SM-liigan pelikirjat 2009-2010

[Johannes]

Kyllä minulla on kirjahyllyssäni Sun Tzun "Sodankäynnin taito". Jos ei sitä ole lukenut, niin ei kyllä tiedä modernista pelikirjasta mitään. : ) Siinä kirjassa on todella paljon sellaista, joka jokaisen valmentajan pitäisi sisäistää. Esim. "Paras sota on sellainen, jota ei käydä ollenkaan." Luodaan uhkakuva, joka parantaa voittamisen mahdollisuutta jo etukäteen. Tämähän on suoraan W+S runkosarjassa ja playoffeissa 97-98 tai jonkun Brennanin hankinnan logiikka. Tietysti, välillä toimii ja välillä ei toimi, tämäkin juttu. Kirja on kuitenkin sellainen, että se antaa ajatuksille aiheita, myös lätkämatsin voittamiseen, jos sen lukee ja jaksaa ajatella yksittäisiä lauseita.

 

[Voimalaituri]

Kuulin tuossa inside-juttua Tepsin kopista, pelaajalta joka on monissa finaaleissa keitetty konkari, ja hän korosti Suikkasen kykyjä hengenluojana. Kuulemma joukkueessa on ihan älytön tsemppi josta jokainen pelaaja ammentaa, ja ettei hän ole pitkällä urallaan vielä tätä ennen vastaavaa kokenut.

Tämä ei ole argumentti pelitaktiikan merkityksen vähättelemiseksi, mutta tuo hyvin pelaaja näkökulmaa esiin siitä mikä on tehnyt liigatasolla kaiken kokeneeseen kaveriin isoimman säväyksen tämän vuoden Tepsissä.

 

[12961]

Kuulin tuossa inside-juttua Tepsin kopista, pelaajalta joka on monissa finaaleissa keitetty konkari, ja hän korosti Suikkasen kykyjä hengenluojana. Kuulemma joukkueessa on ihan älytön tsemppi josta jokainen pelaaja ammentaa, ja ettei hän ole pitkällä urallaan vielä tätä ennen vastaavaa kokenut.

Kuulostaa #44:lta. Mäkinen onkin ollut nyt parhaimmillaan pitkään aikaan. Samoin itse asiassa Venäläinen. Jotenkin muistan Voimalaiturin Tapparan miehenä :)

Lukosta kesken kauden tullut, toki nuori ja suht kokematon Virtala sanoi myös ennen poffeja ihan lehdistössä saakka, ettei Lukon kopissa ollut läheskään samanlaista henkeä koko kauden aikana.

Kai sitä voisi sanoa, että asia nro 1. on se, että joka jätkästä saadaan kaikki 100% irti, tämäkään ei ole itsestäänselvää vaikka kyseessä on ryhmä ammattiurheilijoita. Sen jälkeen voidaan ajatella pelikirjan ratkaisevan jotain. Mikäli motivaatio taktiikan/pelitavan/pelikirjan toteuttamiseen ei ole 100%, ei varmaan yksikään sellainen toimi?

 

[J.Grönvall]

Kai sitä voisi sanoa, että asia nro 1. on se, että joka jätkästä saadaan kaikki 100% irti, tämäkään ei ole itsestäänselvää vaikka kyseessä on ryhmä ammattiurheilijoita. Sen jälkeen voidaan ajatella pelikirjan ratkaisevan jotain. Mikäli motivaatio taktiikan/pelitavan/pelikirjan toteuttamiseen ei ole 100%, ei varmaan yksikään sellainen toimi?

Ei tietenkään toimi, se on ihan selvää. Jos pelihalut eivät ole kunnossa niin mikään pelikirja tai taktiikka ei silloin pelasta. Mitä mieltä muuten olette siitä, onko valmentajan vai pelaajan tehtävä pitää huolta siitä, että motivaatio on kunnossa ja joukkue henkisesti valmis? Eli antaisitteko pelaajille vastuuta kuinka paljon?

Itse olen viime aikoina alkanut taipua vähän siihen suuntaan, että kun kyseessä on ammattilaisurheilijoiden joukko niin silloin on ihan turha sieltä suunnalta puhua huonosta motivaatiosta. Loppujen lopuksi jokainen pelaaja on kuitenkin vastuussa itsestään ja peliesityksistään. Sehän on heidän duuninsa olla valmis ja motivoitunut. Jotenkin nämä NHL-pelaajat antavat tästä hienoa esimerkkiä kaikille ja tavallaan myös se valmennuskulttuuri mikä siellä päässä on. Esimerkiksi Jokerit ja Aravirta oli tapaus jossa puhuttiin, että Ara antoi liikaa vastuuta pelaajille. No ihan oikeasti, mitä vattua? Eikös tässäkin olisi oikeasti pitänyt vaihtaa joukkue valmentajan sijaan?

Ehkä täällä holhotaan pelaajia edelleen liikaa, mene ja tiedä, enkä ole edes varma kuuluuko se keskustelu enää tänne.

 

[Tarinankertoja]

Eli antaisitteko pelaajille vastuuta kuinka paljon?

Selin uskoi Ilveksessä itseohjautuvaan joukkueeseen. Tulos: Viimeinen sija. Mälkiä uskoi kovaan käskyttämiseen. Tulos: viimeinen sija.


