Southern Rock

[Jj]

Jason & the Scorchers

Ei nyt ihan Southern Rockia mutta toiminee tämän ketjun lukijoille,
Jason & the Scorchers tulossa ensi kuun alussa Suomeen kolmelle keikalle, Tre-Tku-Hki.

Tuubinäytteet Conanista -98 ja tältä vuodelta.

 

[Sledge Hammer!]

Ei nyt ihan Southern Rockia mutta toiminee tämän ketjun lukijoille,
Jason & the Scorchers tulossa ensi kuun alussa Suomeen kolmelle keikalle, Tre-Tku-Hki.

Tuubinäytteet Conanista -98 ja tältä vuodelta.

Erinomainen bändi! Tulee Nashvillestä ja soittaa rockia joten onhan tuo nyt ihan tarpeeksi lähellä viestiketjun otsikkoa.

 

[Harald73]

No joo, en jaksanut kahlata koko ketjua lävitse, mutta tässä on yksi kova:

Jackyl

 

[Jupe]

Onkos jatkiksen etelän rockin-ystäville Gov`t Mule tuttu poppoo?
Mulehan on pitkäaikaisen Allmanbrothers bandin kitaristin Warren Haynesin bändi, jossa Haynesin lisäksi ovat Matt Abtts rummuissa, Danny Louis toisessa kitarassa ja Jorgen Carlsson bassossa.
Kuuntelen tässä Deepest End-livelevyä vuodelta 2003 ja erittäin hyvää blues-vaikutteista southern rockia tämäkin. Bändihän kävi viime kesänä myös Puistobluesissa heittämässä keikan, joten voi olla sitä kautta joillekkin tuttu yhtye. Bändi julkaisee 27. lokakuutta uuden levyn, jossa mm. yhdellä raidalla on itse Billy Gibbons ZZ topista mukana.
Suosittelen Gov`t Mulea kyllä. Pidän kyllä Warren Haynesin rouhean vahvasta äänestä, harmittaa itseasiassa, kun ei ollut viime heinäkuussa katsastamassa bändiä.

Kaivoin vanhan viestin ekata sivulta. Gov't Mule kolahtanut viime vikkoina vahvasti, kuuntelussa paraikaa 3-cd:n Mulennium live-julkaisu vuodelta 2000, äänitetty vuosituhannen vaihtuessa.
Mulennium (Live at the Roxy, Atlanta GA 31 Dec 1999) - Gov't Mule : Songs, Reviews, Credits, Awards : AllMusic

Onkohan Puistobluesin keikka jäänyt ainoaksi?
Toivottavasti kiertää vielä, olisi mahtava nähdä live.

Mietin pitkään miksi en ole aiemmin noteerannut koko bändiä. Ainoa syy mikä tuli mieleen on että kuuntelin Allman Brosit ja Lynyrdit läpi teininä ennen kuin tämä pumppu laitettiin kasaan 1994. Näin pikaisesti analysoituna Mule kuullostaa suoraviivaisemmalta ja hiukan modernimmalta kuin Allman Bros. Warren Haynesin ääni on vakuuttava. Bändikin soi hyvin kyseisellä livellä. Mulen "löytyminen" tuli kuin tilauksesta, olen kaivannut jotain laadukasta etelän musiikkia mikä ei olisi itselleni jo kuultu juttu.

Nyt bongailemaan Mulen levyjä mistä ikinä niitä vaan löydän.

_

 

[Rod Weary]

Kaivoin vanhan viestin ekata sivulta. Gov't Mule kolahtanut viime vikkoina vahvasti

Tää on aika hyvä. Menee ostoslistalle.

 

[Vanhapuuma]

Vaikka itselleni kolahtaa lähinnä vain klassikot etelän skenestä, eli Skynyrdit, Allmanit, Marshall Tuckerit, ZZ Topin alkuaikojen tuotanto, ajattelin vain huomauttaa tällaisesta bändistä kuin Black Stone Cherry. Kaveri soitti tuota juuri viikonloppuna pitkästä aikaa ja sattumoisin tämäkin ketju tuli tässä esille - siispä, löytyy Spotifystä. Itse nyt en niin suureksi suosikiksi sanoisi, mutta kyllähän tätäkin kuuntelee.

