Southern Rock

  • 52 123
  • 280

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Lynyrd Skynyrd tulee keväällä Eurooppaan ja ilmeisesti myös Suomi on keikkalistalla. Ainakin täältä löytyi maininta että esiintyvät 5.5.2015 Helsingin jäähallissa. Virallista keikkajulkistusta odotellessa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
No perhana, Skynyrdin edellisestä visiitistä Suomessa tuleekin talvella nelisen vuotta ja yli viisi vuotta sitten olin itse viimeksi Lynnareita katsomassa. Meno oli sen verran vakuuttavaa, että kyllä näitä rock and roll hall of fameen valittuja etelän rockin akateemikkoja kannattaa ja pitääkin mennä katsomaan, jos yhtään tunnustautuu yhtyettä enemmän kuuntelevaksi. Viimeksi lämppäsi Molly Hatchet paskoilla soundeillaan sen minkä pystyi, entäs nyt? Rickey Medlocken kerran jo hajottama ja uudelleen rakennettu muovinen Blackfoot? Siinä menisi jo maku.

No odotellaan tarkempia tiedotuksia.
 

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
Viimeksi lämppäsi Molly Hatchet paskoilla soundeillaan sen minkä pystyi, entäs nyt? Rickey Medlocken kerran jo hajottama ja uudelleen rakennettu muovinen Blackfoot? Siinä menisi jo maku.

Näin Eu:ssa kun ollaan niin lämppärinä voisi toimia vaikka Smokey Fingers Italiasta, Calibre 12 Ranskasta, Lizard saksanmaalta tai kreikkalainen Soundtruck, joista jälkimmäisellä on jo kokemustakin Skynyrdin esisoittajana. Ei vaan, leikki leikkinä, vaikka nuo mainitut ovatkin kelpo ryhmiä. Jos jonkun saisi valita, niin teksasilaisryhmä Whiskey Myers kiinnostasi - saattaa tosin olla jo niin iso tekijä, ettei Skynyrdin lämmittely enään sovi kuvioon. Hogjaw kenties?
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
No niin, loisto juttu. Lynnarit niin harvakseltaan käyvät tuomassa Suomeen etelän tuulahduksia, että onhan tuonne suunnattava. Toiveena olisi muutamia uudempien biisien lisäksi harvinaisuuksia sieltä rosoisilta honky tonk-ajoilta kuten Gimme Three Steps tai I Know Little, mutta eiköhän sieltä tutut Simple Manit ja I Ain`t the Onet kuulla. Jos homma käynnistyy Working For MCA:lla, niin se on jo 1/3 voittoa, niin loistava ralli kyseessä. The Needle And The Spoo olisi myös allekirjoittaneen toiveissa, mutta eiköhän sekin kuulla typistetystä medley-muodossa, kuten on ollut tapana. Noh, ollaan tyytyväisiä näihin. Puintia keikasta voisi jatkaa tuollapäin vastaisuudessa: http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/lynyrd-skynyrdin-keikkailu-suomessa.42665/
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Skynyrdin nykykokoonpanohan on melkoisen nimekäs. Mukana on mm. Black Crowesin alkuperäinen basisti Johnny Colt, George Clintonin bändeissä soittanut Peter Keys ja entinen Damn Yankees-rumpali Michael Cartellone.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Skynyrdin nykykokoonpanohan on melkoisen nimekäs. Mukana on mm. Black Crowesin alkuperäinen basisti Johnny Colt, George Clintonin bändeissä soittanut Peter Keys ja entinen Damn Yankees-rumpali Michael Cartellone.
Hmm, Black Crowes ja George Clinton voidaan varmaan luokitella nimekkäiksi mutta ei kyllä mainitsemasi soittajia. Ja vaikka nyky Lynyrd Skynyrd toimiikin ärsyttävästi coverbändi linjalla, ostin jo liput keikalle, eiköhän siellä lopulta ihan hyvä meininki taas tälläkin kertaa ole.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Tämän hetken nousevimpia etelän rockin nimiä on kyllä jo ketjussa mainittu Blackberry Smoke. Southern jytän perusasiat ovat hyvässä hallinnassa ja bändi on alusta alkaen pystynyt tuottamaan varsin omaperäistä ja tunnistettavaa sisältöä, jossa yhdistellään kantrahtavaa bluesia ja kunnon syvän etelän bluegrassia. Levyllä ja livenä poljennossa on juuri sopiva annos groovea ja vanhan liiton honky tonkia, jota tämä rockin alalaji tarvitsee joka kerta, jos hommaa uskottavasti aiotaan tehdä. Välillä tulee olo kuin kuuntelisin vanhaa CCR:ää, välillä vanhaa Skynyrdiä, välillä The Black Crowesia ja jopa vivahteita Dan Bairdin Georgia Satellitesistakin saattaa kuulua. Mihinkään apinointiin tässä ei ole alettu, mutta kyllä kitaristivokalisti Charlie Starrilla on etelän esikuvien kaltainen raspi, joka aavistuksen sieltä nenän kautta kulkee. Euroopassakin on jo tälle ryhmälle ollut tilausta, yhtye kai heitti jokin aika sitten saarivaltiossa isomman kiertueen.

