SM-liigan pelikirjat 2009-2010

[Pula-ajan Tretjak]

Höpöä. Kolmas peli oli tasan tarkkaan ainut peli, jossa Kerholla enemmän laadukkaita maalintekopaikkoja kuin Tepsillä.

Ah olit osin oikeassa. Vahvat alut olivat jääneet mieleen ja pelin hallinta silloin, kun oli ottelut vielä molempien käsissä. HPK ei voittanut laadukkaita maalipaikkoja kuin 2 ottelussa (ensimmäinen ja kolmas). Kolmannen maalipaikat tuli mielikuvasta, kun kerho painosti ja loi maalipaikkojaan yksittäisiin ryppäisiin ja TPS loi kokonaisuudessaan sitten enemmän.

Joka tapauksessa minunkaan mielestäni ottelusarjaa ei ratkaissut TPS:sän ylivertainen taktiikka/pelikirja.

 

[Fordél]

Jos menestyminen jääkiekossa olisi kiinni yhdestä elementistä, olisi Hjallis jo ostanut sen Ilmalaan. Onneksi näin ei ole vaan mestaruuden vie se, jolla kokonaisuus toimii parhaiten. Menestyminen on todella monen asian summa ja paras kokonaisuus oli tällä kaudella TPS:llä.

Kaikki lähtee organisaatiosta ja sen osaamisesta: seuraan oli palkattu hyvä johto, joka palkkasi hyvän valmennuksen ja sille sopivat pelaajat. Resursseja oli saatu kasaan sen verran, että kaikki tämä oli mahdollista. Tämän lisäksi joukkue treenasi hyvin kesällä ja läpi kauden, koska se jaksoi painaa ratkaisuhetkillä, pelaajat olivat sitoutuneita Suikkasen pelitapaan (Suikkanen osasi ilmeisesti johtaa oikein ja motivoida), Ylönen teki hyvää työtä maalivahtien valmentamisessa, joukkuehenki oli hyvä, fanit jaksoivat luoda tunnelmaa varsinkin ratkaisupeleissä ja mikä tärkeintä: pelaajat olivat tarpeeksi laadukkaita eivätkä jäätyneet ratkaisuhetkillä vaan luottivat itseensä, pelitapaan ja pelasivat lätkää suurella tunteella.

 

[Fordél]

Pelitaktiikka kuuluu menestystekijöiden valmentaja-osuuteen. Mielestäni TPS:n pelitaktiikka ja valmentaja, joka vaati pelaajiltaan jatkuvasti pelitaktiikan pilkun tarkkaa noudattamista, olivat TPS:n SM-liigan mestaruuden takana. Ennen SM-liigan finaaliotteluja Kai Suikkanen muotoili asian näin:"Kunhan me vain pelaamme omaa peliämme, niin voitamme. Heti, kun siellä lähtee joku sooloilemaan, niin se muuttuu vaikeaksi. Nämä jätkät ovat oivaltaneet, että "hei, tämä pelihän toimii" ja sitä kautta sitä pelataan.

Väitteesi Suikkasesta valmentajana, joka vaatii pelitaktiikan pilkun tarkkaa noudattamista, ei pidä käsittääkseni paikkaansa ja tätä tukee miehen antama lausunto (löytyy Jatkoajan jutusta Yllätyksen anatomia):

"Kyllähän nuo jätkät pelata osaa. Tietyt perusasiat sovitaan ja niitä noudatetaan. Sitten vaan heittää niille kiekon niin kyllä ne lopun soveltavat ihan keskenään, tuumi persoonallinen valmentaja JYP-sarjan ratkettua."

 

[Imagined]

Väitteesi Suikkasesta valmentajana, joka vaatii pelitaktiikan pilkun tarkkaa noudattamista, ei pidä käsittääkseni paikkaansa ja tätä tukee miehen antama lausunto (löytyy Jatkoajan jutusta Yllätyksen anatomia):

"Kyllähän nuo jätkät pelata osaa. Tietyt perusasiat sovitaan ja niitä noudatetaan. Sitten vaan heittää niille kiekon niin kyllä ne lopun soveltavat ihan keskenään, tuumi persoonallinen valmentaja JYP-sarjan ratkettua."

Pelityyli (tai kirja) vaikuttaa myös henkisiin ominaisuuksiin, kuten itseluottamukseen ja tämä oli yksi suurimmista tekijöistä TPS:n mestaruuden kannalta. Kun pelataan rohkeeta kiekkoa, eikä pelätä virheitä niin hyvä tulee jne jne.

