valmiina oikein hätätilassa auttamaan tulevat (Norjalaiset lähettivät lähteistä riippuen heti joko Ruotsin tai Tanskan jälkeen kolmanneksi tai toiseksi eniten miehiä Talvisotaan ja huomattavasti varsinaista miesapua enemmän huomattavia määriä aseapuja tai materiaaliapuja.) pohjoisrajajoukot vedettiin hälytystilasta takaisin asemiinsa ja myös pidettiin rauhantilan oletuksessa.

Mikä oli uskomaton moka keskellä vaikka paljoa ei oikein olisi tietysti pelastanut joukkojen poikkeustila-aikainen miehityksen ylläpitokaan.

Miesapu siihenkin mitä Norjaan ja sen apuun Talvisodassa olisi voinut olla jopa merkittävästi suurempi kuin mitä oli miesmäärältään ilman suhteellisen typerää nk. Upseerikieltokäskyä joka esti huomattavan tehokkaat määräykset värväystoiminnassa ja mukaan liittymisessä.

Lisäksi Norjan omien Toisen Maailmansodan veteraanien piireissä on usein kerrottu, että norjalaisia oli enemmänkin Talvisodassa kuin mitä lähteet kertovat.

Tosin Pohjan Naapurimme joutuivat käyttämään tanskalaisten tapaan ruotsalaisten univormuja tai lumipukuja ja hiihtojoukot käyttivät oman nk. Lohikäärmepukunsa sijaan joko ruotsalaisten tai suomalaisten hiihtojoukkojen kenttäharmaata yllään ja myös hieman erilaisempi, silti hyvin suomalaistyylinen sotilaslakki korvattiin suomalaisella tai ruotsalaisella sotilaslakilla jotta ei puna-sini-väritys erottuisi.

 

[Tadu]

Toki talvisodan aikana nuo maat olivat väläyttäneet joukkojen tuontia Suomeen, mikä osaltaan vaikutti Stalinin haluun luopua toistaiseksi Suomen valtauksesta. Joukolla tuskin olisi ollut merkittävää vaikutusta sodan lopputulokseen, mutta Stalin ei halunnut joutua sotilaalliseen konfliktiin näiden kanssa.

Liittoutuneet eivät olleet oikeasti tulossa auttamaan Suomea, vaan tarkoitus oli ottaa haltuun Ruotsin kaivokset, jotta teräksen vienti Saksaan olisi saatu loppumaan. Tämä operaatio verhottiin Suomen auttamiseksi, mikä toki oli suurin syy välirauhaan. Saksa sitten miehitti Norjan taatakseen kaupan jatkumisen Ruotsin kanssa ja koko operaatio peruttiin liittoutuneiden toimesta.

 

[Fordél]

Muistaakseni Suomihan yritti lähentyä Ranskan ja Iso-Britannian kanssa, mutta ei saanut turvatakuita tai muutakaan apua sieltä suunnasta. Oliko sitten liian myöhäistä toimintaa Suomen osalta niin en osaa sanoa. Itsekin kyllä antaisin Suomen johdolle puhtaat paperit. Suomi luovi erittäin taitavasti haastavassa tilanteessa.

Itse asiassa Ranskasta tuli paljon poliittista tukea Suomelle ja myös aseellista tukea oltiin toimittamassa, mutta Suomi kerkesi tehdä rauhan. On kuitenkin arvioitu, että tuo Ranskan ja Brittien tuki olisi vaikuttanut siihen, että Stalin oli halukas rauhaan.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa kuunnella todella mielenkiintoinen YLE:n ohjelma aiheesta (linkki:YLE-areena):

Ranskan apu Suomelle talvisodassa

 

[Sistis]

Liittoutuneet eivät olleet oikeasti tulossa auttamaan Suomea, vaan tarkoitus oli ottaa haltuun Ruotsin kaivokset, jotta teräksen vienti Saksaan olisi saatu loppumaan. Tämä operaatio verhottiin Suomen auttamiseksi, mikä toki oli suurin syy välirauhaan. Saksa sitten miehitti Norjan taatakseen kaupan jatkumisen Ruotsin kanssa ja koko operaatio peruttiin liittoutuneiden toimesta.

Juuri näin, mutta olen lukenut, että tämä uhka Suomen avustamisesta otettiin silti Neuvostoliitossa vakavasti, ja se oli yksi syy sille, miksi Neuvostoliitto suostui rauhaan Suomen kanssa. Toinen syy oli siinä, että maa oli saavuttanut viralliset sotilaalliset tavoitteensa, eli vallannut sen verran maata, että tuo alkuperäinen virallinen päämäärä rajan siirtämisestä kauemmas Leningradia voitiin katsoa täytetyksi. Sen vuoksi rauha ei ollut nöyryytys Neuvostoliitolle, ja epävirallisesta tavoitteesta, eli Suomen valtauksesta voitiin luopua toistaiseksi.