Itse myös ihmetellyt tuota Skynyrdin selvääkin selvempää maailmankatsomuksellista pesäeroa vanhaan kokoonpanoon - God & Guns?(!) Whaaaad? Hippi ei olekaan hipille aina hippi? Joku aiemmin mainitsikin kaipaavansa myös sitä särösoundia, sama täällä. Samassa virkkeessä ei saisi mainita Lynyrd Skynyrdiä ja. Nickelbackia. Joten en niin teekään. Mutta totta kai kehitys kehittyy, mutta kyllähän minun rock-maailmaani kuuluu ajatus siitä, että Rock ei saa kuulostaa liian kliiniseltä. Tuota uusinta levyä en tosin ole vielä Skynyrdiltä kuunnellut, tai no, nyt soi taustalla, mutta ehkä arvion antamista odottelen hetken.

 

[Pavlikovsky]

Gov't Mule kolahtanut viime vikkoina vahvasti, kuuntelussa paraikaa 3-cd:n Mulennium live-julkaisu vuodelta 2000

Hyvä, että kaivoit vanhan viestin esiin ja vielä parempi, että hallitus muuli on sinulle kuin myös Leonillekin kolahtanut.

Warren Haynes on etelän rockin todellinen monitoimimies, joka on monessa projektissa mukana eriä yhtyeillä ja mies on pyörittänyt Mulea studiossa ja keikoilla tasaisesti sen jälkeen, kun mies liittyi Allmanin veljeksiin kitaristiksi. Gov`t Mule usein mielestäni kuitenkin unohdetaan, kun puhutaan etelän suurista, vaikka musiikillisesti Mule esittää upeaa etelän rockia ja ehkäpä vahvinta valkoisen miehen bluesia, mitä tulee Warrenin kitarointiin ja muutenkin bändin musaan. Alan piireissä Mule kyllä on ansainnut arvostuksensa ja juurikin Puistobluesissa 2009 ei jäänyt epäselväksi varmasti monelle ketä on tultu katsomaan. Mun mielestä Mule ei ole Suomessa käynytkään ennen tätä tai sen jälkeen. Toiveeni vielä joku päivä olisi nähdä ensin lämppärinä Gov`t Mule ja sen jälkeen The Allman Brothers Band, huikeampaa etelänboogie iltaa ei melkeinpä voisi olla!

Haynes on yksi eniten arvostamistani kitaristeista ja miehen raspikurkku on kuin luotu etelän boogieen. Ulkoinen olemus sen kuin täsmentää tätä kokonaisuutta ja Haynesin kitarasoundi on lähempänä Leslie Westiä kuin Ritchie Blackmorea, se kertokoon jo jotain asian tietäville. Laulaapa Haynes uudemmilla Allman-levyillä vokaalejakin, joten on miehen kyvyt huomattu tässä toisessakin etelän rockin akatemiassa.

Mulen kokoonpano on elänyt vuosien varrella vähän, vain legendaarinen basisti Allen Woody on vaihtanut hiippakuntaa jo jokunen vuosi sitten, joka on ollut mukana kovimmilla Mule-levytyksillä. Haynesin lisäksi bändiin kuuluu Matt Abts, Danny Louis ja Jorgen Carlsson.

Musiikillisesti Mule on ehkä Allmaneita suoraviivaisempaa tavaraa, ainakin jos vertailu tapahtuu vanhempaan Allman-kavalkaadiin. Mulellakin on vaihtelua levyissään toki, vaikka jokaisen levyn pohja on rakennettu bluesin varaan. Debyytti, Gov`t Mule-nimeä kantava levy on puhdasta bluesia kun taas Dosella sekä Deepest-End levyillä on paikka paikoin rokkaavampikin ote. Toistaiseksi viimeisimmällä By A Threadilla on sitten vähän kaikkea, slovaria, tiukempaa boogieta ja vähän jazz-vaikutteitakin. Livelevyt Mulella ovat erinomaisia ja tunnelman voi niistä todella aistia, miten Haynes keikoillaan antaa kyytiä Gibsonilleen. Tuo Mulenium on tosiaan loistava läpileikkaus Gov`t Mulesta siinä missä myös Deepest End-live. Mulenium koostuu siis ensin Mulen omasta tuotannosta ja parista coverista, sen jälkeen Little Miltonin kanssa vedetään blues-klassikot ja lopuksi taas mm. Beatles-coveria sekä Allmaneita vuorossa. Tuo Muleniumhan perustuu joka vuotiseen New Yorkin uuden vuoden keikkaan, jonka Gov`t Mule on heittänyt perinteisesti.