Kyse on ihmisjoukosta, jossa toki johtajan yksilönkäsittelytaidot on tärkeitä, mutta tärkeintä on sen ryhmän käsittelyn taidot. Eli tietää milloin pitää antaa siimaa, milloin kiristää ruuvia. Joillakin on silmää tälle luontaisesti, jotkut opiskelevat ja loput saa potkut ennepitkää.

Jotenkin tuntuisi esim, että Suikkasella tämä taito on luontaista, RD:llä opittua? mutta molemmat onnistuvat joukkojensa motivoinnissa. Pelkällä motivoinnillakin pärjää jollakin tavalla, ositti taas Sakke mennä kausina Ilveksessä. Parhaimmillaan "tukkijätkäkiekko” onnistui ja oli voittavaa kiekkoa ketä tahansa vastaan, jos tahtotila oli korkea. Sakke osasi selvästi motivoida joukkuetta, sillä se pelasi parhaimmat matsinsa tärkeimmillä hetkillä. Se vaan että se ei riittänyt, ilman järkevää pelikirjaa ja/tai sen kunnollista harjoittamista, on eri asia.

 

[Fordél]

Itse olen viime aikoina alkanut taipua vähän siihen suuntaan, että kun kyseessä on ammattilaisurheilijoiden joukko niin silloin on ihan turha sieltä suunnalta puhua huonosta motivaatiosta. Loppujen lopuksi jokainen pelaaja on kuitenkin vastuussa itsestään ja peliesityksistään. Sehän on heidän duuninsa olla valmis ja motivoitunut.

Olen töissä, mutta en ole aina motivoitunut. Tälläkin hetkellä kirjoitan Jatkoaikaan. Minulle maksetaan ihan hyvin, mutta silti jostain kumman syystä en ole aina tarvittavan motivoitunut vaikka olen pitkälti vastuussa itsestäni. Pomoni ei juuri hengittele niskaani.

Mielestäni tämä kaikki on täysin inhimillistä. Näin ollen on myös täysin luontevaa, ett urheilussa, jossa on aivan keskeistä olla lyhyen aikaa täysillä mukana ja läsnä, on valmentajalla suuri vastuu motivoida pelaajia vaikka kyseessä olisi kuinka kauden tärkeimmät pelit. Välillä se motivaatio menee myös yli. Kyse on oikean vireystilan löytämisestä päivästä toiseen.

 

[siffa]

Tänään akoivat finaaliottelut. Nyt viimeistään oli jokaisella tilaisuus nähdä ja todeta pelin rytmittämistä nopeilla, puolinopeilla ja hitailla (viive- ja kiekottelu-) hyökkäyksiinlähdöillä. Onneksi pelistudioon saatiin Ville Nieminen kertomaan tästä kiekkokontrollipelistä, varsinkin taaksepäin syöttelystä, jota Villen mukaan ei olla ennen Suomessa nähty. Erityisesti kotijoukkue HPK pelasi loppuun saakka paljon hitailla lähdöillä, valmentaja Rautakallion sanoin:"Tasatilanteessa oli vain jauhettava omaa peliä". KalPaa vastaanhan HPK:n pelikirjasta Rautakorpi kaivoi kolmanteen erään johtoa puolustavan pelitavan, josta hitaat lähdöt puuttuivat paria poikkeusta lukuunottamatta kokonaan.

Hitaat lähdöt pelissä: HPK 8+8+15=31, TPS 9+8+3=20. Tälläisiä hitaiden lähtöjen määriä ei olla Suomessa nähty ennen näin tärkeissä peleissä. Vahvaa kiekkokontrollia pelaavat joukkueet ovat finaalissa ja se on iso yllätys monille, myös minulle.

 

[Johannes]

Kerho hävisi 3. erän 3-1, vaikka "voitti" hitaat lähdöt siinä erässä 15-3. Kun Suikkanen ja TPS:n pelaajat luopuivat hitaista lähdöistä lähes kokonaan sinun tilastojesi mukaan siffa, niin peli kääntyi TPS:n voitoksi. Voiko tästä päätellä jotain, esim. sen, että TPS:n ei kannata käyttää kerhoa vastaan hitaita lähtöjä ja eikö tuo kolmannen erän hitaiden lähtöjen tilasto puhu sen puolesta, ettei hitaat lähdöt saa aikaan mitään voittavaa kiekkokontrollia.

Minusta peli ratkesi TPS;n pelaajien kovaan itseluottamukseen omaan tekemiseen juuri nyt ja onnistumisia tulee sen ansiosta. Esim. Ilari Filppula on kasvanut ihan huikeaksi sentteriksi kauden 09-10 aikana.

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=2107164&pos=no-tu
"Ville Viitaluomalla oli luonnollisesti vitsit vähissä kotitappion jälkeen.
- Semmosta peliä tällä kertaa. Vastassa oli vastaiskujoukkue, joka puolusti hyvin. He myös käänsivät peliä hyvin hyökkäyssuuntaan. Noihin asioihin meidän pitää osata vastata paremmin."

Eikö tuo vaikuta ihan JYPin pelitavalta, eikä miltään monen rytmin kiekkokontrollipeliltä....

 

[aceman81]

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=2107164&pos=no-tu
"Ville Viitaluomalla oli luonnollisesti vitsit vähissä kotitappion jälkeen.
- Semmosta peliä tällä kertaa. Vastassa oli vastaiskujoukkue, joka puolusti hyvin. He myös käänsivät peliä hyvin hyökkäyssuuntaan. Noihin asioihin meidän pitää osata vastata paremmin."

