Itse näen, että Haaviston ainoan mahdollisuuden tulla valituksi on ennakkoluuloton Stubbin haastaminen tulevissa vaalitenteissä. Stubbin heikkous näissä vaaleissa on se, että hän on pelannut liian varmaa peliä. Kansa kuitenkin toivoo presidentiltä mielipiteitä mistä voi kertoa Halla-Ahon gallup nousu viime aikoina, vaikka se ei loppuun asti riittänytkään. Suurissa vaalitenteissä Stubbin pelikirja on ollut toimiva, mutta kaksitaistelussa se voi kääntyä haitaksi. Mikäli Haavisto lähtee pelaamaan Stubbin pelikirjan mukaan, niin tulos on selvä.
Stubbin pelikirja on sama, millä Kiva-Pekka on pelannut jo toistakymmentä vuotta: sanotaan mahdollisimman vähän mitään sellaista, jolla voisi menettää ääniä. Al-Hol on oikeastaan ainoa poikkeus tähän, eikä tämäkään johtunut enimmiltään sanomisista, vaan teoista. Ja tämä teflontakin tietoinen rakentaminen on se, mikä kohdallani vie Haavistolta pisteitä. En saa kuvaa, mitä oikeasti ajattelee, kun sanomiset tuntuvat olevan liian tarkasti mietittyjä siltä kannalta, että kannatus nousisi tai, ettei se ainakaan laske.
Väyrynen ei ikinä ymmärtänyt tätä, on suorastaan poleeminen, ja Väyrynen käyttää paljon resurssejaan todistaakseen, että on (ollut) oikeassa. Ahtisaaren teflontakki oli hyvä, ei siihen oikein mikään tarttunut. Ahtisaari onkin Haavistolle jonkin sortin esikuva teflontakin rakentelussa. Jos seuraa Haavistoa tarkemmin, niin hän puhuu hyvin paljon passiivissa, pyrkii ikäänkuin katsomaan kysymyksiä "laatikon ulkopuolelta". Tämä tietysti johtaa siihen, että Haaviston sanomisiin tai henkilökohtaisiin mielipiteisiin on vaikea päästä kiinni. Haaviston henkilökohtaisen tentin jälkeen tästä Haavistoa
kritisoinkin.
No nyt sitten näihin jatkoväittelyihin. Pääsääntö on se, että positiivisempi saa kansan puolelleen, ja "tiukasti haastava" leimautuu äkkiä negatiiviseksi ärhäköijäksi, jota ei äänestetä. Ja tämä tulee olemaan Haaviston ongelma: Stubb pitäisi haastaa, mutta samalla pitäisi kyetä olemaan Kiva-Pekka, joka herättää positiivisia tunteita. Nyt puhutaan siis niistä äänestäjistä, jotka eivät alun perin äänestäneet Haavistoa. Ärhäkkyys varmasti lisäisi Haaviston kannatusta niiden piirissä, jotka ovat jo Haavistoa äänestäneet. Mutta he äänestävät Haavistoa joka tapauksessa. Stubb piti omilleen puheen, jossa yhtenä pointtina oli se, että pidetään reilu ja hyvähenkinen vaalikampanja myös toisella kierroksella, eli arvostetaan vastapuolta, ei arvostella sitä mitä äänestäjät ovat ensimmäisellä kierroksella äänestäneet, koska heidän ääniään tarvitaan toisella kierroksella.
Mä näen, että Haaviston on vaikea muuttaa pelikirjaansa kovinkaan paljon Stubbia haastavammaksi, eikä tule pelikirjaansa juuri muuttamaan. Haaviston pitäisi pystyä kaivamaan Stubbilta muutama kanta, jotka olisivat riittävän merkittäviä, jotta saisi eroa tehtyä hyväkseen. Ongelma tässä on se, että maailman tilanteen ollessa se, mikä se nyt on, ettei ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ole juuri eroja. Toisessa (rauhan ajan) tilanteessa asia olisi toinen, mutta tilanne on nyt se mikä se on.
(Molempia olen äänestänyt, en kerro missä vaaleissa tai koska, mutta arvoistani olen joskus kirjoittanut
tuolla tavoin.)