Kun alussa mainitsin Warrenin projekteista, niin ompa miehellä vielä omakin virityksensä eli Warren Haynes Band, joka julkaisi vuosi sitten muistaakseni Man In Motion-nimisen studiolevyn, joka on enemmän ehkäpä soul-vaikutteisempi, mutta kannattaa tsekata mikäli vain ehtii. Onpa Warren Haynesilla myös muutamia rauhallisempia livelevyjä, joka menee tällä Warren Haynes Band-nimellä, jossa sitten taas Mulea tai Allmaneita ei kuulla, mukavaa vaihtelua.


Tulipa tarinoitua, mutta kun kyseessä on yksi suosikeistani niin juttua riittää.

Heitetään vielä videota todisteeksi siitä, että taipuu Warrenin bändiltä myös raskaampi hevi: Govt Mule - War Pigs - YouTube (Gov`t Mule - War Pigs) Linkki vie youtubeen.

Tässä myös youtubesta yksi Mule-suosikkini, Life On The Outside: Govt Mule - Life On The Outside - The Deep End Vol. 1 - YouTube

 

[Monipuolisenhuono]

Tänään se tuli, nimittäin Allman Brothersin live levy vuodelta 1971. Tarkemmin sanottuna A & R Studios : New York, 26th August, 1971.

Taattua ABB:tä, eli svengaa kuin hirvi.

 

[Pavlikovsky]

Nyt on kotimaan etelän rockin kuluttajilla mahtava tilaisuus päästä viettämään heinäkuinen ilta southern musiikin tahdeissa 6. heinäkuuta Hyvinkään Wanhan Areenan Willatehtaassa. Tapahtuma on todellinen syvän etelän kokoontumisajo meikäläisittäin ja lavan bändikattaus on sen mukainen. Lavalle nousevat mm.

-Monster Of Southern Rocks (mm. ex-Blackfoot soittajia)
-Skinny Molly (entisiä Molly Hatchet ja Skynyrd-soittajia)
-The Crossfyre
-The Slidemobiles (kotimainen etelän rockin pumppu)
-Los Bastardos Finlandeses (tämän hetken kovin roots-hevi bändi)
-Greedy Pig yms yms...

Ja jos nälkä pääsee yllättämään niin ei hätää. Mitkä etelän festarit ne olisi jos pöydän antimetkaan eivät olisi southern-henkeä eli paikalla aito texasilainen kyökki, mistä lienee turha odotella mitään vegetaristien kasvis-annoksia vaan tarjolla paikallisen reseptin mukaan tehtyä BBQ-safkaa.

Tätä viihdettä pääsee seuraamaan 40 eurolla. Tarkemmin esiintyjistä ja tapahtumasta tapahtumien nettisivuilta: Southern Rock and BBQ Fest

 

[Evil]

Nyt on kotimaan etelän rockin kuluttajilla mahtava tilaisuus päästä viettämään heinäkuinen ilta southern musiikin tahdeissa 6. heinäkuuta Hyvinkään Wanhan Areenan Willatehtaassa.

Perskuta, tämän laitan korvan taakse. Kiinnostaa kovasti.

Etelän rokki pyörii soittimessani tähän vuodenaikaan kovasti. Kesällä syvät soundit kuulostavat aina parhaimmilta. Viikon sisään on tullut pyöräyteltyä mm. Blackfootin hattutemppu Strikes-Tomcattin'-Marauder, muutama Doc Holliday, Mollya, Allmaneita, .38 Specialilta pari lättyä sekä totta kai pakolliset Skynyrdit. Vuoden -84 jälkeen ei varmaan ole kulunut viikkoakaan, ettei vähintään yksi Skynyrd-albumi ole soinut Evilin äänentoistolaitteista.

Veli Pavlikovskyn mainostamassa tapahtumassa soittava Greedy Pig on muuten hieno bändi. Esikoisalbumi Rye Rye Man tuli hankittua tuoreeltaan, kun se lehdistössä kehuttiin, ja myöhempiäkin on tullut tsekattua. Pari keikkaansa olen nähnyt myös, jossain festareilla 90-luvulla ja samoihin aikoihin nurmeslaisessa pubissa. Olisi kai jo aika katsastaa yhtyeen nykyinen livekunto. Se viimeisin levy oli ainakin hyvä.

