Siltähän se tuntuu, kun autolla ajaa. Hiljainen asfalttitie, silloin tällöin tulee vastaan joku. 80 km/h tuntuu sietämättömän tiukalta rajoitukselta etenkin jos tietä ajaa päivittäin.
Mutta auta armias, kun samaa tietä rupeaa polkemaan maantiepyörällä (ei, maaseudulla ei ole vaihtoehtoja), niin autot tuntuvat menevän ohi senttien päästä, ilmavirta huojuttaa ja koko ajan on kytättävä, ettei satu kohdalle kahden auton kohdatessa. Mieleen nousevat kauhukuvat pyöräilyn vaarallisuudesta ja yleisimmistä kuolemaan johtavista onnettomuustyypeistä (joiden joukossa auton osuminen pyörään maantien laidassa ajaessa).
Autoilija on suojakuorensa sisällä. Vaikka kolahtaisi, se ei ole vielä välttämättä kuolemaksi. On kuitenkin huomioitava, että tiellä on muitakin käyttäjiä, joskus jopa alakoululaisia.
Vaikka autot paranevat ja apuvälineiden määrä kasvaa, niin psykologiset lainalaisuudet ovat ennallaan. Tien laidassa kulkevan jalankulkijan, pyöräilijän tai skootteristin telomiseen ei vaadita kuin sekunnin herpaannus.
Kuten totesin, kun kokee omat ajotaidot riittämättömiksi ajaa liikenteessä nopeusrajoitusten mukaisesti kannattaa ja on ehkä velvollisuuskin ajaa alhaisempaa nopeutta.
Jos nyt haluaa yleisesti pudottaa tietyn alueen nopeusrajoitusta käsittääkseni se on aloitteen paikka asiasta vastaavalle taholle.
Jos näitä Suomen tiestöjen nopeusrajoituksia yleisesti laskettaisiin 20 - jotakin km/h nämä samat kuskit ajaisivat silti samalla tavalla alle rajoituksien. Jos nopeusrajoitukset laskettaisiin nollaan todennäköisesti alkaisivat peruuttamaan autoillansa saapuen jossain vaiheessa takaisin lähtöpisteeseensä. Siellä sitten paikallinen poliisi jakaisi mitalin hyvin ja nöyrästi tehdystä työstä.
Viimeksi muokattu: