Käytin tänään aikaa omien sijoituksieni hoitamiseen. Vaikka strategiana on vahvasti holdaaminen, niin katsoin asialliseksi hieman pohtia indeksisijoitusten painotusarvoja. Analyysini tilanteesta on, että USA:ssa pörssikurssit ovat todella korkealla. Esim S&P 500 Indeksi on lähes tuplasti finanssikriisiä edeltäneissä lukemissa. Euroopassa sitä vastoin kehitys on ollut paljon maltillisempaa, vaikka talous on täälläkin kasvanut sen parisen pinnaa vuodessa. Esim Euro Stoxx 50 on selvästi alempana kuin 2007 puhumattakaan vuosituhannen vaihteesta, mutta se on myös alempana kuin vuosi sitten tai 2015. Tottakai osakemarkkinoilla yleensä saa juuri sen mitä ansaitsee ja tuo kertoo osittain siitä, että eurooppalaiset suuryhtiöt eivät ole pärjänneet sen paremmin. Kuitenkin kun mietitään nykyistä arvostustasoa ja tulevaa kehitystä, niin näkisin, että alhainen arvostustaso perustuu oletukseen että Trump keikuttaa tullipuheillaan maailmantalouden tasapainoa ja eurooppa on häviäjä kisassa. En tästä niin varma olisi, sillä eurooppa ei ole vastassa yksin. En silti vahvasti lähde vastakkaista vetoa lyömään, sillä yleensä tullisodissa on vain häviäjiä. Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei USA:n pörsseissä samanlaista varausta hinnoissa näy.
Kuten olen kertonut, niin olen jo jonkun aikaa keventänyt kuukausittaisten sijoitusteni painoarvoa ja kasvattanut käteisen osuutta. Nyt muutin varsin USA-painoitteista painotustani, niin että sekä Suomi (Nordnetin superrahastot), Eurooppa (Euro Stoxx 50) ja kehittyvät markkinat saivat enemmän painoa. Laskin että OMX:iin ei mahdolliset teräs/auto-tullisodat iskisi isosti, vaikka nykyhinnoittelu onkin paljolti heijastumaa euroopan pörssien arvostustasoista. Pidin myös hyvänä asiana, että nuo kaksi ovat ovat euro-pohjaisia indeksejä, sillä IMO kallis dollari ei sekään tarjoa lisäperusteita painon pitämiseen siellä. Kehittyvät markkinat eivät myös ole hinnoittelultaan laukanneet niin villisti kuin USA, joten hajautuksen nimissä lisäsin sitäkin salkkuuni.
Mielelläni ottaisin tähän kommentteja vastaan.
Toinen juttu jonka chekkasin läpi oli kiinteistösijoitusten mahdollisuus. Tein taas laskelmat, että olisiko kuuteen prosenttiin mahdollista päästä ja kovasti se tiukassa näyttäisi olevan. Siinä hintaluokassa olevissa kämpissä, jotka excelissä olisivat hankintahinnaltaan sinne päin alkaa ikää olemaan ja putkiremontit tekemättä. Jostain syystä nuo 500-1000 neliöltä maksavat rempat ovat sellaisia, joita ei vain myyntihintoihin osata (lue: haluta) diskontata. En tiedä onko sitten ostajat niin tyhmiä, vai onko vika myyjien päässä, mutta onhan se nyt selvää, että jos 50 neliön kaksioon tulee vähintään 25K-50K lisähintaa (joka voi prosentteina olla jopa 30% tai jossain vielä syrjemmässä enemmänkin), niin se on aika iso juttu. Yhtä sellaista kämppää katselin, jossa remontista on päätös ja se on tämä vuonna alkamassa, mutta senkin kanssa taidan katsella jonkun puolisen vuotta, että josko joko hinta tulisi vielä alas (tai ainakin vanha omistaja on hoitannut vastikkeet ajalta, jolloin kämppä on asumiskelvoton).
Onko jollain parempaa tietoa, että miten putkiremonttien hinnat kehittyvät tulevaisuudessa? Olen toisaalta ymmärtänyt, että Suomi on täynnä 60- ja 70-luvuilla rakennettuja kerrostaloja, joissa tulee lähivuosina helvetin massiiviset remonttirumbat kun putkien käyttöiät tulevat tiensä päähän. En siis olisi hämmästynyt, jos kysynnän ja sitä kautta hintojen kasvut (erityisesti putkien hajoamisten seurauksena pika-aikataululla tehtävissä kohteissa) tulisivat olemaan todellisuutta. Toisaalta erilaisia remontointitekniikoita kehitetään jatkuvasti, mutta ymmärtääkseni ainakin nykyisellään nämä edullisemmat tekniikat (Keke varmaan puhuisi sukituksesta tms mutta puhutaan me vain edullisimmista tekniikoista) eivät vastaa vanhoja, vaan ovat lyhytaikaisempia hätäapuja.
Kannattaako siis sijoittaa 80-luvun kohteisiin ja luottaa, että remonttien hinnat laskevat seuraavan 10-15 vuoden aikana joka niillä on armonaikaa vai jo remontoituihin kohteisiin?