SM-liigan pelikirjat 2009-2010

[TosiFani]

Teet johtopäätöksesi eilisestä pelistä katsottuasi vain kolmannen erän. Kiekkokontrolli lähtee pelin rytmityksestä. HPK pelaa neljää rytmiä: nopeaa, puolinopeaa, viive- ja kiekotteluhyökkäyksiinlähtöä. Eilen HPK pelasi koko pudotuspelisarjassa eniten viive- ja kiekottelulähtöjä pelin ensimmäisessä erässä. Ensimmäinen erä oli kiekkokontrollipeliä molemmilta joukkueilta. HPK lähti viiveellä 6 ja kiekottelemalla kolme kertaa, KalPa lähti kiekotellen 9 kertaa ja viiveellä viisi kertaa. Noin suuriin hitaiden lähtöjen määriin en ole törmännyt molempien joukkueiden osalta tällä kaudella vielä kertaakaan yhdenkään ottelun osalta. Kolmanteen erään lähdettäessä HPK johti 4-3 ja Rautakorpi oli muuttanut joukkueen pelitavan erilaiseksi. HPK puolusti keskialuetta ja maalin edustaa tarkasti ja lähti hyökkäyksiin nopeasti ja puolinopeasti. Katsomassasi 3. erässä HPK lähti viiveellä enää kaksi kertaa, mutta KalPan lukemat olivat 10 kiekottelu- ja 6 viivelähtöä. Rautakorpi teki viisaan pelitaparatkaisun ja Virta jatkoi takaa-ajoa KalPalle tyypillisellä kiekkokontrollipelillä...

...Mitä muuten se Sihvonen on sanonut näistä asioista, kun vedät hänet täällä jatkuvasti esiin?

Sihvonen on sanonut ja sanoo erilaisilla foorumeilla paljonkin pelikirjoista, valitettavasti.

Miten joku tavallinen fani viitsii katsoa SM-liigan välierää ruutuvihon/ tietokoneen kanssa ja tilastoida illasta toiseen hitaita ja nopeita lähtöjä? Itselleni se nautinto tulee pelaajien hienosta suorituksista ja tunnelmasta.

 

[Axbor Nocturne]

Kapanen, Sahlsted, Strömberg, Ahonen, Kiiskinen, Hartikainen, Andersson, Kerman...

Itseäni nyppii se, että Pekka Virta ja hänen jumalallinen pelikirjansa nollaa edellä mainitut pelaajat. Jos Ässien joukkueessa olisi nämä pelaajat, se olisi ollut Rautakallion valmennuksessa runkosarjassa kuuden joukossa. On käsittämätöntä, miten pelaajilta halutaan viedä kunnia pelistä.

Tästä samasta asiasta älähti myös Erkka Westerlund uusimmassa Veikkaajassa. Mua vituttaa suunnattomasti koko keskustelu tästä pelikirjasta, koska se vie huomion pois olennaisesta, eli pelaajista ja itse pelistä. Vitunko väliä sillä on, minkänäköinen juutalainen siellä penkin takana on? Pelaajat sen pelin loppujen lopuksi kentällä ratkaisevat, ei mikään fläppitaulu. Kauden aikana valmentajat antavat kyllä eväät, millä pitäisi ratkaisupeleissä pärjätä, mutta lopusta vastaavat pelaajat itse.

 

[Johannes]

Miten joku tavallinen fani viitsii katsoa SM-liigan välierää ruutuvihon/ tietokoneen kanssa ja tilastoida illasta toiseen hitaita ja nopeita lähtöjä? Itselleni se nautinto tulee pelaajien hienosta suorituksista ja tunnelmasta.

En minäkään ymmärrä mitä merkitystä on kappalemäärillä. Tulee mieleen vanha vitsi insinööristä, joka tuntee 150 asentoa, mutta ei yhtään naista, ei millään pahalla. Kyllähän sen laskematta kappalemääriä näkee millaista pelitapaa pelataan ja muuttuuko pelitapa kesken ottelun.

 

[Fordél]

Minustakin HPK:n pelitapa on nimenomaan synteesi kiekottelusta ja tiiviistä puolustuspelistä eli tukka-Jukka on vienyt pelin evoluutiota pykälän eteenpäin. KalPa sortui selkeään ylikiekotteluun tämän Rautakorven lievästi uuden pelitapa-version edessä, vaikka pelaajat ne virheet ja onnistumiset kaukalossa tekivät.

Se vähän mitä näistä asioista ymmärrän niin olen kanssasi täysin samaa mieltä HPK:n pelitavasta eli se oli yhdistelmä vanhaa Rautakorpea ja uutta Rautakorpea. Tosin mun korvaan vähän särähtää tämä termi "pelitavan evoluutio". Ei tässä mun mielestä viety pelitavan evoluutiota mitenkään eteenpäin, koska eihän ole olemassa oikeaa tai väärää pelitapaa vaan vain oikea ja väärä pelitapa suhteessa omaan materiaaliin ja vastustajaan. Tällä kertaa HPK:n pelitapa vei voiton KalPan pelitavasta, mutta kyse on kuitenkin vain yhdestä sarjasta ja tarvitaan pidempi aikaväli, jotta voidaan analysoida mihin suuntaan pelitavat ovat kehittymässä. Jos KalPa pystyy hiomaan omaa pelitapaansa ja sen ongelmakohtia sekä kasamaan sille pelitavalle vieläkin paremmin sopiva materiaali, voidaan tuolla ylikiekottelevalla tavallakin viedä mestaruus.