Jos bändiin haluaa tutustua lähemmin, niin melkein kannattaa avata peli Pohjois-Carolinan livellä nimeltään Leave A Scar. Antoisia kuunteluhetkiä!
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tämän hetken nousevimpia etelän rockin nimiä on kyllä jo ketjussa mainittu Blackberry Smoke. Southern jytän perusasiat ovat hyvässä hallinnassa ja bändi on alusta alkaen pystynyt tuottamaan varsin omaperäistä ja tunnistettavaa sisältöä, jossa yhdistellään kantrahtavaa bluesia ja kunnon syvän etelän bluegrassia.

Hei, tässähän on potkua.
En ole pitkään aikaan perehtynyt Southern Rockiin ja viimeisen 10 vuoden ajalta oikeastaan vain Gov't Mule on ollut iso löytö mulle. Soittimissa on pyörinyt vain Skynyrd, Allman bros, Black Crowes, .38 special, Marshall Tucker ja tietty CCR ja ZZ Top mitkä jossain listaoissa lasketaan samaan kategoriaan. Charlie Daniels oli ainakin 90-luvulla mulle vähän liian countryä.

Tällä Blackberryllä on todellakin mukavan suoraviivainen tyyli ja diggaan tuosta klassisesta pubi-pianosta tuolla taustalla. Ehkä tälläinen puree ainakin itselle tätä nykyään tästä genrestä parhaiten koska kaikki tämän genren mestariteokset on jo tehty Allman Brosin ja Skynyrdin toimesta, vertailisin liikaa jos joku yrittäisi liikaa ainakin tuonne melodisten kitarapainoitteisten balladien puolelle mennä. Pieni miinus Blackberryllekin lyhyen kuuntelun jälkeen muutamista turhan vahvoista country-viboista, sitä tyylisuuntaa en sulata, makuasioita.
Tämä ihan laadukas live-taltio pyörii nyt koneella:
http://www.youtube.com/watch?v=ZKCKERcqbF0

Ai niin, hyvä tässäkin ketjussa muistuttaa, ensi tiistaina 25.11 Rival Sons The Circuksessa. Takuuvarmasti tiukka klubikeikka tiedossa. Tässä vaikka tälläinen tv-show-live maistiainen uudelta levyltä:
http://www.youtube.com/watch?v=JbH_QxvKvok

Ja kaupan päälle vielä vanhempi hitti Pressure and Time
http://www.youtube.com/watch?v=UtIZpnIxR1Q

_
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
HIFK
RIP Riff West. Kolmella Molly Hatchet LP:llä bassotellut mies teki seuraa monelle muulle Southern-rockarille yläkerran orkesteriin jossa soittajia tosiaan riittää
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Tällä Blackberryllä on todellakin mukavan suoraviivainen tyyli ja diggaan tuosta klassisesta pubi-pianosta tuolla taustalla. Ehkä tälläinen puree ainakin itselle tätä nykyään tästä genrestä parhaiten koska kaikki tämän genren mestariteokset on jo tehty Allman Brosin ja Skynyrdin toimesta

Jep, kannattaa tsekata Blackberryn lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi tuotanto muutenkin, kyllä näillä jermuilla on svengi hallussa, mutta myös sävellyspuoli on keskimääräistä parempaa tasoa. Ilmeisen laadukas livebändi myöskin.