 

[Pavlikovsky]

Perskuta, tämän laitan korvan taakse. Kiinnostaa kovasti

Todellakin kannattaa. Nykyrockin vallatessa kaikki radiokanavat ja muut musiikkipalstat on juurevasta etelän rockista tullutkin aikamoinen undergound-suuntaus sekä juttu ja tämänkaltainen juurirock alkaa olla yhä muutenkin harvemman rock-diggarin juttu. Näin ollen onneksi tällainen tapahtuma todella järjestetään ja paikalle on saatu alansa osaavia mukava nippu.

Tuo Doc Holliday on mielenkiintoinen bändi. Puhuvat vielä, että olisi aktiivinenkin pumppu ja nettisivutkin löytyvät, mutta aika niukkaa infoa nykyvireestä löytyy mistään. Keikkailevat ilmeisesti vieläkin, vaikka lavat ovat käyneet selkeästi pienemmiksi, jos ne tällä southern-pumpulla isoja ovat olleetkaan. From The Vault-niminen levykin on tullut joku aika sitten ulos, mutta kuuntelemaan tuota en ole vielä päässyt. Tarkemmin vielä haluaisin bändiin syventyä ja ns. hitit ovatkin tuttuja. Ainakin tämän videon perusteella Mr. Brookshireltä ja muulta bändiltä taipuu vielä klassikko Last Ride vielä hyvin kapakkaolosuhteissa:Doc Holliday - Last Ride + Never Another Night HABACH 06/2011 - YouTube

En pahakseni laittaisi jos Suomeenkin vielä eksyisivät pienelle klubikiertueelle.

 

[Joe Plop]

Doc Hollidayn kävin pariinkin kertaan katsomassa aikanaan ja toinen kerta oli sellainen että basso ja rummut tuli nauhalta ja kahdella kitaralla soittivat sitten päälle... Alussa se hieman tökki katsella mutta kyllä siitä lopulta ihan kelpo keikka tuli...
Tuo keikka kyllä kiinnostaa itseänikin ja täytyy katsoa josko jotenkin saisi itsensä järjestettyä paikalle. Molly Hatchet ja Skynyrd ovat soineet kyllä itsellänikin aika paljon ja kerran olen jopa päässyt Mollyjen jälkeen kiipemään omalle keikalle samalle lavalle... Taitaa olla täällä harvassa ne joiden lämppärinä Molly Hatchet on soittanut;-))))))))))))))))))))))) No ehkä totuuden nimessä olimme sellainen illan päättävä "jäähdyttely" mutta kuitenkin...

Suomalaisista tuolla jo kehuttu Greedy Pig on myös oma suosikki. Bastardos taas ei oikein itselle uppoa, jostain syystä. Loistavia muusikoita bändi täynnä ja katu-uskottavuutta kotitarpeiksi eli periaatteessa kaikki on niinkuin pitää mutta mun mielestä niillä on vain paskat piisit. Ei vain sytytä... No maku kysymyksiä nämä ja kyllä niidenkin keikan jaksan katsoa jo pelkästään Erkinharjun takia....

 

[Evil]

Nyt on tullut perehdyttyä taas pitkästä aikaa Allman Brothers Bandin menoon ihan analyyttiselta pohjalta. Bändin soundissahan etelän rokin rinnalla kulkevat vaikutteet bluesista, soulista (helvetin hienoja perkussio-osuuksia ja rytmejä; Gregg Allmanin sielukas laulu ja urkutyö), jazzistakin. Varsinkin alkuaikoinaan ABB:n improvisaatiot lavalla toivat mieleen jopa Grateful Deadin välillä, eli löytyy sieltä psykedelistäkin maustetta. Lisäksi soittajat ovat olleet aina huippuluokkaa ja bändin kollektiivinen soundi alati tunnistettava.

Ennen Duane Allmanin traagista prätkäkolarikuolemaa äänitetyt albumit (nimetön esikoinen, Idlewild South ja Live at Fillmore East) ovat hyvä paikka aloittaa veljesorkesterin diggailu. Kaikki olennaisimmat elementit ovat jo kuultavissa, ja vaikka muutkin bändissä vuosien varrella kepitelleet kitaristit Dickey Bettsistä Warren Haynesiin ja Derek Trucksiin ovat hienoja instrumenttinsa käsittelijöitä, on Duanen slidetyöskentelyssä jotain määrittelyä väistelevää taikaa.

