- ajan kyltein osoitetulla ohituskieltoalueella. Yhtäkkiä ohi pärähtää kaksi moottoripyörää noin kuuden auton ohi vastaantulevien kaistalla. Vauhtia varmaan noin 200 km/h.
- odotan valojen vaihtumista kaksiväyläiselle moottoritielle. Takaa tuleva moottoripyöräilijä ei jaksa odottaa vuoroaan vaan tunkee kahden autojonon väliin jonojen eteen. Varmaan noin metri kokonaisuudessaan oli väylänsä leveys.
Ja viittamani kuskit olivat havaintojeni ihan keski-ikäisiä, ei mitään teinejä. Ja ei, tämä ei poista sitä faktaa että fiksujakin motoristeja on. Mutta helvetin suuressa määrin näitä törkeitä perseilyjä kykenevät tekemään.
Se on minustakin perseilyä, jos risteysalueella vaihdellaan kaistaa ja aiheutetaan jarruttelua. Mutta en minä näistä lainatuista osaisi suuttua, oman henkensähän motoristit siinä vain vaarantavat, mikäli kaahaavat, ja mitä vikaa tuossa lane splittingissä on? Ei sen pitäisi haitataä millään tavalla, sehän on autoilijan kannalta aivan sama puikkelehtiiko niissä ahtaissa väleissä moottoripyöriä vai ei.
Se miksi tartuin, on se, että ilmeisesti jollain tapaa tällaisissa tilanteissa jonkinlainen ärsytysreaktio on luonnollinen. Viikolla tuli taas yksityisautoiltua, ja mieleen jäi tilanne, jossa pahassa paikassa tuplakeltaisten vallitessa aggressivinen kuski ohitti 100 alueella tyypilliseen tapaani noin 92 kmh etenevän autoni ja sen perässä tyypilliseen tapaan roikkuvan ohitushaluttoman perseessä roikkujan syöksähtäen riskillä edessämme houkutelleeseen n. 100m turvaväliin ja kytäten vastaavaa ohitusta seuraavasta (raskaan liikenteen) ajoneuvosta.
Jotenkin sen ohituksen näkeminen lähti automaattisesti nostattamaan kortisolitasoja (= raivoa, inhoa, halveksuntaa, provosoitumista, you name it), kunnes tietoinen ajattelu sitten sekunnin tai parin jälkeen puuttui peliin, ja totesin, että ai niin, eihän se ole mitenkään minulta pois, jos joku liikenteessä perseilee ja riskeeraa vastaantulijoiden turvallisuutta säästääkseen minuutin tai jopa pari tällä n. 20km tieosuudella.