Suomen sotahistorian vaietut salaisuudet

[toxteth_terror]

Ja mitä lapsiin tulee niin siinä pitää ottaa huomioon Darwinin laki.

50-vuotias partainen konepistoolilla varustettu neuvostokansalainen vastaan 6-vuotias pellavapää ei välttämättä ollut päälimmäisenä setä Darwinin mielessä, kun pohdiskeli survival of the fittestiä...

 

[sampio]

Täytyy myöntää, että en ymmärrä, miten kaatuneen lapsen ruumis voi järkyttää sen kummallisemmin. Jokainen tietää, että lapsia kuolee, eikä sen näkeminen enää lisää mitään siihen jo olemassaolevaan tietoisuuteen. Eri asia on, jos ko. lapsi on jostain lähipiiristä...

Naiset toki voi rinnastaa nykypäivinä jo miehiin, koska en kyllä yhtään epäilisi, etteivätkö hekin pystyisi samalla tavalla sotimaan ja töitä tekemään. 60 vuotta sitten asenteet olivat vähän toiset.

Lapsien kohtalo järkyttää useimpia siksi, että väkivalta saa heissä täysin syyttömän ja viattoman uhrin (ei silllä, että useimmat sotien aikuisetkaan uhrit käytännössä sen syyllisempiä olisivat). Myös vanhemmuus on kai omiaan lisäämään tunnekokemusta.

Jälkimmäinen kappale on kai schollin ensimmäinen esitys naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta tällä palstalla. Onko ote lipsumassa vai oletko humalassa?

 

[Veijari]

Tämä viesti ei auennut ei niin ollenkaan. Jos se on vitsi, niin mitä hauskaa siinä on?

Ei ollut vitsiksi tarkoitettu. Minua vaan ei henk.koht. liikuta nuo vainajien kuvat, ei edes lapsivainajien. Odotin vain näkeväni rankempaa materiaalia, kun kerran niitä on näin kauan pitänyt pihdata.

 

[Carlos]

Ei ollut vitsiksi tarkoitettu. Minua vaan ei henk.koht. liikuta nuo vainajien kuvat, ei edes lapsivainajien. Odotin vain näkeväni rankempaa materiaalia, kun kerran niitä on näin kauan pitänyt pihdata.

Minua järkyttää juuri nuo lapsivainajien kuvat, lähinnä siksi että en voi olla rinnastamatta niitä omiin lapsiini. Kun tänäänkin illalla menen kotiin, siellä minua eteisessä vastaan konttaa naurava pellavapäinen poikani joka haluaa syliin. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, se on aivan mahtavaa. Pakosti tulee mieleen että noiden kuvissa olevien lasten ruumiit ovat vielä hetkeä aikaisemmin olleet sinisilmäisiä, nauravia, omien vanhempiensa rakastamia silmäteriä, elämäniloja, aarteita. Näiden aarteiden elämä sitten lopetettiin kun joku neukku-homo päätti upottaa sen leukunsa ko. aarteen rintaan. Useita kertoja. Tai ampua selkään ko. aarteen kotitalon ikkunasta. Tai upottaa vesisaaviin.

Ei helvetti. Veijarikin varmasti ymmärtää tämän sitten jos/kun joskus on omia lapsia.

 

[BitterX]

Ei ollut vitsiksi tarkoitettu. Minua vaan ei henk.koht. liikuta nuo vainajien kuvat, ei edes lapsivainajien. Odotin vain näkeväni rankempaa materiaalia, kun kerran niitä on näin kauan pitänyt pihdata.

Ja nyt oot sitten pettynyt, kun kuvissa ei näytetty päästä pihalle lentäneitä aivoja tai kirveellä paskaksi hakattuja päitä, vai?

Ei ihan aukea tuo ajatuksen juoksusi.

