Muutama esimerkki. Kaksikaistainen tie jonka oikea kaista onkin poikkavasti katkaistu tietyömaan vuoksi noin parin kymmenen metrin matkalta. Ei liene vasemmalla kaistalla kulkeville mitenkään yllättävää, että se oikealla kaistalla menevä haluaa tulla siihen vasemmalle, kun kerran se oikea kaista on laitettu poikki. Mikä helvetti siinä on, ettei siinä vasemmalla kaistalla voi sen verran sovittaa sitä vauhtia sellaiseksi, että sieltä oikealta voi tulla yksi auto siihen eteen sillä tavalla, että kumpikin kaista vetää, eikä kummankaan tarvitse pysähtyä. Ei voi olla liian kova paikka, jos se yksi auto vie sen "oman paikan" siinä vasemmalla kaistalla sen tietyömaan ohittamisen ajan.
Pahempi vielä hermoheikoille suomalaisille on kun siinä moottoritiellä on vasen kaista poikki ja "ohituskaistalla" olevat jotka juuri ohitti SINUT tulevat törkeästi siihen sun eteen, ei sillä tietyöllä ole mitään väliä, se on vain periaate ettei eteen tulla. :)
Tässä yllä jo monta syytä miksi itse kuljen suosiolla pk-seudulla fillarilla kaikki mahdolliset matkat. Mä en kestä tuota minä-minä touhua tuolla aamuruuhkassa. Sen jälkeen kun on tullu ajettua hiukan vajaa 10tkm länsi-euroopassa autolla niin vain vahvistui että me suomalaiset ollaan varmaan mulkuin kansa ainakin länsi-euroopan liikenteessä, itsekkyys ja tämä 'minä ensin, muista ei väliä - asenne' on syvällä suomalaisessa perimässä.
_