Nyt oli siis Riff Westin vuoro lähteä. Etelän heimolaisia on viime vuosina vaihtanut hiippakuntaa varsin rajusti ja yllättäenkin. Molly Hatchetista Danny Joe Brown ja Duane Roland siirtyivät ylempiin soittokuntiin jo vuosia sitten. Westhän vaikutti osassa Hatchetin varhaisemman tuotannon kokoonpanoissa basson varressa, joten melko vähiin alkaa käydä Hatchetin loistolevyjen elävät soittajat. Etenkin No Guts...No Glory oli todellinen etelän rockin teos, jossa West bassoa soitteli ennen kuin bändi siirtyi aavistuksen aikuisrockmaisempaan sovitteluun. RIP.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ja nyt kun tälle suosittelu-linjalle lähdettiin, niin kannattaa myös katsastaa pykälän verran uudempi nimi etelän rockin osalta, mutta kuitenkin melko noviisi vielä vanhoihin mammutteihin verrattuna eli 1996 perustettu North Mississippi Allstars. Bluesia, kantrahtavia sävyjä, southern rockia ja ripaus Allmanien hengessä jami-meininkiä havaittavissa biiseissä. Bändin muodostaa Dickinsonin veljekset Cody ja Luther ja Chris Chew. Dickinsoneja voisi kutsua bändin moottoriksi. Miksikään nousevaksi komeetaksi ei Missisisppin kasvatteja voi tituuleerata, sillä debyyttilevy Shake Hands With Shorty oli ehdokkaana Grammy-bileissä vuoden blueslevyksi ja myöhemminhän yhtye voitti vuonna 2001 parhaan bluestulokkaan palkinnon. Yhtye on esiintynyt myös Conan O`Brienissa, joten ei voida puhua enää mistään kyläyhtyeestä.

Oikein verevää ja aitoa etelän tamppausta ja viime vuonna julkaistu World Boogie Is Coming jatkaa hyväksi havaitulla linjalla, joka tosiaan tuo mulle mieleen välillä Duanen ja Greggin kuviot ennemmin kuin vaikkapa rosoisemman takavuosien Skynyrdin tai Blackfootin.
 

Savon Detroit

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, Sabres
Tykkeekö kukaan Black Oak Arkansasista?
Omasta mielestä nii--iin perus-southernia että etelämmäksi ei taida enää päästä, vaikka porukka ei vissiin ole jenkkilän ulkopuolella kauheasti nimellä ja menestyksellä kai juhlinut : /
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Tykkeekö kukaan Black Oak Arkansasista?
Omasta mielestä nii--iin perus-southernia että etelämmäksi ei taida enää päästä, vaikka porukka ei vissiin ole jenkkilän ulkopuolella kauheasti nimellä ja menestyksellä kai juhlinut : /

Onhan se perus southernia ja etenkin alan piireissä bändi luetaan kyllä etelän rockin kulmakiviksi ainakin jenkkilässä. On totta, että bändi ei ole saanut liiemmin huomiota Yhdysvaltojen etelävaltojen ulkopuolella. Kyllähän Black Oak Arkansasilla hetkensä on, sitä ei voi kieltää vaikken itse mikään bändin varsinainen fani olekaan. Ken pystyy sietämään vokalisti Jim "Dandy" Mangrumin raspia ja lavakäyttäytymistä pitää varmasti bändistä hyvin moninkerroin. On väitetty, että David Lee Roth itse on ottanut vaikutteet Dandylta ja sitä tuskin käy kenenkään kiistäminen.

Kuten monen etelän toverin, niin Black Oak Arkansasin huippuvuodet ajoittuvat sinne etelän rockin kukoistuksen aikakaudelle eli 70-luvulle, joista tämänkin bändin kohokohdat löytyvät albumeina eli nimikkolevy, Keep The Faith, High On The Hoh, Street Party, Ain`t Life Grand nyt muutamia mainitakseni. 70-luvun jälkeen tahti on hiljentynyt siinä määrin, että 80-luvulla ei levytyksiä syntynyt lainkaan ja tämänkin jälkeen yhtye on takonut markkinoille vain kaikenlaista liveä ja ei-virallista bootlegia eli voi sanoa, että bändi sinnittelee tämän rockin alalajin pinnalla juuri noiden 70-luvun pitkäsoittojen voimin, kulttibändi siis omalla tavallaan. Nuo livekiekot voivatkin olla hyvinkin kuuntelemisen arvoisia, vahvaa kolmen kitaran kantrahtavaa rockiahan Black Oak Arkansas aikanaan väänti.