Myöhemmästä tuotannosta 70-luvun Eat a Peach ja Brothers and Sisters, 80-luvun paluualbumi Seven Turns sekä viimeisin studiolevy, kymmenen vuoden takainen Hittin' the Note ovat ne minulle mieluisimmat. Niihin palaan useimmin.


Allmaneista hyppy Warren Haynesiin ja Gov't Muleen. Muuli on ollut siellä diggailulistani ulkorenkaalla jo pitkät ajat, en vain ole koskaan tullut siihen syventyneeksi. Vaikka esimerkiksi Dose ja High & Mighty on hyviksi albumeiksi havaittu, niin omaa hölmöyttäni olen jättänyt bändin vähän lapsipuolen asemaan. Nyt nappasin kirjastosta kouraan triplaiset livepaketit The Deepest End sekä Mulennium, ja jumalation miten ykskaks kuvernmentin salakuljettajan hienous avautui! Kerrassaan hienoa jammailua, komeita instrumentaaliosuuksia ja seassa rouheita riffejä ynnä Haynesin muotovaliolaulantaa. Ensiksimainitulla vetää toistakymmentä vierailevaa basistia jazzjätkistä Jason Newstediin, ja meininki on New Orleansissa taltioidulla keikalla katossa.

Oman viehätyksensä Muuliin tekee bändin monipuolisuus. Omien biisien - pääosin Haynesin tekemiä, bluespohjalta ponnistavia rockveisuja - lisäksi keikoilla kuullaan hienosti tulkittuja covereita laajalla skaalalla. Black Sabbathista Skynyrdiin, Beatlesista Dylaniin, King Crimsonista Alice Cooperiin, Pink Floydista vanhoihin bluesstandardeihin... Kaikki kuulostavat toisaalta Gov't Mulelta mutta tekevät myös kunniaa originaaleille.

Mainio bändi, johon uppoutuminen on onneksi vielä reilusti kesken.

 

[Pavlikovsky]

Mainio bändi, johon uppoutuminen on onneksi vielä reilusti kesken.

Komppaan tätä. Omia Mule-kirjoituksia löytyykin tästä ketjusta moneltakin sivulta, viimeisin tuosta hieman ylempää tältä sivulta, mutta monia samoja huomioita kuin Evililläkin Hallitus muulista. Warren Haynes on etelän rockin kovimpia sekätyömiehiä eri projekteissa sekä väitän, että tämän hetken valkoisen bluesin kovimpia sanan saattajia vahvalla kitarasoundillaan. Mulen musiikin pohjana on vahva blues, johon sitten ripotellaan eri tyylejä päälle saaden tästä hienoja biisirakenteita. Haynesin ääni on voimakas ja uskottava, mieheltä lähteekin vähän ballaadimaisempi kuin karheampaakin ääntä vaativaa tulkintaa.

Allmanin veljesten bändin meininki on aina ollut ehkä jollain tapaa mutkikkaampaa ja ei niin suoraviivaista bluesin, jazzin ja soulin yhdistelmää kuin Mulella, mutta paikkansa etelän rockin ykkösketjussa ABB on aina ansainnut. Warren Haynes on tässä etelän rockin akatemiassa paras musiikillinen jatkaja Duane Allmanille, ja on ollut sitä jo vuosikymmenet.

Evilille vinkiksi kunhan ehdit sieltä syvän etelän soinnuista, niin kannattaa tutustua tuohon viimeisimpään Mulen levyyn eli By A Threadiin, jossa on kuultavissa myös Texasin partajalmari Billy Gibbonsia. Kelpo boogieta. Nuo Deepest End-studioäänitykset kannattaa myös tsekata, erinomaisia biisejä siellä siinä missä myös toki Dosella, High&Mightylla sekä nimikkolevy Gov`t Mulella.

 

[Evil]

Evilille vinkiksi kunhan ehdit sieltä syvän etelän soinnuista, niin kannattaa tutustua tuohon viimeisimpään Mulen levyyn eli By A Threadiin, jossa on kuultavissa myös Texasin partajalmari Billy Gibbonsia. Kelpo boogieta.

Tämäpä onkin jo hanskassa, oiva albumi.

