Meillä ei ole täysin synnittömiä tai edes vähäsyntisiä presidenttiehdokkaita, mitä tulee erilaisiin Venäjää koskeviin toimiin, kannanottoihin ja aloitteisiin Putinin regimen aikakaudella. Sen sijaan olen kohtalaisen vakuuttunut, että tämän kierroksen presidenttiehdokkaiden kyky ymmärtää Suomen position muutosta ja nykytilaa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa katsannossa on ainakin relevanteimmilla ehdokkailla aivan riittävän hyvin hanskassa. Kansan ja poliittisen establishmentin konsensus on näissä suhteissa ihan riittävän yhtenäinen ja selkeä nykyhetkellä. Kukaan presidenttiehdokas tai poliittinen kärkitoimija ei ole tällä hetkellä vetämässä mitään omaa linjaansa, mitä tulee esimerkiksi Suomen puolustukselliseen liittoutumiseen ja riittävän sotilaallisen toimintakyvyn varmistamiseen. Nyt asiantuntijoita myös kuunnellaan.
Tilanne oli radikaalisti toisenlainen, kun Suomen ulkopoliittisen linjan viitoittajana oli Halosen ja Tuomiojan kopla. Olen muistellut näitä vaiheita eri ketjuissa jo ihan riittävästi, eikä niiden muistelu oikeastaan liity tähän ketjuun, joten jätän sen suurelta osin nyt väliin. On kuitenkin hyvä todeta, että varteenotettavimmat presidenttiehdokkaat ovat olleet poliittisia toimijoita ja vastuunkantajia esimerkiksi Halosen presidenttikaudella, ja tietenkin vv. 1991-2022, eli Neuvostoliiton kuoppaamisen ja Ukrainan sodan laajentumisen välisenä aikana. Heidän kätensä olivat määrätyllä tavalla sidottuja. Suomalaista ulkopolitiikkaa johdettiin aivan toisenlaisista lähtökohdista kuin huomioimalla esimerkiksi Venäjän kasvava uhka naapurimailleen ja ns. länsimaille, ja muut Venäjää koskevat tosiasiat. Tätä pään pusikossa pitämisen perinnettä piti voimissaan myös Sauli Niinistö koko ensimmäisen presidenttikautensa ajan ja ison osan toistakin kautta. Niinistön NATO:n suuntaan nihkeää asennetta voi tietenkin ymmärtää tilanteessa, jossa enemmistö kansasta olisi pitänyt vakuuttaa puolustuksellisen liittoutumisen tarpeellisuudesta, jotta merkittävälle linjanmuutokselle olisi ollut edellytyksiä.
Vaikka avoin keskustelu puolustuksellisesta liittoutumisesta oli Halosen presidenttivuosina käytännössä kiellettyä, eikä Niinistönkään aikana vuoden 2022 helmikuuhun saakka erityisen suotavaa, niin silti kunkin hetken mahdollista "lämpömittarilukemaa" oli mahdollista tutkailla erilaisten tapahtumien ja vuoropuhelujen kautta. Mielenkiintoista oli myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan vuonna 2007 tilaaman Venäjä-arvion kommentointi. Tuo arviohan oli sisällöltään varsin poikkeuksellinen. Osmo Kuusen, Hanna Smithin ja Paula Tiihosen toimittamassa raportissa pohdittiin Venäjän kehityksen kolmea erilaista skenaariota vuodelle 2017. Raportissa kuvattu ns. pahin vaihtoehto oli ”Kovan vallan Venäjä”. Kyseinen skenaario osuikin valitettavan hyvin kohdalleen, kun mietitään Venäjää esimerkiksi vuosien 2008 ja 2014 tapahtumien valossa, ja vuodesta 2014 eteenpäin. Suomen ulkopolitiikasta ja turvallisuuspoliittisista linjauksista raportin julkistamisen aikoihin vastanneet henkilöt viittasivat suunnilleen kintaalla koko raportille, eikä "Kovan vallan Venäjän" skenaariota koskevalle julkiseen keskusteluun osallistumiselle ollut politiikan aktiivitoimijoiden keskuudessa juuri mahdollisuutta. Tai olisi tietysti ollut, mutta harvapa tuollaiseen olisi tohtinut käydä kiinni, kun näpeille olisi tullut nopeasti.
Nykyisten presidenttiehdokkaidemme kärkiporukkaan kuuluu varsin kykeneviä ja kokeneita toimijoita. Jokainen on tehnyt jotain virheitä, myös suhtautumisessaan Venäjään. Haavistolla arvolähtökohdat puolsivat hyvinkin maanpuolustusvastaista ja Venäjän demokratisoitumiseen uskovaa suhtautumista jopa vuosikymmenten ajan, mutta silti hänkin ymmärsi ottaa lusikan kauniiseen käteensä, kun loputkin kortit olivat pöydässä. Rehn ja etenkin Stubb ovat hyvin länsisuuntautuneita poliitikkoja koko työuransa ajalta, ja Stubb selkeästi myös NATO-myönteinen jo 1990-luvulta saakka. En näe näissä henkilöissä erityisiä kategorisia riskejä, mitä tulee presidentin keskeisiin tehtäviin ja edellytyksiin johtaa Suomen ulkopolitiikkaa neljännen tasavallan ajassa. Henkilöiden välillä on luonnollisesti eroja, mutta ei sieltä ole mitään ns. rosvosektoria ole luvassa.
/img-s3.ilcdn.fi/30a1adc042c6929ca7dcd17c100119697ae76fc08d6878e33044a316d3ecbea6.jpg)