Yhtye on edelleen kai jollain tapaa aktiivinen vaikka hiipunut täysin huippuvuosistaan, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä miten Dandy jaksaa lavalla heilua näinä vuosina vielä.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Otetaas kevennys tähän väliin, toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään. :)

Tuossa 30-40 vuotta sittenhän suomessa tehtiin paljon käännösbiisejä ja Popedallahan on ihan kelpo Skynyrd biisi plakkarissa Soittomatkalla joka löytyy 1983 julkaistulta levyltä Kaasua. Biisikin toimii hienosti ja pitkälti saa kiittää Costello Hautamäkeä joka onkin melkein kaikkien Popedan omien sävellystenkin takana, tuon kaverin johdosta livekin kannattaa tsekata jos osuu joskun kohdalle.

Popeda - Soittomatkalla ja tämä klippi YLEn Kosketuksessa Livestä
http://www.youtube.com/watch?v=6dBiHUn7vRs

_
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
...ja Popedallahan on ihan kelpo Skynyrd biisi plakkarissa Soittomatkalla joka löytyy 1983 julkaistulta levyltä Kaasua.
Pate Mustajärvi on levyttänyt toisenkin Lynyrd Skynyrd kappaleen suomeksi. Free Bird versio löytyy nimellä Taivaan lintu ja siinäkin on Juicen teksti. Taustayhtyeessä on tunnettuja muusikoita kuten Safka, Silvennoinen ja Twist Twist. Kannattaa sekin kuunnella, jos ei pidä alkuperäistä pyhänä.

Suomestahan ei hirveästi ole noussut Southern rock yhtyeitä, omasta hyllystä löytyy seinäjokelaisen Bigboyn esikois cd Live 89, jonka tähän kastiin voinee luokitella.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Black Crowes sitten meni ja hajosi. Hajoamisen syynä ilmeisesti oli Chris Robinsonin halu tehdä alkuperäisrumpali Steve Gormanista ns. hired gun. Ja ilmeisesti myös vaati myös Rich Robinsonia luopumaan omasta osuudestaan bändiin. Ja näihin vaatimuksiin ei Rich Robinson suostunut. Black Crowes suunnitteli lähtevänsä tänä vuonna kiertueelle debyyttilevy Shake Your Money Makerin 25-vuotisjuhlan kunniaksi. mutta sitä ei nyt valitettavasti tule.

http://www.jambase.com/Articles/123766/Audio-Steve-Gorman-Talks-Black-Crowes-Breakup

http://www.jambase.com/Articles/123765/Rich-Robinson-Announces-The-Black-Crowes-Have-Broken-Up
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
HIFK
RIP Bruce Crump, Molly Hatchetin alkuperäinen rumpali. Liittyi eilen yläkerran Southern Rock bändiin vielä tuntemattomista syistä.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
RIP Bruce Crump, Molly Hatchetin alkuperäinen rumpali. Liittyi eilen yläkerran Southern Rock bändiin vielä tuntemattomista syistä.
Ikävä uutinen, levot hänelle. Tuon aikakauden alkuperäiskokoonpanojen soittajilla alkaa vähitellen olla ikää sen verran, että riveistä poistutaan jo luonnollisistakin syistä. Tosin ei Crump vielä ikäloppu ollut.

Muistan jostakin huomanneeni, että Bruce Crump olisi soittanut reunion-hengessä Molly Hatchetin kanssa vielä joskus viime vuonna, mahdollisesti useammallakin keikalla. En ole seuranut erityisen tarkalla silmällä yhtyeen tekemisiä aivan viime aikoina, voi olla että heillä on ollut yhteisiä asioita enemmänkin. Kenties mm. @Pavlikovsky on paremmin kartalla?
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Ikävä uutinen, levot hänelle. Tuon aikakauden alkuperäiskokoonpanojen soittajilla alkaa vähitellen olla ikää sen verran, että riveistä poistutaan jo luonnollisistakin syistä. Tosin ei Crump vielä ikäloppu ollut.