 

[Osmo Rapeli]

Miksi ei olisi saanut olla haluja laajeta? Suomi oli Venäjän laaenemishalun uhri Talvisodan jälkeen. Oli täysin oikein haluta omat takaisin ja korot päälle.

Missä kohti kommentoin sitä saiko vai eikö saanut olla? Edellisessä postauksessa väitettiin ettei niitä ollut.

 

[arvee]

Missä kohti kommentoin sitä saiko vai eikö saanut olla? Edellisessä postauksessa väitettiin ettei niitä ollut.

Taitaa osua minulle tämä väitös. Juu ei ollut suur-Suomen rakentajia vaikuttajissa, ei edes armeijan johdossa.
Miekantuppipäiväkäsky kakkonen oli vanhan Mannerheimin käsitys joukkojen motivoinnista, ehkä saattoi jopa olla harhainen uskomuksensakin hetkellisesti. Ei välttämättä uponnut yleisöönsä toivotusti, isäni muisti aina puhua vanhan rajan ylittämisen ihmettelystä, minkä JR8n porukan tunnelman Linnakin on kirjoittanut julki.
Kivaa linkkailla, kun en itse jaksa kirjoittaa, jonkin eduskunnan juttu Suomen valtiopolitiikan pitkä kaari | Miekantuppipäiväkäsky

Muuten käytin Aunukseen ja Syvärille menosta väärin taktista manööveerausta, po. tietysti strateginen manööveri, operaatio, rintamavalinta.

Vähälle huomiolle jääneisiin päätöksiin: törmäsin tämän sotahistoriaharrastajan sivulta Ilmavoimien (Suomen) tainneen, erityisesti painottaen, kieltää siviilien pommittamisen Talvisodassa. Toki niitä pommareita ja pommeja ei olisi masatuhontaan riittänytkään, mutta periaatteellinen sopimusten noudattaminen tuosta henkii.
Eli jonkun Seppo Jyrkisen tutkintaa: Ylen uutiseen Uutta tietoa talvisodasta: Suomen ilmavoimia kiellettiin pommittamasta kaupunkeja talvisodan aikana
ja Sepon sivuille siis Jyrkinen - Historiablogi, mistä löytyy tuo Ilmavoimien käsky mutta paljon muutakin mielenkiintoista.
Vaikka tästä USAn keskusteluyhteydestä Jyrkinen - Mielenkiintoisia asioita historiassa

 

[Osmo Rapeli]

Ajattelin @Animal ja @TosiFani ehdottaa tätä ketjua tuota vanhaa aikaa koskevalle keskustelulle, kun itsellekin siitä SS-jutusta pamahti toissaviikolla penaltia hallitusketjussa.

 

[TosiFani]

Lapuan liikkeen ja IKL:n ajasta on alle sata vuotta. Myyttisen jääkäriliikkeen valtavirtaan kuului äärioikeistolaisuus, äärinationalismia, ryssäviha ja antisemitismi. Jääkärit olivat merkittäviä vaikuttajia Suomessa jatkosodan päättymiseen asti.

Yllättävästi näitä vaan löytyy valtavirran alta, nyt Halla-aho on nostanut seuraavan ryhmän pintaan.

Siirretty Orpo hallitus ketjusta.

Kuuntelen juuri Andre Swanströmin kirjaa Valkean uskon soturi, mikä kertoo jääkäri, pappi ja SS-mies Kalervo Kurkialasta.

Kalervo Kurkiala – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

Kirjassa käydään läpi mm. jääkäreiden kirjeitä ja päiväkirjoja. Näiden perusteella yllä kerrotut asiat olivat yleisiä jääkäreiden parissa. Antisemitismi oli tuohon aikaan ilmeisen yleistä, mm. Mannerheimin elämäkerroista tämä tulee ilmi.

 

[ms.qvist]

@El Lude tässä aiheeseen liittyvä ja mielenkiintoiselta vaikuttava (en ehtinyt vielä muuta kuin selaamaan) opinnäytetyö:
SUOMALAISET KAUPPALAIVAT TOISESSA MAAILMANSODASSA

Kiinnostava opinnäytetyö, välillisesti kosketti myös minua.

Vaarini, tehtyään jo merillä kohtalaisen uran, värväytyi S/S Kouraan loppukesästä/ alkusyksystä '39. Syksy ja tuleva talvisota-talvi kuluivat häneltä merillä, Itämeren "episodin" jälkeen alus purjehti (no moottorialus se oli, kuten S/S-lyhenne kertoo - kyllähän sinä sen tiedät mutta muille tiedoksi) Juutinraumanläpi saattueessa Pohjanmerelle, josta suunnaten "ison veden" yli Pohjois-Amerikan rannikolle, ensin Bostoniin ja sieltä etelämmäs New Yorkiin.