 

[Veijari]

Tuskin sen tarvitsee jokaiselle auetakaan

 

[ms.qvist]

Sinänsä kuvat eivät ainakaan minulle mitään uutta informaatiota tarjonneet sodasta ja sodankäynnin raakuudesta - samaiseen raakuuteen syyllistyttiin etelämpänä varsinaisella itärintamalla, joten aivan normaalia mielestäni on se, että samoja metodeja käytettiin myös Suomen ja Neuvostoliiton välisellä rintamalla. Kannibalismi ei ollut millään muotoa uutta, sitä kun harrastettiin vajaan parin sadan kilometrinpäässä Suomesta piiritetyssä Leningradissa päivittäin ja kaikki tämä on ollut jo vuosikymmeniä ihmisten tiedossa niin rintamalla tapahtunut kannibalismi ei eroa siitä juuri millään muotoa - ainoastaan kenties siltä osin, että Leningradissa syötiin miesten ohella naisia ja lapsiakin.

Eipä vaan kukaan ole koskaan taivastellut sitä julmuutta kun tuhannet lapset kuolivat Leningradin piirityksessä käsittämättömän epäinhimillisissä oloissa mutta nyt kun julkaistaan kuvia suomalaislasten kärsimyksistä niin jälleen kerran hurskastellaan ja kauhistellaan sodan julmuutta - sitä samaa julmuutta on harrastettu halki vuosituhansien ja tullaan varmaan tasolla tahi toisella harjoittamaan tulevaisuudessakin niin kauan kuin ihminen harjoittaa toistensa tappamista. Mutta ymmärrettäväähän tämä tällainen hurskastelu on, sitä kun on niin tavattoman helppoa samaistua siihen pieneen, vaaleaan pellavapäähän joka tapettiin vuoteeseensa likaisen ja saastaisen desantin tai partisaanin toimesta.

vlad.

 

[Carlos]

Mutta ymmärrettäväähän tämä tällainen hurskastelu on, sitä kun on niin tavattoman helppoa samaistua siihen pieneen, vaaleaan pellavapäähän joka tapettiin vuoteeseensa likaisen ja saastaisen desantin tai partisaanin toimesta.

Siinä että sinä et moista hurskastelua ymmärrä ei ole varmaan kenellekään mitään uutta. Sama levy päällä ketjusta toiseen, aiheesta toiseen.

Ja mielestäni esim. pommituksessa kuollut lapsi on paljon helpompi hyväksyä. Se ei ole niin julmaa ja henkilökohtaista kuin lapsen surmaaminen vuoteeseen seivästämällä heinäseipäällä.

 

[avatar]

Ja mielestäni esim. pommituksessa kuollut lapsi on paljon helpompi hyväksyä. Se ei ole niin julmaa ja henkilökohtaista kuin lapsen surmaaminen vuoteeseen seivästämällä heinäseipäällä.

Ei toki. Se on ehkä joillekin suomalaisille hiukan yllätys, että nämä kuvat tulevat esille, kun suomettuneessa yhteiskunnassa sotaelokuvatkin olivat aina vähän romantisoituja, mielestäni ihan loppuun saakka. Vaikka tietenkään eihän se ole itseisarvo tehdä mahdollisimman raakaa materiaalia. Mutta kyllähän ne äijät on vaan istuneet vanhoissa elokuvissa korsuisssa ja soitelleet haitaria ja huuliharppua ja välillä käyneet pyörähtämässä juoksuhaudassa.

Tuota samaa skeidaahan tapahtuu tänäkin päivänä ja jossain balkanilla tapahtui ihan uskomattomissa mittasuhteissa.

Mutta kyllähän pommitus on eri asia kuin suoranainen lapsen tappaminen selvällä valinnan mahdollisuudella.

edit:

 

[ms.qvist]

Siinä että sinä et moista hurskastelua ymmärrä ei ole varmaan kenellekään mitään uutta. Sama levy päällä ketjusta toiseen, aiheesta toiseen.

Ja mielestäni esim. pommituksessa kuollut lapsi on paljon helpompi hyväksyä. Se ei ole niin julmaa ja henkilökohtaista kuin lapsen surmaaminen vuoteeseen seivästämällä heinäseipäällä.

