Täytyy myöntää, että en ymmärrä, miten kaatuneen lapsen ruumis voi järkyttää sen kummallisemmin. Jokainen tietää, että lapsia kuolee, eikä sen näkeminen enää lisää mitään siihen jo olemassaolevaan tietoisuuteen. Eri asia on, jos ko. lapsi on jostain lähipiiristä.
Muutenkin asenteet ovat joskus vähän omituiset. Onpa sitten kyse sodasta, tsunamista tai AIDS:ista niin eniten olisin huolissani työikäisten miesten suurista kuolemismääristä. Koko yhteiskunta on kusessa, jos miehet ovat loppu. Sota menee vituilleen lopulta ja sodanjälkeen ei ole ketään, kuka tekisi töitä. Eli miehenä itseäni järkyttäisi, jos näkisin tai kuulisin, että miehiä kuolee kuin sieniä auringossa, eikä uusia ole tulossa. Sen sijaan esim. vanhusten kuolema ei samalla tavalla kiinnostaisi. Ja mitä lapsiin tulee niin siinä pitää ottaa huomioon Darwinin laki.
Naiset toki voi rinnastaa nykypäivinä jo miehiin, koska en kyllä yhtään epäilisi, etteivätkö hekin pystyisi samalla tavalla sotimaan ja töitä tekemään. 60 vuotta sitten asenteet olivat vähän toiset.