Joulupyhien aikaan S/S Koura odotti arkea New Yorkin edustalla merellä. Saatuaan lastin New Yorkissa alus palasi takaisin Atlantin yli Lontooseen. Tuolloin talvella '40 läntisessä Euroopassa ei vielä sodittu, Lontoon jälkeen S/S Koura purjehti muutamien satamien kautta Le Havreen, Ranskaan (elettiin maaliskuuta 1940). Alukseen oli tarkoitus lastata ranskalaisten lahjoittamia tykkejä, jotka päätyivät nk. vastakäskyn seurauksena jääkäri Ragnar Nordströmin varustamon Immo Ragnariin.

Ennen sodan alkua lännessä, huhtikuussa 1940, S/S Koura oli jo Atlantilla kohteenaan Savanna la Mar, Jamaikalla, josta se hakisi väripuulastin, joka oli tarkoitus toimittaa takaisin Ranskaan. No, Ranskapa meni antautui Saksalle ennen kuin Koura oli palannut takaisin, joten alus väripuulasteineen kääntyi takaisin kohti länttä. Uusi määränpää oli Philadeplhia, Yhdysvalloissa. Tai jos tarkkoja olemme, Chester Philadelpian kupeessa, jossa lasti purettiin, ja josta alus jatkoi matkaa jokea ylös Philadelphiaan hakemaan 22 000 tynnyrin bensalastia. Siinäpä olikin mukava lasti purjehtia takaisin Eurooppaan - tavoitteen ollessa Suomen Liinahamarin, mutta Royal Navylla oli sanansa sanottavana (saksalaisten sukellusvenevaaran tähden).
Liinahamariin alus lopulta päätyi, samoin vaarini merimiehen ura. Hän ei enää ottanut uutta pestiä jatkaakseen uraa S/S Kouralla, sen sijaan häntä odotti Saunakangas.

S/S Kouran "matka" osana kauppalaivastoa päättyi elokuussa 1941 aluksen saavuttua Kuubaan, saaren hallinto otti aluksen haltuunsa ja siirsi sen oman lippunsa alle, jolloin aluksen senhetkinen miehistö internoitiin Kuubaan, jonka jälkeen alus jatkoi liikennöintiä Kuuban ja Yhdysvaltojen väliä (uudella miehistöllä).

Kuvassa S/S Koura (v. 1940), XX muistiinpanoista, alkuperäisen kuvan ottaja ei ole tiedossa.

 

[Everton]

Liinahamariin alus lopulta päätyi, samoin vaarini merimiehen ura. Hän ei enää ottanut uutta pestiä jatkaakseen uraa S/S Kouralla, sen sijaan häntä odotti Saunakangas.

Tietämättä mitään siitä, mitä vaarisi jatkosodassa joutui kokemaan (oletettavasti ainakin vartiointia korvessa ja partisaanien jahtaamista), niin tuskin katui tuota päätöstään. Ymmärtääkseni noin neljäs- tai jopa kolmasosa kaikista internoiduista suomalaisista merimiehistä menehtyi leireille. Lopuiltakin kestiä vuosia ja vuosia päästä takaisin kotiin.

Kuuba ei ehkä ole ollut vihamielisin ympäristö internoiduille suomalaisille, mutta tuskin "vangin elo" on ollut sota-aikaan herkkua sielläkään.

Oli sitten ajopuuteoriasta mitä mieltä tahansa, niin ainakin tällaisissa yksittäisten merimiesten tapauksessa sama ilmiö on hyvinkin konkreettinen. Eipä ollut suomalaisella kauppalaivan merimiehellä mitään mahdollisuuksia vaikuttaa maailmantilanteeseen, vaan kohtalonsa ratkaisivat maailmanjohtajat ja aseet kaukana heistä. Siinä saattoi suomalainen merimies muuttua tosiaan ystävästä viholliseksi vaikkapa lastin purun aikana satamassa.

*****

Ja kun tästä nyt tuli samalla oma vanhempi viesti vastaan, niin ei voi jättää käyttämättä tilaisuutta mustalle huumorille. On se nimittäin hyvä, että Joe Biden ei - ainakaan tietääksemme - lausunut Suomen vierailunsa jälkeen samaa kuin edeltäjänsä noin 80 vuotta sitten:

Roosevelt: Arvioin, että Suomen nykyinen hallitus on natsimielinen. Olisi parempi, jos Moskovaan lähetettäisiin Suomesta toisia henkilöitä.