Yhtä turhasta ja julmasta kuolesta siinä on loppujen lopuksi kyse kuolipa lapsi sitten pommituksen uhrina, heinäseipääseen seivästettynä tai piirityksen uhrina nälkään.

Jatketaan vielä sen verran, että taisi herralta mennä viestini pointti ohi (mikä nyt ei ole mikään yllätys kun tällaisesta asiasta on kyse) kun ymmärrettiin viittaukseni hurskasteluun täydellisen väärin. Minusta on vaan kummallista (ja samalla jollain tapaa raadollista), että ihmiset ovat piittaamattomia tuhansia kuolleita lapsia kohtaan kun he eivät ole "mattimeikäläisiä" vaan ovat joko tummia "rääsyläisiä" tai ryssän äpäröitä tai jotain muuta - siinä vaiheessa herätään kauhistelemaan sodan raakuutta kun se kuollut (seivästetty) lapsi on vaalea pellavapää (jollainen Carlostakin vastaan lyllertää), aivan kuin lapsi muuttuisi arvokkaaksi ja kenties syyttömäksi vasta siinä vaiheessa kun hän on kunnollinen, sivistynyt ja länsimainen.

Sanoisinkin, että teidän logiikkanne ontuu täydellisesti - likimain voisin sanoa, että hävetkää hyvät ihmiset, mutta en sitä tee vaan annan teidän paistatella päivää omassa tyytyväisyydessänne ja täydellisyydessänne. Kyllä te olette hyviä ihmisiä...

vlad.

 

[jpet]

Nyt Iltalehden kuvakoosteeseen on tullut lisää kuvia. Mitähän Geneven sopimus sanoo Vuosalmella 2.8.1941 otetun kuvan tapahtumista, missä venäläiset sotavangit laukovat miinoja? En ole kuullut venäläisten teettäneen suomalaisilla sotavangeilla mitään vastaavaa.

 

[avatar]

En ole kuullut venäläisten teettäneen suomalaisilla sotavangeilla mitään vastaavaa.

Sota on aina aika helvetin syvältä. Se, että et ole kuullut, ei varmaankaan kovin pitkälle tarkoita sitä, etteikö näin olisi jopa tapahtunutkin.

 

[Sisäliitin]

Nyt Iltalehden kuvakoosteeseen on tullut lisää kuvia. Mitähän Geneven sopimus sanoo Vuosalmella 2.8.1941 otetun kuvan tapahtumista, missä venäläiset sotavangit laukovat miinoja? En ole kuullut venäläisten teettäneen suomalaisilla sotavangeilla mitään vastaavaa.

Juuri tuo kuva oli mielenkiintoisin. Jospa eräät vihdoinkin tajuaisivat että osasivat suomalaisetkin.

Ja olen myös Veijarin linjoilla. Aivan vastaavantasoista tai pahempaakin tulee viikoittain telkkarista. En ymmärrä mikä noissakin on ollut salaamisen arvoista. No ehkä sellaiset kuvat joissa ihminen on SELVÄSTI tunnistettavissa ja esim suolet pihalla voisi jättää julkaisematta.

Ja tuosta ihmisen nahasta mikä on "kuivumassa".. Mikä vitun idea? Onko vanjat meinanneet tehdä kaveristaan rummun taikka takin? Sen nyt ymmärtää että nälissään "parhaimmat" palaset maistelee mutta en kyllä lähtisi nahkaa nylkemään.

 

[jpet]

Loppujen lopuksi Iltalehden kuvakoosteessa ei ollut paljoakaan uutta. Talvisodan kuvat jäätyneistä neukkusotilaista sekä jatkosodan hyökkäysvaiheen kuvat ovat olleet suureksi osaksi esillä jo tähän astisessa sotakirjallisuudessa. Kuvat partisaanien saavutuksistakin ovat jo ennestään tuttuja. Edelleenkin toivoisin kuvia, joissa näkyy suomalaisiakin kaatuneita. Ei voi olla totta, että koosteessa ollut kuva kesäkuulta 1944, jossa suomalaisvainajia on lastattuna kuorma-auton lavalle on ainoa laatuaan. Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin sanat tai luvut.