Ei ole tullut Muulilta uutta tavaraa neljään vuoteen, ja Allmaneilla studiotauko on jo 10 vuoden mittainen. Voisivat pikkuhiljaa laittautua äänitysvehkeiden ääreen, pelkkä keikkailu Amerikoissa ei vanhan mantereen etelärokkareita paljoa ilahduta.

 

[Pavlikovsky]

Tämäpä onkin jo hanskassa, oiva albumi.

Ei ole tullut Muulilta uutta tavaraa neljään vuoteen, ja Allmaneilla studiotauko on jo 10 vuoden mittainen. Voisivat pikkuhiljaa laittautua äänitysvehkeiden ääreen, pelkkä keikkailu Amerikoissa ei vanhan mantereen etelärokkareita paljoa ilahduta.

Kappas, se olikin tuttua kauraa jo. Kyllä, erinomainen albumi täynnä monipuolista Mulea.

Samaa olen toivonut, että jompi kumpi yhtye aktivoituisi studiossa, miksei kumpikin. Haynes on ainakin niin aktiivinen soolonakin, joten Mulen uuden albumin ei pitäisi olla mikään mahdoton tehtävä. Gregg Allman on paljon keikkaillut sekä levyttänytkin viimeksi soolona, joten ensisijaisesti hänen olisi keskittyvä ABB:hen, jotta uudesta albumista voitaisiin puhua.

Mukava olisi myös tsekata näitä etelän veteraaneja ihan livenäkin, mutta maksan siirronkin läpikäynyt Gregg Allman potee ainakin jonkin tason lentopelkoa, joten varmasti keikkailee säästeliäämmin tai ei ollenkaan soolona tai ABB:n kanssa Euroopassa, valitettavasti. Gov`t Mule kävi 2009 Järvenpään Puistobluesissa pääesiintyjänä vetämässä kovan keikan Vanhankylänniemessä, joten muulin näkeminen Suomessa muutenkin kuin aitauksessa voisi olla todennäköistäkin jatkossa.

 

[Evil]

Onpa muuten tyylikäs veto tuossa Mulennium-livellä. Sehän on taltioitu uutenavuonna 1999-2000. Juuri kun vuosi on vaihtumassa, tulee edellisen biisin jälkeen countdown: 5, 4, 3, 2, 1 ja HAPPY NEW YEAR!!! Samalla tärähtää uuden vuosituhannen ensimmäinen biisi... 21st Century Schizoid Man. Loistava ajatus ja ajoitus.

 

[Pavlikovsky]

Onpa muuten tyylikäs veto tuossa Mulennium-livellä. Sehän on taltioitu uutenavuonna 1999-2000. Juuri kun vuosi on vaihtumassa, tulee edellisen biisin jälkeen countdown: 5, 4, 3, 2, 1 ja HAPPY NEW YEAR!!!

Kyllä, ajoituksena hieno suoritus ja muuten keikka ajankohta on varmasti sellainen, jossa saa yleisön mukaan ja joka jää jengille mieleen. Mulehan on muutenkin perinteisesti Nykissä heittänyt noita pitkiä uuden vuoden keikkoja, jossa tunnettuja ja vähemmän tunnettuja biisejä on soiteltu sisällyttäen muutamia meneviä covereita settilistaan.

Linkitin jo tämän sivun ensimmäiseen Mule-viestiini tämän videon, mutta laitetaan uudelleen, koska juttu liippaa sen verran läheltä näitä tarinointeja. Eli vuoden vaihteelta 98-99 on seuraava video, jossa Mule kiskaisee uuden vuoden kunniaksi komeasti Sabbathin War Pigsin ja mukana vielä tässä bassossa Allen Woody-vainaa, joka oli merkittävä hahmo niin Mulessa kuin Allmanien orkesterissa ennen kuolemaansa. Joka tapauksessa seuraavassa kaitafilmissä bändi vetää biisin hienosti ja Haynes osoittaa jälleen kerran sen, että hänen äänensä sopii myös näihin vanhan ajan hevivetoihinkin kuin stetsoni etelän miehen päähän. Gov`t Mule - War Pigs, olkaa hyvä: Govt Mule - War Pigs - YouTube

 

[Evil]

Kyllä, ajoituksena hieno suoritus ja muuten keikka ajankohta on varmasti sellainen, jossa saa yleisön mukaan ja joka jää jengille mieleen. Mulehan on muutenkin perinteisesti Nykissä heittänyt noita pitkiä uuden vuoden keikkoja, jossa tunnettuja ja vähemmän tunnettuja biisejä on soiteltu sisällyttäen muutamia meneviä covereita settilistaan.

