Southern Rock

  • 54 189
  • 282

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Etelän ilmettä myös tällä suomessa ensi helmikuussa nähtävällä Black Stone Cherrylla. On kuulemma kiertänyt mm Skynyrdin kanssa ja sieltä saanut potkua uralleen, vähän kertakäyttökamalta kuulostaa kliseineen, mutta musiikki toimii enemmän kuin vokaalit. Bilebändihän tämä on niin kuin näky alle linkatuista videoistakin ja kaljatuopin kanssa tälläisen voisi vaikkapa katsoa.

Black Stone Cherry - Me and Mary Jane [OFFICIAL VIDEO]
https://www.youtube.com/watch?v=3ZoKmdbERzA

Black Stone Cherry | Shake (taitaa kyllä olla fanivideo)
https://www.youtube.com/watch?v=QbfADQx7PlE

Tässä Circuksen mainos bändistä.
Ohjelma - Circus - Home of Music

Ja linkit youtubeen
_
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Gary Rossington sai sydänkohtauksen reilu kuukausi sitten ja on edelleen toipilaana, joten yhtye on perunut pari loppuvuodeksi suunniteltua keikkaa. Bändi ei kuitenkaan ole pistämässä pillejään pussiin vaan ensi vuonna on tarkoitus palata taas lavoille.

Jokin aika sitten julkaistuja live versioita kahdesta ensimmäisestä Lynyrd Skynyrd albumista en vielä ole kuunnellut, mutta pitäisi ottaa tarkasteluun mitä pikimmiten.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Gary Rossington sai sydänkohtauksen reilu kuukausi sitten ja on edelleen toipilaana, joten yhtye on perunut pari loppuvuodeksi suunniteltua keikkaa. Bändi ei kuitenkaan ole pistämässä pillejään pussiin vaan ensi vuonna on tarkoitus palata taas lavoille.

Jokin aika sitten julkaistuja live versioita kahdesta ensimmäisestä Lynyrd Skynyrd albumista en vielä ole kuunnellut, mutta pitäisi ottaa tarkasteluun mitä pikimmiten.
Viime sesongin Helsingin keikka oli aivan asiallinen esitys musiikillisesti, ja ikämiesosaston kunnossa ei tuolloin ollut moittimista. Kyllä nuo Rossingtonin sydänvaivat omalta osaltaan muistuttavat, että Lynyrdin komea polku on vääjäämättä matkalla kohti auringonlaskua. Kun Gary jossakin vaiheessa päättää vetäytyä, niin yhtyeen tarina on sitten suunnilleen siinä. Tosin en ihmettelisi, jos soitto jatkuisi muistelohengessä jollakin nimellä vielä tuon pisteen jälkeen, koska tiettyä yhteisöllisyyttä ja tribuuttihenkeä tuntuu Jacksonvillen piireistä löytyvän melkoisesti. Ynnä konservatiivista perinnetietoisuutta.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Rossingtonin pumpun kestävyys on tosiaan jännittänyt Skynyrd- ja southern rockin faneja jo vuosikymmenet ja nämä uutisoinnit kovaa rock-elämää viettäneestä miehestä eivät ole lainkaan mieltä nostattavia. En tiedä onko jo pieni vetäytyminen käynnissä itseasiassa Skynyrdissä, kun Rickey Medlockekin tuntuu häärivän Blackfootin parissa kovin, jonka kyseenalaisesti herätti "henkiin" potkimalla originaalisoittajat rahariitojen takia veke. No käyhän se syvällä etelässä noinkin.