 

[Tulppu]

Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon kaksi asiaa:

Tietenkin kuvat, joissa on suomalaisia kaatuneita, pidettiin salassa. Nehän olivat vastoin sotapropagandan luomaa kuvaa. Samalla tavalla suomalaisten julmuudet totta kai jätettiin kertomatta.

Toiseksi, puhumme nyt kuusikymmentä vuotta vanhasta ajatusmallista siitä, mikä on raakaa ja mikä ei. Ottakaa huomioon, ettei tuolloin ollut internettiä eikä televisiokaan ollut vielä yleinen, eli periaatteessa jopa levitysfoorumi puuttui. Sanomalehdissä ruumiskuvia varmasti oli - jo periaatteestakin. Mutta tuohon aikaan media ei varmaankaan mässäillyt väkivallalla, vaan lieni vain kansakunnan asialla. Ja olihan niitä ruumiita sodan aikana jos nyt ei ihan omalla niin ainakin naapurin pihalla eli kuka vielä kaipasi niiden katselua lehdistä? Sitäpaitsi kuolema oli tuolloin arkipäiväisempää: kotiin kuolleet läheiset säilytettiin omassa kellarissa jne. Kuka noita kuvia olisi kaivannut?

Mikä tässä on niin vaikeaa?

 

[Individual]

Yhtä asiaa tässä hieman vain ihmettelen ja se on se, että viisi sodan vuotta ja vain 300 sellaista kuvaa, mitä ei voinut julkistaa kuin vasta nyt. Jotenkin on sellainen tunne, että kyllähän näitä "kauhukuvia" pitäisi olla enemmänkin, vai onkos meiksi missannut tässä jotain oleellista?

Vai vastattiinkohan ja tuossa edellä, hmm...?

 

[jpet]

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vaikeaa tässä on se, että mainitsemasi suomalainen sotapropaganda elää ja voi vieläkin hyvin, vaikka sodasta on kulunut jo 62 vuotta. Annetaan siis vieläkin ymmärtää, että ryssiä kaatui kuin heinää kun vain ammuttiin Uralille päin ja suomalaisia vain harvoin, ja hekin saivat vain siistejä rintaosumia niin, että kuolema kävi aina tuskattomasti. Usein unohtuu se, että Suomi oli yksi toisen maailmansodan eniten tappioita kärsineimmistä valtioista, kun otetaan huomioon väkiluku. Puolen miljoonan miehen armeijasta kaatui miltei viidesosa.

Onkohan venäläisessäkin sotakirjallisuudessa vain ja ainoastaan kuvia kaatuneista saksalaisista ja suomalaisista?

 

[mjr]

Vaikeaa tässä on se, että mainitsemasi suomalainen sotapropaganda elää ja voi vieläkin hyvin, vaikka sodasta on kulunut jo 62 vuotta. Annetaan siis vieläkin ymmärtää, että ryssiä kaatui kuin heinää kun vain ammuttiin Uralille päin ja suomalaisia vain harvoin, ja hekin saivat vain siistejä rintaosumia niin, että kuolema kävi aina tuskattomasti. Usein unohtuu se, että Suomi oli yksi toisen maailmansodan eniten tappioita kärsineimmistä valtioista, kun otetaan huomioon väkiluku. Puolen miljoonan miehen armeijasta kaatui miltei viidesosa.

Onkohan venäläisessäkin sotakirjallisuudessa vain ja ainoastaan kuvia kaatuneista saksalaisista ja suomalaisista?

Ettei vain olisi pelkästään kaatuneita "fasisteja" (siis suomalaistenkin kohdalla)... Mutta ehkä nykypolvelle on tosiaan jäänyt mieleen vain tämä 90-luvun kunnianpalautuksen vaihe. Ei tässä välillä juuri sotaa kritiikittömästi ihannoitu, pikemminkin kritiikittömästi oltiin arvostelemassa veteraaneja "kun sinne menivät". Mutta ajat muuttuvat - kyllä tässä ketjussa aiemmin oltiin laajaltikin hyväksymässä ilman suuria mutkia summittaiset sotatilanne-teloitukset ilman että taisi olla juuri minkäänlaista konkreettista käsitystä sotatilanteesta. Aivan hyvä että iskee perille myös sodan julmuus ja raadollisuus.