Grateful Dead tapasi tehdä samaa San Franciscossa ammoin, esimerkiksi uutenavuonna 1978 klassisen Winterlandin viimeiseksi jääneessä konsertissa. Siellä muuten countdownin suoritti tuleva bluesveli, näyttelijä Dan Aykroyd. Keikasta on triplalevykin julkaistu. Tästä aasinsillasta päästään takaisin Haynesiin, joka on levyttänyt Deadin basistin Phil Leshin kanssa ja keikkaillut entisten Dead-ukkojen mukana myös.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Grateful Dead tapasi tehdä samaa San Franciscossa ammoin, esimerkiksi uutenavuonna 1978 klassisen Winterlandin viimeiseksi jääneessä konsertissa. Siellä muuten countdownin suoritti tuleva bluesveli, näyttelijä Dan Aykroyd. Keikasta on triplalevykin julkaistu. Tästä aasinsillasta päästään takaisin Haynesiin, joka on levyttänyt Deadin basistin Phil Leshin kanssa ja keikkaillut entisten Dead-ukkojen mukana myös.

Haynes onkin viime aikoina vaalinut ahkerasti Jerry Garcian muistoa. Viime vuonna vieläpä erityisen näkyvästi, kun Jerryn syntymästä tuli kuluneeksi 70 vuotta. Tänä vuonna ovat vuorossa Jerryn 71-vuotisbileet. Tai oikeastaan Haynes tekee jo kesäkuussa useita Jerry-keikkoja. Jerryn syntymäpäivän keikka 1.8. on toki San Franciscossa. En pääse...

Joka tapauksessa Warren Haynes on jännä linkki näiden kahden näennäisesti etäällä toisistaan operoivan genren välillä. Tai ehkä ei sittenkään niin etäällä, jos unohdetaan etelän konservatiivisen viskintuoksun ja länsirannikon liberaalin happosekoilun kulttuurierot. Grateful Dead ja Allman Brothers ovat molemmat kaikkien aikojen suurimpia jam bandeja, miehiä joilla on maine livenä.

 

[Evil]

Jerryn syntymäpäivän keikka 1.8. on toki San Franciscossa. En pääse...

Elokuun puolivälissä näytti olevan jossain päin Ameriikkaa Peach Music Festival, vai mikä se nyt oli. Siellä vetäisi Allmanit, Bob Weir & Ratdog, Gov't Mule, Black Crowes... Lotto sisään.

 

[Pavlikovsky]

Ken huomenna ehtoolla on tekemistä vaille pk-seudulla tämänkin ketjun vakiolukijoista/kirjoittajista, niin kannattaa käydä tsekkaamassa Tavastialla aito jenkkilän southern-jyrä Skinny Molly. Rehellistä etelän rock`n rollia eikä soittajatkaan ole mitään eilisen teeren poikia, vaan pitkän linjan etelän monitoimimiehiä. Mukana mm. entinen-Lynnari kepittäjä Mike Estes sekä Blackfootissa ja Rossingtonin bändissä vieraillut Jay Johnson. Meno on varmasti asiaan kuuluvan tanakka ja liuta hyviä biisejä tältäkin poppoolta kyllä löytyy.

Sama yhtye on muuten bongattavissa myös lauantaina Hyvinkäältä kotimaisittain todella kovatasoiselta etelän rockin kokoontumisajoilta, joissa on lisäinfoa muutama viesti ylempänä, jonka jo aiemmin kirjoittelin tähän ketjuun.

On siis musiikillisia syitä nostaa konfederaattilippu salkoon ja mennä nautiskelemaan aidosta etelän rockista!

 

[Pavlikovsky]

Tämä nyt olisi mennyt tuonne blues-ketjuunkin, mutta saadanpa etelän hymnit ketjuunkin vähän eloa tämän myötä. Ken on kiinnostunut The Allman Brothers Bandista sekä sen läheisestä sukulaisyhtyeestä Government Mulesta/Warren Haynesin touhuista, niin kannattaa ehdottomasti tsekata Mulen uusin Shout!-albumi.