Skynyrd osaa hommansa nykyroolissaan niin studiossa kuin livenäkin ihan salonkikelpoisesti. Keikoilla setti on yllätyksetön vuodesta toiseen, mutta toisaalta moitteeton ja pakollista kitaravallitulitusta ja ikivihreää hittikavalkaadia kuullaan kiertueesta toiseen, sitä tarjotaan mitä kansa vaatii. Studiossa nykyinen muonavahvuus takoo sellaista puoli-poliittispatrioottisvivahteista ja melko kliinistäkin kansanrockia, joka ei välttämättä vanhalla mantereella niin avaudu, mutta ennen kaikkea kotimaan yleisölleen Skynyrd-yhteisö haluaa lyriikkatilityksiään avata. Yhtyeen viimeisimmistä levyistä on se vähäinenkin rosoisuus karsittu pois ja kulmat hiottu pois eli juuri ne elementit mitä haluaisin Lynnareilta kuulla vielä vanhoilla päivillä. Kyseessä siis bändi joka vetää tosiaan kovalla maineella ja vielä vanhojen aikojen rippeillä, mutta yhtäläisyydet siihen vanhaan pre-lentoturma Skynyrdiin niin musikaalisesti kuin jäsenistöltään alkavat olla jo kovin kovin vähissä. Kaikesta huolimatta itse mielelläni palaan yhtyeen ajattomaan rock`n rolliin aina uudelleen ja uudelleen, koska tämän yhtyeen eritoten vanhempi tuotanto kestää kovaakin kuuntelua ja siitä tunnistaa raskaan sarjan yhtyeen.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Miten Lynäreiden kokoonpano ja sen toimivuus on muuttunut sitten 1997 ? Onko kokemuksia? Kuka on pianossa?

Tuolloin itse näin bändin Areenalla, harmi vain että päällimmäisenä mielessä että äänet oli ihan päin vittua sillä keikalla, välillä särki ja kiersi todella pahasti vaikka oltiin mielestämme parhaalla paikalla mikseripöydän hollilla. Itse keikasta muistan että miehet oli kyllä ihan ok vedossa, oma suosikki bändissä kautta-aikain oli Billy Powell mikä valitettavasti on jo vaihtanut hiippakuntaa. Muistaakseni Areenalla oli tuolloin Powell mutta Ed King oli juuri vetäytynyt sivuun ja sitä harmiteltiin.
Powelista vielä, pidän kovasti soittotyylistä, rentoudesta ja koko ajatuksesta että kundi tullut roudarina bändiin ja ei ole sellainen nuotteihin tuijottaja vaan soittelee korvakuulolta vaikka mitä. Kun yläasteiässä aloin Lynäreitä kuuntelemaan niin ensimmäiset suosikit oli juuri monet pianoa sisältäneet klassikot kuten letkeä What's your name ja klassikkoballadi Tuesday's Gone, himassa silloin soi faijan toimesta Jerry Lee Lewisin rock-levyjä joten sieltä olin napannut ihastukseni rock-pianoon. Tässä voisi vielä mainita pianovinkkelistä Lynäreiden coverista, menkääpäs kaikki sivistymättömät kuuntelemaan JJ Calen ja Lynäreiden versiot Call Me The Breezestä, ei ole ihme että tuo on myös Lynäreiden levyllä, pianosoolo on nyt ainakin southern rock-historian kovimpia ja pointtina siis ettei JJ Calella ollut piano joten biisi sai ihan uutta lentoa.
Itse asiassa Tuesday's Gone mielestäni viitoitti tietä myös Gun's n' Rosesin Use Your Illusion 2:sen rock-balladeille missä mennään vahvasti pianovetoisina, toki kaukainen vertaus ja vettä virrannut paljon vantaanjoessa tuossa välissä mutta meikäläiselle teinipoikana nuo tuli kohtuu peräkkäin ja yhtäläisyydet ja tartuntapinnat samoja.

Pistetään vielä bonarina kun ketjussa ollaan Marshall Tucker Bandin hieno pianofiilistelyä sisältävä biisi.
Marshall Tucker Band - Heard it in a Love Song - YouTube
Marshall Tucker Band on ainakin suomessa saanut aika vähän huomiota, mutta itse löysin varmaan ihan sattumalta kirjastosta debyyttilevyn noin 15 vuotiaana skloddina 80-90 luvun vaihteessa ja oli kuin pölkyllä päähän, sitä reilua 30min levyä tuli soitettua todella paljon ja on edelleen mun mielestä parhaita southern rock levyjä vaikkei tuotanto yllä kokonaisuutena lähellekään Lynäreitä.