 

[Tulppu]

Annetaan siis vieläkin ymmärtää, että ryssiä kaatui kuin heinää kun vain ammuttiin Uralille päin ja suomalaisia vain harvoin, ja hekin saivat vain siistejä rintaosumia niin, että kuolema kävi aina tuskattomasti.

Tämänkaltainen puhe koettiin varmasti sodan aikana välttämättömäksi jotta paniikki kotirintamalla vältettäisiin. Lisäksi se oli pääosassa siinä hengen nostatuksessa, mitä tarvittiin maamme jälleenrakentamiseen ja kansan ajatusten keskittämiseen paremman huomisen rakentamiseen. Tosiasiassa Suomi taisteli ylivertaista vihollista vastaan ja selvisi sodasta vähemmällä kuin esim. Baltian maat. Tappioita tuli tietenkin puolin ja toisin, sitä tuskin kukaan kieltää.

Kansakunnan tulee olla ylpeä itsestään ja historiastaan, ei nöyristellä ja pyytää anteeksi esim. osallistumistaan sotiin. Tätä nöyristelyähän Suomi sitten harjoitti vuosikymmenet sodan jälkeen - jos nyt olemme jälleen ylpeitä itsestämme ja olemassaolostamme, en näe siinä mitään pahaa, päinvastoin.

Sanokaapas muuten nuoremmat, onko nykyään taas jotenkin muotia olla rähmällään Venäjälle päin?

 

[Suomi-Salama]

Vaikeaa tässä on se, että mainitsemasi suomalainen sotapropaganda elää ja voi vieläkin hyvin, vaikka sodasta on kulunut jo 62 vuotta. Annetaan siis vieläkin ymmärtää, että ryssiä kaatui kuin heinää kun vain ammuttiin Uralille päin ja suomalaisia vain harvoin, ja hekin saivat vain siistejä rintaosumia niin, että kuolema kävi aina tuskattomasti. Usein unohtuu se, että Suomi oli yksi toisen maailmansodan eniten tappioita kärsineimmistä valtioista, kun otetaan huomioon väkiluku. Puolen miljoonan miehen armeijasta kaatui miltei viidesosa.

Onkohan venäläisessäkin sotakirjallisuudessa vain ja ainoastaan kuvia kaatuneista saksalaisista ja suomalaisista?

En kyllä allekirjoita nielemättä tuota väitettä. Sotakirjallisuudessa, niin dokumentaarisessa kuin romaaneissakin, kuvataan kyllä poikkeuksetta varsin selvästi esimerkiksi Talvisodan ja kesän -44 torjuntataisteluiden aiheuttamia tappioita varsin realistisella tavalla. En minä ainakaan ole törmännyt kuin korkeintaan sota-ajan propagandassa siihen, että omia tappioita yritettäisiin tietoisesti vähätellä.

Se taas on fakta, että neuvostosotilaita kaatui moninkertainen määrä. Johtuen jo siitäkin, että heidän taktiikkansa perustui enemmän massaan kuin vaikkapa maaston hyväksikäyttöön. Tällöin hyökkäyksissä on selvää, että syntyy joukkoteurastusmaisia piirteitä.

 

[jpet]

En kyllä allekirjoita nielemättä tuota väitettä. Sotakirjallisuudessa, niin dokumentaarisessa kuin romaaneissakin, kuvataan kyllä poikkeuksetta varsin selvästi esimerkiksi Talvisodan ja kesän -44 torjuntataisteluiden aiheuttamia tappioita varsin realistisella tavalla.

Se on totta, että niistä kerrotaan kyllä sanoin, mutta ei kuvin. Jos nuorille kerrotaan esimerkiksi, että saksalaiset tappoivat 6 miljoonaa juutalaista, niin useimpien aivoissa ei tapahdu minkäänlaista toimintaa. Sen sijaan kuvat, joissa puskutraktoreilla työnnetään keskitysleireillä tapettuja joukkohautoihin, herättävät jo toivottavia ajatuksia ja opetuksia sodasta ja natsien kauhutöistä.

Se taas on fakta, että neuvostosotilaita kaatui moninkertainen määrä. Johtuen jo siitäkin, että heidän taktiikkansa perustui enemmän massaan kuin vaikkapa maaston hyväksikäyttöön. Tällöin hyökkäyksissä on selvää, että syntyy joukkoteurastusmaisia piirteitä.

Neuvostosotilaita kaatui vielä talvisodassa moninkertainen määrä suomalaisiin nähden, mutta jatkosodassa tilanne oli toinen. NL:n tappiot kesällä 1944 eivät olleet merkittävästi sen suuremmat kuin suomalaisten, vaikka neukkujen tavoite Suomen valtaamiseksi estettiinkin. Se on totta, että joissakin talvisodan ja jatkosodankin taisteluissa oli joukkoteurastusmaisia piirteitä, mutta joissakin tapauksissa neuvostosotilaat ja yksittäiset yksikötkin onnistuivat toimimaan tehokkaasti tuottaen suomalaisille liki yhtä suuria tappioita kuin mitä itsekin kärsivät.

 

[Individual]

En kyllä allekirjoita nielemättä tuota väitettä. Sotakirjallisuudessa, niin dokumentaarisessa kuin romaaneissakin, kuvataan kyllä poikkeuksetta varsin selvästi esimerkiksi Talvisodan ja kesän -44 torjuntataisteluiden aiheuttamia tappioita varsin realistisella tavalla. En minä ainakaan ole törmännyt kuin korkeintaan sota-ajan propagandassa siihen, että omia tappioita yritettäisiin tietoisesti vähätellä.

Ainakin minulla siitä asti kun jotain aloin ymmärtämään, on suurhyökkäyksestä ollut sellainen kuva, että Puna-armeija jyräsi ensin hurjalla tulivalmistelulla ja sen jälkeen materiaaliylivoimalla suomalaisten asemia täältä ikuisuuteen aiheuttaen suomalaisille tuntuvia tappioita ja pakottaen armeijamme perääntymään ja vain sinnikäs vastarinta "pelasi" Suomelle suotuisat kortit siinä pöydässä, jossa rauhanneuvotteluita käytiin. Toki sitten sen mukaan kun ikää karttui alkoi saamaan lisää tietoa tapahtuneesta, mutta kyllä minulla aivan mukulasta asti on ollut se käsitys, että esim. upseeritappiot olivat suurhyökkäyksen aikana suuret. Mutta kuten aiemmin ihmettelin, viisi pitkää sodan vuotta ja vain 300? "kauhukuvaa". Joku minussa ei usko tuota, että kaikesta tk-materiaalista vain nuo 300 olisivat olleet sellaisia, joita ei ole voinut julkaista ja kaikki muu materiaali on ollut julkaisukelpoista. Voihan se toki olla niinkin, että aika paljon arveluttavasta kuvamateriaalista on vielä yksityisissä kokoelmissa, veteraanien albumeissa ja ne eivät ehkä koskaan päädykään julkisuuteen, mutta jos Suomen valtiolla vielä on jossain kätkössä kuvia, niin eikö olisi aika saattaa myös ne julkisuuteen puolueettoman sotahistorioinnin nimissä?

Ainahan sitä ollaan naureskeltu "naapurin" tiedotuspolitiikan suuntaan, mutta kieltämättä viime ajat alkaen Huhtiniemen kaivauksista nyt näihin sotakuviin asti, puhumattakaan Karjalan keskitysleireistä, ovat pistäneet miettimään, että mitähän kaikkea sodistamme ei vielä ole kerrottu ja kuinka hyvin eri asioita on pystytty salaamaan näihin päiviin asti, vai onko se niin, että tässä tulisi alkaa kulkea tutkijan tietä, että kaikki tieto on saatavilla, mutta sitä pitää osata etsiä.

