Nyt tulee taas jatkumoa viime aikaisille taksimiesten aivopieruille.
1.8. klo 20.05-2015, Vantaa Vapaala & Varisto. Tulimme hiljaista pikkutietä
Vapaalan halki Myyrmäestä Varistoon, mutsi ajoi, minä pelkääjän paikalla ja vaimo takapenkillä. N.50m suoralla oikean käden puolella kolmion takana taksi-Volvo pysähtyy risteykseen. Kun olemme vajaan 20m päässä risteyksestä, oman elämänsä sankari pistää taksin liikkeelle -> äkkijarrutus, kaikki tavarat lentää ympäri autoa. Sitten taksisuhari päättää itsekin pysäyttää. Luonnollisesti kun ajoimme ohi, pudistelin päätäni ja heilautin kättä taksitraktorin suuntaan. Tästähän ritari ässä riemastui ja lähti ajamaan perään. Seuraavassa risteyksessä nousi autosta, otti auton katolta taksikyltin pois ja lähti uudestaan seuraamaan. Mutsi tietysti panikoi kun ei halunnut mitään rähinää ja kun ajoi talomme pihaan taksi perässään, päätti sitten kiertää muutaman talon ympäri. Sillä aikaa vähintään noppakorpraalin arvoinen strateginen nero oli tehnyt pihalla uukkarin ja tuli meitä vastaan kadulla vetäisten auton vinottain kahdelle kaistalle ettei ohi päässyt. Siihen oli sitten pakko pysähtyä. Nousin autosta kun taksikuski (veikkaisin että oli piripäissään) rynni suoraan meikäläisen riveleihin kiinni ja alkoi saatanallinen huutaminen. Seisoksin siinä sitten kaljamahaisen, todnäk ainessa olevan (en nähnyt silmiä kun mr. Top Gun ei poistanut aurinkolasejaan missään vaiheessa), kuskin kanssa mahat vastakkain ja kuuntelin kädet taskussa elämän voittajan mesoamista. Yritin rauhottaa tilannetta puhumalla rauhallisesti ja välttelemällä provoamista viimeiseen saakka. Menohan vaan yltyi kun ensin kysäisin onko kenties huono päivä tms ja kun vähemmän yllättäen kaksi muuta meidän autossa istunutta oli meikäläisen linjoilla kuka tilanteessa äpäröi ja kuka ei. Hetken päästä samaa katua tuli pikkumaasturi joka joutui kiertämään pientareen kautta poikittain pysäköityneen taksitraktorin takia. Ko. kuski jäi muutamaksi toviksi kuuntelemaan mistä karjunta juortaa juurensa ja naureskellen lähti menemään. Erittäin korkealentoisen ja henkisesti kohottavan keskustelun ytiminä hänen puoleltaan oli meikäläisen sormien katkominen jos näkee vielä minun heiluttavan liikenteessä kättä ja se että hänen velkavolvonsa ei varmasti liikkunut mihinkään, vaikka sen nyt näki sokeakin otsallaan paskapuheeksi.
Oli muuten elämäni vaikeimpia hetkiä seisoksia siinä kädet taskussa tämän monologin edessä ja pysyä rauhallisena. Pari kertaa juippi vielä illmeisen rähinän toivossa hiveli meikäläisen pulleita poskia ja lähtiessään "vahingossa" hiukan tuuppasi. Siinä olis Chuck Norriskin paskonu housuunsa. Otin luonnollisesti äijän rekkarin ylös ja selvitin auton omistajan ja taisi olla kyseinen herrasmies itse isäntä.
Mietiskelin tässä kaikenlaisen vasikoinnin vastustajana että pitäisikö tästä kuitenkin ottaa yhteyttä johonkin instanssiin? Meikäläisenhän sieluun ei pieni rettelöinti ota tipan märkää, mutta vitutti että mutsin piti vanhoilla päivillään mennä paniikkiin eikä vaimonkaan ilta tilanteesta ainakaan parantumaan päin lähtenyt.
