Jalankulkijoilla pitäisi olla aina joku keppi mukana, jonka voisi törkätä ohimenevän fillaroijan pinnojen väliin. Loppuisi se kaahailu, kun kävelijät sabotoisivat näiden kevyenliikenteen virtuoosien etenemistä. Varsinkin Stadissa pitäisi olla jotain kättä pitempää, jolla voisi täräyttää vastapalloon näitä hurjastelijoita. Ne vituttaa eritoten, jotka ajelevat pyörällä jalkakäytävillä ja sielläkin meno näyttää siltä, että homma on just opittu.
niin joo, toivottavasti koira on ok.
Tässä viestissä jotenkin kiteytyy Helsingin ja miksei muunkin Suomen täysin epäonnistunut pyöräilyinfra. Polkupyörät eivät kuulu samaan jaettuun tilaan jalankulkijoiden kanssa. Nyt tämä aletaan onneksi jo jollain tasolla sisäistämään Helsingin kaupungin osalta, kiitos Salermon ja samanhenkisten liikennesuunnittelijoiden.
Polkupyörän nopeus suhteessa jalankulkijaan on liian suuri, joten näiden käyttämät väylät pitäisi erottaa toisistaan muullakin kuin satunnaisella valkoisella maaliraidalla. Paras tilanne olisi yksisuuntainen pyörätie ajoradan reunassa ja hiljaisemmilla kaduilla pyöräliikenteen siirto ajoradalle. Katuverkon ulkopuolella kevyenliikenteenväylillä pitäisi pyöräilijät ja kävelijät erottaa omille puolilleen vaikka noppakivirannulla tai muulla selkeästi väylän jakavalla fyysisellä erottimella. Tällä hetkellä porukka pyöräilee missä ja miten sattuu, koska fillari-infra nyt vaan on ihan helvetin sekavaa eikä loogisesti jatkuvista reiteistä ole tietoakaan. Iso osa ei uskalla keskusta-alueilla autojen joukkoon ja pyörätiet/kevyenliikenteenväylät kiertelevät miten sattuu ja ne on jaettava kaikkien jalan liikkuvien kanssa.
Itse asun kantakaupungissa, ajan fillarilla tuhansia kilometrejä vuodessa, samoin autolla, kävelen ja käytän julkisia. Pyörällä ajaessa vituttaa autoilijat, mopot, pyöräilijät ja kävelijät. Autoillessa lähinnä autoilijat, koska muut ryhmät on Suomessa aika tehokkaasti häädetty pois autojen tieltä. Kävellessä ottaa pattiin autoilijat ja pyöräilijät. Julkisissa ei pahemmin stressaa mikään, koska omat vaikutusmahdollisuudet käytössä olevan rakkineen kulkemiseen on minimissä. Suurin osa tuolla ulkona liikkuvista ihmisistä on ihan samanlaisia. Ei ole olemassa pyöräilijää, autoilijaa, kävelijää, rullaluistelijaa. Jokainen töpeksii ja liikennesuunnittelulla voidaan vaikuttaa yllättävän paljon siihen mitä siitä seuraa.
Jalankulkija ei hahmota tilaa samalla tavalla pyöräilijän kanssa. Pyöräilijä joutuu kovemman vauhdin ja liikkumiseen käytetyn välineen hallinnan takia keskittymään tekemiseensä aivan eri tavalla. Alitajuisesti pyöräilijä olettaa kävelijöidenkin olevan samalla tavalla jatkuvasti tietoisia tekemisestään vaikka nämä eivät sitä ole. Kävellessä ihminen paljon herkemmin vaipuu ajatuksiinsa, näprää kännykkää tai muuten vain on henkisesti vähemmän "hereillä". Tämän huomaa itsekin, jos sitä vain tietoisesti välillä havainnoi. Autoilu tuntuu olevan sitten jotain tuolta väliltä. Välillä on hyvinkin tietoinen ympäristöstään ja toisinaan taas aivan nollat taulussa omissa ajatuksissa.