Ihmisiä tässä ollaan kaikki, joten en jaksa uskoa siihen, (siis enää uskoa, kyllä tämä käsitys armeijamme puhtoisuudesta on elänyt minussa pitkään) että Suomen sotilas olisi kaikissa tilanteissa ollut se sodan mielettömyydenkin keskellä ihmisyyden säilyttänyt olento, joka ei olisi syyllistynyt sotarikoksiin tai muihin sodan "pimeän puolen" ilmentymiin. Jos näkee perheensä partisaanien jäljiltä heinäpellossa häväistynä ja tapettuna, niin kuinka paljon sellaisella ihmisellä enää riittää myötätuntoa vihollista kohtaan. Jos omaa veljeä tai pidettyä komppanianpäälikköä raahataan suolet ulkona ja kirkuvana kohti jsp:tä ja kuolemaa, niin paljon siinä arvostaa enää esim. aseettoman venäläissotilaan henkeä, sanoivat vankien kohtelusta kansainväliset asetukset mitä tahansa.

Niinkuin Taneli Mäkelä Pekka Parikan Talvisota-elokuvassa (kirjan lukemisesta on liian kauan, että en muista onko sama repliikki siinäkin) veljensä mentyä täysosumasta keskeltä kahti ja kappaleiksi edellä taisteluhaudassa, sanoi: "Kyllä se niiltä oli semmoinen temppu, että vaikea niitä on tämän jälkeen enää rakastaakaan."

 

[scholl]

Sanokaapas muuten nuoremmat, onko nykyään taas jotenkin muotia olla rähmällään Venäjälle päin?

En ole enää niin nuori, mutta itse sanon, että suurin osa Bushin arvostelijoista nimenomaan Suomessa ovat rähmällään sinne ryssiin. On jälleen ikäänkuin Reagan - Gorba tilanne. Noissa tilanteissa kannattaa laittaa niiden nimet ja naamat muistiin, jotka esim. Putinin joukoissa seisovat. Siitä voi olla hyötyä jälleen joskus tulevaisuudessa, kun ryssä seuraavan kerran polvilleen putoaa ja länsimaalaiset juhlivat.

 

[scholl]

Ihmisiä tässä ollaan kaikki, joten en jaksa uskoa siihen, (siis enää uskoa, kyllä tämä käsitys armeijamme puhtoisuudesta on elänyt minussa pitkään) että Suomen sotilas olisi kaikissa tilanteissa ollut se sodan mielettömyydenkin keskellä ihmisyyden säilyttänyt olento

No itselläni ei ole ollut tuollaista puhtoista käsitystä koskaan. Mutta toisaalta ei ole myöskään järkeä teoilla rauhanaikaan retostella. Ei siitäkään tulee mitään lisäarvoa.

 

[Individual]

En ole enää niin nuori, mutta itse sanon, että suurin osa Bushin arvostelijoista nimenomaan Suomessa ovat rähmällään sinne ryssiin. On jälleen ikäänkuin Reagan - Gorba tilanne.

Tässä on ainakin yksi Bushin arvostelija, joka ei kyllä näe kauhean paljon parempaa tuolla rajan takanakaan. En voi millään muotoa liputtaa sen puolesta mitä Venäjällä Putinin hallinnon toimesta tällä hetkellä tapahtuu, mielipiteen vapauden ja eri kansalaisjärjestöjen toiminnan kuin myös lehdistönvapauden rajoittaminen, hämärä Tsetshenian sotaa arvostelleen Anna Politkovsjakan murha, (joskin tätä ei kai vielä voi suorilta pistää Putinin syyksi, mietinpä vain miksi hänet tapettiin, jos ei mielipiteittensä ja työnsä vuoksi) em. terrorismimvastainen sota, energiasekoilut, Venäjän lennoston "vahingossa" Suomen ilmatilaan kohdistamat loukkaukset. Kaiken tuon edellämainitun lukisin Venäjän haikailuiksi vanhan Neuvostomahdin perään.