Itse olen vasta nyt joulun pyhinä tutustunut tähän Haynesin housebandin uusimpaan ja voin vain todeta, että Haynes todistanut jälleen osaamistaan bluesahtavan southern rockin suhteen. Kokonaisuudessaan upea, jazz-vivahteitakin vilisevä blues-sävytteinen levy, jossa välillä juntataan Gibsonilla hieman raskaammin ja välillä taas liikutaan hyvinkin kevyissä äänimaisemissa progeilevasti. Kappalerakenteet vaihtelevat biiseissä monesti niin kuin kunnon Mule-musaan on aina kuulunut ja kun Haynes vokalisoi jälleen karismaattisen hienosti niin ei tästä voi kuin tykätä.

Levystähän on tehty special edition, jossa kantabändi vetää levyn normaalisti läpi, mutta kakkoslevyllä samat biisit vedetään Haynesin arvovaltaisen vierasjoukkion kanssa läpi, niin kuin näillä Gov`t Mulen levyillä on tapana ollut. Mukana on mm. Glenn Hughes, Ben Harper ja Steve Winwoodkin, joten karismaa, kokemusta ja näkemystä ei ole studiosta puuttunut.

Mulen keikkailut ovat näin uutena vuotena sikälikin ajankohtaisia, että bändi on tottunut vetämään isossa omenassa new year party-maratonkeikkoja, jossa soitellaan bändin materiaalia tasaisesti läpi höystettynä maukkailla covereilla aina puoleen yöhön asti jollei jopa ylikin. Tämäkään vuoden vaihtuminen tuskin tekee poikkeusta.

Tässä Shoutin maistiaisia youtubesta, eikun tutustumaan

-World Boss: Govt Mule - World Boss - YouTube
-Captured: Govt Mule -Captured - YouTube
-Bring On The Music: Govt Mule - Bring On The Music - YouTube
-Forsaken Savior with Dave Matthews: Govt Mule - Forsaken Savior (With Dave Matthews) - YouTube

 

[Pavlikovsky]

Toukokuussa olisi laadukasta southern rockia tarjolla suoraan Amerikain Yhdysvalloista, kun tässäkin ketjussa sivuttu Ex-Skynyrd ja vanhan Blackfootin soittajista osittain koottu yhtye Skinny Molly tulee Suomeen viidelle keikalle. Yhtye on ennenkin Suomessa käynyt, mutta nyt keikkapaikat ovat ainakin seuraavat:

16.5 Joensuu
17.5 Järvenpää
23.5 Vaasa
24.5 Porvii
28.5 Imatra

Ja voihan se olla, että tuohon välipäiville Mollyt voidaan buukata jonnekinpäin Suomen maata. Ei kuitenkaan ihan tavanomaisimpia kuntia esittää rouheaa etelän jytää. Kyseessä vanhoihin etelän musiikin vankkoihin perinteisiin nojaava yhtye tosiaan kokeneista muusikoista, joista voi Skynyrdin ja Blackfootin kuullakin. Olipa Mike Estes ainakin muuten mukana Gary Rossingtonin soolobändissäkin, joten pienet ovat piirit syvässä etelässä. Jay Johnsson myös tuttu Mustajalan taltioinneilta. Pari uskottavaa kiekkoakin yhtye on julkaissut, jotka kestävät useammankin kuuntelun ehdottomasti, ammattimiehiä.

 

[Jupe]

Tässä ketjussa taidettiin mainita Black Crowes aiemminkin. On ollut allekirjoittaneen suosiossa jo 90-luvun vaihteesta kun bongasin kirjastosta yläaste-ikäisenä Shake Your Money Makerin. 92-levykin oli vielä täyttä timanttia mutta 94 hiipui mun innostus kun tuon kolmannen levyn isoin anti oli kansikuva.

Mutta asiaan, tämä 2009 levy pääsi yllättämään puun takaa. Hienoa lungia etelän soundia suoraan kuin 70-luvulta, akustista, pianoa jne. Todella hyvä levy.

Before the Frost/Until the Freeze - The Black Crowes | Songs, Reviews, Credits, Awards | AllMusic

Niin, törmäsin tähän kun lähdin surffamaan eri medioissa Rival Sons uutisten perässä. Ehkä sekin liippaa sen verran läheltä että muistutus paikallaan, nyt kannattaa marraskuussa tsekata bändi Circuksessa kun on stadissa kääntymässä, kyseessä yksi parhaassa vireessä olevia klubirokkibändejä.

_