Sitten uudemmista bändeistä Black Crowes oli kova juttu ja fanitin heitä useita vuosia kyllästymiseen asti, siellä myös paljon letkeitä pianovetoisia kipaleita.

Voisinkin aiheesta kysyä jos jollain heittää omat pianovetoiset southern rock-suosikit?

_
 
Viimeksi muokattu:

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Gary Rossington on todennut bändin nykyisen pianistin Peter Keysin pystyvän soittamaan Billy Powellin juttuja lähestulkoon yksi yhteen alkuperäisten kanssa. Powellin jutut ovat todella vaikeita soittaa, mutta Keys on kiipparistina melkeinpä Powellin tasoa. Ja kyllähän sen toukokuun Jäähallin-keikallakin huomasi, että Free Birdin pianointro lähti juuri kuten originaaliversiossakin. Skynyrdin lisäksi Keys on soittanut George Clintonin P-Funk-kokoonpanoissa, joten ihan turhasta kaverista ei kyllä ole kyse.

Onhan Skynyrdin kokoonpano muutenkin kokenut muutoksia 20 vuodessa. Bassonvarressa viihtyy nykyään The Black Crowesin perustajajäseniin kuuluva Johnny Colt. Rummuissa puolestaan on Damn Yankeesista ja Acceptista parhaiten tunnettu Michael Cartellone. Kyllä nyky-Skynyrd livenä toimii erittäin hyvin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Voisinkin aiheesta kysyä jos jollain heittää omat pianovetoiset southern rock-suosikit?

Ehdottomasti vanhat The Allman Brothers Bandin levytykset ovat täynnä hienoja piano/urkuvetoisia kuvioita sekä biisejä. Erittelemään en ala, mutta eritoten koko 70-luvun Allmanit on täynnä upeita etelän raitoja jazz-vivahtein ja arkkitehteinä oli juurikin niin Gregg kuin Duanekin alkuun, mutta Duanen vaihtaessa hiippakuntaa, on Gregg ollut bändin päällikkö keräten erittäin tietotaitoista ja vahvaa soittokuntaa ympärilleen näihin päiviin saakka. Jos vain Allmanien jamit nappaa yhtään, niin siellä on musiikillista tutkimusmatkaa tarjolla vaativaankin makuun. Tyyli on säilynyt näihin päiviin saakka ja notkahdusta ei ABB:n levytyksissä ole tullut laisinkaan.

Molly Hatchetilta löytyy myös muutamia urku- ja pianopainotteisempia levyjä kuten Deed Is Done ja Lightning Strikes Twice, joita tosin yleisesti pidetään Mollien katalogissa kehnoimpina tuotoksina ihan siitä syystä, että raavaat etelän jermut lähtivät kosiskelemaan liikaa aikuisrockin pariin. Aika kitaravetoista etelän jytää Mollyt noin muuten takovat, mutta John Galvinin urut siellä tänä päivänäkin roolinsa saavat, mutta ihan sellaiseen skynyrd-tyyliseen honky tonk-svengiin ei edes pyritä.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kyllä nyky-Skynyrd livenä toimii erittäin hyvin.
Tämä on hyvä kuulla. Myönnän että itseäni on ollut vaikea saada 2000-luvun Skynyrd keikoille, soitin ne kaikki levyt puhki 90-luvulla kun olin teini ja kirjastosta koko ajan useampi Skynyrd lainassa, toki ne kopsattiin sillon vielä c-kasetille että sai autoonkin kuunteluun. Ajatus ollut vähän turhankin mustavalkoinen siitä että 90-luvulla näki vielä jota kuinkin sitä kokoonpanoa mitä kuunteli levyltäkin, esim 1993 Last Rebelin ja 1994 Endagered Speciesin ostin heti kun ilmestyi ja kovasti näistäkin diggailin, siihen perään tuli kohtuu pian tuo mainitsemani 1997 Areena keikka.