Dufvan JYP taas näytti, että se pelitapa, jolla voitettiin mestaruus keväät 2007-09 (Jalosen Kärpät ja Dufvan JYP) on matkalla dinosaurusten hautausmaalle, jos sitä ei vähän muokata hyökkäyspelin osalta kiekottelun suuntaan. HIFK:n pelitapaan täytyy vielä palauttaa voimakas taklauspeli ja uusia hyökkäyspeli fiksummaksi kuin pari viimeistä kautta. Se taklauspeli on meidän juttu, mutta pakollinen muutos. TPS sai kiekotteluun yhdistettyä JYPIn kevään 2009 pelihurmion, mahdoton voitettava, jos oma energia samalla on vähän matalalla, kuten JYPillä pari viimeistä peliä välierissä.

En näe mitenkä JYP olisi kaadunnut pelitapaan. Mielestäni sen ongelmat olivat jossain aivan muualla eikä sen pelitapa ola parissa vuodessa mennyt vanhaksi. Johan sen osoitti runkosarjakin, että voittoja tulee kunhan vain energiaa riitti sen toteuttamiseen. Nyt loppu energia (kiitos Kärppä-sarjan) ja joukkue ei pystynyt toteuttamaan pelitapaa. Johan sen näki joukkueen tärkeimmistä pelaajista kuten Hytösestä ja Malmivaarasta, että kaverit olivat aika sippi. Siihen päälle vielä Tuokkolalta heikko peli eilisessä ottelussa ja tietyt ongelmat materiaalissa (joukkueen kakkosentterinä hääri eilen Hakkarainen kun viime kaudella se oli Hytönen) niin tippuminen finaalista oli selviö.

Mitäs mieltä olette tästä kommentista: "Nyt on aika palauttaa huomio siihen, mihin se kuuluu eli pelaajiin. Näin sanoo suomalaisen jääkiekkovalmennuksen vahva mies Erkka Westerlund. Hänkin päivittelee trendiä siitä, että valmentajat olisivat isompia tekijöitä kuin pelaajat." Westerlundin haastattelu kokonaisuudessaan uusimmassa veikkaajassa.

Oli pakko tuoda tämä lainaus osaksi myös tätä keskustelua kun tämän suuntaisia mietteitä on itselläkin ja ne toin tänne esille. Erkka puhuu vähän, mutta asiaa. Tämän pelitapakeskustelun ja valmenntajakeskeisen aikakauden jälkeen on oikeasti palautettava keskustelu pelin tärkeimpään osa-alueeseen eli pelaajiin. Se ei tarkoita etteikö tällaiselle ketjulle ole tarvetta, mutta yleisesti ottaen pelitavan ja valmentajien asema keskustelussa on liian suuri.

 

[Johannes]

Jos KalPa pystyy hiomaan omaa pelitapaansa ja sen ongelmakohtia sekä kasamaan sille pelitavalle vieläkin paremmin sopiva materiaali, voidaan tuolla ylikiekottelevalla tavallakin viedä mestaruus.

En näe mitenkä JYP olisi kaadunnut pelitapaan. Mielestäni sen ongelmat olivat jossain aivan muualla eikä sen pelitapa ola parissa vuodessa mennyt vanhaksi. Johan sen osoitti runkosarjakin, että voittoja tulee kunhan vain energiaa riitti sen toteuttamiseen. Tämän pelitapakeskustelun ja valmenntajakeskeisen aikakauden jälkeen on oikeasti palautettava keskustelu pelin tärkeimpään osa-alueeseen eli pelaajiin. Se ei tarkoita etteikö tällaiselle ketjulle ole tarvetta, mutta yleisesti ottaen pelitavan ja valmentajien asema keskustelussa on liian suuri.

Juu, Pekka Virran on vielä hiottava pelitapaa tai muuten Kuopiossa voi pian puhua samoin kuin me HIFK-kannattajat puhutaan "ryminäpronssista", niin siellä voi puhua "kiekottelupronssista". Jätän Pekka Virran murheeksi KalPan pelitavan hiomisen mestaruuskuntoon, enkä ehdottele mitään ratkaisumalleja.

Kun playoff-pelejä pelataan erittäin tiiviiseen tahtiin, niin kyllä tuohon Dufvan JYPin pelitapaan liittyy minusta juuri se ongelma, että miten energia riittää, jos joukkue joutuu tiukoille jo puolivälierissä tai välierissä. Runkosarjan voittamiseen se pelitapa kyllä riittää tai esim. HIFK:n saavuttamaan neljänteen sijaan runkosarjassa, samoin Lukon kolmossijaan. Kiekottelevista joukkueista vain KalPa menestyi myös runkosarjassa.

Tämä on pelitapakeskustelu-ketju, niin tottakai tässä ketjussa ylikorostuu pelitavan merkitys voittamiselle, ohi pelaajien panoksen, jota se ei kokonaisuutena kuitenkaan ole. Pelaajat ne kultamitalit voittaa, valmentajan pelitapa ja peluutus tukenaan, mutta pelaajien tekemillä maaleilla ja maalivahdin torjunnoilla.

 

[J.Grönvall]

Jos nyt kuitenkin edes yritetään pitää tämä ketju otsikon mukaisena. Se, että kenelle kuuluu kunnia ja mihin pelit ratkeavat voitaisiin käydä toisessa ketjussa. Tänne siis keskustelut pelitavoista, taktiikoista ja muusta "paperilätkästä".

Joonas Vihko muuten antoi kunniaa Rautakorvelle sanomalla näin: "Hän on muokannut pelityylimme sellaiseksi, että sillä voitetaan otteluita.". Minusta se on hieno kunnianosoitus myös valmentajaa kohtaan.

Finaalisarjasta on tulossa hieno taistelu kahden hurmiojoukkueen kesken. HPK on osoittanut, että se ei helpolla kaadu ja TPS pelaa hurjalla itseluottamuksella tällä hetkellä. Mielenkiintoiseksi tämän asetelman tekee vielä se, että nyt toisen on alettava hallitsemaan, välierissä sai vielä olla altavastaajan asemassa.

Mitä tapahtuu Kerhon pelille jos sen pitää alkaa viemään pelejä alusta asti? Entä miten TPS on valmistautunut kiekkokontrollia vastaan? TPS on tiputtanut sekä Lukon, että JYPin, molemmat pystysuunnan joukkueita. Kerhokin on vähän siinä välimaastossa vielä vaikka selkeästi voidaan laskea enemmän samaan kastiin TPS:n ja KalPan kanssa. Kerhon voitto KalPasta oli kova näyttö ja juurikin henkisesti se vaikuttaa nyt erittäin vahvalta joukkueelta.

 

[siffa]

Minusta tällä julkisella pelikirjakeskustelulla on paikkansa jo vihdoin myös jääkiekon kohdalla. Vielä noin kuusi vuotta sitten ja sitä ennen pelikirjoista puhuttiin lähinnä Jääkiekkoliiton valmennuskoulutuksissa. Pelikirjoja (fyysisiä) alkoi ilmaantua runsaasti jo 80-luvulla valmentajien ja jääkiekkoilijoiden haltuun. Urheilulehti ja lähinnä sen päätoimittaja Jukka Rönkä näki jalkapalloasiantuntijana, että jääkiekon suhteen mediassa oli pelikirjakeskustelun musta aukko. On hienoa, että pelikirjakeskustelu on löytänyt Jatkoajan kautta myös vilkkaan fooruminsa. Röngän ja Urheilulehden työ on tuottanut ja tuottaa jatkossa useita pelikirja-asiantuntijoita Suomeen. Sanana pelikirja on ikivanha kuvaamaan pelien sisältöä, joten sekin on vain hyväksyttävä myös jääkiekon osalta.

Mitä tulee sitten siihen, että mikä on ratkaisevaa pelien lopputulokselle, niin siitä lienee suuri yksimielisyys olemassa. Juhani Tammisen mukaan pelien lopputuloksen ratkaisevat pelaajat 85%:sti (65+25+15). Jonkun toisen mielestä pelaajien osuus on 66% (33+33+34). Kenenkään en ole nähnyt esittävän sellaista mielipidettä, että vain pelikirjat, jotka ovat osa noista 15:sta tai 34:sta prosentista, ratkaisevat yksinomaan tai edes lähellekään yksinomaan jääkiekkopelit. Se on kuitenkin tosiasia tältä kaudelta, että Kai Suikkanen on saanut valmentajana paljon paremman lopputuloksen aikaan kuin Jokereiden valmentaja Hannu Jortikka. Miksi näin on käynyt, on analyysin paikka siitä, mikä on pelaajien ja valmentajien osuudet menestykseen.

 

[Ramchester]

Tämä on pelitapakeskustelu-ketju, niin tottakai tässä ketjussa ylikorostuu pelitavan merkitys voittamiselle, ohi pelaajien panoksen, jota se ei kokonaisuutena kuitenkaan ole.

Pelitapakeskustelun ongelma on siinä, että siinä ei oteta huomioon vastustajan pelitapaa. Jos otetaan nyt esimerkiksi Jyp-TPS sarjan kaksi ensimmäistä peliä Jyväskylässä, niin ei Suikkanen ollut varmaankaan tehnyt pelitapaa, jolla pelaajat jäävät omaan päähän hukkaamaan kiekkoja Jypin kahdelle helvetisti luistelevalle ja päälletulevalle kärkikarvaajalle. Kyllä sieltä omista varmasti yritettiin tulla nopeilla ylös, mutta kun aika ja tila jäi olemattomaksi, niin nopeat lähdöt jäivät käytännössä nollaan. Turun lentokentällä olikin sitten enemmän tilaa ja aikaa joten nopeita lähtöjä päästiin ottamaan ihan erilailla ja eilisen pelin toisessa erässä nopeat lähdöt toimivat paremmin kuin koskaan ikinä missään.

 

[siffa]

Miten joku tavallinen fani viitsii katsoa SM-liigan välierää ruutuvihon/ tietokoneen kanssa ja tilastoida illasta toiseen hitaita ja nopeita lähtöjä? Itselleni se nautinto tulee pelaajien hienosta suorituksista ja tunnelmasta.

Turhaa otat itsellesi ongelmaa siitä, että olen tilastoinut ja tilastoin tämän kauden loppuun saakka pelin rytmittämistä. Sehän tiedetään, että jokainen joukkue pelaa eniten nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiinlähtöjä. Ero joukkueiden välillä tulee viive- ja kiekottelulähdöissä, olkoot ne yhteisnimellä hitaita lähtöjä. Jatkuvasti nopeaa pystysuunnan painepeliä pelaavat joukkueet eivät pelaa hitaita lähtöjä kuin pari, kolme kertaa ottelua kohti. Ero on nähtävissä selvästi, mutta, kun eron vielä tilastoi, niin se on faktaa. Faktatietoa tarvitaan sitten, kun esim. sinä olit katsonut vain eilisen HPK-KalPa pelin kolmannen erän ja tehnyt sen perusteella johtopäätöksesi. Sinulta menivät ohitse HPK:n 1. erän hitaat hyökkäyksiinlähdöt, mitkä minulle todistivat, että HPK:n pelikirjaan kuuluvat myös hitaat hyökkäyksiinlähdöt rytmittämään HPK:n peliä.

Nauti sinä omasta tavastasi seurata jääkiekkoa. Minulla on ollut nyt muutama vuosi kiinnostuksena seurata pelitapa-asoita tilastoimalla kulloinkin joitain yksityiskohtia. Jääkiekko on niin nopea peli, että siitä voi yhdellä katsomisella tilastoida vain muutamia asioita kerrallaan. Kuten muistanet, olen aiempina vuosina tilastoinut mm. lyhytsyöttöpeliä, rintamahyökkäyksiä, kenttätasapainoa ja puolustussysteemejä. Nyt on omalta osaltani tarkoitus tuoda tänne JA:n pelikirjakeskusteluun pelin rytmittämistä.

 

[Ramchester]

Ero on nähtävissä selvästi, mutta, kun eron vielä tilastoi, niin se on faktaa.

Eli kun TPS ei tehnyt nopeita hyökkäykseen lähtöjä Jypin karvauksen alla Jyväskylässä, niin nopeat hyökkäykset eivät kuulu Tepsin "pelikirjaan"?

 

[Tarinankertoja]

Itseäni nyppii se, että Pekka Virta ja hänen jumalallinen pelikirjansa nollaa edellä mainitut pelaajat.

No eihän nollaa! Tai jos nollaa, niin nollaa sinun päässäsi. Kukaan pelikirjoista kiinnostunut ei väitä koskaan, ikinä eikä missään, etteikö jääkiekko olisi pelaajien peli.

Ehkä sinä koet sen vievän kunniaa pelaajilta, kun et ole vaivautunut pelikirjallisiin asioihin tutustumaan? JOS tutkii näitä pelitapa-asioista ja analysoi peliä "paperilla" ymmärtää entistä paremmin pelaajien henkilökohtaisen taidon osuuden. Yksittäisen pelaajan henkilökohtaisella taidolla vaan ei tee mitään joukkuelajeissa, vaan ne pitää kyetä sovittamaan toistensa kanssa yhteen. Siksi siellä on se ”täysin turha ukko” penkin takana heilumassa....

Se että Sihvosen mielestä pelikirja ratkaisee on Sihvosen ongelma, ei sinun, joten mitä sinä sitä Sihvosta kuuntelet, tutki ja analysoi itse. Vai estääkö pelkosi pelaajien arvon vähentymisestä tämän? No se pelko on täysin turha, heittäydy mukaan vaan

Lainataan nyt sitä kahvakorpea AL:stä, kun Sihvosen piikittely on aina niin mukavaa…
- Joukkuetta on arvosteltu paljon kauden aikana. Ehkä siitäkin on saatu voimaa, kun kaiken maailman pelikirjamiehiä on pyörinyt ympärillä. Joskus tuntuu, että pelikirja on ainoa asia, mistä tässä kaupungissa puhutaan, Rautakorpi letkautti viillon kohti Kerhon junioreita valmentavaa "kiekkoanalyytikkoa" Petteri Sihvosta.

 

[J.Grönvall]

Eli kun TPS ei tehnyt nopeita hyökkäykseen lähtöjä Jypin karvauksen alla Jyväskylässä, niin nopeat hyökkäykset eivät kuulu Tepsin "pelikirjaan"?

Ei, vaan jos on tiedossa, että TPS käyttää nopeita hyökkäyksiä, niin kuin kaikki tekevät, niin tilastoimalla voidaan nähdä, että tässä ottelussa niitä ei tullut kuin puolet verrattuna normaaliin. Sitten voidaan ruveta miettimään syitä siihen, eli käytännössä tutkitaan vastustajan pelitapaa tai mietitään sitä johtuuko alhainen määrä vaikkapa pelaajien huonoista syötöistä, sijoittumisesta yms. pelillisistä seikoista.

Kun ottelun purkaa osiin niin huomaa sen johtuuko ongelma vaikkapa JYPin karvauksesta. Tähän voidaan sitten pelikirjan avulla keksiä taas uudet lääkkeet. Jos kysymys on pelaajien huonoista suorituksista niin valmentajan johtamisominaisuudet nousevat silloin esiin.

 

[Jyrla]

Lainataan nyt sitä kahvakorpea AL:stä, kun Sihvosen piikittely on aina niin mukavaa…
- Joukkuetta on arvosteltu paljon kauden aikana. Ehkä siitäkin on saatu voimaa, kun kaiken maailman pelikirjamiehiä on pyörinyt ympärillä. Joskus tuntuu, että pelikirja on ainoa asia, mistä tässä kaupungissa puhutaan, Rautakorpi letkautti viillon kohti Kerhon junioreita valmentavaa "kiekkoanalyytikkoa" Petteri Sihvosta.

Hauskaa että Rautakorpi pitää Petteriä uhkana semminkin kun hän itse muutti oman joukkueensa pelitapaa kohti Sihvosen hehkuttamaa peliväline on vallan väline - tapaa. Jos Rautakorpi olisi ymmärtänyt viime keväänä alkaa treenauttamaan HPK:lle tätä nykyisin käytössä olevaa pelitapaa, niin kenenkään ei olisi tarvinut tulla sanomaan mitään. Eipä vaan treenauttanut - miksiköhän?

Hienosti Rautakorpi uudisti joukkueen tavan pelata kesken kauden, mutta se ettei sm-liigavalmentaja kestä pelitapaan kohdistuvaa kritiikkiä (jonka kuitenkin ottaa onkeensa ja saa junan takaisin raiteilleen) vaan menestyksen hetkellä puukottaa noita kriitikoita selkään, on minusta outoa.

Ehkä kritiikki oli turhaa ja muutokseen ei ollut tarvetta?

 

[siffa]

Oli pakko tuoda tämä lainaus osaksi myös tätä keskustelua kun tämän suuntaisia mietteitä on itselläkin ja ne toin tänne esille. Erkka puhuu vähän, mutta asiaa. Tämän pelitapakeskustelun ja valmenntajakeskeisen aikakauden jälkeen on oikeasti palautettava keskustelu pelin tärkeimpään osa-alueeseen eli pelaajiin. Se ei tarkoita etteikö tällaiselle ketjulle ole tarvetta, mutta yleisesti ottaen pelitavan ja valmentajien asema keskustelussa on liian suuri.

Mutta, hyvä Fordél, eihän pelikirjakeskustelu jääkiekon osalta ole Suomessa kuin pieni virta vasta. Missä sinä näet ja luet pelikirja-asioista keskusteltavan Suomessa? Täällä JA:ssa pelikirjakeskustelu edustaa vielä vain pientä murto-osaa siitä, mitä esim. jokaisen SM-liiga- ja Mestisseuran keskusteluissa ja otteluketjuissa kirjoitetaan juuri pelaajista. Olen ollut mukana nyt yli viiden vuoden ajan jokaisessa JA:n pelikirjakeskustelussa ja totean, että se edustaa vain hyvin pientä osuutta JA:n jääkiekkokeskusteluista. Onneksi JA on jääkiekkokeskustelufoorumi, jossa voidaan käydä keskustelua myös jääkiekon pelikirjoista. Hyvään suuntaan ollaan menossa pelikirjakeskustelun osalta.

 

[Fordél]

Mutta, hyvä Fordél, eihän pelikirjakeskustelu jääkiekon osalta ole Suomessa kuin pieni virta vasta.

Ihan tarpeeksi suuri virta, joka tietysti saa syventyä ja niin näyttää koko ajan tapahtuvan, hyvä niin. Ehkä liian suuri merkitys keskusteluissa oli väärä termi vaan sille annetaan liian suuri merkitys analyyseissä ja sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta tehdään liian suuria johtopäätöksiä.

Mutta ei tosiaan täytetä tätä ansiokasta ketjuä tällä väittämällä vaan tuosta Erkankin lausunnosta voidaan vaikka jatkaa keskustelua Sihvosen ketjussa tai jossain muualla. Jatkakaa ihmeessä täällä hyviä keskusteluita SM-liigajoukkueiden pelitavoista. Niitä on hyvin mielenkiintoista lukea!

 

[TosiFani]

Hauskaa että Rautakorpi pitää Petteriä uhkana semminkin kun hän itse muutti oman joukkueensa pelitapaa kohti Sihvosen hehkuttamaa peliväline on vallan väline - tapaa. Jos Rautakorpi olisi ymmärtänyt viime keväänä alkaa treenauttamaan HPK:lle tätä nykyisin käytössä olevaa pelitapaa, niin kenenkään ei olisi tarvinut tulla sanomaan mitään. Eipä vaan treenauttanut - miksiköhän?

Hienosti Rautakorpi uudisti joukkueen tavan pelata kesken kauden, mutta se ettei sm-liigavalmentaja kestä pelitapaan kohdistuvaa kritiikkiä (jonka kuitenkin ottaa onkeensa ja saa junan takaisin raiteilleen) vaan menestyksen hetkellä puukottaa noita kriitikoita selkään, on minusta outoa.

Ehkä kritiikki oli turhaa ja muutokseen ei ollut tarvetta?

Uudistiko Rautakorpi HPK:n pelin? Nämä mutkat suoristavat kirjoitukset kotisohvien analyytikoilta ovat Sihvosen suurin saavutus.

Käytännössä jokainen SM-liigajoukkue pelaa kiekkokontrolliin perustuvaa peliä, mikäli se on mahdollista, tämän määrittelee vastustaja. Pelikirjakeskustelussa on vaan paljon kärjistyksiä, jolloin pienestä tulee suurta ja suuresta pientä (copywrite Kimmo Kiljunen, SDP).

Jääkiekon perusteet ovat olleet samat vuosikausia, toteutus on muuttunut. Itse muistan 80-luvun avausharjoittelusta laitureiden ja sentterin haun alhaalta, eikä se mihinkään ole muuttunut, nyt vaan mennään todella paljon nopeammin, yksilöt ovat kehittyneet. Se, että joku laskee montako hidasta lähtöä on pelissä, ei ole jääkiekon ydin vaan se miten pelaat eri tilanteissa.

Jyp-TPS sarjassa Jyp oli alussa vahva, varsinkin Jyväskylän pienemmässä kaukalossa. Tällöin TPS yritti selvitä ilman takaiskumaaleja, ei voitu puhua pelikirjaan perustavasta kiekkokontrollista, kyse oli selviytymistaistelusta. Turun suurempi kaukalo, antoi TPS:n selvästi taitavammalle joukkueelle tilaa ja maalivahdin hyvä onnistuminen piti joukkueen hengissä ja antoi mahdollisuuden voittoon. Kun tähän lisätään Jyp:n ykköspelaajien lievä väsähdys, seuraus oli TPS:n finaalipaikka.

Tässä sarjassa TPS pystyi toteuttamaan pelitaktiikkaansa huomattavasti paremmin kuin Jyp. Jyp:ltä puuttuivat ne jalat, minkä heidän taktiikkansa vaatii, vähän vastaavasti kävi Lukolle. Jyp:n joukkue oli tänä keväänä taidollisesti heikko, koska hankinnat pettivät ja väärät miehet joutuivat ratkaisijan rooleihin. TPS sai taas sarjan kuluessa fyysisen yliotteen ja pystyi pitämään kiekkoa, eikä menettänyt sitä Jyp:n paineen alla, koska karvaajat olivat hieman myöhässä. Mutta väite, että TPS:n kiekkokontrolliin perustuva pelikirja oli ratkaisut sarjan, on mielestäni liioittelua, marginaalit olivat pienet.

Sitten kysymykseen, muuttiko HPK pelikirjaansa vai onko kyse harjoittelun eri vaiheista?

Rautakorpi harjoittaa joukkueensa poikkeuksetta kovaan kuntoon, tähtäimenä kevät. Tämä syö joukkueen peliä syksyllä, mutta yleensä Rautakorven joukkueet ovat iskussa keväällä. Kun pelaaja on fyysisesti iskussa, sen pää ja kädet toimivat paremmin. Väsyneenä pelataan yksinkertaista, vältetään virheitä ja roikutaan mukana. Kun fyysinen harjoittelujakso helpottaa, voidaan ottaa käyttöön riskialttiimpia ratkaisuja, koska tällöin pelaaja tekee harvemmin virheitä ja ehtii jopa paikkaamaan virheensä.

Mitä jos HPK:n pelillinen muutos olikin osa suunnitelmaa ja toisaalta HPK:n pelin toteutus on parempaa kun fyysinen puoli on kunnossa?

 

[Tarinankertoja]

Käytännössä jokainen SM-liigajoukkue pelaa kiekkokontrolliin perustuvaa peliä, mikäli se on mahdollista, tämän määrittelee vastustaja.

Et tainnut käydä Ilveksen matseissa tänä vuonna? Kontrollikiekkoa alettiin harjoitelmaan Mälkiän potkujen jälkeen, mutta eihän se toiminut kunnolla edes karsinnoissa mestisporukkaa vastaan.

Mälkiän pelikirja perustui kiekonriistoihin ja nopeaan kääntämiseen. Kamppailupelaamiseen ja tasan yhteen rytmiin. Pelikirjaopintomatkana Ilves - Kalpa pelit olivat häkellyttävän hienoja. Kuinka eri tavalla sitä voikaan pelata. toinen näistä tavoista toki oli umpisurkea (kumpikohan?)

 

[steepler]

Ehkä liian suuri merkitys keskusteluissa oli väärä termi vaan sille annetaan liian suuri merkitys analyyseissä ja sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta tehdään liian suuria johtopäätöksiä.

Millä perustelet että pelikirjoille annetaan liian suuri osuus, tai mitä edes tälläisellä tarkoitat että annetaan liian suuri osuus, millä määrittelet näitä osuuksia.

Oikeasti pelikirja on se mistä koko touhu lähtee, tai ainakin nykyinen tuntemamme organisoitu jääkiekko. Tietenkään mitään peliä ei ilman pelaajia olisi mutta mitä olisi peli ilman pelikirjoja ja valmentajia, sitäkö että siellä olisi joukkueellinen pelaajia jotka keskenään harjoituttaisivat itseään ja keskenään päättäisivät pelaamisesta ja peluutuksista? Muutenkaan pelaajat harvoin ovat itse oppineita, vaan sielläkin on yleensä valmennusta taustalla, vaikka joku saattakin olla erityisen lahjakas ja paljon omaakin harjoittelua tehnyt. Jostain pihapeleistä ei kuitenkaan huipputasolle kovin helposti hypätä ilman valmennusta.

En ihan ymmärrä noita prosenttilaskemia eri osalaueiden tärkeydestä, ei noita oikeastaan voi laskea noin koska kaikki osaalueet ovat käytännössä välttämättömyyksiä, tai jos joku osaalue kusee tarpeeksi niin se pilaa muut riippumatta siiitä miten hyviä ne ovat.

Itse väitän kyllä että pelikirjalla pystytään parhaiten kompensoimaan muita osaalueita. Hyväkään pelaajamateriaali ei välttämättä auta jos pelikirjallisesti sitä käytetään väärin, huonoista pelaajista taas saatetaan saadaan hyvällä kirjalla hyvä tulos, mutta tämä nyt on osittain makuasia.

 

[Fordél]

Millä perustelet että pelikirjoille annetaan liian suuri osuus, tai mitä edes tälläisellä tarkoitat että annetaan liian suuri osuus, millä määrittelet näitä osuuksia.

Tarkoitan niitä analyysejä, joissa pelikirjojen perusteella tehdään otteluiden voittajia tai häviäjiä, mestarisuosikkeja tai valmiita karsijoita jne. Tottakai niillä on merkitystä, mutta kaipaisin kokonaisvaltaisempia analyysejä esim. Sihvoselta, jolla luulisi kapasiteettia riittävän sellaisiin. Tai sitten ei...

Mutta jatketaan tästäkin keskustelua muualla jos on tarvis eikä häiritä Sm-liigan pelikirja keskustelua yleisellä pelikirjakeskustelulla.

 

[choose_life]

Et tainnut käydä Ilveksen matseissa tänä vuonna? Kontrollikiekkoa alettiin harjoitelmaan Mälkiän potkujen jälkeen, mutta eihän se toiminut kunnolla edes karsinnoissa mestisporukkaa vastaan.

Mälkiän pelikirja perustui kiekonriistoihin ja nopeaan kääntämiseen. Kamppailupelaamiseen ja tasan yhteen rytmiin. Pelikirjaopintomatkana Ilves - Kalpa pelit olivat häkellyttävän hienoja. Kuinka eri tavalla sitä voikaan pelata. toinen näistä tavoista toki oli umpisurkea (kumpikohan?)

Sillä, että Heikki Mälkiän johtamis- ja etenkin ongelmaratkaisutaidot olivat, jos nyt eivät nolla, niin vielä pelitapaakin huonommin sopivia Ilvekseen ja joukkue täydessä pelillis-henkisessä umpisolmussa vailla luottoa koutsiin, ei sitten ollut mitään yhteyttä edelliseen? (Ilveksestä organisaationa voisi taas sanoa paljonkin, mutta jätetään nyt väliin:).
Ylläoleva on ns. malliesimerkki näiden yksisilmäisten ja peliä kokonaisuutena ymmärtämättömien (en silti tarkoita henk. koht. sinua) ongelmasta, joka vie pohjaa ihan asiallisiltakin keskusteluilta.

Se, että muutamat menneen talven "analyytikot" eivät kestä kuulla puhuttavankaan valmentajan johtamiskyvyn, uskottavuuden, käytännön ja teorian yhteensopivuuden, muuttuvien tilanteiden, toimivan yhteistyön pelaajien kanssa jne. merkityksestä pelintavan sisäänajossa ja kehittämisessä, on henkilökohtaisessa surkuhupaisuudessaan jo yksi lysti - mutta jokaiselle ajattelevalle laji-ihmiselle tällaisten pikku nyanssien merkitys pitäisi olla selvä.
Oli ketjun nimi ja aihe kuinka rajattu tahansa, kokonaisuudesta niitä ei voi erottaa, jos haluaa yhtään olla kiinni reaalimaailmassa. Erotusyrityksissä on vielä vähemmän tolkkua kuin pelitavan - joka on aina ollut olemassa, milloin minkäkin nimisenä - vähättelyssä, mutta käytännön toteutus ja sovellukset ratkaisevat aina, onko teoriasta mihinkään. Aina.

Tästä se Tukka-Jukkakin 6. välierän jälkeen puhui, omalla pohjalaisen diplomaattisella tavallaan vaan;). Puhe muuten jatkui jotenkin näin: "Me pelattiin taktisesti viisaasti IFK:ta ja KalPaa vastaan, ja eri tavalla viisaasti. Kentällä on se vastustaja, johon tekeminen pitää suhteuttaa" - ja tässä HPK kiistatta onnistui lähes maksimaalisesti.

 

[Jyrla]

Uudistiko Rautakorpi HPK:n pelin? Nämä mutkat suoristavat kirjoitukset kotisohvien analyytikoilta ovat Sihvosen suurin saavutus.

Sitten kysymykseen, muuttiko HPK pelikirjaansa vai onko kyse harjoittelun eri vaiheista?

Mitä jos HPK:n pelillinen muutos olikin osa suunnitelmaa ja toisaalta HPK:n pelin toteutus on parempaa kun fyysinen puoli on kunnossa?

Olet kirjoituksesi perusteella sitä mieltä, että minä suoristan mutkat, kun väitän että HPK pelasi erilaisella pelikirjalla syksyllä ja loppukeväästä. Kumpikohan meistä nyt vetää mutkat suoriksi? Onko niin että pelaajat yrittivät jo alkusyksysllä pelata kuten nyt, vai siitä, että pelitavassa on tehty muutoksia?

Toiseen (ja kolmanteenkin) kysymykseesi vastauksena sanon, että tuon perusteella HPK harjoitteli viive ja kiekottelulähtöjä syyskaudella niin ettei niitä juuri pelissä käytetty. Siis että harjoittelun vaihe oli syksyllä sellainen, että otettiin tahallaan turpaan eikä viljelty neljää rytmiä vaan pääasiassa kahta ja keväämmällä kun jalat toimivat, niin seisoskeluun oman maalin takana oli enemmän puhtia? Ristiriitainen ajatus.

Mihin väitteesi ylipäätään perustuvat? Siihen perusajatukseenko, ettei Rautakorpi ole tehnyt muutoksia HPK:n pelitapaan, vaan tappiot ovat vaihtuneet voitoiksi ainoastaan siitä syystä, että nyt mennään kevyemmällä jalalla?

 

[TosiFani]

...Toiseen (ja kolmanteenkin) kysymykseesi vastauksena sanon, että tuon perusteella HPK harjoitteli viive ja kiekottelulähtöjä syyskaudella niin ettei niitä juuri pelissä käytetty. Siis että harjoittelun vaihe oli syksyllä sellainen, että otettiin tahallaan turpaan eikä viljelty neljää rytmiä vaan pääasiassa kahta ja keväämmällä kun jalat toimivat, niin seisoskeluun oman maalin takana oli enemmän puhtia? Ristiriitainen ajatus...

Lue kirjoitukseni uudestaan. Väsyneenä ei voi pelata monimutkaista peliä eli syksyllä kun harjoiteltiin kovaa ja pelisysteemi pidettiin yksinkertaisena. Väitteesi, että HPK otti tahallaan turpaan pelisysteemin takia on ristiriitainen. Miten voit pelata monimutkaista pelisysteemiä, mikäli pää eikä jalat toimi?

 

[J.Grönvall]

Sitten kysymykseen, muuttiko HPK pelikirjaansa vai onko kyse harjoittelun eri vaiheista?

Rautakorpi harjoittaa joukkueensa poikkeuksetta kovaan kuntoon, tähtäimenä kevät. Tämä syö joukkueen peliä syksyllä, mutta yleensä Rautakorven joukkueet ovat iskussa keväällä. Kun pelaaja on fyysisesti iskussa, sen pää ja kädet toimivat paremmin. Väsyneenä pelataan yksinkertaista, vältetään virheitä ja roikutaan mukana. Kun fyysinen harjoittelujakso helpottaa, voidaan ottaa käyttöön riskialttiimpia ratkaisuja, koska tällöin pelaaja tekee harvemmin virheitä ja ehtii jopa paikkaamaan virheensä.

Mitä jos HPK:n pelillinen muutos olikin osa suunnitelmaa ja toisaalta HPK:n pelin toteutus on parempaa kun fyysinen puoli on kunnossa?

Marko Tuulola vastaa kysymyksiisi Veikkaajan sivulla 33.

Vaikka Rautakorpi luottaa kovaan fysiikkaan niin kyllähän miehen joukkueet ovat aina pärjänneet myös syksyllä, tätä kautta lukuunottamatta (ja 2003 Tapparaa). En todellakaan usko, että syksyn tarpominen olisi ollut suunnitelmallista.

Lisäksi kiinnostaa se, kun viittaat myöhemmässä tekstissä monimutkaiseen peliin niin tarkoitatko kiekonhallintaa vai mitä? Ja mikä siitä tekee niin monimutkaista, että siihen tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa? Itse nimittäin näen asian täysin päinvastoin, kun joukkue on väsynyt niin silloin todellakaan ei pidä roiskia vaan pyrkiä siihen, että kiekko tekee työtä. Helpottaa kummasti pelaamista, enkä näe, että paikan hakeminen olisi lähellekään yhtä kuluttavaa kuin puolustaminen ja karvaaminen.

 

[Tarinankertoja]

valmentajan johtamiskyvyn, uskottavuuden, käytännön ja teorian yhteensopivuuden, muuttuvien tilanteiden, toimivan yhteistyön pelaajien kanssa jne. merkityksestä pelintavan sisäänajossa ja kehittämisessä, on jokaiselle ajattelevalle laji-ihmiselle selvä.

Muokkasin lainausta ajatuksen kiteyttämiseksi.

Kaikkihan lähtee valmentajan Henkilökohtaista johtajaominaisuuskita ja sosiaalisista taidoista, sillä joukkueen menestys lähtee siitä, että valmentaja kykenee pelitapansa myymään joukkueelle niin, että joukkue uskoo ja luotaa pelitapaan ja johtajaansa.

Ryhmädynamiikan lait ovat voimassa missä tahansa ryhmän yhteisiä ponnistuksia vaativassa tapahtumassa. Ja joukkueurheilussa, jossa joukon koostumiseenkin voidaan vaikuttaa (pelaajavalinnat) myös sosiaalisten ja psykologisten vaikutusten kautta, on ryhmädynamiikka ja sen hallinta entistäkin isommassa osassa. Hanki väärä henkinen palanen, ja koko korttitalo saattaa romahtaa.

Niin jännää kun se onkin, niin ihmiset eivät ryhmässä käyttäydy samoin kuin käyttäytyvät yksilöinä. Joukkue ei ole ryhmä ihmisiä vaan ihmisryhmä. . . Kyllä kiteytettnä hieman lyhentämäni kirjoituksesi.

 

[Vanhapuuma]

Minä odottelen pelikirjakeskustelussa vain sitä, kun joku äkkää Sun-Zin (vai kirjoitettiinko se nyt jollakin mandariinilla tms. Sun Zu), Machiavellin ja von Clausewitzin. Ja totta puhuen, voisi sieltäkin jotakin kivaa löytää. Sun-Zi taisi luottaa jonkinmoiseen kilpikonnapuolustukseen, Machiavelli vetää poikittaista kun kukaan muu ei näe ja Clausewitz jatkaa keskusteluja kabinetin puolella.