Eikö tuo vaikuta ihan JYPin pelitavalta, eikä miltään monen rytmin kiekkokontrollipeliltä....

Vaikuttas myös hieman 90-lukulaiselta, vastaiskuihin, puolustamiseen ja kaksinkamppailuhin perustuvalta jääkiekolta. Pelien luonne vaihtelee ajoittain, tänään taidettiin mennä enempi sumpun ja alueiden voittamisen kautta.

 

[J.Grönvall]

Olen töissä, mutta en ole aina motivoitunut. Tälläkin hetkellä kirjoitan Jatkoaikaan. Minulle maksetaan ihan hyvin, mutta silti jostain kumman syystä en ole aina tarvittavan motivoitunut vaikka olen pitkälti vastuussa itsestäni. Pomoni ei juuri hengittele niskaani.

Mielestäni tämä kaikki on täysin inhimillistä. Näin ollen on myös täysin luontevaa, ett urheilussa, jossa on aivan keskeistä olla lyhyen aikaa täysillä mukana ja läsnä, on valmentajalla suuri vastuu motivoida pelaajia vaikka kyseessä olisi kuinka kauden tärkeimmät pelit. Välillä se motivaatio menee myös yli. Kyse on oikean vireystilan löytämisestä päivästä toiseen.

Niin kysymys koski lähinnä sitä, että jos joku tulee sanomaan: "Jumalauta Fordél, mikset tee hommia?", niin pistätkö sen pomosi piikkiin vai katsotko peiliin? Onko siis kyse siitä, että pomo on huono motivoimaan?

Tietenkin vaihtelua tulee mutta katson, että viimeinen vastuu on aina itse pelaajalla. Tietenkin on huono verrata joukkueurheilua ja "oikeaa" elämää koska niissä pätevät vähän eri säännöt. Mutta urheilun puolella näin ja jossain määrin tuo pätee myös työelämään eli viime kädessä itse sitä on vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

 

[Fordél]

Niin kysymys koski lähinnä sitä, että jos joku tulee sanomaan: "Jumalauta Fordél, mikset tee hommia?", niin pistätkö sen pomosi piikkiin vai katsotko peiliin? Onko siis kyse siitä, että pomo on huono motivoimaan?

Tietenkin vaihtelua tulee mutta katson, että viimeinen vastuu on aina itse pelaajalla. Tietenkin on huono verrata joukkueurheilua ja "oikeaa" elämää koska niissä pätevät vähän eri säännöt. Mutta urheilun puolella näin ja jossain määrin tuo pätee myös työelämään eli viime kädessä itse sitä on vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Pelaaja on tottakai lopulta itse vastuussa tekemisestään ja sitä kautta koko urastaan. Tätä ei kukaan kiellä ja tätä vastuuta pitäisi lisätä, koska antamalla pelaajille enemmän vastuuta, saadaan aina takaisin jotain. Tästäkin huolimatta seura ei voi ottaa riskiä, että sitä latausta ei olekaan tarpeeksi tai että se menee yli. Tähän tarvitaan pomoa eli valmentajaan (kaiken muun lisäksi).

Mitä tulee taas ensimmäiseen kysymykseen niin kaikki riippuu tilanteesta. Pääasia on kuitenkin se, että minulla on pomo, jonka tiedän olevan kiinnostunut tekemisistäni, auttavan minua ja myös kannustavan minua. Toisaalta tiedän hänen laittavan tarvittaessa myös rajat toiminnalleni.

 

[Fordél]

Mutta, hyvä Fordél, eihän pelikirjakeskustelu jääkiekon osalta ole Suomessa kuin pieni virta vasta. Missä sinä näet ja luet pelikirja-asioista keskusteltavan Suomessa? Täällä JA:ssa pelikirjakeskustelu edustaa vielä vain pientä murto-osaa siitä, mitä esim. jokaisen SM-liiga- ja Mestisseuran keskusteluissa ja otteluketjuissa kirjoitetaan juuri pelaajista. Olen ollut mukana nyt yli viiden vuoden ajan jokaisessa JA:n pelikirjakeskustelussa ja totean, että se edustaa vain hyvin pientä osuutta JA:n jääkiekkokeskusteluista. Onneksi JA on jääkiekkokeskustelufoorumi, jossa voidaan käydä keskustelua myös jääkiekon pelikirjoista. Hyvään suuntaan ollaan menossa pelikirjakeskustelun osalta.

Oli mukava lukea tämän päiväistä Iltasanomia, joissa Jukka Jalonen oli tehnyt saman havainnon kuin minä ja moni muu eli valmentajien rooli on korostunut suomalaisessa kiekkokeskustelussa aivan liikaa. Jalosenkin mielestä ei ole hyvä asia, että finalistijoukkueista keskusteltaessa valmentajat valtaavat pääroolin eivätkä pelaajat.

 

[dana77]

valmentajien rooli on korostunut suomalaisessa kiekkokeskustelussa aivan liikaa. Jalosenkin mielestä ei ole hyvä asia, että finalistijoukkueista keskusteltaessa valmentajat valtaavat pääroolin eivätkä pelaajat.

Vaikka minäkin olen kannattanut maajoukkuevalmentajalle laajempaa roolia kuin pelkkä A-maajoukkueen coachaaminen, niin tällaista keskustelun ohjausta en tarkoittanut. Onhan tämä vähän kummallinen kommentti Jaloselta kokonaisuudessaan. Mitä pahaa on siinä, että valmentajista keskustellaan paljon? Keneltä se on pois? Entä kenestä sitten pitäisi keskustella, vai pitäisi olla hiljaa? Pitäisikö keskustelun painoarvoa siirtää enemmän tähtipelaajiin, vaiko näihin kolmos- ja nelosketjujen puurtajiin? Ensimmäisistä on helppo keskustella silleen kivan triviaalisti, katsotaan vaan pistepörssiä, mutta jälkimmäisistä pitäisi keskustella, niin mitä niistä sitten saa sanoa? Varmaan ei ainakaan voi ottaa kantaa, että ketka ovat onnistuneet omissa rooleissaan, koska siinä niin helposti mennään siihen, että mitkä pelaajien roolit oikein ovat ja sehän on jo ihan valmennuksellinen kysymys. Entä saako erikoistilannepelaamisen onnistumisesta puhua vai onko sekin liian valmentajakeskeistä?

Ihan ottamatta kantaa siihen, että mikä on valmentajien merkitys lopputulokseen, niin ei aiheesta keskustelussa pitäisi mitään pahaa olla. Päinvastoin, luulisi että Jalonen valmentajana on vain tyytyväinen, että valmentajien roolinsa korostuu sillä onhan se palkkakeskusteluissa pelkästään hyvä juttu. Tietenkin siinä vaiheessa kun syyllisiä etsitään, niin se on harmillisempi juttu.

 

[Orava]

Vaikka minäkin olen kannattanut maajoukkuevalmentajalle laajempaa roolia kuin pelkkä A-maajoukkueen coachaaminen, niin tällaista keskustelun ohjausta en tarkoittanut. Onhan tämä vähän kummallinen kommentti Jaloselta kokonaisuudessaan. Mitä pahaa on siinä, että valmentajista keskustellaan paljon? Keneltä se on pois?

No sehän on luonnollisesti pois kaikesta muusta jääkiekkoon liittyvästä keskustelusta. Ei kai ne keskustelijat ole yhtään lisääntyneet? Keskustelevat nyt vaan eri asiasta. Veikkaampa, että Jalonen haluaisi, että keskusteltaisiin enemmän pelaajista ja näiden ominaisuuksista, eikä aina vain painoitettaisi sitä, miten valmentajat saavat pelaajat pelaamaan.

 

[Fordél]

No sehän on luonnollisesti pois kaikesta muusta jääkiekkoon liittyvästä keskustelusta. Ei kai ne keskustelijat ole yhtään lisääntyneet? Keskustelevat nyt vaan eri asiasta. Veikkaampa, että Jalonen haluaisi, että keskusteltaisiin enemmän pelaajista ja näiden ominaisuuksista, eikä aina vain painoitettaisi sitä, miten valmentajat saavat pelaajat pelaamaan.

Jep eli kun pääpaino pitäisi olla pelaajissa ja miettiä heidän kehittämistään niin tämä jatkuva jauhaminen valmentajista ei palvele tätä tarkoitusta. Uskon, että juuri tätä Jalonen ajoi takaa. Toisaalta tämä valmentajakeskeinen kiekkokulttuuri ei ole valmentajille myöskään pelkästä hyvästä kun heidän työpaikkansa on ehkä jopa liian tiukassa syynissä. Jos joukkue menestyy, se on valmentajan hyvyyttä ja päinvastoin. Kokonaisuus ei ole siis aina hallussa kiekkokeskusteluissa. Tästä Jalonenkin kantoi huolta ihan aiheellisesti.

 

[dana77]

No sehän on luonnollisesti pois kaikesta muusta jääkiekkoon liittyvästä keskustelusta. Ei kai ne keskustelijat ole yhtään lisääntyneet? Keskustelevat nyt vaan eri asiasta.

Keskustelijoiden määrä ei välttämättä muutu, mutta ei käydyn keskustelun määrä mikään vakio ole. Sen huomaa aika hyvin jonkun kuuman pelin jälkeen, että yhtäkkiä otteluketjussa onkin 5-10 sivua enemmän tekstiä kuin normaaliläpsyttelun jälkeen.

Jos jääkiekkokeskustelua ajatellaan, niin vanhaa sanontaa raiskatakseni minun mielestäni kaikki keskustelu on hyvää keskustelua.
Tästä huolimatta pelaajien ominaisuuksista keskusteleminen kuulostaa niin tylsältä, että sen minä jätän sen suosiolla väliin (eikä se että Raipen lempiruoka on pippuripihvi kiinnosta vieläkään). Kai jostain tulee joku minun tilalleni mikäli keskustelun määrä vakio on.

 

[Fordél]

Jos jääkiekkokeskustelua ajatellaan, niin vanhaa sanontaa raiskatakseni minun mielestäni kaikki keskustelu on hyvää keskustelua.
Tästä huolimatta pelaajien ominaisuuksista keskusteleminen kuulostaa niin tylsältä, että sen minä jätän sen suosiolla väliin (eikä se että Raipen lempiruoka on pippuripihvi kiinnosta vieläkään). Kai jostain tulee joku minun tilalleni mikäli keskustelun määrä vakio on.

Kyllä, lähes kaikki keskustelu on hyvää keskustelua. Esim. nykyinen laaja ja analyyttinen keskustelu pelitavasta ja valmentajan vaikutuksesta peliin on varmasti ollut vain hyväksi lajille vaikkakin se on osan ajatuksissa korostanut liikaa niiden merkitystä. Jos nyt saataisiin sama keskustelun ja analyysien määrä ohjauttua pelaajiin ja esim. heidän kehittämiseen niin se palvelisi mielestäni suomalaista kiekkoilua todella paljon.

Niin ja pelaajien ominaisuuksista voimme lukea vaikka Jatkoajan pelaajakorteista, mutta pelaajista voi keskustella monesta muustakin näkövinkkelistä.

 

[choose_life]

Kaikkihan lähtee valmentajan henkilökohtaista johtajaominaisuuskita ja sosiaalisista taidoista, sillä joukkueen menestys lähtee siitä, että valmentaja kykenee pelitapansa myymään joukkueelle niin, että joukkue uskoo ja luottaa pelitapaan ja johtajaansa.
Ryhmädynamiikan lait ovat voimassa missä tahansa ryhmän yhteisiä ponnistuksia vaativassa tapahtumassa. Ja joukkueurheilussa, jossa joukon koostumiseenkin voidaan vaikuttaa (pelaajavalinnat) myös sosiaalisten ja psykologisten vaikutusten kautta, on ryhmädynamiikka ja sen hallinta entistäkin isommassa osassa. Hanki väärä henkinen palanen, ja koko korttitalo saattaa romahtaa.

Kaikki, jolla on yhtään käytännön kokemusta jääkiekosta/muusta joukkueurheilusta tai edes tervettä järkeä, tietävät tämän (arvelinkin että kuulut joukkoon:).
Ikävä kyllä etenkin netissä - jossa on reaalimaailmaa verrattomasti suurempi mahdollisuus piileskellä jankkaavien papukaijahokemien, loputtomien vääristelyjen, nimettömyyden jne. suojissa ja sen vähänkin henkisen kantin pettäessä yksinkertaisesti kadota maisemista - jo pari tapausta riittää vetämään keskustelun tasolle, joka banalisoi ja tekee naurettaviksi alun perin asiallisetkin pohdinnat.
Tapaus HPK:sta vielä sen verran, että Jyrki Louhi täydensi teemaa pari päivää sitten HS:n haastattelussa (olen ollut reissussa, joten ei ole sanatarkka sitaatti): "Me ollaan kameleonttijoukkue, sopeudutaan mihin vaan vastustajaan. Talvella nähtiin, ettei pelkkä teknis-taktinen valmennus ilman yhteistyötä ja tunnetta vie mihinkään".
Suomeksi: Tukka-Jukka ei todellakaan kokenut mitään hetkellistä ihmevalaistumista ja alkanut liikutella aivottomia robottejaan toisella tavalla, vaan alkoi (melkein menetettyään duuninsa:) kuunnella myös vahvan HPK-taustan ja pelinäkemyksen omaavia pelaajia ja apuvalmentajia, ja sitä(kin) kautta muuttaa ajatus-, harjoitus- ja pelitapamallejaan. Kun pelaajat kokevat, että heitä arvostetaan ja näkevät, että tulosta tulee, viesti ostetaan ihan toisella tavalla. Mm. tätä kutsutaan valmentamiseksi, ja menestyväksi sellaiseksi.

Edit: Westerlundille ja J. Jaloselle iso käsi täältäkin viime aikojen julkisista ulostuloista. Näillä tyypeillä kun on a)näyttöjä b)uskottavuutta c)johdonmukaisia perusteluja sen verran enemmän, että heitä todella kuunnellaan.
Yksinkertaistettuna: jos pelaajalle ei anneta lainkaan valtaa ja vastuuta omasta pelaamisestaan/pelistään, hän ei muutamia poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta niitä liioin ota eikä opi ajattelemaan itse.
Tällaisen valmennuksen tulokset voidaan suoraan lukea suomalaisista junnuista viime 15 vuoden ajalta. Onneksi suunta on kääntynyt (tosin vikaan menossa oli ErkkaWeellakin osansa... mutta tuskin hän osasi kuvitella kenenkään olevan niin idiootti, että apinoi aikuisten mj-ammattilaisten metodit palopostin kokoisille).

 

[siffa]

Kyllä, lähes kaikki keskustelu on hyvää keskustelua. Esim. nykyinen laaja ja analyyttinen keskustelu pelitavasta ja valmentajan vaikutuksesta peliin on varmasti ollut vain hyväksi lajille vaikkakin se on osan ajatuksissa korostanut liikaa niiden merkitystä. Jos nyt saataisiin sama keskustelun ja analyysien määrä ohjauttua pelaajiin ja esim. heidän kehittämiseen niin se palvelisi mielestäni suomalaista kiekkoilua todella paljon.

Tämä JA on hyvä foorumi aloittaa jääkiekkoon liittyvistä aiheista, joita on todellakin paljon, keskusteluja. Siihen tarvitaan vain keskustelun avaus. Minä käynnistin vajaa kaksi viikkoa tämän pelikirjakeskustelun liittyen tämän kauden SM-liigaan. Mukavasti on viestejä aiheesta tullut. Tämähän on pian ohi. Huomista SM-liigan 2. finaaliottelua en valitettavasti näe, joten pelin rytmittäminen jää minulta tilastoimatta sekä tänne kirjaamatta.

Tulen kyllä keskustelemaan kaikista jääkiekkoon liittyvistä aiheista, kunhan ensin joku avaa niistä viestiketjuja.

 

[Cobol]

Pelitapa- tai kuten jotkut sanovat, pelikirjamielessä SM-liigassa on tapahtunut paljon parin viime kauden aikana. Puolustusvoittoinen ja/tai vastaiskupelaaminen on saanut antaa tilaa kiekon hallintaan perustuvalle pelaamiselle. Tähän on mun mielestä vaikuttanut kaksi isoa tekijää:

1. NHL. NHL:ssä on käynyt juuri samoin. Kiekonhallinta ja syöttöketjut sekä rintamahyökkäykset usein ainakin neljältä kaistalta ovat olleet jo pitempään arkipäivää huippujoukkueilla. Tällä kaudella NHL:ssä pelataan yhä enemmän nopeilla, puolinopeilla ja hitailla hyökkäyksiin lähdöillä. Yksi hyvä esimerkki löytyy parista New Jersey vs Philadelphia. New Jersey pelasi vanhaa kunnon trappia yhdistettynä tiukkaan puolustukseen ja vastahyökkäyspelaamiseen, jossa kentän pituussuuntaiset pystyavaukset ja nopeat kuljetukset muodostivat keskeisen osan Devilsien hyökkäyspelistä. Mitä teki Philadelphia? Pelasi tietenkin lyhyillä syötöillä keskustan kautta saaden jatkuvasti aikaan hyviä rintamahyökkäyksiä. Ja pelasi myös Devilsien ketjuista tai ottelun tilanteesta riippuen nopeita, hitaita ja puolinopeita lähtöjä. Philadelphia löi siis New Jerseyn samoilla aseilla joilla TPS löi Jypin. NHL:ssä esimerkiksi Phoenix on menestynyt erinomaisella pelitavallaan runkosarjassa ja on pistänyt Detroitin ahtaalle samalla aseella, jossa Detroit vielä pari vuotta oli ehkä paras: kiekonhallinnalla. Tämä on se tapa jolla menestyvät joukkueet pelaavat tällä hetkellä niin NHL:ssä kuin SM-liigassa. Ollaan tavallaan siirrytty maaliestämisestä maalien tekemiseen, kiekon purkamisesta päätyyn tai keskialueelle kiekkokontrolliin, jossa omaa peliä haetaan ja avataan syöttelemällä.

2. SM-liigan tunnetuimmat valmentajat ovat ajatelleet lähinnä perseellään. Mitään uutta heiltä ei ole tullut vuosiin. Tarvittiin Pekka Virta KalPaan, Risto Dufva Jyppiin ja Kai Suikkanen TPS:n valmentajaksi sekä Marjamäki kakkoseksi Bluesiin. Johan rupesi tapahtumaan. Dufva on taatusti katsonut tarkkaan NHL:n kehitystä, sillä niin samanlaiselta hänen Jyppinsä usein aina mauttomuutta myöten vaikutti kuin New Jersey. Uskon että Dufva testasi omaa pelitapaansa Jukureissa ja vei sen pitemmälle sitten Jypissä. Vielä viime kaudella se riitti. KalPassa Virta sai rauhassa opetella ja opettaa kiekonhallintaan perustuvaa pelitapaansa ja hän kehitti sitä sitten ehkä vähän tarpeettomaankin alakerran kiekottelun suuntaan. Silti Virran työ oli erittäin ansiokasta ja isossa kuvassa sellaista mitä ei SM-liigassa juuri ollut nähty. Mutta mestiksessä oli, sillä Suikkasen Hokki pyrki pelaamaan kuten TPS pelaa nyt eli rytmittämään peliä vastustajan viisikon ja pelitilanteen mukaan sekä pitämään kiekkoa ja rakentamaan hyökkäykset keskustan kautta kolmea tai neljää kaistaa käyttäen. TPS:n pelissä huomaa myös saman kuin vaikkapa Phoenixin pelissä: pelaajat ovat usein omalla alueella valmiina kaistoillaan, jolloin parilla lyhyellä syötöllä polkaistaan tasapainoinen hyökkäys joka pyritään ajamaan aina kohti maalia.

Ensi kaudella onkin mielenkiintoista nähdä, miten tunnetut liigavalmentajat kuten Nenä Jalonen, Jortikka, Dufva ja monet muut ovat kesän aikana läksynsä tehneet. NHL:n ja SM-liigan perusteella voi sanoa, että vanhoilla eväillä ei enää pelata mitaleista paitsi tuurilla. Suosittelen jokaiselle NHL:n playoffien seuraamista. Katsokaa miten mm. Washington, Phoenix, Philadelphia ja Pittsburgh ja muut joukkueet pelaavat ja verratkaa pelaamista toisaalta SM-liigan playoffeissa nähtyyn pelaamiseen. Voittajilta ja häviäjiltä löytyy useita pelillisesti yhdistäviä tekijöitä nyt kun SM-liiga on siinä mielessä yhtä tasainen kuin NHL, jossa mestari voi tulla vaikka playoffeihin päässeiden viimeisten joukkueiden joukosta.

Uskon että Rautakorven tekemät pienet muutokset HPK:n pelaamisessa näyttävät suunnan myös Jortikalle, Nenälle ja muille valmentajille. Pelitapaa on muokattava samalla tavalla kuin minulle hyvin tuttuja tietokoneohjelmia. Ilman päivityksiä ja riittäviä uudistuksia ohjelmat eivät enää toimi muuttuneissa asiakasympäristöissä. Jääkiekossa tilanne on aivan sama. Se voittaa joka osaa tehdä oikeat päivitykset oikeaan aikaan pelitapaansa.

 

[Cobol]

Jep eli kun pääpaino pitäisi olla pelaajissa ja miettiä heidän kehittämistään niin tämä jatkuva jauhaminen valmentajista ei palvele tätä tarkoitusta.

Tässä on ymmärretty Jalonen todennäköisesti väärin. Westerlund kommentoi vähän samaa asiaa ja Rantanen veti siitä suht samanlaisen johtopäätöksen kuin sinä. Meni kyllä aivan katolleen koko asia, arvaan.

Pointtihan on aivan yksinkertainen:

1. Seurojen valmennustyössä pitää kiinnittää enemmän huomiota pelaajien henkilökohtaisen taidon ja peliälyn lisäämiseen.
2. Jääkiekkokeskustelussa mediassa kuten vaikkapa Jatkoajassa tuo taas on sivuseikka. Täällä pitää jauhaa valmentajista ja heidän johtamisestaan ja pelitavoistaan enemmän.

Ei tarvitse kuin katsoa mitä vaikkapa Suikkanen on saanut aikaan TPS:ssä ja Hokissa tai Pekka Virta KalPassa tai Rautakorpi HPK:ssa. Vai luuleeko joku ihan oikeasti että Honkanen (HPK), Mäkelä (HPK), Syväsalmi (HPK), Varakas (KalPa), Seppänen (KalPa), Järvinen (TPS), Erkinjuntti (TPS), Hattunen (TPS) tai vaikkapa Filppula (TPS) olisivat päässeet siihen missä tänään ovat ilman nykyisiä valmentajiaan? Jos vähän vittumaisesti sanoisi, niin valmentajana joku tunnettu X tai Y noista yksikään ei olisi edes mahtunut joukkueeseen vuosi tai pari sitten.

Isoin ansio on varmasti pelaajien omalla tekemisellä, valmentajan motivoinnilla mutta myös kiekon hallintaan pyrkivällä pelitavalla, joka on kehittänyt näiden jokaisen kiekollista osaaamista. Katsokaa nyt vaikka Honkasta. Miliisin tehtävä oli vielä HIFK:ssa olla pelottavan näköinen oman maalin edessä ja pitää itsensä irti kiekosta. Nyt playoffeissa hän on yksi HPK:n varmimmista puolustajista, joka myös avaa peliä lyhyillä syötöillä ja sijoittuu lähes aina oikein.

 

[Fordél]

Tässä on ymmärretty Jalonen todennäköisesti väärin. Westerlund kommentoi vähän samaa asiaa ja Rantanen veti siitä suht samanlaisen johtopäätöksen kuin sinä. Meni kyllä aivan katolleen koko asia, arvaan.

Luitko tuon Jalosen haastattelun? Mielestäni sitä on aika vaikea ymmärtää väärin vaan Jalonen ei ole tyytyväinen nykyiseen suomalaiseen kiekkokeskusteluun, joka on valmentajakeskeistä.

 

[TosiFani]

...Ei tarvitse kuin katsoa mitä vaikkapa Suikkanen on saanut aikaan TPS:ssä ja Hokissa tai Pekka Virta KalPassa tai Rautakorpi HPK:ssa. Vai luuleeko joku ihan oikeasti että Honkanen (HPK), Mäkelä (HPK), Syväsalmi (HPK), Varakas (KalPa), Seppänen (KalPa), Järvinen (TPS), Erkinjuntti (TPS), Hattunen (TPS) tai vaikkapa Filppula (TPS) olisivat päässeet siihen missä tänään ovat ilman nykyisiä valmentajiaan? Jos vähän vittumaisesti sanoisi, niin valmentajana joku tunnettu X tai Y noista yksikään ei olisi edes mahtunut joukkueeseen vuosi tai pari sitten.

Isoin ansio on varmasti pelaajien omalla tekemisellä, valmentajan motivoinnilla mutta myös kiekon hallintaan pyrkivällä pelitavalla, joka on kehittänyt näiden jokaisen kiekollista osaaamista...

Ymmärränkö oikein, että sinä väität kiekollisen pelityylin olevan näiden pelaajien kehityksen takana?

Suikkanen, Rautakorpi ja Virta ovat erittäin vaativia valmentajia myös pelaajien henkilökohtaisen harjoittelun suhteen, he eivät laiskoja katsele. Lisäksi Virralla on kopissa SM-liigan tärkein yksittäinen pelaaja, Sami Kapanen, esimerkkinä ja nuorten pelaajien kirittäjänä. Kun pelaaja on kunnossa, on helpompi noudattaa pelisysteemiä.

Toisaalta voidaan kysyä, että onko esimerkiksi Mäkelä tai Honkanen kehittyneet huimasti vai onko kyse siitä, että Rautakorpi on löytänyt heille oikean roolin joukkueessa. Suikkasen pelisysteemistä hyötyvät selvästi Erkinjuntti, Filppula ja Hattunen, koska ovat taitavia pelaajia. Mutta väittäisin, että tässäkään se tärkein juttu ei ole kiekollinen pelisysteemi vaan Suikkasen asettamat raamit sille mitä kentällä pitää tehdä. Esimerkiksi Filppula on kokenut tämän kauden aikana, kun Suikkanen on opettanut häntä puolustamaan. Mielestäni tämä on henkilöjohtamista, eikä kiekollista pelitapaa. Eli saat vapautta, kunhan hoidat hommasi hyvin, rohkaistaan rohkeaan peliin, mutta vaaditaan tietyt perusasiat.

Nämä uudet huippuvalmentajat (Virta, Matikanen, Suikkanen) ovat nimenomaan hyviä ihmisjohtajia, he ovat vaativia, mutta samalla antavat vapautta. Matikainen oli kuulemma pakannut itse erään pelaajan kassin ja lähettänyt tämän Mestikseen opettelemaan, mutta antoi loppukaudella uuden mahdollisuuden.

Pohdin tässä miten jääkiekossa hyökätään neljältä kaistalta, kuinka kauan pelaajien pitää luistella rinnakkain, että se lasketaan tai montako pakki - pakki syöttöä pitää syöttää, jotta puhutaan kiekottelu lähdöstä eikä hitaasta lähdöstä. Nämä pitää selvittää ennen iltaa, jotta voin katsoa finaalin.

 

[choose_life]

Pointtihan on aivan yksinkertainen:
1. Seurojen valmennustyössä pitää kiinnittää enemmän huomiota pelaajien henkilökohtaisen taidon ja peliälyn lisäämiseen.

No niin on - ja siksi se, joka tässä "arvattavasti" on nyt katollaan tai ainakin puhuu eri asiasta, olet sinä. Luitko koko juttua, ainakaan ajatuksella?
Sadannen kerran: se, mikä toimii aikuisten ammattilaisten kanssa, ei toimi (sellaisenaan) junioreille - eikä muutos onnistu ikinä, jos jatketaan LIIAN AIKAISESSA VAIHEESSA valmentajan rooliin ja pelitapaan tuijottamista ja niiden ylikorostamista. Sadannen kerran II:18-20-vuotiaalta on myöhäistä vaatia kiekollista luovuutta, rohkeutta, riskinottokykyä, kanttia ja osaamista variaatioihin jne. jos hän kuulee niistä ensimmäistä kertaa liigaringissä, jos sielläkään. Puhumatta, että olisi joskus saanut yrittää ja opetella itse.
Siinä olet oikeassa, että käytännön kiekkoduunien kannalta on lähes yksi lysti, mitä täällä JA:ssa ym. paikoissa jauhetaan. Paitsi yhdessä suhteessa.
Sinun jos kenen luulisi tietävän, ettei kiekkoyhteisö aina ole varsinainen "mensa" eivätkä junnuvalmentajat ja muut lajitoimijat ihan niitä itsenäisimpiä ajattelijoita (sitä paitsi vanhat pelaajat ja muut ikävän omapäiset ja -arvontuntoiset on jo 90-luvulla siivottu pois liiton hyväksymien wannabesummasten tieltä). Siksi sillä on väliä, mitä kiekon "ylätasolla" ja julkisuudessa puhutaan - ei paljoa, mutta on.

Isoin ansio on varmasti pelaajien omalla tekemisellä, valmentajan motivoinnilla mutta myös kiekon hallintaan pyrkivällä pelitavalla, joka on kehittänyt näiden jokaisen kiekollista osaamista. Katsokaa nyt vaikka Honkasta. Miliisin tehtävä oli vielä HIFK:ssa olla pelottavan näköinen oman maalin edessä ja pitää itsensä irti kiekosta. Nyt playoffeissa hän on yksi HPK:n varmimmista puolustajista, joka myös avaa peliä lyhyillä syötöillä ja sijoittuu lähes aina oikein.

Toki, mutta kun tämäkään ei ole se pääpointti. Totta helvetissä kiekollinen pelitapa kehittää kiekollista osaamista (no shit sherlock:), mutta mitäs sitten kun tulee se seuraava Ainoa Oikea Pelitapa, jota apinoidaan ja juntataan sokeasti joka ikisessä yhteydessä käytännön realiteeteista välittämättä?
Westerlundin ja Jalosen viesti on tosiaan yksinkertainen: systeemi ja valmentajat ovat yksilöitä varten eikä toisinpäin. Eikä se vie mitään (huippu)valmentajien kunniasta, joukkuepelin tärkeydestä tai kehitystarpeista.
Niille, jotka eivät osaa johtaa ihmisiä, sopeuttaa fläppiteorioitaan käytäntöön, myöntää olevansa väärässä ja pelkäävät ja/tai kadehtivat pelaajiaan, voi kyllä tulla vaikeaa. Tai sitten vaan palataan siihen luonnolliseen tilaan, ettei tällaisilla nysväreillä ole asiaa lätkän (huippu)valmennukseen alun perinkään.

 

[Cobol]

Sadannen kerran: se, mikä toimii aikuisten ammattilaisten kanssa, ei toimi (sellaisenaan) junioreille - eikä muutos onnistu ikinä, jos jatketaan LIIAN AIKAISESSA VAIHEESSA valmentajan rooliin ja pelitapaan tuijottamista ja niiden ylikorostamista.

Kuvittelin jostain syystä että ketjussa käsitellään SM-liigan joukkueiden pelitapaa mutta ilmeisesti otsikko onkin väärä. No, oma kirjoitukseni liittyi kuitenkin väärään otsikkoon, ei juniorivalmennukseen.