Muistan jostakin huomanneeni, että Bruce Crump olisi soittanut reunion-hengessä Molly Hatchetin kanssa vielä joskus viime vuonna, mahdollisesti useammallakin keikalla. En ole seuranut erityisen tarkalla silmällä yhtyeen tekemisiä aivan viime aikoina, voi olla että heillä on ollut yhteisiä asioita enemmänkin. Kenties mm. @Pavlikovsky on paremmin kartalla?

Crump oli 57. Piti naamakirjassa suljettua "original Molly Hatchet" sivustoa jossa jakoi varsin kitkerää kommenttia nykyisestä Mollysta ja varsinkin sen vetäjästä Bobby Ingramista. Ei soittanut Mollyjen kanssa enää sitten 90-luvun alun mutta soitti kyllä muiden elossa olevien alkuperäisten MH-soittajien kanssa vielä reilut viisi vuotta sitten Gator Country-nimen alla ja julkaisivat myös live-CD:n. Viimeisin tuotos jolla Crump esiintyi oli floridalainen China Sky jonka viimeisin levy ilmestyi pari viikkoa sitten. Perus AOR:ää.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Kenties mm. @Pavlikovsky on paremmin kartalla?

Pakko kyllä myöntää, että minulta on mennyt ohi Crumpin mahdollinen reunion Molly Hatchetin kanssa, mutta Hammer ylempänä selventää asiaa varsin hyvin, Eli tosiaan Crump ei ilmeisesti ole vakituisesti ainakaan ollut Hatchetin kanssa missään tekemisissä sitten ysärin alun, mutta tuossa Gator Country ex-Mollyjen bändissä Crump rumpuja soitti ihan viime vuosiin asti. Kyseessä oli jonkinlainen kakkos-Molly Hatchet, joillekin jopa enemmän Molly kuin nyky Molly itse, sillä juurevassa Gator Country bändissä vokaleista vastasi itse Jimmy Farrar, rummuissa Crump, kitarassa Duane Roland-vainaa, bassossa Riff West-vainaa ja Paul Chapmankin soitti kitaraa ko. yhtyeessä. Nyt tosiaan tuokin tietynlainen tribuuttiprojekti lienee kuopattu, kun Roland, Crump ja West ovat vaihtaneet kaikki hiippakuntaa vanhasta Mollysta, jolloin kultalevyt taottiin. Livekiekon nämä etelän rockin mammutit ehtivät kuitenkin tehdä. Paljon on muuten lähtenyt jo vanhoja Molly Hatchetin miehiä yläkerran soittokuntaan, kun jo edellämainittuihin voidaan lisätä lisäksi Danny Joe Brown.

Sen sijaan vielä viime vuonna Crump soitteli jonkin verran nyky-Hatchetissakin vaikuttavan Dave Hlubekin kanssa White Rhino-nimisessä yhtyeessä sellaista kapakkarokkia, joten kyllä Crumpilla siteitä edelleen Hatchetiin oli, vaikka Ingramin kanssa myös hänellä sukset ristissä johtuen Ingramin diktatuurista Molly Hatchetissa. Noita konflikteja Ingramiin oli kai enemmän ja vähemmän Gator Countrylaisilla ja kyllähän Ingram on tehnyt nyky Mollysta omanlaisensa orkesterin ja kaikki päätökset liikkuvat hänen kautta, vaikka toki olen nykyisestä Hatchetistakin pitänyt. Kuvaavaa on, että Hlubekin kitarakaan ei tahdo erottua millään Ingramin vastaavasta, vaikka Ingramin ja Hlubekin soittotaidot ovat oikeasti kuin yö ja päivä vertaillessa. Tässä pätkää vanhan Mollyn parin jäsenen kokoontumisajosta youtubesta: Reunion of Dave Hlubek & Bruce Crump of Molly Hatchet - YouTube

Molly Hatchetin ympärillä on lisääkin näitä epävirallisia Hatchet-johdannaisia, kuten Sweet Georgia Brown, jossa soittaa DJB:n poika ja entiset, vähempään parrasvaloon jääneet, Jake Brown ja Mike Owings.

Nyky Molleissa rumpuja on jo useamman vuoden paukutellut Shawn Beamer, jonka lyönti on sopivan pureva tämänlaiseen boogieen ja Scott Craig tuurasi miestä hetken muutama vuosi sitten Blackfootista "kaljapalkalla".

Molly Hatchet muuten tulee ensi kesänä Sweden Rockiin ainakin ja eiköhän yhtye tee laajemmankin kiertueen samalla vanhalla mantereella, sillä yhtyeellä on EU-alueella edelleen yllättävän iso kannattajajoukko vähän siellä sun täällä. Samoissa Sweden Rockeissa on nyky southernin kovimpia nimiä eli Blackberry Smoke, joten etelävaltion lippu on korkealla kesäkuussa länsinaapurissa. Kannattaa myös tsekata Skinny Molly, joka edustaa myös nykyistä rosoisempaa etelän rockia. Bändissä soittavat Mike Estes ja Jay Johnson ovat ex-Lynnari ja Blackfoot-miehiä ja nykymusiikki sen mukaista, tuo kivi kannattaa kääntää.
 

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
Samoissa Sweden Rockeissa on nyky southernin kovimpia nimiä eli Blackberry Smoke, joten etelävaltion lippu on korkealla kesäkuussa länsinaapurissa. .

Jos olivat kovat odotukseni Blackberry Smoken viimeisimmän albumin suhteen, niin vielä suurempi oli pettymykseni sen kuultuani. Bändihän on kyllä ollut aina hieman enemmän countryn suuntaan kallellaan kuin moni muu tämän päivän southern rock- leimaa kantava bändi, mutta nyt siihen suuntaan mentiin minun mielestäni hieman pitkälle. Tulee hieman sellainen tunne, että levy-yhtiöllä on ehkä hieman liikaa sormensa pelissä, kun lätty ei oikein ole linjassa live-aktien kanssa.

Toisella nousevalla ryhmällä, Palestiinasta (Texasista, hymiö) kotoisin olevalla Whiskey Mayersillä, linja tuntuisi pitävän paremmin.
Bändin musiiki on minun korvaani omanlaistaan, tunnistettavaa ja kuitenkin varsin tiukasti perinteistä ponnistavaa country/southern rockia. Kuten Blackberry Smoken, myös Myersin tuotanto on siis varsin countryvaikutteista, mutta ehkä aavistuksen persoonallisempaa.

Pumppu on julkaissut kolme studioalbumia, Road Of Life (2008), Firewater (2011) ja viime vuonna tuli myyntiin kolmas kiekko, Early Morning Shakes.

Pari näytettä kultakin levyltä:

Thief of Hearts (2008)
American Outlaws (2008)

Turn It Up (2011)
Bar, Guitar and a Honky Tonk Crowd (2011)

Wild Baby Shake Me (2014)
Home (2014)


https://youtu.be/0pExkhdO4iU


 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Tässä ketjussa ei ole tainnut olla kauheasti juttua The Doobie Brothersista. Tarkalleen ottaen ukothan ovat tosin San Josesta kotoisin, joten ilmansuunnallisesti tämä lienee väärä ketju, mutta itse musiikissa on paljon etelän vivahteita, joten luulen musiikin suuntautuvan paljon etelän lähteille pitkässä juoksussa. Tämähän on vallan mainio pitkän linjan rokkibändi, joka on porskuttanut tasaisen vahvasti läpi vuosikymmenet monilla eri kokoonpanoilla, mutta itse musiikin ydin on pysynyt samana. Doobie veljekset suosivat monia eri lyömäsoittimia ja kantrahtavaa svengiä musassaan, kyllähän tämä tuo mieleen Eaglesit, Skynyrdinkin sekä toki Allmanin veljekset. Hienoa laulustemmaa, kitarointia ja melodioita vilisee Doobie-musassa alvariinsa. Hitit nyt ovat varmasti kaikki alaa harrastavat kuulleet eli Listen To The Music, Rockin` Down The Highway ja Long Train Runnin` nyt muutamia mainitakseni, mutta muukin materiaali kestää vertailun aikalaistensa tekemisiin peilaten. 70-luvun alun kokoonpanosta mukana on yhä kitaristit/laulajat Tom Johnston ja Patrick Simmons. Muu rykmentti onkin ympärillä muuttunut tiuhaan, mutta kuten todettua, yhä viime vuonna julkaistulta Southbound-levyltä kuulee yhä Doobie-musan peruselementit. Suosittelen!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös