Gov't Mule kolahtanut viime vikkoina vahvasti, kuuntelussa paraikaa 3-cd:n Mulennium live-julkaisu vuodelta 2000
Hyvä, että kaivoit vanhan viestin esiin ja vielä parempi, että hallitus muuli on sinulle kuin myös Leonillekin kolahtanut.
Warren Haynes on etelän rockin todellinen monitoimimies, joka on monessa projektissa mukana eriä yhtyeillä ja mies on pyörittänyt Mulea studiossa ja keikoilla tasaisesti sen jälkeen, kun mies liittyi Allmanin veljeksiin kitaristiksi. Gov`t Mule usein mielestäni kuitenkin unohdetaan, kun puhutaan etelän suurista, vaikka musiikillisesti Mule esittää upeaa etelän rockia ja ehkäpä vahvinta valkoisen miehen bluesia, mitä tulee Warrenin kitarointiin ja muutenkin bändin musaan. Alan piireissä Mule kyllä on ansainnut arvostuksensa ja juurikin Puistobluesissa 2009 ei jäänyt epäselväksi varmasti monelle ketä on tultu katsomaan. Mun mielestä Mule ei ole Suomessa käynytkään ennen tätä tai sen jälkeen. Toiveeni vielä joku päivä olisi nähdä ensin lämppärinä Gov`t Mule ja sen jälkeen The Allman Brothers Band, huikeampaa etelänboogie iltaa ei melkeinpä voisi olla!
Haynes on yksi eniten arvostamistani kitaristeista ja miehen raspikurkku on kuin luotu etelän boogieen. Ulkoinen olemus sen kuin täsmentää tätä kokonaisuutta ja Haynesin kitarasoundi on lähempänä Leslie Westiä kuin Ritchie Blackmorea, se kertokoon jo jotain asian tietäville. Laulaapa Haynes uudemmilla Allman-levyillä vokaalejakin, joten on miehen kyvyt huomattu tässä toisessakin etelän rockin akatemiassa.
Mulen kokoonpano on elänyt vuosien varrella vähän, vain legendaarinen basisti Allen Woody on vaihtanut hiippakuntaa jo jokunen vuosi sitten, joka on ollut mukana kovimmilla Mule-levytyksillä. Haynesin lisäksi bändiin kuuluu Matt Abts, Danny Louis ja Jorgen Carlsson.
Musiikillisesti Mule on ehkä Allmaneita suoraviivaisempaa tavaraa, ainakin jos vertailu tapahtuu vanhempaan Allman-kavalkaadiin. Mulellakin on vaihtelua levyissään toki, vaikka jokaisen levyn pohja on rakennettu bluesin varaan. Debyytti, Gov`t Mule-nimeä kantava levy on puhdasta bluesia kun taas Dosella sekä Deepest-End levyillä on paikka paikoin rokkaavampikin ote. Toistaiseksi viimeisimmällä By A Threadilla on sitten vähän kaikkea, slovaria, tiukempaa boogieta ja vähän jazz-vaikutteitakin. Livelevyt Mulella ovat erinomaisia ja tunnelman voi niistä todella aistia, miten Haynes keikoillaan antaa kyytiä Gibsonilleen. Tuo Mulenium on tosiaan loistava läpileikkaus Gov`t Mulesta siinä missä myös Deepest End-live. Mulenium koostuu siis ensin Mulen omasta tuotannosta ja parista coverista, sen jälkeen Little Miltonin kanssa vedetään blues-klassikot ja lopuksi taas mm. Beatles-coveria sekä Allmaneita vuorossa. Tuo Muleniumhan perustuu joka vuotiseen New Yorkin uuden vuoden keikkaan, jonka Gov`t Mule on heittänyt perinteisesti.
Kun alussa mainitsin Warrenin projekteista, niin ompa miehellä vielä omakin virityksensä eli Warren Haynes Band, joka julkaisi vuosi sitten muistaakseni Man In Motion-nimisen studiolevyn, joka on enemmän ehkäpä soul-vaikutteisempi, mutta kannattaa tsekata mikäli vain ehtii. Onpa Warren Haynesilla myös muutamia rauhallisempia livelevyjä, joka menee tällä Warren Haynes Band-nimellä, jossa sitten taas Mulea tai Allmaneita ei kuulla, mukavaa vaihtelua.
Tulipa tarinoitua, mutta kun kyseessä on yksi suosikeistani niin juttua riittää.
Heitetään vielä videota todisteeksi siitä, että taipuu Warrenin bändiltä myös raskaampi hevi:
Govt Mule - War Pigs - YouTube (Gov`t Mule - War Pigs) Linkki vie youtubeen.
Tässä myös youtubesta yksi Mule-suosikkini, Life On The Outside:
Govt Mule - Life On The Outside - The Deep End Vol. 1 - YouTube