Nähdäkseni monia ärsyttää tämä "pelikirja-keskustelu" siitä syystä, että aikamme sensaatio-analyytikko pääsi lanseeraamaan termin pelikirja kuin, että pelitapa-keskustelu olisi aidosti turhaa.
Esimerkiksi Jukka Jalosen selittämänä leijonien pelitapa ei olekaan niin yksinkertainen, kuin vaatimattoman suikkasen "annetaan pojille kiekko" -pelitapa.

 

[Ramchester]

Nähdäkseni monia ärsyttää tämä "pelikirja-keskustelu" siitä syystä, että aikamme sensaatio-analyytikko pääsi lanseeraamaan termin pelikirja kuin, että pelitapa-keskustelu olisi aidosti turhaa.

Ei vaan monia ärsyttää se, että kukaan pelikirjasta puhuva ei ole pystynyt selittämään mitä se pelikirja pitää sisällään. Petteri Sihvosenkin pelikirja on elänyt melkoisesti vuosien aikana. Ensiksi sillä tarkoitettiin erilaisia pelistrategioita. Sen jälkeen se alkanut sisältää pelaajat, pelaajien valmennuksen, juomapullojen täytön ja nyt viimeisenä pelikirjaan on otettu jopa Suikkasen harjoittama pelaajien henkinen valmennus.

Jos kaikki jääkiekkoon, pelaajiin, valmentajiin ja huoltajiin liittyvät asiat kuuluvat pelikirjaan, niin voimme olla yhtä mieltä siitä, että se voittaa, jolla on paras pelikirja.

Se on sitten eri asia mitä vitun hyötyä tuollaisesta pelikirja-termistä on, kun voimme hyvin kertoa asian niin kuin aina ennenkin eli paras joukkue voittaa.

 

[Tarinankertoja]

Se on sitten eri asia mitä vitun hyötyä tuollaisesta pelikirja-termistä on, kun voimme hyvin kertoa asian niin kuin aina ennenkin eli paras joukkue voittaa.

Mikä siinä sanassa "pelikirja" on niin kauheaa, että pitää energiaa tuhlata sen ruotimiseen mitä se pitää sisällään tai ei pidä? eikö voisi keskittyä puhumaan sisälöistä, eikä pakkauksista. Kuten ketjusta voi todeta, niin varmaan puolet keskustelee terminologiasta vaikka ideana kait oli keskustella jääkiekosta?

Tottakai "paras joukkue voittaa". Ajatuksena on kuitenkin varmaan ollut keskustella miksi joku on paras joukkue. Sekö jolla on parhaat yksilöt? Vai sekö jolla on parasta taktista osaamista? Vai sekö joka osaa luoda oikeanlaisen ilmapiirin joukkueseen? Näiden kombinaatio? Missä suhteessa milläkin joukkueella? jne. jne.

Sen sijaan keskustellaan siitä, millä nimellä asioita kutsutaan.

 

[Ramchester]

Mikä siinä sanassa "pelikirja" on niin kauheaa, että pitää energiaa tuhlata sen ruotimiseen mitä se pitää sisällään tai ei pidä? eikö voisi keskittyä puhumaan sisälöistä, eikä pakkauksista.

Jos ketjun otsikkona on SM-liigan pelikirjat 2009-2010 niin eikös se ole aika tärkeä asia silloin tietää mitä sana pelikirjat tarkoittaa? Toisaalta, kyllähän Jatkoajassa viljellään sivistyssanojakin vaikkei kirjoittajat edes tiedä mitä ne tarkoittavat, joten siinä mielessä ei tämäkään keskustelu kauheasti hämmästytä, lähinnä huvittaa.

Määrittele sana pelikirja niin voidaan keskustella pelikirjoista. Ilman määrittelyä keskustelu on sellaista liirumlaarumia, että Pulkkinenkin kalpenee.

 

[siffa]

Viimeksi olen esittänyt kaksi jääkiekon pelikirjaa SM-liigan osiossa. Johanneksen 20.01.2007 avaama pelikirjakeskustelu löytyy sivulta 4. Olen avannut kaksi fyysistä pelikirjaa siellä sivulla 2/6, viestit siffa #34 ja #50. Muitakin viestiketjuja on, missä olen fyysisiä pelikirjoja avannut, mutta en nyt löytänyt niitä.

Olen Jyrlalle ja Tosifanille antanut tässä viestiketjussa tämän vinkin, jotta voi tutustua todellisten pelikirjojen sisältöihin. Olkoon tässä nyt vielä Ramchesterille kolmannen kerran. Pelikirjakeskusteluja on täällä JA:ssa käyty jo yli viiden vuoden ajan, joten niistä löytyy aineistoa sellaisille, jotka ovat pelikirjoista kiinnostuneita. Jääkiekkoliiton asiantuntijat ovat ainakin 1980-luvulta asti väsänneet pelikirjoja. Niitä on jääkiekkoväen käytössä kolmenkymmenen vuoden ajalta lukemattomia painoksia olemassa.

Kerrattakoon yksi yksityiskohta, joka näyttää aiheuttavan sekaannusta: Joukkueiden pelitavat niin hyökkäys- kuin puolustussuuntiin ovat kirjattuina pelikirjoihin. Pelikirjoihin on kirjattu pelitapojen lisäksi paljon muitakin asioita, esim. pelaajien motivoiminen on tärkeä yksityiskohta pelikirjoissa.

 

[Fordél]

Kerrattakoon yksi yksityiskohta, joka näyttää aiheuttavan sekaannusta: Joukkueiden pelitavat niin hyökkäys- kuin puolustussuuntiin ovat kirjattuina pelikirjoihin. Pelikirjoihin on kirjattu pelitapojen lisäksi paljon muitakin asioita, esim. pelaajien motivoiminen on tärkeä yksityiskohta pelikirjoissa.

Eli kun pelikirja pitää sisällään pelitapojen lisäksi paljon muitakin asioita niin mitä järkeä on lausua:

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden SM-liiga osoitti entistä vahvemmin, että jääkiekko on pelikirjapeli.

Mitä itseasiassa jää pelikirjan ulkopuolelle? Tottakai jääkiekko on pelikirjapeli, jos kerran se sisältää pelitavan, pelaajien motivoinnin, yhteiset säännöt jne. Eli kaiken kaikkiaan aika tyhjä lause, että jääkiekko on pelikirjapeli kun pelikirja kattaa lähes kaiken kiekkoon liittyvän. Olisi aivan eri asia, jos tällä tarkoitettaisiin vaikka pelkkää pelitapaa.

Mikä muuten on siffa näkökantasi Suikkaseen, jonka kerroit vaativan pelitaktiikan pilkun tarkkaa noudattamista kun hän kerran lausui näin:

"Kyllähän nuo jätkät pelata osaa. Tietyt perusasiat sovitaan ja niitä noudatetaan. Sitten vaan heittää niille kiekon niin kyllä ne lopun soveltavat ihan keskenään, tuumi persoonallinen valmentaja JYP-sarjan ratkettua."

Ja mitä tämä kertoo pelitavan merkityksestä menestymisessä liigassa? Väitit, että TPS:n menestymisen takana on tämä pilkun tarkka pelitavan noudattaminen, mutta tuo lausunto kertoo kyllä aivan muuta.

 

[siffa]

Mikä muuten on siffa näkökantasi Suikkaseen, jonka kerroit vaativan pelitaktiikan pilkun tarkkaa noudattamista kun hän kerran lausui näin:

"Kyllähän nuo jätkät pelata osaa. Tietyt perusasiat sovitaan ja niitä noudatetaan. Sitten vaan heittää niille kiekon niin kyllä ne lopun soveltavat ihan keskenään, tuumi persoonallinen valmentaja JYP-sarjan ratkettua."

Ja mitä tämä kertoo pelitavan merkityksestä menestymisessä liigassa? Väitit, että TPS:n menestymisen takana on tämä pilkun tarkka pelitavan noudattaminen, mutta tuo lausunto kertoo kyllä aivan muuta.

Itsehän olet poiminut Suikkasen monista lausunnoista erittäin olennaisen tänne:"Tietyt perusasiat sovitaan ja niitä noudatetaan". Tästä on kyse, kun puhutaan Suikkasen vaativasta johtamisotteesta niin Hokin kuin TPS:n päävalmentajana. Mitä sitten ovat nuo tietyt perusasiat? Suikkasen joukkue pelaa lyhytsyöttöpeliä siten, että laiturit ovat poikkeuksellisen orjallisesti omilla kaistoillaan. Kenttätasapaino on olennainen Suikkasen kiekkoilun elementti. Suikkasen laiturit eivät leikkaile keskialueella vaan pysyvät aivan laidan vieressä. Suikkasen pelitavassa ei roiskita kiekkoa vaan pyritään koko ajan kiekkokontrolliin ja hallitsemaan pelin virtausta. Suikkasen pelitapaan kuuluvat myös viivelähdöt, mutta ei niin voimallisesti kuin KalPa:lla ja kevätkauden HPK:lla. Siinä muutamia näistä tietyistä perusasioista, jotka ovat Suikkasen pelikirjaan kirjattu ja joista ei yksikään pelaaja saa Suikkasen alaisuudessa poiketa.

Yksi Suikkasen lausunnoista kuuluu:"Kunhan me vain pelaamme omaa peliämme, niin voitamme. Heti. kun siellä lähtee joku sooloilemaan, niin se muuttuu vaikeaksi. Nämä jätkät ovat oivaltaneet, että "hei, tämä pelihän toimii" ja sitä kautta sitä pelataan".

Niin sinun kuin minunkin lausuntoni vahvistavat sen tosiasian, että TPS:n mestaruus otettiin Suikkasen nerokkaan pelikirjan avulla. Suikkasen pelikirjaan on kirjattu mm. pelitavat hyökkäys- ja puolustussuuntaan sekä niiden harjoittaminen harjoituksissa. Pelaajien jatkuva motivointi ja itseluottamuksen nostaminen ovat Suikkasen pelikirjan olennaisia sisältöjä, joihin olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan.

 

[TosiFani]

...Niin sinun kuin minunkin lausuntoni vahvistavat sen tosiasian, että TPS:n mestaruus otettiin Suikkasen nerokkaan pelikirjan avulla. Suikkasen pelikirjaan on kirjattu mm. pelitavat hyökkäys- ja puolustussuuntaan sekä niiden harjoittaminen harjoituksissa. Pelaajien jatkuva motivointi ja itseluottamuksen nostaminen ovat Suikkasen pelikirjan olennaisia sisältöjä, joihin olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan.

Eli sinusta pelikirjanerokkuutta on muutaman ohjeen antaminen pelaajille??

"Suikkasen joukkue pelaa lyhytsyöttöpeliä siten, että laiturit ovat poikkeuksellisen orjallisesti omilla kaistoillaan. Kenttätasapaino on olennainen Suikkasen kiekkoilun elementti. Suikkasen laiturit eivät leikkaile keskialueella vaan pysyvät aivan laidan vieressä. Suikkasen pelitavassa ei roiskita kiekkoa vaan pyritään koko ajan kiekkokontrolliin ja hallitsemaan pelin virtausta."

Tässä kerrot käytännössä yhden ohjeen laiturille eli pysy omalla kaistalla ja kaksi ohjetta kaikille pelaajille; pitäkää välimatkat lyhyinä ja kiekkoa ei roiskita vaan syötetään lähimmälle. Tässäkö on se nerokas pelikirja, joka sinun mukaasi toi mestaruuden TPS:lle? Eli pelaajien pitää sisäistää 2 - 3 ohjetta...

Vai olisiko se suurin syy pelikirjan jälkimmäisessä osassa, motivoinnissa?

Nyt kun sinä oletkin sisällyttänyt tunteen mukaan pelikirjaan, myönnät että valmentajan tärkein ominaisuus onkin ihmisten johtaminen (eli motivointi), eikä ne taktiset kuviot.

TPS:n mestaruus otettiin Suikkasen hyvällä johtamisella ja pelaajien sitoutumisella. Näistä seurasi onnistumisia, mikä nosti pelaajien suoritustason lähelle maksimia, mikä taas teki heistä vastustajia parempia. Loppuottelijoiden pelitaktiikan eroilla ei mielestäni ollut suurtakaan merkistystä lopputulokseen. Mutta kun olet nyt sisällyttänyt tämän tunne puolen pelikirjaan, voit jatkaa mantraasi eli jääkiekko on pelikirjapeli. Jos on väärässä, tekee vaan uuden käsitteenmäärittelyn.

 

[L4E]

Otetaanpas kantaa parin temin johdosta, joihin yleensä törmää pelikirja keskusteluissa.

Kaistojen vaihdon olen käsittänyt olevan näiden "pelikirjamisten" mielestä erittäin paha asia. Itse näe asian taas toisin. Optimaalinen tilanne,
että hyökkääjien kätisyydet ovat L-X-R. Puolustussuuntaan huomattavasti helpompaa pelata kämmenpuolelta kuin rystyltä laidan vieressä. Samoin takaperin luistellessa tukitaan taasen mailalla luontaisesti pääsy keskikaistalle ja pakotetaan hyökkääjä menemään laidan kautta.
Hyökkäyssuuntaan taasen kun kaistat kerran vaihdetaan kätisyydet takaavat sen, että päästään vetämään paremmilta sektoreilta. Kun taas kukaan ei tee tätä kaistojen vaihtoa joka kerta, on puolustavan joukkueen vaikeampi päätellä miten sieltä nyt tullaan ja esim laidat ottaa laidat on vaikeampi suorittaa. "Johtava analyytikko" on kaistojen vaihtoa kovasti arvostellut, mutta en ainakaan itse ole törmännyt kunnon perusteluihin miksi näin on.

Toinen mielenkiintoinen pelillinen seikka on tämä viivelähtöjen korostus. Mielestäni noita on perusteltua käyttää runsaammin johtoasemassa(tai tasatilanteessa jos tuntee itsensä altavastaajaksi), jotta vastustajalla jää vähemmän aikaa kiekollisena iskeä takaisin. Toinen mutta ei vähäpätöisempi seikka on se, että vaihtovälit ovat pitkät. Niissä erissä joissa pitempi väli vaihtoaitioon on ymmärrettävää, että viivelähtöjä tehdään enemmän, jotta vaihdot saadaan kunnialla loppuun. Elikä erässä/pelissä noiden määrä ei millään voi/pidä olla vakio. Taas termi josta kovasti puhellaan, mutta kukaan ei perustele miksi näin pitäisi toimia.

Eli tuota kaipaisi keskusteluun että miksi. Sen jälkeen kun tuon on kertonut voi siten ruveta "vaatimaan".

 

[Fordél]

INiin sinun kuin minunkin lausuntoni vahvistavat sen tosiasian, että TPS:n mestaruus otettiin Suikkasen nerokkaan pelikirjan avulla. Suikkasen pelikirjaan on kirjattu mm. pelitavat hyökkäys- ja puolustussuuntaan sekä niiden harjoittaminen harjoituksissa. Pelaajien jatkuva motivointi ja itseluottamuksen nostaminen ovat Suikkasen pelikirjan olennaisia sisältöjä, joihin olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan.

Eli lausuntosi on nyt muuttunut siitä, että voittoa ei otettukaan enää pilkun tarkalla pelitaktiikan noudattamisella ja olet tuonut myös esiin pelaajien motivoinnin ja itseluottamuksen noudattamisen. Hienoa, että analyysisi ovat alkaneet laajentumaan! Vielä kun tuo sama tarttuisi Sihvoseen niin päästäisiin analyyseissa paljon nykyistä syvemmälle. Kaveri haukkuu YLE:n toimitusta heikoista analyyseistä ja vääristä päätelmistä, mutta itse ei kykene analysoimaan kuin yhtä jääkiekon osa-aluetta.

Voitko vielä selvittää meille tyhmille, että millä perusteella mennyt liigakausi osoitti, että jääkiekko on pelikirjapeli? Eikö jääkiekkoon ole kuulunut jo aika pitkään sellaiset asia kuten pelitaktiikka, pelaajien motivointi, joukkueen säännöt jne.

 

[LaTe_Show]

Pelikirjakeskustelu on vielä vähäistä Suomessa ja täällä JA:ssa. Keskustelu keskittyy aivan muihin jääkiekkoon liittyviin asioihin, kuten pelaajista jauhetaan (aivan oikein) paljon kaikkien seurojen viestiketjuissa.

Aiheeseen liittyen Jukka Rautakorven kommentit:

"Toinen, ehkä tärkeä pohdiskelun paikka on tämä pelikirja / pelitapakeskustelu. Se vie tämän pelin metsään ihan totaalisesti koska siinä ei yksilölle anneta paljoakaan arvoa enää, aivan kuin pelaajat olisivat joitakin kauko-ohjattavia tunteettomia pelin osia. Heidän urheilulliset, pelilliset ja muuten elämiseen liittyvät erot eivät tunnu olevan tärkeitä tämän keskustelun "asiantuntijoille" ollenkaan. Pitää muistaa että jääkiekko on ihmisten inhimillistä toimintaa, joka juuri tekee siitä niin mielenkiintoisen ja haastavan. Edelleen pävittäistoiminta on jokaiselle pelaajalle ja valmentajalle ainoa todellinen menestymisen työkalu, johon voi vaikuttaa."

 

[douppi]

Turha tässä on Rautakorven kaltaista jätkää kritisoida täältä näppiksen takaa sinänsä, mutta se on pakko sanoa, että ei kukaan ole väittänyt jääkiekkoa pelkäksi pelikirjapeliksi. Rautakorpi tietää vanhana kehäkettuna tasantarkkaan pelistrategioiden arvon niin pidemmällä kuin lyhyemmälläkin tähtäimellä. Ei tämä nyt niin manuaalista ole, että koviten hampaita pureva aina voittaa.

Esimerkiksi Suikkasen taktiikka sopi täydellisesti TPS:n miehistöön, Rautakorven taktiikka HPK:hon... kun taas esimerkiksi Kari Jalosen taktiikka ei purrut IFK:n miehistöön. Puhdas pelaajamateriaalietu tuskin oli sellainen esim. TPS:llä ja IFK:lla, kun oli poffien lopputulos. Taktiikkapuolella taas ero oli juuri tuo.

 

[Fordél]

Turha tässä on Rautakorven kaltaista jätkää kritisoida täältä näppiksen takaa sinänsä, mutta se on pakko sanoa, että ei kukaan ole väittänyt jääkiekkoa pelkäksi pelikirjapeliksi. Rautakorpi tietää vanhana kehäkettuna tasantarkkaan pelistrategioiden arvon niin pidemmällä kuin lyhyemmälläkin tähtäimellä. Ei tämä nyt niin manuaalista ole, että koviten hampaita pureva aina voittaa.

Esimerkiksi Suikkasen taktiikka sopi täydellisesti TPS:n miehistöön, Rautakorven taktiikka HPK:hon... kun taas esimerkiksi Kari Jalosen taktiikka ei purrut IFK:n miehistöön. Puhdas pelaajamateriaalietu tuskin oli sellainen esim. TPS:llä ja IFK:lla, kun oli poffien lopputulos. Taktiikkapuolella taas ero oli juuri tuo.

Mutta kun pelikirjaan katsotaan joidenkin mielestä kuuluvan lähes kaikki eli taktiikka, joukkueen säännöt, motivointi jne. niin olisi siis ehkä parempi nyt vain puhua pelitavasta ja muista asioista erikseen. Ei siis pitäisi niputtaa niitä tämän pelikirja-käsitteen alle, jonka sisältö vaihtelee valmentajakohtaisesti.

Jos siis muutetaan lausuntosi muotoon "kukaan ei ole väittänyt jääkiekkoa pelkäksi pelitapapeliksi" niin keskustelu helpottuu huomattavasti. Tosiaan kukaan ei ole tällaista väittänytkään, mutta pelitapa on monen kovanluokan valmentajan ja myös monen tavallisen tallaajan mielestä saanut aivan liian korostuneen merkityksen keskusteluissa. Viimeksi tällaisen ulostulon teki Rautakorpi. Tätä ennen olemme lukeneet samansuuntaisia mietteitä mm. Jaloselta ja Westerlundilta. Alpo Suhonen taas kirjoitti vielä syvemmin tästä ongelmasta jo valmentaessaan NHL:ssä 2000-luvun alussa. Me kaikki asiaa arvostelleet siis tiedämme pelitavan merkityksen, mutta hahmotamme myös sen, että pelitapa on vain osa kokonaisuutta.

Ja mitä tulee tuohon yllä olevaan vertailuusi pelitavoista ja niiden sopivuudesta materiaaliin niin tottakai sillä on merkitystä. Asia ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen vaan esim. HIFK:n kohdalla on myös syytä miettiä sitä, että pystyikö Jalonen myymään pelitapansa omille pelaajilleen ja motivoimaan heitä toteuttamaan sitä yhtä hyvin kuin Suikkanen teki? Kyse ei ole siis tässäkään kohdin pelkästä pelitavan hyvyydestä suhteessa pelaajamateriaaliin vaan myös valmentajan johtamis- ja ihmissuhdetaidoista. Kenties Jalonen varustettuna Suikkasen auktoriteetilla ja ihmissuhdetaidoilla olisi saanut HIFK:n paremmin toteuttamaan omaa pelitapaansa. Helvetin monimutkaisia juttuja siis, joissa joku viivelähtöjen määrän oikeellisuus on vain pisara meressä.

 

[douppi]

...

Joo, monesta asiasta hyvinkin samaa mieltä sun kanssa.

Lyhyesti siis vielä se, että joitain näyttää ärsyttävän pelikirja -sana jostain kumman syystä, myös valmentajia. Pelitapa on ehkä maanläheisempi sana kaikille.

Sekin täytyy muistaa, että jääkiekko on pelinä muuttunut aivan hemmetisti esimerkiksi 15-20 vuodessa. Laji on toki sama kaksinkamppailuja myöden, mutta peli itsessään on taktisempaa, ja hyvän/oikeanlaisen pelitavan omaava valmentaja on yleensä vahvoilla pitkässä liigassa.

 

[Imagined]

Lyhyesti siis vielä se, että joitain näyttää ärsyttävän pelikirja -sana jostain kumman syystä, myös valmentajia. Pelitapa on ehkä maanläheisempi sana kaikille.

Kyllä se on juuri näin. Lievittäisi ehkä sitten ärsytystä.

Tietenkin helpottaisi keskustelua yleensäkin, jos ensin kerrottaisiin mitä kukanenkin tarkoittaa pelikirja/pelitapa-termillä. Siihen ei minun mielestä ole vain yhtä oikeaa vastausta.

 

[Fordél]

Kyllä se on juuri näin. Lievittäisi ehkä sitten ärsytystä.

Tietenkin helpottaisi keskustelua yleensäkin, jos ensin kerrottaisiin mitä kukanenkin tarkoittaa pelikirja/pelitapa-termillä. Siihen ei minun mielestä ole vain yhtä oikeaa vastausta.

Ehkä ärtymys ja epäselvyydet johtuvat juuri tästä pelikirja-käsitteen epäselvyydestä. Käsite on tuotu mukaan kiekkokeskusteluun, mutta se ei ole tuonut siihen yhtään mitään uutta. Ainoastaan vain uuden käsitteen, jonka sisään laitetaan jo olemassa olleita lajin osa-alueita. Ja jotta homma olisi mahdollisimman sekavaa, laittavat eri valmentajat sinne eri juttuja.

Näin ollen en ymmärrä miksi koko termiä pitää edes käyttää, koska se tuo keskusteluun vain sekaannusta. Puhuttaisiin vain rehellisesti pelitavasta, silloin kun on kyse pelkistä taktisista asioista, motivoinnista kun on kyse valmentajan harjoittamasta motivoinnista jne. Turha tehdä asioista liian hienoja ja vaikeita, varsinkaan kun mitään suurta ja uutta ei ole keksitty vaan kyse on vanhojen asioiden uudelleen järjestelemisestä.

 

[Imagined]

Ehkä ärtymys ja epäselvyydet johtuvat juuri tästä pelikirja-käsitteen epäselvyydestä. Käsite on tuotu mukaan kiekkokeskusteluun, mutta se ei ole tuonut siihen yhtään mitään uutta. Ainoastaan vain uuden käsitteen, jonka sisään laitetaan jo olemassa olleita lajin osa-alueita. Ja jotta homma olisi mahdollisimman sekavaa, laittavat eri valmentajat sinne eri juttuja.

Näin ollen en ymmärrä miksi koko termiä pitää edes käyttää, koska se tuo keskusteluun vain sekaannusta. Puhuttaisiin vain rehellisesti pelitavasta, silloin kun on kyse pelkistä taktisista asioista, motivoinnista kun on kyse valmentajan harjoittamasta motivoinnista jne. Turha tehdä asioista liian hienoja ja vaikeita, varsinkaan kun mitään suurta ja uutta ei ole keksitty vaan kyse on vanhojen asioiden uudelleen järjestelemisestä.

kyllä.. helpompi keskustella kun tietää mistä puhutaan.

Minun pelikirja-termini tarkoittaa: motivointia, pelityyliä, harjoittelua, peluutusta, pitkän ja lyhyen tähtäimen taktikointia. Kaikki on yhteydessä toisiinsa, kuten helppo esimerkki kertoo; Suikkasen motivointi sekä rohkea pelitapa sai joukkueen ylittämään itsensä sekä voittamaan kultaa. Tämän takia kannatan pelikirja-keskustelua.

 

[siffa]

Eli sinusta pelikirjanerokkuutta on muutaman ohjeen antaminen pelaajille??

Miksi taas vääristelet täällä sanomisiani?? Kirjoitin, että siinä on muutamia perusasioita, joita Suikkasen pelikirjaan on kirjattu. Mainitsemani perusasiat oli todettavissa TPS:n peleistä.

Kaikille tiedoksi, että olen kirjoittanut aiempina vuosina laajasti pelikirjoista. Olen myös antanut jo kolme kertaa vinkin käydä katsomassa erään merkittävän suomalaisen jääkiekon pelikirjan sisällysluettelo. Siitä selviää, mistä on kyse, kun puhutaan pelikirjan laajuudesta. Olen siis jo tuolloin vuosia sitten ilmoittanut täällä, että pelin johtamiseen liittyviä asioita on kirjattu pelikirjoihin varmuudella 25 vuoden ajan suomalaisten jääkiekkovalmentajien toimesta. Esimerkkinä käyttämässäni laajimmassa pelikirjassa on 4 sivua kirjoitettu siitä, miten pelaajien henkisiä taitoja voidaan opettaa. Pelikirja löytyy siis SM-liigaosiosta viestiketjusta, jonka Johannes on avannut 2007 ja viimeinen kirjoitus on tehty 2009. Ottakaa esille kaikki SM-liiga-osion viestiketjut. Johanneksen avaama pelikirjakeskustelu löytyy viestiketjujen 4. sivulta. Pelikirjakeskustelun #34 viesti on kirjoittamani pelikirjan sisällysluettelo, viestissäni #50 on avattu toista pelikirjaa.

 

[Ramchester]

Pelikirjakeskustelun #34 viesti on kirjoittamani pelikirjan sisällysluettelo

Voitaisiko nyt sitten pikku hiljaa siirtyä puhumaan eri pelikirjan osista eikä koko pelikirjasta, jos kerran tarkoitetaan vain tiettyä pelikirjan osaa?

Tässäkin ketjussa on ilmeisesti ollut aloitusviestin perusteella tarkoituksena keskustella SM-liigajoukkueiden pelikirjojen mukaisesta hyökkäyspelaamisesta ja ennen kaikkea pelin avauksista, eikä SM-liigajoukkueiden pelikirjoista kokonaisuudessaan, niin kuin voisi otsikosta päätellä.

Myös Sihvosen kommentit siitä, että tietää peliä katsomalla joukkueen pelikirjan on täydellistä paskaa. Sen sijaan Petteri Sihvonen voi hyvinkin tietää peliä seuraamalla joukkueen pelikirjan mukaisen puolustus- ja hyökkäyspelin. Tosin tähänkin tarvitaan useamman erilaisen pelin katsonta, koska pelikirjoissa on erilaisia variaatioita riippuen vastustajasta ja SM-liigassa moni joukkue taitaa pelata myös eri taktiikoilla koti- ja vieraskaukaloissa.

 

[TosiFani]

Miksi taas vääristelet täällä sanomisiani?? Kirjoitin, että siinä on muutamia perusasioita, joita Suikkasen pelikirjaan on kirjattu. Mainitsemani perusasiat oli todettavissa TPS:n peleistä...

Enhän minä sinun sanomisiasi ole mitenkään vääristellyt, olen kanssasi täysin samaa mieltä eli TPS voitti mestaruuden ylivertaisen pelikirjansa takia, koska se sisältää sinun mukaasi myös Suikkasen persoonan, hänen johtamistapansa, joukkeen sitoutumisen ja onnistumisista saadun itseluottamuksen. Viivelähdöillä, joita sinä ole täällä ansiokaasti tilastoinut, oli hyvin vähän merkitystä tämän mestaruuden voitossa.

 

[siffa]

Viivelähdöillä, joita sinä ole täällä ansiokaasti tilastoinut, oli hyvin vähän merkitystä tämän mestaruuden voitossa.

Myös TPS käytti pelaamisessaan viivelähtöjä, mutta ei niin paljon kuin KalPa ja HPK. Olen kertonut senkin jo useasti, että tämän kauden teemana on itselläni ollut viivelähtöjen tilastoiminen kaikissa merkittävissä kansainvälisissä turnauksissa (myös junioreiden), SM-liigassa ja Mestiksessä. Jääkiekko on niin nopea peli, että kertakatsomisella en pysty tilastoimaan tarkasti muita peliin liittyviä elementtejä, joita olen tilastoinut aiempina vuosina. Tämän kauden SM-liigan joukkueista viivelähtöjä viljelivät mm. TPS, HPK ja KalPa. Ne pelasivat myös kiekkokontrollipeliä (TPS ja KalPa voimakkaimmin). Viivelähtöjä eivät käyttäneet esim. JYP, Lukko, HIFK, Kärpät ja Blues. Ne pelasivat nopeaa ja puolinopeaa pystysuunnan jääkiekkoa hyökkäyksissään. Kuinka suuri merkitys oli sitten TPS:n viivelähdöillä Suikkasen vaatimaan rohkeaan kiekkokontrollipelaamiseen ja SM-liigan mestaruuteen, tietää vain Kai Suikkanen.

 

[janbo]

...Viivelähtöjä eivät käyttäneet esim. JYP, Lukko, HIFK, Kärpät ja Blues. Ne pelasivat nopeaa ja puolinopeaa pystysuunnan jääkiekkoa hyökkäyksissään. Kuinka suuri merkitys oli sitten TPS:n viivelähdöillä Suikkasen vaatimaan rohkeaan kiekkokontrollipelaamiseen ja SM-liigan mestaruuteen, tietää vain Kai Suikkanen.

Koko kauden JYP:n maalin takana seisseenä voin ilmoittaa että olet väärässä. Pelkästään jo Sami Vatanen moottoroi JYP:n viivelähtöjä usean per peli. Monesti Vatanen odotti kiekon kanssa maalin takana vaihdon valmistumista, ja että miehet ovat suurinpiirtein paikallaan, lähtien sitten jalalla tuomaan kiekon hyökkäysalueelle niin, että päätti sen joko suoraan laukaukseen tai kierti maalin taakse ja haki syöttöä. Tämä siis pelkästään Vatasen osalta. Mielestäni siinä täyttyy niin viivelähdön, kiekkokontrollin, kuin nopean pystysuunnan jääkiekon kriteerit, sillä pystysuuntaanhan sitä jääkiekossa hyökätään. Paljon vähemmänhän niitä kuuluisia viivelähtöjä oli kuin nyt esimerkiksi KalPalla ja HPK:lla, ja esimerkiksi JYP:n neloskentältä en muista ainuttakaan viivelähtöä, mutta sellainen pelitapa ei kyseisille grindaajille sovikkaan. Mutuna heitän vielä sellaisen loppukaneetin, että taisi kyseinen trio olla liigan tehokkain neloskenttä.