Molly Hatchetilta löytyy myös muutamia urku- ja pianopainotteisempia levyjä
Molly Hatchet on mielenkiintoinen haku, en ole perehtynyt pitkään aikaan tähän bändiin, isobroidilla oli useita levyjä mutta ei oikein avautunut mulle varhaisteininä kun alkoi vuosia kestänyt Southern Rock vaihde meikäläisellä milloin kuunneltiin kaikki mitä osasin kirjastosta mukaan ottaa, yksi ylitse muiden oli se iso vihreä Lynyrd Skynyrd boksi, eli tämä. https://images.myplaydirect.com/aut...5623030c.jpg/675c305843145489104ae4df5623030c
Allman Bros oli toki yksi merkittävimmistä ja ne levyt kuunneltu myös kirjastosta moneen kertaan. Omat etelänrokit ysärillä kuunneltiin näiltä bändeiltä ja tässä järjesteyksessä: Lynyrd Skynyrd, Allman Bros, Marshall Tucker Band, .38 Special, Charlie Daniels ja uudemmista jotka olivat silloin ysärillä kovassa vedossa niin The Black Crowes ja Georgia Satellites.

Linkki: popmarket.com skynyrd box set
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Myönnän että itseäni on ollut vaikea saada 2000-luvun Skynyrd keikoille
Minulla on välillä ollut vähän samanlaisia aatoksia, mutta silloin tällöin on tullut käytyä kuitenkin ja aina ihan hyvillä mielin on kotiin päässyt takaisin.
Omat etelänrokit ysärillä kuunneltiin näiltä bändeiltä ja tässä järjesteyksessä: Lynyrd Skynyrd, Allman Bros, Marshall Tucker Band, .38 Special, Charlie Daniels
Varmaan olen tähän ketjuun aikaisemminkin kirjoittanut, mutta olkoon kertaus opintojen äiti: southern rockin "big four" ovat Lynyrd Skynyrd, Blackfoot, Molly Hatchet & Doc Holliday.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mollyt ovat olleet studiossa ja uutta levyä pitäisi pukata ensi vuonna. Nyky-Hatchet on vaikea tapaus. Periaatteessa hieno bändi, mutta kyllä kokoonpanossa täytyisi olla edes yksi alkuperäisjäsen. Dave Hlubek on toki jäsen, mutta kunto lienee heikompi kuin Rossingtonilla ja ei ole enää keikkaillut bändin mukana. Soittaa kyllä tulevalla levyllä. Pari vuotta takaperin heittivät Stadissa klubikeikan ja vain yhdellä kitaralla(!). Kun settilista oli tietenkin kallellaan kahteen ensimmäiseen levyyn joiden taika on nimenomaan kolmen kitaran harmonioissa ja riffittelyssä sekä sooloissa niin olihan se ihan kauheaa kuultavaa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Varmaan olen tähän ketjuun aikaisemminkin kirjoittanut, mutta olkoon kertaus opintojen äiti: southern rockin "big four" ovat Lynyrd Skynyrd, Blackfoot, Molly Hatchet & Doc Holliday.

Poistaisin tuosta Doc Hollidayn ja lisäisin tilalle the Outlawsin Tampasta josta ei tässä ketjussa ole paljon kirjoiteltu.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Varmaan olen tähän ketjuun aikaisemminkin kirjoittanut, mutta olkoon kertaus opintojen äiti: southern rockin "big four" ovat Lynyrd Skynyrd, Blackfoot, Molly Hatchet & Doc Holliday.


Poistaisin tuosta Doc Hollidayn ja lisäisin tilalle the Outlawsin Tampasta josta ei tässä ketjussa ole paljon kirjoiteltu.

Mihin Allmanit jäi? Vai onko se liian blues sitten vai? No mulle etelän rockin aatelia edustavat Lynnarit, Mollyt, Blackfoot ja Allmanit.
Etelän ilmettä myös tällä suomessa ensi helmikuussa nähtävällä Black Stone Cherrylla.

