Tämä keskustelu ei nyt etene, vaan joudun toistamaan itseäni. Sijoitusasunnon lyhennykset tulevat käytännössä suoraan kyseisen asunnon vuokratuotoista, ei omistajan omista taskuista kuten omistusasuntojen kohdalla. Niinpä sijoittajan omalla taloudella ei sinänsä ole edes hirveästi merkitystä, mikäli hän ei vartavasten lähde laiminlyömään vuokravastuitaan esim epärehellisissä tarkotusperissä.Onhan se taloyhtiön ongelma. Esim @Tadu:n mainitsemassa yhtiössä yksi sijoittaja omistaa 4 asuntoa 16:sta yhtiössä olevasta asunnosta ja jos kyseisen sijoittajan talous menee päin vittua, niin kyllähän se on yhtiön (tai siis osakkaiden) ongelma, että neljäsosa yhtiön asunnoista (ja niiden lainoista) jää pahimmillaan muiden osakkaiden murheeksi.
Jos katsomme yksittäisen asunnon riskiä taloyhtiön, niin onko se suurempi kohteissa joissa vuokranmaksu on riippuvainen asukkaan työpaikasta vai sijoituskohteissa joissa se on kiinni vuokalaisen löytymisestä? Tähän ei toki yksiselitteistä vastausta ole, mutta usein yksittäisen omistajan kohdalla riski on suurempi. Jos sijoittajalla on neljä kohdetta, niin silloin hän monissa tapauksissa pystyy rahoittamaan ne kaikki vaikka vuokralaisia olisi vain kolme. Toki riski ei ole yhtä hyvin hajautettu, mikäli useamman asunnon omistus on keskittynyt yhtelle omistajalle, mutta itse riskitasoon vaikuttavat nuo muut seikat vähintään yhtä paljon.
Sama pätee pankkien riskeihin. Heidän kannattaisi yksilöllisesti arvioida asukkaat ja heidän maksukykynsä riippumatta siitä, että ovatko nämä omistus vai sijoitusmielessä omistajina. Nyt pankit nukkuvat ruususen unta, jos he antavat 6000€ / neliö lainoja persaukisille omistusasujille. Tosin eivät he annakaan paikoissa joissa vakuudet eli asunnon hinta ei riskiä kata.