Tämä on ihan varteenotettava tapaus. Omistan levyt kyseiseltä bändiltä ja ihan asiallisen kuuloista etelän mäiskettä nykyopein. Etelän perinnöt on opiskeltu pitkän oppimäärän kautta, mutta ehkä liiallinen jenkkimäinen kliinisyys tuosta paistaa ilmi ja välillä olo on kuin kuuntelisi Nickelbackin ballaadeja, mutta se reippaampi osasto on hyvää etelän musisointia. Lisäisivät vain rohkeasti särmää musaansa. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen orkesteri livenä. Blackberry Smoke toki myös toinen uudempi tapaus nykyisestä syvän etelän edustuksesta, mutta uusin levy oli yhtyeeltä lievä pettymys.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tuo mainitsemani Donnie Van Zandtin .38 Special on jännä tapaus, aina tykännyt ekoista levyistä mitkä on ehtaa etelän rokkia mutta esimerkiksi Allmusic nostaa parhaiksi levyiksi 80-luvun ensimmäiset jolloin selvästi kasarisoundit sekoittuivat mukaan ja musa muuttui selvästi. Ei siinä itsekin välillä fiilistelen kasarimusalla mutta en jotenkin sulata näitä hyviä etelän rokkisoundeja sillä pilattavan. En tietenkään pidä Allmusicia kaiken tietävänä raamattuna koska onhan nekin vain kriitikkojen mielipiteitä mutta jotenkin huvittavaa että näinkin tasokkaan southern rock bändin parhaaksi levyksi nostetaan Special Forces ja koko bändin parhaaksi biisiksi tämä: 38 Special - Caught Up In You - YouTube
On kaukana mun .38 Special suosikeista.

Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen orkesteri livenä.
Tämä on hyvä kuulla ja todennäköisesti liput tuonne otankin. Samat huomiot oli itselläkin, musiikki toimii erittäin hyvin mutta särmää kaivattaisiin, jäi vähän sellainen bilebändi fiilis, mutta eihän siinäkään mitään vikaa ole, joskus toimii paremmin tuollainen suoraviivainen etelän rokki kuin että bändi yrittäisi jotain mihin ei rahkeet riitä.

Haluan näin yleiselläkin tasolla nähdä bändejä jotka ovat parhaassa iässään/vedossaan, olen liikaa nähnyt keikoilla näitä 70-80-luvun rokkareita. Parhaita rock-keikkoja lähivuosilta on olleet muunmuassa klubikeikat Mustaschilta ja Danko Jonesilta, ei mene nyt ihan tähän ketjuun mutta loistavaa suoraviivaista paahtoa kovassa kunnossa olevilta bändeiltä, hienoja tapahtumia kaljan ja kavereiden kera.

_
 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mihin Allmanit jäi? Vai onko se liian blues sitten vai?
Joo, liikaa bluesia, jazzia & countryä - eli pelkkää southernia, rock jää puuttumaan.

jotenkin huvittavaa että näinkin tasokkaan southern rock bändin parhaaksi levyksi nostetaan Special Forces
Johnny Van Zant teki 80-luvulla Van Zant nimellä vähän samanlaista hard rockia, ihan ok musiikkia, mutta ei niilläkään levyillä mitään tekemistä etelän kanssa ole.

En muista olenko ikinä tässä ketjussa muistanut suositella mutta yksi asiallinen muta jokseenkin unohdettu hyvä southern rock levy on Molly Hatchettin alkuperäisen laulajan Danny Joe Brownin soololevy kahdeksankymmentäluvun alusta.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lynyrd Skynyrd julkaisi jokin aika sitten live-tallenteen, jossa soitetaan alkuperäisen yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä kokonaisina. Todella piristävää kuulla muutamia vanhoja biisejä, joita ei ole paljoakaan soiteltu keikoilla, ikuisten klassikoiden lisäksi. Pitänee hankkia nämä ihan fyysisestikin, tarjolla olisi joko tuplacd tai blu-ray versiot ainakin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Joo noiden vanhojen ikivihreiden uudelleensoitto kuulosti spotifynkin kautta varsin mukavalta, joten varmaan tulee tuo hommattua hyllyyn. Tahtia on ainakin nostettu pykälällä, mutta eipä tuo mitään haittaa. Johnny Van Zant käsittelee vanhoja hittejä kuin olisi itse ollut niitä tekemässä.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Haiskahtaako tämä siltä että Skynyrdkin lähtisi keikkailemaan laajemminkin eurooppaan vanhojen levyjen tiimoilta, nimenomaan kokonaisten levyjen. Tästä on ollut puhetta useaan otteeseen niin palstalla kuin muutenkin frendien kanssa, itse diggaan kovasti tästä kokonaisten levyjen soitannasta, tuo kaivattua vaihtelua greatest hits-kiertueisiin mihin sortuu liian moni laajan tuotannon omaava bändi joka on käynyt suomessakin useaan otteeseen.

_
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Varmaan olen tähän ketjuun aikaisemminkin kirjoittanut, mutta olkoon kertaus opintojen äiti: southern rockin "big four" ovat Lynyrd Skynyrd, Blackfoot, Molly Hatchet & Doc Holliday.

Empä tiedä onko southern rockissa mitään "big fouria". Ehkä menestyksen perusteella rankkaisin näin Allmannit > Skynyrd > Molly ja sitten tulevat muut. Tässä linkki erääseen listaukseen countryfitterin sivuille: 10 Greatest Southern Rock Bands of All-Time
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tässä linkki erääseen listaukseen countryfitterin sivuille: 10 Greatest Southern Rock Bands of All-Time
Hyvä lista, ainakin oma maku on muokannut bändit jota kuinkin tuohon järjestykseen kun 90-luvulla hain kirjastosta kaikki mahdolliset southern rock levyt mitä osui käteen. Marshall Tuckerille vahva peukku, sen bongasin jo kauan aikaa sitten, siinä oli jotain spesiaalia mitä muissa ei ollut, harva nostaa heitä yhtä korkealle. ZZ Top ja CCR sinällään hyviä hakuja vaikkeivät ehkä sitä puhtainta etelän rockia ole niin menee ihan samaan palettiin mitä kuunneltiin tuolloin kun etelän rokki oli itsellä kovassa soitossa, samoja soundeja vähän eri tatsilla, nimenomaan se 60-70 luvun tuotanto. Makuasioitahan nämä mutta tämä lista osui lähelle omia ajatuksia.

_
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Sinne lähti yksi juurirockin sanansaattaja pilvien reunoille eli kuuluisan Van Zantin rokkisuvun yksi merkittävä jäsen eli Jimmie. Maksasyöpä vei miehen.

Jimmie oli serkkupoika Ronnielle, Johnnylle ja Donnielle ja yksi 38 Specialisteista hänkin ehti olla urallaan. Lisäksi J. Van Zantilla oli tuo soolobändi kuin taisi myös olla mukana ihan Van Zant-nimellä varustetussa kantrirock-kyhäelmässä.

Kevyet mullat.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Suosikkijoukkue
HIFK
Blackfootilta tulee ensimmäinen studiolevy vuosikymmeniin elokuun alussa. Levyn nimi Southern Native. Kiertuekokoonpanossa ei yhtään alkuperäisjäsentä , mutta Rick Medlocken projekti kyseessä. Mielenkiinnolla odottelen.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
RIP Banner Thomas. Alkuaikojen Molly Hatchet-basisti vaihteli hiippakuntaa, tietää kertoa yhtyeen Facebook-kanava. MH-jäsenistöä on lähtenyt yläkerran aroille varsin hurjalla kädellä. Thomas soitteli neljällä ensimmäisellä MH-levytyksellä ja aivan ensimmäisen levyn kokoonpanosta elävien kirjoissa ei taida olla kuin Dave Hlubek ja Steve Holland(?), tosin Hollandista en täsmällistä tietoa löytänyt. Yhtä kaikki, viikatemies ei ole rauhaan jättänyt tätäkään yhtyettä, kun Lynnareidenkin rosterit ovat vääjäämättä vuosi vuodelta harventuneet.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös